Timo Tropiikista: lokakuuta 2022

Lokakuun 2022 kuvat Googlen palvelusta
Videota:

2.10. Pojan kanssa tiellä nähtiin jotain kivaa
3. ja 4. lokakuuta kävin Saigonissa unitutkimuksessa ja cpap-laitteen testauksessa
11.10. juhlittiin kolmea vuotta
12.10. Pojan kaksi identiteettiä, kieltä ja nimeä.
14.10. Taas seikkailtiin tiellä ja kotona
16.10. Kissa ja koira tutustuvat
18.10. Käytiin Saigonissa pojan ja vaimon kanssa.
23.10. Audioblog in English, Jotain myös englanniksi
Poika ja kissa ja muita pätkiä tältä kuulta.
Ukrainan puolesta poikani ja minä!

Uniapnea ja sen hoito ovat kuukauden jännittävin uusi asia. Kuun kolmantena päivänä matkasin bussilla Saigoniin, Ho Chi Min Cityyn sydänsairaalan uniklinikalle. Siellä vietin yön reilaisiin mittalaitteisiin kytkettynä. Puolet yöstä, oikeastaan nelisen tuntia nukkuma-ajastani, vietin pap-laitteeseen kytkettynä. Laite käytiin asentamassa sen jälkeen kun olin nukkunut pari-kolme tuntia ja minulla oli todettu uniapnea. Sen jälkeen mitattiin apnean lieveneminen erilaisilla hengityskoneen asetuksilla. Minulle ei ollut yllätys, että minulla todettiin uniapnea. Toki tiet tähän ja "pappismieheksi" eli pap-laitteen käyttäjäksi on ollut pitkä. Ensimmäisen kerran kuulin laitteesta ja näin sen, kun siskoni oli käymässä luonamme siellä Dalatin kaupungin liepiellä, vuoristoaluella. Silloin ajattelin, että minä en tuollaiseen hirvitykseen koskaan joudu, sen verran pidän itsestäni ja kunnostani huolta.

No, sitten tuli korona, liikkumisrajoitukset, minulla terveysongelmia, tänä vuonna sydäntä myöten, kuten kerroin syyskuun kirjoituksessa. Löysin engalntia puhuvan lääkärin, sitten toisen. Se toinen kehotti mittaamaan verenpaineen päivittäin. Minä aloin mittaamaan sitä monta kertaa päivässä toukokuussa hankkimallani mittarilla. Huomasin, että verenpaine on koholla erityisesti aamulla herättyä. Googlen ja Facebook-kavereiden avulla tulin vakuuttuneeksi, että se on uniapnean oire, samoin kuin tarve juosta pissalla monta kertaa yössä, vaikka se voi toki viitata myös eturauhasongelmiin.

Se toinen lääkäri paikallsiessa sairaalassa, Dr Thao, kertoi, että hänellä on tuttava 60 km:n päässä Can Thon yliopistosairaalassa, jossa tehdään unitutkimuksia. Sain tämän tuttavan yhteystiedot ja aloimme viestittelemään Zalo-sovelluksella (täkääinen Whatsapp, Facebook) . Kun selitin oireeni tarkemmin, hän oli sitä mieltä, että minun on paras hakeutua perusteelliseen tutkimukseen Saigoniin. Sain hänen Saigonilaisen tuttavalääkärin yhteystiedot ja kohta keskustelin hänen kanssaan Zalossa.

Varattiin aika ja minä olin paikalla sovittuna iltana 3.10.

Sairaala vuokrasi minulle Philips Respironics -laitteen viikoksi. Vuokra-aikaa jatkettiin kahdella viikolla sen jälkeen kun päätin hankkia oman laitteen Suomesta. Täällä sen hinta olisi yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Resmed Airsense 10 oli tavoitteena. Sitä ei enää ollut verkkokaupoissa, vaikka niin mainostettiin. Jopa Airsense 11 oli heikosti saatavilla.

