tiistai 30. huhtikuuta 2024

2024 04 huhtikuu - parempi sähköpyörä, uusi puhelin

  •  Kuvat huhtikuulta 2024
  • Videota
    • Telttailuretki 7. ja 8. huhtikuuta
    • 20.4.2024  Uusi pyörä testissä
    • 22.4.2024  pyöräillen taas. Nyt puhe kuuluu paremmin, kun käytin ulkoista mikrofonia 

Ei sähköpyörä, ei maastopyörä vaan sähköavusteinen polkupyörä, jonka olen rakentanut uutena ostetun halvan maastopyörän runkoon ja muihin osiin. 

Tämä on jo kolmas sähköpyöräni. Ensimmäisen ostin lokakuussa 2008. Tässä siitä äänibloggaus kuvineen Youtube-videoksi tehtynä.   Se oli todellakin laiska ja hankala kapistus. Vajaa kaksi vuotta sillä ajelin Australian cairnsissa, mutta pois muutettuani myin sen.



Pappa-tunturi oli tuon vekottimen lempinimi. Ostin siihen jopa Suomesta Tunturi-tarrat. Huuto.netissä toimiva myyjä suostui postittamaan ne Australiaan saakka. 

Minulla oli Pappa-Tunturi Perttelin Kaivolassa 13-15-vuotiaana. Enimmäkseen ajelin sillä alaikäisenä. Jokaista ajettua tuntia kohden jouduinv armaankin tekemään siihen remonttia pari-kolme tuntia. Jonkin verran opin mopoilun ja mopon virittelyn perustaitoja silloin.  Vastaavaa kaksitahtista mopoa en ole täältä Vietnamista löytänyt.  Välillä sellaista etsiskelinkin tai vastaavaa alle 50 kuutiosenttimetrin vehjettä, jolla voisin ajella ilman ajokorttia. Testasinkin yhtä ja tulin siihen tulokseen, ettei sellainen ole minua varten enää.

Sitten pitkin elää kymmenen vuotta ilman sähköpyörää. Tavallisia polkupöriä käytin ja niitä minulla oli sueita monessakin maassa.


Sitten helmikuussa 2023 hankin sähkömoottorilla varustetun eturenkaan, akun ja ohjaimen ja asensin nen vuonna 2017 ostettuun maastopyörään. Kaveri toi ne Kambodžasta, koska vietnamilainen valmistaja heittäytyi hankalaksi eikä suostunut myymään moottoria ilman että lähettäisin pyöräni heille tarkistettavaksi.

Parempi rakentaa ja asentaa pyörä itse niin pitkälle kuin pystyy ja vähän siitä ylikin: tutkia ja oppia ja ottaa selvää. Näin sitä on sitten helpompi myöhemminkin huoltaa ja korjata, jos ei lähistöltä löydy korjaajaa. Näin on usein tilanne Vietnamissa. Erityisesti epätavanomaisille ratkaisuille ei usienkaan löydy huoltajaa.

Tuolla pyörällä teimme Erikin kanssa monet reissut sinne mummolan lähikaupunkeihin. Pyörä on vieläkin vanhassa huoneessani valmiina jonkun käytettäväksi. 


Täällä uudessa paikassa, 1000 metrin korkeudessa, jossa ilmasto on siedettävämpi, suuren osan vuotta jopa minullekin viileä ainakin aamuisin, ajattelin aluksi, että pärjään tuolla 21-vaihteisella maantiepyörällä, jonka ostin joulukuussa Dak Lak-provinssiin suuntautuneella matkallani enkä tarvitse täällä sähköpyörää.

Mutta ilmat ovat lämmenneet ja Erik kasvanut, joten pyöräily hänen istuessaan minun ja ohjaustangon väliin asennetussa lastenistuimessa on käynyt välillä aika raskaaksi. Kun oikein ponnistelen, ottaa sydänalasta. 

