Helmikuu 2004: pysyvä oleskelulupa, maalaiselämää Woodstockissa

Tammikuun 27. päivä tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun muutin Suomesta Singaporeen. Virallisesti oli tarkoitus vain lähteä puoleksi vuodeksi töihin, mutta tiestin jo silloin, tai päätin, että pidempi reissu tästä tulee. Askel kerrallaan. Ja iso askelhan se tilapäisen oleskelu- ja työluvan saanti on. On ihan normaali käytäntö, että australialaisen puolison statuksen perusteella myönnetään aluksi vain tilapäinen oleskelulupa. Pysyvän luvan saa vasta sitten kun suhde on pariin kertaan havaittu pysyväksi ja aidoksi, se on mm. kestänyt vähintään kaksi vuotta. Tietysti viranomaisten taka-ajatuksena on tehdä hieman vaikeammaksi maahan tulo valeavioliiton turvin. Tuleepa vain mieleen se, että Suomessa asuvana suomalaisen kanssa avioituneena ei olisi "tahdon" sanomisen jälkeen tarvinnut näyttää ja todistella kenellekään, että suhde on aito ja kestävä.

Maksoin vielä joulukuussa lisäveroni Suomeen ensimmäiseltä ulkomaanvuodelta. En oleskellut Suomessa, mutta koska olin ulkomailla komennustöissä olevana vielä Suomen sosiaaliturvan piirissa, jouduin maksamaan sosiaaliturvamaksun ulkomaan tuloistani.



Teimme tammi-helmikuun vaihteessa pienen lomamatkan. Kävimme reilun 300 kilometrin päässä Cairnsin kahsainvälisellä lentokentällä hakemassa Suomesta saapuneen vanhan kaverini. Hän oli lähtenyt Suomesta jo muutamaa päivää aikaisemmin tulemaan Lontoon ja Hongkongin kautta Brisbaneen, josta tuli sitten hieman takaisin päin Cairnsiin. Lyhimmilläänhän meille lentää helsingistä hieman alle 24 tunnin, mutta jos haluaa säästää rahaa, saattaa matka-aika jopa kaksinkertaistua.





Cairns on hieman Townsvilleä pienempi kaupunki Vuoristojen reunustamalla rantakaistaleella Korallimeren rannalla. Katso tästä Cairnsin sijainti.  Suurten valliriuttojen läheisyyden ja kauniin vehreän luonnon ansiosta paikka on turistien suosiossa, enimmäkseen japanilaisten ja muiden aasialaisten. Valkoiselle miehelle ilmasto saattaa olla hieman liian kuuma ja kostea varsinkin nyt kesäaikaan. Vain viitisenkymmentä kilometriä Cairnsista länteen on vuorten ympäräöimä tasanko nimeltään Atherton Tablelands, jossa maa on hedelmällistä sademetsäkompostia ja sää ympäristöä leudompaa. Luonto on rehevää runsaiden sateiden ansiosta. Paikka on kuuluisa runsaista hedelmä- ja vihannessadoistaan. Cairnsin liepeillä on turistille paljon nähtävää, Townsville sen sijaan on paljon arkisempi. Täällä ei ole kuin Magneettisaari turistirysänä sekä riutoille järjestettävät sukellusretket. Mutta seudulla asuvana ja arkea elävänä ei useimmiten kerkiä eikä jaksa olla kiinnostunut matkailunähtävyyksistä. Kylässä käyvän turistin maailma on ihan erilainen ja hänen ongelmansa ja kysymyksensä toisia. Mutta on se kiva nähdä oma paikkakuntansa myös turistin silmin. Ja osataanpahan nyt antaa seuraaville tänne saapuville Suomen-vieraille enemmän neuvoja.


Banaani- ja sokeriruokoviljelmiä Cairnsista etelään.

Pitää kertoa se, että me asumme kaupungista 40 kilometrin päässä paikassa, jossa ei ole julkista liikennettä. Kovin paljoa ei ole siis liikkumiseen mahdollisuuksia kun ei paljoa ehditä kuljettelematta töiden ja muiden kiireiden takia. Jos vieras haluaa vuokrata itselleen auton, täytyy ottaa huomioon, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne niin kuin Englannissa ja muissa kuningattaren alusmaissa. Australiankin päämies on Englannin hallitsija, vaikka käytännössä päätökset tekeekin maan oma hallitus pääministerin johdolla. Kyllähän siihen väärällä puollella ajamiseenkin tottuu kuulemma, mutta kun liikenne on muutenkin täällä vilkasta ja ihmiset ajavat kuin mielipuolet, ei se ole kovin turvallista lähteä seutuja tuntemattomana seikkailemaan näihin liikenneympyröihin. Kuumaan ei totu koskaan täysin. On ihmisiä, jotka eivät voi sietää sitä, vaan lamautuvat täysin ja sitten on ihmisiä, jotka nauttivat siitä, useimmat meistä tietysti siltä väliltä. Minä olen enemmänkin niitä, jotka nauttivat kuumuudesta, vieraamme se taas suorastaan pökerrytti. Kyllähän monet paikallisetkin yrittävät vältellä ulkoilmaa ja siirtyä ilmastoidulla autollaan ilmastoidusta sisätilasta toiseen.     .