Suomalaiselta nettitorilta löytyi molemmat mallit "melkein uutena", toinen jopa Saarijärveltä, jossa vanha hyvä kaverini välillä asustelee. Myyjä kuitenkin vaikutti varsin epäluotettavalta, joten kaupat jäivät sikseen. Se toinen myyjä oli ihan reilun tuntuinen kaveri, mutta hinta oli aika kova ja hän asuu paikkakunnalla, jossa minulla ei ole tuttuja. Ei voi siis käydä tarkistamassa laitetta ennen kauppaa. Coronaria-terveysfirmasta kysymistä suositeltiin alan Facebook-ryhmässä. Ne kuulemma myyvät käytettyjä laitteita. Laitoin sinne sähköpostia ja sain tietää hinnat ja muut yksityiskohdat. Sovittiin, että kaverini maksaa laskun ja toinen hakee laitteen, vie sen kolmannelle, joka saapuu Vietnamiin 9.11. oltuaan Suomessa pari vuotta koronaa ja tiukkoja viisumisääntöjä paossa. Sairaala antaa minulle laitteen edelleen vuokralle siihen saakka kunnes minulla on se oma Airsense 10 ja siihen laitettu oikeat asetukset.

Olen todella tyytyväinen siihen, että tämän vuoden aikana olen tutustunut neljään englantia puhuvaan lääkäriin.

Viime vuonna käytin n. 10 000 euroa säästöjä talon rakentamiseen maapalalle, jonka vaimo osti äitinsä enon tontista lohkaistuna. En pitänyt koko paikasta enkä varsinkaan siitä enosta tai muista ihmisistä hänen talossaan. Heikkouttani kuitenkin suostuin kauppaan. Jo alussa ärsytti se, että vaimon äiti alkoi pitää sitä omanaan ja hääriä siellä mielensä mukaan. Niinpä hylkäsin sen paikan ja annoin vaimolle luvan myydä tuosta 600 neliön tontista puolet siskolleen. Se puolikas sisältää myös kolmasosan tuosta mökistä. Siellä oli paljon tavaroitani siirrettynä kaupunkiasunnosta, jonka myös hylkäsin vaimon äidin ja muun perheen takia. Olin pitkään vaatinut niiden kuljettamista tänne. Siellä oli paljon tavaraa, joka menee pahanksi lämpimässä ja kosteassa.

Kuten tavallista vaimolle pitää muistuttaa asiasta monta kertaa, pyytää ja pyytää, ainoastaan rähjääminen ssaa aikaan toimintaa. Huutaminen ja raivoaminen ei ole minulle luonteenomaista, mutta täällä se on ollut pakko oppia.

En saanut vuokrattua pientä lava-autoa kuljettajineen tuomaan tavaroitani tuon reilun kilometrin matkan. Sen sijaan vaimon äiti lähti veneellä hakemaan niitä. Erik pääsi kyytiin ja oli innoissaan soutamisesta. Minä tulin pyörällä teitä pitkin ja otin kuvia.

Minulla oli erityinen käyttösuunnitelma tavaroissa olevalle lämpöpumpulle. Huoneessa oli jo yksi sellainen, mutta halusin toisen. Sitä varten kutsuttiin asentaja paikalle.

Asennutin lämpöpumpun nukkumakoppini jalkopäähän niin, että saan kopin jäähdytettyä ilman, että täytyy koko huonetta jäähdyttää. Toki kopin ulkpuolinen huone eli tämä työhuoneeni, Erikin ja minun leikkiuone myös jäädytetään koneellisesti n. 26 asteeseen ja samalla poistetaan kosteutta ilmasta.

Huoneen toiseen päähän rakensin hyllyn cpap-konetta ja verenpainemittaria varten Tietenkin puhelin, kuulokkkeet ja muu tarpeisto voat siellä käden ulottuvilla. Tosin en paljoa tarvitse niitä yön aikana. En kuuntele musiikkia tai äänikirjoja nukahtaakseni vaan yleensä se on minuuteissa kun vaivun uneen sen jälkeen kun pää on tyynyssä.

Aluksi nostin laitteen korkealle hyllylle, kuitenkin, niin, että yletyn sen käynnistys-sammutus-nappiin myös makuulta.