Tosiaan aluksi kuljeskelin katselemassa erilaisia moottoroituja kaksipyöräisiä. Tarkoitus oli ostaa bensalla kulkeva mopo, jolla voisi käydä vähän kauempanakin. Tutkailun tulos oli se, ettei sellaisia löydy hyvään hinta-laatusuhteeseen enkä minäkään ole enää kovin varma ajotaidostani. Äänekäs mopo on minulel huono, sillä kuulo on minulle huononäköiselle tärkeä aisti liikenteessä. 

Muuttokuormaa suunnitellessa olin jo päättänyt jättää viime vuonna rakennetun pyörän mummolaan sitä ajatellen, että siellä käydessäni pääsen liikkumaan sillä.

Hyvin pian hylkäsin sen ajatuksen ja päätin ruveta puuhaamaan tänne omaa sähköpyörää. 


Ajattelin tuottaa jälleen moottoidun etupyörän ja muut tarvikkeet naapurimaan Phom Penhistä, muttasitä ennen tutkailin, minkälaisia vaihtoehtoja on viime vuoden jälkeen tullut Vietnamiin. Löysinkin heti hanoilaisen myyjän, jolla oli useanlaisia ratkaisuja sähköpyörän muuntosarjoiksi. Tutkin hänen nettisivujaan ja kyselin. Mäkiseen maastoon on kuulemma paras Bafang-keskirunkomoottori.

Sain tietää sen, minkä Bafangin suomalainen markkinoija myös kertoo:    

  • Sarjan voi asentaa lähes jokaiseen runkoon, jossa poljinkeskiö on BSA (Brittiläinen poljinkeskiö/keskiömuhvi, sisähalk. 34mm. Max. leveys n.68mm)
  • Vahva vääntö heti ensipolkaisulla.
  •   Hyvä suorituskyky esim. ylämäkeen tai isolla kuormalla ajettaessa
  • Voit itse vaikuttaa moottorin vääntö/huippunopeus -suhteeseen välitystä vaihtamalla.
  • Ihanteellinen painojakauma
  • Moottorissa tuplakytkin, joka lisää turvallisuutta ja toimintavarmuutta
  • Korkea hyötysuhde, pieni virrankulutus, pitkä toimintasäde.
  • Erittäin hiljainen

 



 Tällä kaverilla ei ollut enää Bafangia varastossa, joten hän suositteli myyjää Saigonissa: Blue energy Vietnam.  Laitoin heille viestiä ja kohta alkoi hyödyllinen keskustelu. Asialliset ja kärsivälliset ihmiset, ilmeisesti itsekin alan harrastajat, antoivat neuvoja ja tietoa tuotteesta. Onnistuivat myymään minulle 300 watin moottorin sijasta uusimman mallin 750 wattisen ToSeven DM01 -moottorin  ja sen kylkiäiseksi vielä 25 ampeeritunnin akun.
  


Olisin voinut ostaa heiltä moottorin ja muut tarpeet sekä siihen sopivan pyörän, muttei sopivaa mallia löytynyt. Mummopyörä tai tukevarunkoinen naistenpyörä oli ensimmäinen ajatukseni.   
    


 Paketti saapuin neljän päivän kuluttua, pari päivää sen jälkeen kun olin saanut kuriirin tuomana n. 400 euroa maksavan Samsung A55 5G-puhelimen.  Täällä Vietnamissa kyllä rakennetaan 5G-verkkoa ja sen pitäisi tulla ensi vuonna ainakin meidän lähikaupunkiimme.

Uuden puhelimen hankin siksi, että vanha putosi lattialle ja sen ruudun lasiin tuli särö. Lisäksi tuo Redmi tnote 9 oli alkanut osoittamaan jo ikääntymisen merkkejä. Kaiken lisäksi ajattelin, että Erik saa vanhastani kolmannen pelipuhelimensa, tällä kertaa minun englanniksi asentamani sekä Googlen Family link -valvontajärjestelmällä terästetyn.