Vasemmalla olevassa kuvassa on täkäläinen pitkäripainen eli bottle shop. Sinne ajetaan tietysti autolla ja ostokset tehdään autosta nousematta. Taitavat kaikki alkoholin myyntipisteet täällä olla hotellien ulosmyyntipisteitä. Tosin ne saattavat sijaita hyvinkin etäällä varsinaisesta hotellirakennuksesta. Tätä myymälää pällistelimme leirintäalueen,  Caravan park, kupeessa yöpyessämme Mission Beach -nimisellä turistialueella. Olihan siellä uimarantakin, mutta siellä oli isot varoitustaulut, jotka kertoivat että meduusat ovat tekevät uimisen vaaralliseksi. Meduusa-aidatulla alueella kävimme uimassa seuraavana aamuna. Pienessä kehässä rantavahtien silmien alla. Ei kuullosta kovin romanttiselta, vaikka onkin lämmintä hiekkaa ja huojuvia palmuja.





Kuvassa oikealla vihreä sammakko. Niitä on meidän tontilla enemmän kuin noita isoja jättiläiskonnia (Cane toad). Vasemmalla aamuinen sauvakävelylenkki. Kaksi kissaa ja yksi koira haluavat useimmiten mukaan lenkille. Tällä kertaa myös kolmas kissa oli hieman kiinnostunut.

Lemmikkiemme kirjo hieman monipuolistui kun hankimme kanoja. Saimme viisi värikästä kananpoikaa lahjaksi vaimon potilaan kotoa. Olin rakentanut niille jonkinlaisen kopinröttelön jätelaudan pätkistä entiseen koira-aitaukseen, joka on tonttimme nurkalla suuren puun alla. Aitauksen verkon silmät olivat kuitenkin liian suuret, joten kaikki kananpojat karkasivat melkein heti samana iltana kun ne oli taloon tuotu. Yllätys olikin melkoinen kun Bluey-koira alkoi pydystää kanoja. Se kantoi kanan suussaan eteeni ja laski sen maahan. Lintu retkotti siinä äänettömänä hyöhenet koiran kuolasta kiiltäen. Ajattelin, että koira oli purrut kanalta niskat nurin ja olin jo torumassa sitä. Sitten lintu yhtäkkiä lähtikin taas juoksemaan rittäen lentoon. Koira otti sen uudelleen kiinni ja laski eteeni vahingoittumattomana. Näin tapahtui kymmeniä kertoja seuraavan parin päivän aikana ennen kuin olin saanut rakennettua kopin ympärille pienemmän aitauksen tiheämmästä verkosta. Siinä oli myös katto haukkojen ja kotkien varalle.   





< Tammikuu | Koko helmikuu | Maaliskuu >

Tammikuu 2004 - Muutto Townsvillesta Woodstockiin

10.1.2004 Asunnon metsästystä

Tammikuun 13. päivä tuli kuluneeksi vuosi siitä kun saavuimme Townsvilleen. Vuosi onkin mennyt täällä hyvin tiivisti. En muista, milloin viimeksi olen pysytellyt näin pitkään samalla paikkakunnalla matkustamatta minnekään pidemmälle. Toki olen tämän vuoden aikana käynyt muutaman kerran 130 kilometrin päässä lännessä Charters Towersin kaupungissa ja suurin piirtein yhtä kaukana pohjoisessa Inghamissa. Siihen se matkustelu sitten on jäänyt. Se sopii minulle vallan mainiosti. On tullut viime vuosina vaihdettua maisemaa aivan liian usein, joten paikalleen asettuminen viehättää.

