Marraskuu 2019 - Vauva-arkea

• Lokakuussa syntyi poikamme Erik. Hän on tietysti elämän keskipiste nykyään. 
•  Marraskuun kuva-albumi tässä!

Kuun vaihtuminenkin tuli äkkiä ja yllätyksenä. Siksi kuvia ja tarinaa tulee myöhässä.

Kuun alussa Erik-vauva oli noin kahden viikon ikäinen.

Sylissä pitämisessä oli vielä minullekin totuttelua. Pelkäsin, että menee rikki, arkailin kantaa ja koskea. Kuun edetessä otteeni kävivät varmemmiksi, enkä ottanut vakavasti vaimon kauhistuneita huokauksia vieressä. Tiesin, että niihin ei ole aihetta, vaan se on ylisuojelua.

Kuukalenterin mukainen ensimmäinen kuukausi takana. Se on merkkitapaus täällä. Sen kuniaksi järjestettiin pieni juhla.

Ukona  alkoi sadekausi väistymään, ja se näkyi luonnon rehevöitymisenä.  Vielä oli maassa vettä, ja nyt urinko näyttäytyi entistä useammin.

Isyyden onni ja autuus!

Puutarhaakin välillä hoidellaan nyt kun sadekausi on loppunut ja veden pinta laskenut.

Siltoja rakentelen ja maisemoin mudalla ja savella.

Yksi kesämökkini nurkista on pahasti vajonnut ja vajoaa koko ajan lisää.

Viileät mutakylvyt pitävät virkeänä.

Nyt tämä vesi ja muta eivät enää haise.

Noin kerran kymmenessä päivässä pyöräilen 15 kilometriä isompaan kaupunkiin ostamaan äidinmaidonvastiketta.

urbaani ympäristö tuo vaihtelua arkeen.

Ostin vesipumpun, tai appiukko auttoi sen valinnassa. Nyt se toimii joten voin kastella puutarhaani tehokkaammin.

Saigonista kävi vierailulla kaksi suomalaistyttöä. nuorta naista, jotka ovat harjoittelussa Business Finlandin toimistolla, ja kävivät täällä viikonloppureissulla.

Kun tulva laski riisipellolla lampeni takana, anoppi ja appiukko kylvivät maapalaselle vesimelonia.

Minulla on tekeillä timelapse-video alueelta. Otan joka päivä videota ja sitten jossain vaiheessa kokoan nisitä nopeutetun koosteen, jossa näkyy muutos tulvivasta järvestä riisipelloksi ja puutarhaksi.

Välillä sitten käyn tervehtimässä perhettä.

xxx

Kuolleita kaloja. Parina aamuna löysin niitä tuosta lammikosta tai joesta, jossa kahlailen jaotan mutakylpyjä, välillä jopa vettä suuhuni. Veden pinnalla kellui öljymäistä ainetta ja sen seassa pieniä kuolleita kaloja.

Kysyin asiaa vaimoni perheeltä ja he sanoivat, että se liittyy riisin kylvönn ja siihen, että jotain torjunta-ainettä pääsee karkuun. He eivät pidä asiaa vakavana. Minä en pidä siitä, että puutarhani läheisyydessä myrkytellään. Sitä tekee myös naapuri hedelmätarhassaan ja sitä tekee appiukko, sitä tekee anopin veli  tontilla. 

text

Joulukuusia tehtynä pienistä kukkapurkeista.  Minäkin haluaisin tehdä niitä, mutta vaimo ja hänen äitinsä estelevät. 

Ei villiä luontoa vaan urbaania maisemaa, ihmisen tekemää. Eräiden ennusteiden mukaan ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu saavat aikaan sen, että nämäkin seudut ovat veden alla viimeistään 30 vuoden kuluttua. Uskoako vai ei?  Minä haluaisin varautua ja muuttaa ylänköalueelle, mutta vaimo ei.  Mikä on poikani tulevaisuus maailmassa, jota uhkaa suuri muuto?  En sano tuho, sillä olen optimisti.  Je Suis Greta!   Mutta en todellakaan usko apokalypsikseen, vaan ajattelen, että jokainen sukupolvi pelkää tai haluaa olevansa viimeinen. 

Co+opmart, paikallinen K-kauppa tai pienehkö Prisma S-market. Siellä käyn ostamassa mm. Mimi-koiralle puruluita.  Siellä on eräs ystävällinen vartija, joka on pannut ojennukseen jonossa eteeni kiilanneet pojat sekä pyytänyt myyjää antamaan minulle lisää rahaa takaisin kun hän oli yirttänyt pimittää pienen summan. 

Piristystä kaupungista, mutta vain silmänruokaa, ei naudanlihaa, jota tytöt mainostavat. 

Tämän temppelin jälkeen käännös vasemmalle kohti kotia. 

Uusia siltoja ja talojen remonttityömaita on kaikkialla.

Näissä maisemissa on kiva pyöräillä. 

Erik nukkuu, Erik syö, Erik pissaa, Erik kakkaa ... siinä Erikin elämä! No, entistä enemmän hän seurustelee kanssamme ja katselee suurilla silmillään sekä korisee ja jokelteleekin jo. 

Mimi-koira pääsi viimeinkin karvoistaan. Olen pyytänyt leikkuuta jo aiemmin, mutta se on torjuttu. Nyt ajatus meni perille ja anoppi teki työn. Täytyy sanoa, että Nancy Asutraliassa teki siistimpää jälkeä trimmatessaan Bluey-koiran tyylikkääksi yli 10 vuotta sitten. 

Kymmenen vuotta sitten olin lähteny ja päättänyt jo, että jatkan omilla teilläni. Edelleenkin muistelen sitä aikaa surulla ja haikeudella. Se oli kipeä päätös, mutta toisinkaan ei minulla ollut voimaa ja riittävän lujaa tahtoa tehdä.