Lähdin istten metsästämään täällä lähikaupngissa pyöräliikkeitä läytääkseni tukevarunkoisen mummopyörän tai muun sopivan pelin moottorin kaveriksi. Ei löytynyt matalarunkoista. Melkein kaikissa nykyisissä pyörissä on todella korkea tanko. Naisten malleissa taas on hentoinen runko ja ohuet renkaat. Niinpä päädyin ostamaan parin sadan euron arvoisen Vietnamissa kootun ASAMA-merkkisen. Saman merkkinen sähköpyörä on vaimolla. 

Pyöräliikkeessä oli ystävällinen nuori mies, joka osasi riittävästi englantia ja ymmärsi tarpeeni.  Hän suostui asentamaan minulle korkean ohjaustangon niin, että Erikille jää tilaa sen ja minun väliin niin, että minun ei tarvitse kumartua hänen päälleen.

Niinpä sitten lähdettiin kokeilemaan ja virittelemään. Eräs paikallinen tuttavani, rautakauppias, joka osaa englantia ja hänen isänsä tarjoutuivat auttamaan asennuksessa.

Kohta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että oma apu, paras apu ja vein pyörän heidän liikkestään  kotiin  ja aloin Youtube-videoiden antamien ohjeiden mukaisesti asennella moottoria.

Aikaa siinä on mennyt muutama viikko, mutta pyörä on ollut käytössä ja siitä lähtien kun sain akun ja ohjauskeskuksen ja muut värkit asennettua. 

Yhdessä vaiheessa ajelun päätteeksi putosi akku takatelineeltä, jonne olin sen kiinnittänyt huonosti. Johdot irtosivat juotoksistaan, joten minun oli otettava selvää siitä, miten ne saa takaisin. Myyjän teknikko onneksi auttoi Zalo-viestien välityksellä ja sain pyörän taas kuntoon.

Nyt akku on tukevasti kiinnitettynä sivulaukkujärjestelmän alle. Kumpaakaan on vaikea saada irti ilman isompia ponnisteluja. Ei sillä, että täällä moni tajuaisi akun arvon, mutta joku saattaa yrittää varastamista.

Kuun toiseksi viimeisenä päivänä tein 60 kilometrin lenkin erään ystäväni luokse. Sen aikana havaitsin muutaman korjattavan puuteen:  levyjarrujen säätäminen täytyy opetella, sillä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut levyjarrullista polkupyörää.  Toiseksi etuhaarukka lyö liikaa klappia sekä sivu että pituussuunnassa. Hankaavat jarrut ja löysä etuhaarukka hankaloittavat ajamista ja lisäävät myös virrankulutusta.   Muuten se virrankulutus on napamoottoripyörää pienempi ja tässä mallissa monenlaiset sensorit auttavat moottoria sopeutuamaan siihen, millä voimalla pohjen ja miten käytän takapyörässä jäljellä olevaa seitsemää vaihdetta. Polkimien yhteydessä olevat kolme ratasta piti poistaa ja korvata ne moottorin omalla rattaalla.

Älypyörähän tämä on. Siksi siinä on myös näyttöruutu ja paljon säätöjä, joita voi muuttaa.
Moottorissa on jopa jarruvalotoiminto eli kaapelin päähän voi asentaa valot. Niin olen tehnytkin. Myös äänimerkki kuuluu valosarjaan.

Nyt kuun vaihteen lomakautena olen yksin kotona. Erik lähti äitinsä kanssa mummolaan noin viikoksi-kahdeksi.  Minä en halunnut lähteä sinne, joska siellä on ollut todella kuuma viime aikoina.
Niin on toki poikkeuksellisen kuuma myös täällä tuhannen metrin korkeudella ylängöllä. Lämpötila koroaa iltapäivisin jopa 35 asteeseen. Sitä ei tällä useint apahdu, vaan pysytellään yleensä korkeintaan 30 asteen tuntumassa.  Etelässä ollaan lähellä neljääkymmentä.