Tullessamme Townsvilleen täysin ummikkoina ostimme paikkakuntaan perehdyttämisen sekä asunnon etsintäavun palveluna paikalliselta yritykseltä (Townsville Transfers). Lasku maksettiin Nancyn työnantajan myöntämästä muuttoavustuksesta. Silloin halusimme käytännön syistä asunnon mahdollisimman läheltä sairaalaa, jotta Nancyn olisi helppo vaikka kävellä töihin. Meillä kun ei ollut ensimmäiseen puoleen vuoteen autoa, ja bussivuoroja on hyvin harvakseltaan. Teimme vuokrasopimuksen aina puoleksi vuodeksi kerrallaan asuntoon, josta on sairaalalle puolisen kilometriä. Ajatuksena oli ensin asettua Douglasiin ja katsoa sitten aina puolivuosittain eteen päin, odottaa minun pysyvää oleskelu- ja työlupaani, katsoa mistä saan töitä, tutustua ympäristöön ja katsoa parempi asuinpaikka. Douglas kaupunkimaista omakotialuetta. Etenkin minä olisin halunnut enemmän maaseudulle, eikä Nancyllakaan ole mitään sitä vastaan, että olisi isompi piha, jolla voisi pitää kanoja ja vuohia. Tuttavallamme Erkkilän Sallilla on sellainen asumus kaupungin pohjoispuolella n. 30 minuutin ajomatkan päässä täältä. Me olemme katselleet vastaavaa paikkaa mutta kaupungin eteläpuolelta, ettei Nancyn tarvitisi ajaa töihin keskustan ruuhkien ja liikennevalojen läpi. Maalaismaisten paikkojen lisäksi ollaan katsottu vähän kaupunkimaisempia paikkoja, aidattua isoa tonttia. Isona pidetään täällä eekkerin eli 0,4 hehtaarin tonttia. Ei sellaisia ole paljoa vapaana vuokramarkkinoilla, myynnissä niitä kyllä on joka puolella, samoin kuin maatiloja. Meidän täytyy kuitenkin vielä vuokrata ainakin vuoden ajan, ehkä pidempäänkin ennen kuin olemme valmiita ostamaan asuntoa.

Vasemmalla näkyy kavalkadi taloista, joita olemme käyneet katsomassa ainakin ohi ajamalla. Järjestäin tuntuvat kaikki olevan sellaisia urbaaneja omakotitaloja, joissa ei ole omaa rauhaa ja yksityisyyttä riittävän isoista pihoista puhumattakaan. Aita täällä kyllä on järjestäin melkein joka pihan ympärillä, matala verkkoaita jos ei muuta, ja ainakin takapihan ympärillä jos ei koko tontin.





Kun mennään kaupungista kolmisenkymmentä kilometriä etelään, siellä tontit ovat säännöllisesti 10 tai 20 eekkerin kokoisia maatiloja. Tällä hetkellä meillä on kaksi tuollaista paikkaa kiikarissa. Ensimmäinen on n. 35 minuutin ajomatkan päässä oleva puinen mökki pienen joen varrella. Lähistöllä asuu Singaporesta lähtöisin oleva tuttavamme australialaisen miehensä ja lastensa kanssa. Toinen paikka on vastaavan matkan päässä hieman toisessa suunnassa. Se on itse asiassa suuren karjatilan keskellä. Sinne ajetaankin yksityistä soratietä pitkin lehmäaitauksen halki. Matkalla pitää nousta kaksi kertaa avaamaan  portti edesään ja sulkemaan se takanaan. Porttien välissä laiduntaa toistasataa lehmää. Totta kai myös kenguruitakin näkyy tien varrella. Samoin näkyy joskus kuulemma villisikoja ja dingoja. Joessa on krokotiileja eikä siinä voi uida edes koira. Tilanhoitajapariskunta asuu n. sadan metrin päässä vuokrattavasta talosta ja omistaja käy tilalla pari kertaa viikkossa. Vuokra on aika iso ottaen huomioon asunnon heikon kunnon.

Täällä asunnot vuokrataan yleensä kiinteistönvälittäjän kautta. Niin mekin olemme tehneet. Irtisanomisaika on yleensä vuokralaisen puolelta kaksi viikkoa, joskus jopa lyhyempi, joten jos jonkun asunnon haluaa, sitä pitää hakea nopeasti, sillä kohde tulee markkinoille viikkoa tai kahta ennen sen vapautumista, eik' omistaja tietystikään halua paljoa vuokratulottomia päiviä asunnolleen. Kovin verkkaiseen katseluun ja harkintaan ei ole aikaa.

Hylkäsimme tuon karjatilan keskellä olevan mökin siksi, että omistaja ja tilanhoitajat eivät kaikkine pelottelupuheineen miellyttäneet meitä lainkaan. Näytti siltä, että tuo Woodstockissa sijaitseva mökkirähjä jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Kävimme katsomassa sitä vain pari päivää ennen kuin meidän oli määrä muuttaa  vanhasta asunnosta. Muutamaa päivää aikaisemmin oli alkanut sataa, joten paikka näytti paljon vihreältä kuin yllä olevassa kuvassa joulukuulta, jolloin kävimme katsomassa mökkiä vain kaukaa. Nyt lähemmän tarkastelun jälkeen talo vaikutti paremmalta kuin olimme odottaneet. Mökki on vanha, jälkeen päin kuulimme, että rakennettu 1902, vähän rähjäinen, mutta naapureita ei ole omassa pihapiirissä. Täälläkin on lehmiä. Piahlle pitää ajaa niinikään lehmiaituksen läpi. Vuokra on edullinen, vaikka tuttavien mukaan kuitenkin korkea maaseudun mittapuiden mukaan.

