keskiviikko 31. tammikuuta 2024

2024 01 tammikuu - kaksi kotia





Vuosi alkoi tuhannen metrin vuoristoalueella Jonne olimme saapuneet jo joulukuussa, minä 15 päivä ja vaimo pojan kanssa viikkoa myöhemmin.

Kuten tavallista nukuimme vuodenvaihteen yli. Oikeastaan minä nukuin vain täkäläisen vuoden vaihteen yli mutta heräsin vähän ennen kuin vuosi vaihtui Suomen aikavyöhykkeellä. Sekään ei ollut ensimmäinen kerta kun niin käy. 
Taaskaan seurannut Suomen juhlallisuuksia kuin vasta uuden vuoden päivänä kuuntelin presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheen. Siitä muistutettiin että hän pitää puheensa viimeistä kertaa tasavallan presidenttinä. Ensi vuonna sen pitää joku toinen ja minä olen päättänyt sanoa sanani siitä kuka se toinen on. Olin jo päättänyt että matkustan tammikuun 18 päivä Ho Chi Minh Cityyn antamaan ennakkoääneni. Olen jo päättänyt kenelle sen annan. Mielelläni olisin sen antanut naiselle mutta tällä kertaa ei ollut mieleistäni naisehdokasta joten miehelle se menee.

Näin sanon nyt tammikuun ensimmäisenä päivänä kun tätä puhelimella sanelen. Vihdoinkin olen löytänyt toimivan tavan päivittää blogia puhelimella. Myöhemmin tästä tekstistä käy ilmi se pääsinkö äänestämään ja epäilemättä sekin että mitä muuta sillä reissulla tapahtui.

Aamun valjettua lähdin pienelle pyörälenkille kuten tavallista. Iltapäivällä Erikin kanssa pari tuntia paikallisella uimahallilla, Jonne on asumuksestamme vain 100 metriä. Vaikka olin asunut alueella jo aiemmin en ollut tiennyt tällaisesta uimapaikasta. Se on yksi lisä pitkään listaan siitä miksi haluaisin asua vuoristoalueella enkä Mekong-joen suistossa tai muualla etelässä lähes merenpinnan tasolla. Siellä on minulle ihan liian kuumaa ja kosteaa. 


  Tällainen vanha mörskä meillä on  asumuksenamme. Se kuuluu vaimoni veljen vaimon äidille, joka tyttären perheineen asui tässä myrskyssä vielä seitsemän  vuotta sitten jolloin kävin täällä ensimmäistä kertaa. Silloin oli jo viereen rakenteilla isompi talo, johon he kaikki sitten tästä muuttivat.


Tämä kuvassa oleva talo ei ole se talo vaan uuden kaverin viime vuonna rakennuttama talo, joka sijaitsee alle sadan metrin päässä meiltä. Tosin sinne käveleminen tai pyöräileminen ei onnistu suorinta tietä vaan täytyy kiertää noin puolen kilometrin päähän. Talossa asuu Amerikasta takaisin synnyinmaahansa muuttanut vietnamilainen mies paikallisen vaimonsa kanssa. Hän puhuu hyvää englantia joten hänen kanssaan on kiva käydä rupattelemassa. Vielä kivempi on se että Erik pitää hänestä. Poika ei hänellekään ole puhunut mutta selvästikin nauttii hänen seurastaan ja sitten kun kotona taas puhuu kertoo miten paljon pitää tästä miehestä. Hänestä pitävät myös muut lähistön lapset sillä heitä tapaa hänen talonsa liepeillä iltapäivisin jolloin hän tekee kävelylenkkejä siellä. 


Uusiin tuttavuuksiin lukeutuu myös kahvinviljelijä pariskunta erikiä vuoden vanhempine tyttärineen. He tarjoavat netissä kotimajoitusta tilallaan. Minä varasin heiltä yhden yön joulukuun lopussa vain päästäkseni tutustumaan sillä seudulla asuviin paikallisiin.


Se olikin hyvä valinta. Erik ei tosin tule sen tytön kanssa kovin hyvin toimeen koska tämä yritti työntää häntä tuleen kun illalla lapset leikkivät nuotion ääressä. Se on hyvin tyypillistä pojalle. Hän on hyvin herkkä sen suhteen miten muut kohtelevat häntä. Sen sijaan hän ei itse huomaa sitä miten on välillä liian aggressiivinen muita kohtaan, tämä näkyy erityisesti ahdistavissa tilanteissa jolloin häneltä ei t


Heiltä voin käydä ostamassa myös vastapaahdettua kahvia sekä papuina että jauhettuna. 