Sadekausi on pikkuhiljaa tehnyt tuloaan. Huhtikuussa on ollut jo pari-kolme sadepäivää, sellaista päivää, jolloin iltapäivisin on voimakas noin puolen tunnin tai tunnin sade- ja ukkoskuuro. Aamuisin on yleensä selkeää ja aurinkoista. Tämä merkitsee puutarhan kasvien virkistymistä.

Heti joulun jälkeen tänne saavuttuamme kylvin ensimmäiset pavut ja ne ovat jo yli kaksimetrisiä. Myös tomaatin siemeniä istutin ja olemme saaneet muutaman minitomaatin.

Nämä kiipeilevät kasvit saavat tukea verkkoaidasta ja lisäksi asentamistani naruista. On odotettavaissa, että loppuvuodesta minulla on jo näkösuojana toimiva paksu aita.




Hyvin hitaasti ovat lähteneet kylvämäni siemenet kasvamaan. Ole kylvänyt erilaisia yrttejä, mm. basilikaa ja piparminttua, lehtivihanneksia, salaatteja. Lisäksi yritän kasvattaa siemenistä kiinanruusua, joka on täällä suosittu teekasvi nykyään. Myös kärsimyskukkaa, passiflora, haluan kasvattaa papujen kaverina.

Monia muita siemeniä olen joko kylvänyt tai vain heitellyt ymäriinsä.
Taimista olen kasvattanut intianjasmikin, aleveraa ja kairapalmua (pandanut).



Tämä on maanviljelysaluetta: lähes joka talossa on peltoa ymärillä. Minä kyllä mieluiten asuisin vuorilla metsässä kun täällä. Vaimo kuitenkin haluaa asua lähellä perhettään, joten täytyy tehdä asiassa kompromissi.

Tuoreita juureksia ja vihanneksia on saatavana edullisesti, jos käy aamulla torilla. Minä kuitenkin suosin valintamyymälöitä.


Maatalouskoneita on kaikkialla ja isolla tiellä jyrisevät lannoita- ja torjunta-ainerekat.


Erikin äiti käy töissä ja me vietämme päivät pojan kanssa keskenämme. Se oli yksi syy sähköpyörän hankintaan, että pääsemme helpommin kulkemaan kavereiden luo, leikkipaikoille, ostoksille, uimaan ja tutkimaan uusia paikkoja.



Alkukuusta kävimme Dalatin kaupungissa  Crazy House-nimisessä talossa, joka on arkkitehdin mielikuvituksella luoma seikkailuympäristö.

Myös kaupallisia leikkipaikkoja on viileissä sisätiloissa.  Niissä käymme tuollin tällöin. 

Pyörän lisäksi bussi on meille kulkuväline. Erik pitää sillä matkustamisesta.



Useimmat kaverit ovat päivät esikoulussa tai tarhassa, mutta välillä tpaamme leikkipaikoilla uusia kaverita, joiden kanssa leikki sujuu.

Alkukuusta kävimme tuttavaperheen kanssa telttailemassa Erik ja minä kahdestaan.  Aluksi ajettiin Bussilla reilut 10 kilometriä ja toiset kymmenen kavereitten isän autossa.


Se oli minulle jännä paikka, sillä meidän oli määrä nukkua teltassa hänen kanssaan ilman äitiä. Yleensä hän on sanonut, ettei halua olla yötä poissa kotoa ilman äitiä.


Nyt oli niin paljon jännää tekemistä, muun muassa kukkulalle kiipeilyä ja joessa leikkimistä niin, että vain kerran kun kaverit olivat päiväunilla, Erik halusi kotiin. Kuitenkin kun kaverit heräsivät uniltaan, unohtuivat kotihaaveet.



Muutama päivä ennen mummolaan lähtöä tutustuttiin kotoa kolmen kilometrin päässä olevaan isoon uimalaan. Se on paljon viihtyisämpi kuin kotoa sadan metrin päässä oleva.


Paikka sijaitsee lähellä ystävämme kahvifarmia. Farmarin tytär on Erikiä vuoden vanhempi eikä hän puhu englantia. Silti heillä on välillä hauskaa yhdessä, mm. kun katsellaan uimapaikan kalalammikkoa.





