Meillä oli Tapaninpäivästä lukien melkein kuukauden ajan vieras Singaporesta, Nancyn sisko. Hän paitsi siivosi taloa, innostui myös mangojen kuivaamisesta.
Hän kävi melkein joka päivä keräämässä mangoja kadunvarsien ja puistojen puista, kantoi ne kotiin, kuori ja paloitteli. Sitten hän latoi ne hyötykasvikuivuriini, joka on seissyt melkein käyttämättömänä jo toista vuotta. Kuivuri on merkiltään Ezidri, jos se jotakuta kiinnostaa. Kuivatut mangothan ovat kuin hedelmäkarkkeja (muisto lapsuudesta ja siitä keltaisesta karkkiaskista vihreine, punaisine, keltaisine ja oransseine pastilleineen hiipi mieleeni). Myös noita alkukuusta kypsyneitä banaaneja kuivasin muutaman satsin, mutta niistä ei tullut niin karkkimaisen hyviä kuin mangoista, vain melko mauttomia nahanpaloja, jotka kaiken lisäksi ruskettuivat. Yrttisuolatuista luffarenkaista tuli ihan mukavan makuisia. Tosin ne kutistuivat kuivatessa todella pieniksi - ehkä melkein yhtä pieniksi kuin kurkku kutistuisi, jos sitä yrittää kuivata. Papaijat, joita näkyy kuivurissa oikealla, eivät nekään pärjää mahgoille. Niistä tulee aika kitkerän makuisia kuivattuina.
Uusi jääkaappi
Trooppisessa ilmastossa ovat kaikki sähkölaitteet, mm. tietokoneet, erittäin kovalla koetuksella ja niiden käyttöikä on lyhyempi kuin esimerkiksi Suomessa, näin on koneellisesti ilmastoimattomissa tiloissa, kuten meillä keittiössä ja tietokonehuoneessa. Meillä on ollut tässä talossa käytössä kaksi jääkaappia: yksi oli se vanha ja suuri jääkaappipakastin, jota olemme raahanneet mukanamme Townsvillestä lähtien. Toinen on sitten se pienempi jääkaappipakastin, joka tuli tämän talon mukana. Omistajahan myi tämän irtaimistoineen päivineen. Yksi jääkaappi oli pyhitetty kasvisruuille ja toinen Nancyn ja eläinten liharuuille. Ratkaisu oli muuten erittäin toimiva, mutta arvelin kahden jääkaapin kuluttuvan vähän liikaa sähköä, varsinkin näiden kahden, jotka alkoivat jo pitää meteliä itsestään ja lorautella alleen.
Niinpä sitten oltiin päätetty jo ennen joulua, että kun vuodenvaihteen alennusmyynnit alkavat, käymme ostamassa uuden jääkaapin. Tavoitteena oli löytää yksi iso, kaksiovinen kaappi, jossa toinen puolisko oli jääkaappipakastin ja toinen kylmiö tai tavallinen jääkaappi. Sellaista ei kuitenkaan löynyt, vaan kaikissa kaksiovisissa toinen puolisko oli pakastin ja toinen jääkaappi. Me emme tarvitse niin isoa pakastinta. Sen sijaan minä tarvitsisin nimenomaan isomman vihanneslokeron eli sen kylmiön, vähän niin kuin kellarin korvikkeeksi myös. Minähän teen kaikenlaisia hapansäilykkeitä. Eipä sitä unelmien kylmiökaappia löytynyt edes valmistajien nettisivuilta.
Melko standardeja kaappeja olivat kaikki. No, olisihan sitä löytynyt vähän isommalla budjetilla esim. eräs Mielen malli, mutta sillä taas oli hintaa melkein kymmenkertaisesti se, mitä ajattelimme ostaa. Meidän hintaluokastamme ainoa muista poikkeava oli Mitsubishin kaappi, jonka sitten ostimme.