Kirjoitin Facebook-ryhmässä: "Vielä on käytössä vuokraatu Phiilips. Resmed tulee Suomesta kaverin mukana parin viikon päästä, jos kaikki menee hyvin. ei aina siltä näytä.
Minulla on täällä tropiikissa erillinen makuuhytti, jossa on myös oma lämpöpumppu viilentämässä ilmaa 20 - 22 asteeseen ja ionisoimalla sitä. 

Alussa laite oli rakentamallani hyllyllä noin metrin pään yläpuolella. Nyt olen siirtänyt sen kuoppaan n. 20 cm pään alapuolelle tyynyn viereen. Kuopassa on tuloilman saanti ja hyttysverkko niin, että laitteen voi vaikka peittää ilman kuumenemisvaaraa. 
Letku menee ensin yllön, jossa se on tuetty suihkuletkun pidikkeellä. Se on hieman sivussa, ettei se pissi tiivistynyttä kosteutta suoraan naamalleni. Toki sitä kosteutta tulee myös maskin sisäpinnalle, vaikka kostutin on nyt säädetty mahdollisimman pienelle. Lämpöletkua ei tässä ole, mutta tulevassa on. 

Aikaisemmin juduin ravaamaan pissillä monta kertaa yössä, mutta nyt kone hoitaa lorottelun puolestani eikä itse tarvitse herätä laarille. Täytyy siis olla myös iloinen niistä hopeisista suihkuista, joita se minulle suo "

Myöhemmin siirsin laitteen alemmas ihan tyynyn viereen hieman pään alapuolelle. Siitä letku menee ylös ja laskeutuu hieman pään viereen. Näin yritän minimoida letkuun tiivistyneen kosteuden satamista naamalleni. Myös laitteen säädöistä kokeilin laittaa kosteutuksen pois tai mahdollisimman pienelle. Uniapnearyhmistä ja Youtube-videoista saa mukavasti inspiraatiota ja rohkeutta kokeilla erilaisia säätöjä itse. Sitä ei Vietnamissa yleensä kait harrasteta ainakaan näissä terveysasioissa vaan ollaan enemmänkin kuuliaisia lääkäreille ja melkeinpä heidän uhrejaan.

Nykyään menen nukkumaan ehkä hieman aikaisemmin kuin ennen, mutta vain hieman. Ennen olin usein uten mailla jo heti iltakahdeksan jälkeen, nyt useimmiten yhdeksän jälkeen. Erittäin harvoin olen valveilla kellon lyödessä kymmentä.

Herään yleensä kolmen-neljän aikoihin ja lähden sauvakävelylenkille. Sen aikana teen myös Tai Chi- Qi cong- ja joogaharjoituksia keppejä apuna käyttäen. Seison sillalla, katselen kuuta ja tähtitaivasta, otan tukea kepeistä ja sillan kaiteesta tehdessäni taivutuksia ja pyöreitä liikkeitä.

Kotiin palattuani yritän vielä nukkua tunnin-apri kunnes Erik tulee minut herättämään. Kerran hän ei tullut ja minä sain nukkua jopa puoli kymmeneen.

Eräänä päivänä Erik tuli kotiin isoäitinsä kanssa pahvilaatikko mukanaan. Laatikosta kömpi ulos pieni kissanpentu. Hän oli ollut leikkimässä jonkun idoäitinsä tuttavan luona tuolla joen toisella puolella. Minä ja hänen äitinsäkään emme tiedä tarkalleen, missä. Siellä on kuitenkin pieni poika, jonka kanssa isoäiti vie toisinaan hänet leikkimään. Oli leikitty kissanpentujen kanssa ja Erik oli vaatinut saada viedä yhden kotiin. Ei antanut periksi, vaan se tuotiin. Minä olin jo suunnitellut ksisan hankkimista kunhan olisi rakentanut sille tarhan osittain sisälle, huoneeni katolle ja osittain ulos. Olin jopa ilmoittautunut halukkaaksi adoptoimaan kissan.