Täällä meidän myrskyssä ei ole kaasuhellaa vaan sähköllä toimiva induktioliesi. Tietysti sen kaasuhellankin voisi ostaa mutta tämäkin toimii ihan hyvin jopa teräksellä espressopannulla kahvia keittäessä. Se toimii jopa paremmin kuin kaasuhella.


Aamuvarhaisella on viileä kävellä. Tammikuussa piti vielä laittaa pitkähihainen paita päälle ja pitkälahkeiset housut, legginssit tai juoksuhousut, mitä ne nyt ovat miehillä. Näin, kun lähtee liikkeelle ennen auringonnousua, minä yleensä ennen neljää. Usein olen viiden maissa tällä kirkolla, jossa on aamun hartaus siihen aikaan: puhuvat ja laulavat vietnamiksi.

Neljää päivää vaille kuukauden minä oleskelin ylänköalueella, vaimo ja poika kolmisen viikkoa.

Sitten tammikuun 18. päivä tultiin tänne ykköskotiin pakkaamaan ja viettämään kuukalenterin mukaista Uutta Vuotta.   Minä tulin Saigonin kautta, koska kävin äänestämässä Suomen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.  Sieltä jatkoin sitten toisella bussilla tänne ykköskotiin, jossa Erik oli jo odottamassa. 

Seuraavat päivät ja pari viikkoa olivat hurjaa pakkaamista.  Jossain vaiheessa sain myös tietää, että tet eli Uusi Vuosi ei olekaan tammikuun 22. päivä kuten viime vuonna vaan tänä vuonna se onkin vasta helmikuun 10. päivä. Ajankohta vaihtelee kuun vaiheiden mukaan kuten pääasiäisenkin ajankohta.  Olin vain tammikuun alussa katonut väärin kalenteria, kuten joskus ennenkin en vielä mielessäni elänyt uutta vuotta vaan edellistä.

Tammikuuna 26. päivä käytiin hakemassa Tero-serkku lentoasemalta. Hän oli vieraanamme myös viime vuonna. Helmikuun ensimmäisenä päivänä meidän on määrä lähteä hänen kansaan Saigoniin äänestämään presidentinvaalien toisella kierroksella  Sieltä sitten jatkamme ylänköalueelle, josta hän lentää takaisin Bangkokiin parin päivän kuluttua.  Matkat hänen kanssaan teemme yleensä yksityisellä autolla, jonka olemme vuokranneet kuljettajineen. Täällä sellainen yleellisyys ei ole kallista länsimaalais8ille.

Ensimmäisenä helmikuuta meidän on tarkoitus viedä mukanamme myös osa pakkaamastani muuttokuormasta.  Loput toivottavasti saadaan tulemaan toisella kyydillä.

Vaikka siellä ylänköalueella on öisin kylmä, jopa 15 plus-astetta, aion silti videä mukanani myös lämpöpumpun viilentämään ilmaa iltapäivisin ja iltaisin.  Olen niin jo tottunut nukkumaan sen puhalluksessa, etten ilman sitä saa kunnolla nukuttua.  Lisäksi se on hyvä olemassa poistamassa ilman kosteutta, mikä taas on hyväksi kodin sähkölaitteille, esimerkiksi niille kahdelle tietokonejärjestelmälle, jotka vien mukanani.  Tänne isoäidin kotiin jää vielä vanha huoneeni ja sinne yksi ilmastointilaite ja yksi tietokone, se vanha kannettava, jonka näyttönä on vanha 19-tuumainen.

Ylängöllä on enemmän kavereita ja muita, joiden kanssa voin puhua englantia. Myös kaupoissa on kielitaitoisempaa väkeä.  Myös Erikille siellä on virikkeitä sitä kautta, että minulla on enemmän energiaa viedä häntä paikkoihin ja leikkiä hänen kanssaan muualla kuin pienessä ilmastoidussa huoneessa. 

Hänellä ja hänen äidillään on myös ukulaisia siinä ihan naapurissa, oten tarvittaessa minulla on myös vapaus mennä kauemman, jos vain poika sallii sen. 

Pojasta on viimeisen puolentoista kuukauden aikana tullut puheliaampi ja sosiaalisempi. On vieläkin kausia, jolloin hänestä ei tule englanninkielistä puhetta, mutta vietnaminkielistä tulee.
Täällä mummolan lähellä kaikki alkoi lasten englannin kerthosta marraskuussa 2023. Eri ei tullut oikein toimeen erityisesti erään toisen pojan kanssa. Hän oli lyönyt Erikiä monta kertaa, kerran pahasti kasvoihin ja siitä poika oli näreissään. Hän ei olisi halunnut mennä sinne, mutta minä rahhasin puolipakolla.   Sen seurauksena hän sitten lopetti puhumisen välillä ihan kokonaankin. Onneksi se ei ollutkaan varsinaista selektiivistä mutismia vaan jotakin muuta. Joulun jälkeen siellä ylänköalueella tilanne alkoi korjaantumaan. Nyt puhumattomat kaudet harvenevat ja lyhenevät.