Ostimme sen siitä huolimatta, että sen kokonaistilavuus on vain 415 litraa, josta osa pakastinta. Kaapissa houkutteli eniten se, että siinä pakasteosa on alhalla ja sen yläpuolella on toinen laatikkomainen osa, joka on tarkoitettu vihannesten säilytystä varten. Se on hieman kuivempi eikä niin kylmä ja kostea osasto kuin varsinainen jääkaappi, joka täyttää kaapin ylemmän puoliskon. On erittäin mukava säilyttää vihanneksia ihan erillisessä osastossa niin, ettei tarvitse tuntea lihan tai kalan löyhähdystä joka kerta kun avaa jääkaapin oven. Meillä kun varsinaisella kaapin puolella säilytetään myös kissojen ja koirien ruokia, jotka toisinaan haisevat aika voimakkaalle.
Tuo kaappiosan pohjassa näkyvä valkoisella kahvalla varustettu vekotin on jääpalakoneen vesisäiliö. Se täytetään noin joka toinen tai kolmas päivä näin kesäaikaan. Kaapin sisällä oleva jääpalakone sitten pudottaa jääkuutiot alas pakastinpuolelle, josta ne ovat kauhottavissa käyttöön. Hienommissa jääkaappipakastimissa on vesijohtoverkkoon liitettävä kylmävesi ja jääpala- tai -murskakone. Me pärjäämme tällä käsin täytettävällä systeemillä. Kylmät juomathan eivät ole kovin terveellisiä tai suositeltavia tropiikissa. Ne kun mm. vievät janon tunteen pois ja muutaman kulauksen jälkeen, vaikka elimistö tarvitsisi paljon enemmän vettä. Kun on oikein kuuma, ja hiki valuu virtanaan vaikkapa pihatöiden takia, silloin pitää juoda jopa 6 litraa vettä päivässä. Juon sen huoneenlämpöisenä ja merisuolalla sekä glukoosilla terästettynä niin, ettei elimistön elektrolyyttitasapaino kärsi. Joulukuussa sain tuollaisen neuvon, ja aloin juomaan huomattavasti aiempaa enemmän. Sen jälkeen olenkin kärsinyt kuumuudesta vähemmän kuin aiemmin. Epäilen, että taannoiset ruuansulatusongelmanikin saattoivat liittyä siihen, etten juonut riittävästi vettä. Toinen neuvo, minkä sain, on myös välttää elimistöä kuumentavia ruokia kuten chiliä, mangoa, banaaneja ja monia muita, joista pidän. Sitä neuvoa en ole ihan täysin noudattanut, erityisesti mangojen kohdalla. Aasialisista kulttuureista on peräisin käsitys, että ruoka-aineilla on joko elimistöä lämmittävä tai viilentävä ominaisuus, ja niiden määrä täytyy olla sopusoinnussa elimistön kanssa.
Tuossa alhalla näkyy vasemmalla se jääpalalaatikko. Se vetää noin pari litraa. Tuon, n. 10 cm korkean ylemmän osan alla on varsinainen pakastinlaatikko, joka on tilavuudeltaan hieman suurempi. Paljonhan me emme pakastintilaa tarvitse, sillä tuoreita ruokia on aina tarjolla, ja tropiikissa pakastaminen vie tavattomasti energiaa. Oman puutarhan tuotteetkin on parampi säilöä muulla tavalla.
Jääkaapitilaa sen sijaan tarvitaan runsaasti, sitä voisi olla paljon enemmänkin kuin tuon n. 300 litraa, joka siellä nyt on. Melkein kaikki ne kuiva-aineet, joita Suomessa, ja meilläkin usein, säilytetään keittiön kaapeissa, olisi parempi säilyttää jääkapissa ellei keittiö ole koko ajan ilmastoitu. Kuumassa ja kosteassa esimerkiksi jauhot menevät pilalle parhaimmillaan parissa viikossa. Ilmatiiviissä lasitölkeissä säilyttäminen tietysti vähän parantaa tilannetta, mutta eiväthän ilmatiiviit tölkit aina ole ilmatiiviitä. Myös kissojen ja koirien kuivamuona pitäisi mahtua jääkaappin. Muuten se muuttuu pehmeäksi parissa viikossa.