Kävimme kerran myös buddhalaisessa temppelissä, joka tarjoaa ilmaista kasvisruokaa jokaisen kuukalenterin mukaisen kuun viidentenätoista päivänä. Olisikohan aina täysikuun aikaan? Siellä Erik ujosteli ja ekskittyi puhelimeensa, mutta minä sain uusia tuttavuuksia. Paikalla oli myös nuoria koululaisia, jotka lupasivat ensi kerralla tulla juttelemaan enemmän kanssani. 




Myös kasvisravintolassa käytiin pari kertaa. Poika ei tosin suostu syömään siellä muuta kuin mukanaan tuomia sipsejä tai karkkeja. Hän on aika huono syömään. Niin olin minäkin lapsena. Ätitinsä ostaa hänelle lasten erikoismaitoja, jotka on myös vitaminoitu. Minä olen hankkinut hänelle monivitamiinikarkkeja.


Roskaruokaa ja puhelimella pelaamista. Minä isovanhempi-ikäinen vanhempi en jaksa olla asiasta huolissani. Hänen äitinsä välittää vielä vähemmän. Hän uskoo paikallisten tavoin maidon taikavoimaan, ei äidinmaidon vaan teollisten lehmänmaitojen.



Kuun ensimmäisenä päivänä koin järkytyksen, kun luottokorttini (Wise) oli kaapattu ja sillä tehty parin tuhannen euron ostoja Yhdysvalloissa.  Onneksi huomasin ja reklamoin ajoissa. Kaikki rahat oli palautettu seuraavana päivänä.  Olen tänä vuonna siirtänyt  Suomen ja Australian raha-asiat Wiseen, joka on kansaivnälinen pankkialan yritys. Heiltä minulla on virtuaalinen luottokortti, jota voi hallita neitssä. Myös kaikki tuloni menevät sinne ja sieltä siirrän niitä joko käsin tai automaattisin kuukaussiirroin Vietnamin tililleni. Jos jotakin sattuu, vaimo pääsee niihin rahoihin käsiksi helpommin.



Uniapnea on hallinnassa. En ole käynyt lääkärillä tarkistuksissa yli vuoteen vaan luotan Oscar-ohjelman raportteihin sekä omaan intuitiooni. Verenpaineeni on koholla ja sydämeni ilmeisesti kärsi korona-aikana, jopa Astra Zenecan rokotteita voi epäillä. Sain niitä kolme kertaa vuosina 2021 ja 2022.

Painoa on ihan liikaa, se tekee elämän kuumassa ilmastossa vielä hankalammaksi.

Kuun viimeisen päivän paastosin. Harkitsen siirtymistä n. 12 tunnin yöpaastosta yhteen tai kahteen täyteen paastopäivään viikossa. Sanovat sen olevan terveydelle edullista. Paasto aktivoi elimistössä supervoimia.

Viime syksynä laitettu hammaimplantti, Biotechin YES, löystyi. Halusin laitattaa sen paikalleen täällä, mutta siihen ei suostuttu vaan implantti irrotettiin ja pyydettiin menemään Saigoniin ruuvauttamaan se paikalleen.  Myös vime joulukuussa asennettu implantti on edelleen ilman kruutua. Vappuvapaiden jälkeen aion hoitaa ne asiat.



Samoin aion käyttää viime kuussa adoptoimamme tyttökissan steriloitavana.  Hän on jo osoittanut levottomuutta eli poikakaverin ikävää.  Mummolassa meillä on edelleen kolme kissaa ja yksi koira. Pysykööt siellä.  Dalatin kaupungissa, 30 kilometrin päässä, on ainakin yksi klinikka, joka tekee sterilointeja myös avaimenreikätekniikalla. Silloin tytönkin operaatio on ohi parissa tunnissa, sen jälkeen voidaan antaa rokotukset ja sitten palata kotiin.