Jätimme hakemuksen sen vuokraamiseksi. Hakemuksessa pitää selvittää tulot ja aiemmat vuokrasuhteet sekä täkäläiseen tapaan nimetä henkilökohtaiset suosittelijat. Näille suosittelijoille välittäjä sitten soittaa ja kyselee luotettavuuttamme. Sama käytäntö on melkein sääntö myös työnhaussa.



Nancy oli pari viikkoa lomalla, josta suurin osa tietysti kului muutossa. Lauantaina 17.1. pääsimme sitten viemään muuttokuormaa uuteen paikkaan. Meille oli kertynyt vuoden oleskelun jälkeen jo tavaraa vähän enemmän kuin mahtui isoon kuorma-autoon. Loppu tuotiin sitten parissa erässä henkilöautolla. Vielä meni muutama päivä vanhan asunnon siivouksessa. Välittäjän edustaja kun ei ollut tyytyväinen ensimmäisellä kerralla, piti vielä uhrata melkein kokonainen päivä toiseen siivoukseen. Kaikenlaista piti hankkia uuteen asuntoon, mm. vaatekaapin korvikkeita, koska tuossa vanhassa talossa ei ollut kiinteitä kaappeja niin kuin edellisessä asunnossa. Ensimmäisenä iltana meidät oli yllättänyt myös valtava hyönteisten määrä, jotka rynnivät sisälle valojen sytyttyä. Ikkunoissa ei ollut lainkaan hyttysverkkoja, joten piti itse yrittää virittää jonkinlaiset.

Leena-tädille terveisiä ja kiitokset yhteydenotosta. Sinun viestisi kyllä tulevat perille, mutta  minä en saa omia viestejäni tulemaan sinulle saakka. Aina tulee ilmoitus, että viestiä ei voida toimittaa perille, koska postilaatikko on täynnä. Yritän aina tuolloin tällöin uudestaan. No, näissäpä julkisissa kirjeissä näet ainakin nämä kiitokset ja tärkeimmät kuulumiset. Muille sukulaisille tiedoksi, että Leena on hoitanut minua hänen ollessaan teini-ikäinen ja minun ollessa vauva. Asuimme silloin Oulussa. Ouluun muutin takaisin 1980-luvun puolivälissä. Siltä ajalta minulla on vielä ystävyyssuhteita jäljellä. Yksi kaverini noilta ajoilta lähtien on tulossa käymään täällä, saapuu Cairnsin lentokentälle tammikuun viimeinen päivä. Olimme päättäneet lähteä hakemaan hänet kentältä autolla: lähteä aikaisin aamulla kotoa, videä koira hoitoon Sallille, ajaa reilut 300 kilometriä Cairnsiin, hakea kaveri kentältä, katsella vähän Cairnsia ja ajaa noin puoliväliin takaisin ja yöpyä siellä. Minulle olis siis tiedossa ensimmäinen kaukomatka yli vuoteen.





Kesken muuttopuuhien ja kaverin vierailun valmistelun meidät yllätti eräänä aamuna lakimiehemme puhelu. Hän pahoitteli sitä, että olseklulupapäätökseni ei ollut tullut jouluksi, kuten hän oli melkein luvannut. Nyt se kuitenkin oli tullut, joten joululahja tuli vain vähän myöhässä. Minulle on myönnetty tilapäinen puolison oleskelulupa Australiaan. Sen turvin saan tehdä rajoituksetta työtä. Lupa on voimassa maaliskuun alkuun 2005 saakka, jolloin minun on haettava pysyvää oleskelulupaa. Sen saan, jos pystymme todistamaan, että suhteemme on edelleen aito ja kestävä ja että elämme perheenä samassa taloudessa. Todisteeksi riittävät yhteiset laskut ja kuitit sekä suhteen aitoudesta kahden australialaisen tuttavan valaehtoinen lausunto. Taas esimerkki siitä, miten täällä painavat joka paikassa henkilökohtaiset suositukset. Australialaisen antamat suositukset painavat tietysti enemmän kuin Suomesta saadut, mutta kyllä noita jälkimmäisiäkin olen joutunut haalimaan kasapäin ensin oleskelulupahakemuksen ja nyt sitten työnhaun tueksi.

Lisäystä vuonna 2017: 

Tässä video Youtubesta  todisteeksi siitä, että alussa yritin jatkaa sauvakävelyharrastustani, ja Bluey-koira sekä kolme kissaamme olivat siinä mukana.



< Joulukuu 2003 | Koko tammikuu | Helmikuu >