Tammikuun matkailua
Runsaisen sateiden takia, ja ne sateet jatkuvat edelleen, matkailua jäi tammikuussa suunniteltua pienemmäksi. Tulviminen ja sade kun pehmentävät tienpenkkoja, eikä varsinkaan kapeilla vuoristoteillä haluttaisi sortua penkan mukana rinnettä alas. Se tapahtui sitten pari päivää sen jälkeen kun Nancyn sisko oli lähtenyt, että eräs ystävä soitti sateettomana sunnuntai-aamuna ja pyysi pienelle huvimatkalle. Matkattiin parisataa kilometriä kotoa, Innisfailista sisämaahan päin (kuva linkistä), ohi vuoristoisten karjamaisemien, niiden, joilta hirmumyrsky Larry pyyhkäisi puut pari vuotta sitten. Todella upeat maisemat erityisesti Millaa Millaa -nimisellä paikkakunnalla. Olisin valmis muuttamaan sinne heti! Siitä voisi tulla minulle uusi, entistä parempi Woodstock. Nancyn mielestä noilla seuduilla on liikaa iilimatoja, jotta siellä voisi asua. Niitä on siellä todellakin paljon.
Matkamme kohde oli kuitenkin tällä kertaa suht tavallinen pikku puron ranta. Seillä kahlattiin purossa koirien kanssa ja syötiin eväitä. Puron vesi on harmaampaa kuin normaalisti purojen vesi täällä. Sen sanotaan sisältävät runsaasti mineraaleja, ja siksi ihmiset käyvät siellä ottamassa terveyskylpyjä. Matkailijoita varten on perustettu ihan leirintäalue, jossa on joen vedellä täytettyjä kylmiä tai kuumia altaita.
Lähellä on vanha tulivuori Mt. Garnet.Tuliperäisyydestä johtuen maassa on siellä täällä reikiä, joista nousee rikinkatkuista kuumaa vettä. Niiden ympärillä vesi on lämmintä tai jopa erittäin kuumaa, niin, ettei jalkaansa tokene sekaan pistää.
2017: Lisätty video ylle. Nyt on myös Youtubessa mahdollisuus nähdä ja kuulla ensimmäistä joogaopettajaani: James Bryan, Knoff Yoga.
Muuta tammikuussa tapahtunut on joulukuussa aloitetun yhteisen joogaharrastuksen jatkuminen. Vaikka harrastankin jonkinlaista liikuntaa, olen silti toivotun puupökkelö aina silloin kun vaadittaisiin tasapainoa tai nivelten joustavuutta. En minä saa edes sormia varpaisiin suorin polvin puhumattakaan monimutkaisemmista jooga-asennoista. Opettajamme on kuitenkin niin ystävällinen ja rohkaiseva, että aion voittaa itseni tuossa asiassa. Mielenkiintoisen asiasta tekee myös se, että opetus on englanniksi, ja sen kuunteleminen ja ymmärtäminen harjoituksia tehdessä oli aluksi todella vaikeaa, siksi, että piti keskittyä omien lihasten komentamiseen siinä sivussa. Nyt reilun kuukauden jälkeen kaikki sujuukin jo paremmin, ja minä olen oppinut myös syventämään hengitystäni ja hengittämään enemmän nenän kautta. Ja toinen uusi asia on, että olen aloittanut uuden alan opiskelut. En olekaan aikaisemmin ollut virallisesti opiskelija Suomen ulkopuolella, enkä opiskelija muutenkaan moneen moneen vuoteen.
Australia paahtuu ennätyshelteissä?
Niin teille kerrotaan, ja niin onkin, mutta vain tuolla tuhansien kilometrien päässä etelässä ja koillisessa. Meillä lämpötila pysyy vain 30 asteessa ja öisin laskee jopa 25:een. Tosin ilman kosteus on meillä korkeampi kuin etelässä. Sateet tosiaankin jatkuvat yhä, vaikkeivät kovin rankkoina. Pahoja myrskyjä ja tulvia ei ole ollut. Taidetaan elää mantereen parhaalla alueella!
Kuvan lähde: Weatherzone.