Kuun viimeisenä viikonloppuna kävimme näiden samojen kerhokavereiden kanssa ylösalaisin-talossa ja kukkapuistossa. Lapsilla oli hauskaa keskenään ja yhteiselo sujui mainiosti ilman riitelyä. Näyttää siltä, että sosiaaliset taidot vaativat vain harjoittelua ja opettelua ilman liikaa pakottamista.



Talot on tehty tiilestä, benonista, keraamisista laatoista ja metallista. Se on halvin tapa. Puutarlo tulee kuulemma paljon kalliimmaksi kuin nämä. Tällä alueella maan hinta on nyt korkealla, joten ostohaaveet on toistaiseksi haudata. Vuokraaminen alle sastasella kuussa ei ole lainkaan pha vaihtoehto.

Asumuksemme on todellakin vanha mörskä, mutta kyllä siinä vielä pienellä laittamisella asuu.

Upeat maisemat ylängöllä 1000-metrin korkeudessa. Enemmän tilaa ja ilmaa, jota hengittää, viileämpääkin.

Voidaan kulkea pyörällä ilman moottoria jopa iltapäivisin, vaikka silloinkin voi olla yli 30 astetta lämmintä.

Leikkipaikkoja on lähes kaikkialla.


Kohta koittavaa Uutta Vuotta (tet) varten kasvatetaan kukkia myyntiin talomme ympärillä. Ei ole minun projektini vaan talon omistajan ja naapureilla on omansa.
Erik auttaa kastelussa veispyssyineen.

Täällä on ilmasto viielämpi kuin etelän mummolassa, mutta iltapäivisin aurinko porottaa välillä hyvinkin kuumasti niin, että pitää siirtyä varjoon leikkimään.


Ystäviemme tilalla kasvatetaan kahvia.  Pavut paahdetaan ja jauhetaan heidän talossaan.


Välillä vielä ujostuttaa leikkipaikoilla niin, ettei puhe kulje. Kuitenkin aprempaan suuntaan ollaan menossa. En enää sanoisi, että häntä vaivaa valikoiva mutismi vaan se on enemmänkin ujoutta ja arkuutta.


Alexander Stubb oli tällä kertaa mieleisin ehdokkaani seuraavaksi presidentiksi. Melkein yhtä hyvä olisi Pekka Haavisto, mutta Stubb veti pidemmän korren, koska hän on edustavampi, kielitaitoisempi ja kansainvälisempi.  Hän siis olisi parempi täyttämään sitä tehtävää, joka presidentillä on: edustaa Suomea kansainvälisesti, tehdä pr:ää maalleen. Arvojohtajuus ja kansan yhdistäminen ovat minun mielestäni vähemmän olellisia, jäänteitä vanhalta ajalta.

Yöbussi pysähtyi kavi- ruoka- ja vessatauolle vähän ennen kuin laskeuduttiin vuoristosta alavalle maalle, joka ei ole montaakaan metriä merenpinnan yläpuolella.


Erik piirsi ohjeita ja sääntöjä. Tämä kertoo, ettei toisia saa lyödä. Jos lyö, niin tulee suomalainen poliisi ja vie vankilaan.


Atuossa matkalla hakemaan Teroa lentokentältä. Mistä lienee saanut nuo pyöreät rillit.


Leikkipaikoilla on niin edullista käydä, ettei välttämättä tarvitsisi  ostaa leluja kotiin ollenkaan.

Tet-juhla lähestyy ja katukuvaan ilmestyy entistä enemmän värejä.


Mummolasta viisi kilometriä on tämä puisto, jossa kävimme viime duonna ihan säännöllisesti.

Kavereiden kanssa käytiin talossa, jossa kaikki oli ylösalaisin, jopa vessanpöttö.



Kevät. Sitä on Uuden vuoden juhla täällä. Joka paikassa kasvatetaan kukkia.


Vanjhojen kavereiden kanssa sujuu yhteiselo ja leikki nyt jo paljon paremmin.


Poikien ei kuulu leikkiä nukeilla. Näinkin olen kuulut sanottavan myös oman lapsuuteni jälkeen. Täällä Vietnamissa perinteiset sukupuoliroolit ovat edelleenkin normi. Ja minä tietysti haluan opettaa myös poikani toimimaan noiden normienv astaisesti.