Nyt tuli vähän ylättäin ja aikaisin. Kannoin pennun huoneeseen ja tein sille lämpimän sukkumapaikan kaappiin. Minulla oli käyttämätön terraariolämmitin, jonka viritin siihen koppiin. Ruokailua varten panin kissan pieneen häkkiin ja kuljetin terassille syömään. En ollut varma Mimi-koiran reaktioista enkä siitä, pelästyykö kissa koiraa ja juoksee kotiinsa. Jo seuraavana päivänä havaitsin, että kissa ja koira tulevat keskenään hyvin toimeen eikä mitään häkkiä tarvita. Kissaa ei myöskään tavinnut lukita huoneeseen vaan se sai kulkea vapaana.

Kolmantena ilta kissa ei enää tullutkaan lämmitettyyn koppiinsa nukumaan. Odotin sitä muutaman tunnin ja menin nukuumaan. Aamullakaan sitä ei näkynyt kun valmistauduin Saigonin-matkaani. Vasta kun vaimo heräsi, hän kertoi kissan nukkuneen heidän kanssaan. Se oli siis pettynyt siihen, ettei päässyt minun sänkyyni nukkumaan tai yksinkertaisesti löysi paremman paikan. Ehkä se ei tykännyt minun ilmastidusta huoneestani.

Saigoniin lähdimme yksityisellä taksiautolla. Tuo reilu 200 km matka kesti nelisen tuntia. Pojan isoäiti jäi kotiin kissan ja koiran kanssa.

Vaimo lähti jonottamaan maahantuloviranomaisen luo anoakseen minulle uutta viisumia. Siellä hänellä meni puoli päivää vain kuullakseen, että hänen pitää tulla takaisin sitten kun minä olen poistunut maasta. Eli kuun viimeisenä päivänä hänen on määrä mennä sinne uudestaan kun minä olen naapurimaassa. Me Erikin kanssa kävimme kahdestaan sairaalan uniklinikalla. Pojalle oli pettymys, ettei siellä ollutkaan lupaamiani leluja. Sen sijaan juoma-automaatti ja moni muu asia kiinnostivat. Piti juosa monesta mukista vettä ja sitten kävellä alakertaa pissaamaan se vessanpönttöön.

Minulla oli mukanani Respironicsin SD-kortti, jolla oli tietoa kahden viikon unistani. Siellä sain kuulla, että minulla on vaikea obstruktiivinen uniapnea. Koenukkumisen aikana AHI-arvoksi mitattiin 48. Minulla oli siis hypoapnisia hengityskatkoksia. Laitteen nykysillä astuksilla niitä oli vin 9-11. Vielä on kesken asian tutkiminen sen tarkemmin. Yleistitoa saa mm. Terveyskirjastosta.

Lääkärit olviat jälkeen ystävällisiä ja mukavia, lupasivat, että saan lainata laitetta niin kauan kunnes saan omani Suomesta. Toki siitä piti maksaa kuudelta viikolta neljäsosa uuden hinnasta. Yksi lääkäri oli jopa luvannut lainata minulle rahat uuden ostoa varten.

Meillä oli monta tuntia Erikin kanssa helppoa ja hauskaa. Hän jopa käveli yli puoli tuntia kanssani Saigonin keskustassa vakoista keppiäni pidellen. Eräässä kahvilassa oli nuoren tytön seurana pieni koira. Erik ja koira juoksivat pitkin kahvilaa. Vikkelän hauvan perässä oli välillä vähän vaikea pysyä.

Viimeinkin pääsimme isoon tavarataloon ja sen leluosastolle. Halloween-kummitusten kanssa oli hauska olla vähän aikaa, käyttää mestauskirvestä ja miekkaa, kuunnella pelottavia ääniä kaiuttimista. Ostimme hänelle lupaamani panssarivaunut. Helmikuun jäkeen suhtautumiseni sotaleluihin on muuttunut. Nyt hyväksyn ne. Meillä on myös oma tarinamme siitä, mitä tapahtuu Ukrainassa: kiusankappale ja pahis (Troublemaker and Bad guy) ovat siellä riehumassa: siksi ukrainalaiset traktorit ja tankit yhdessä haluvat ajaa ne pois. Siitäkin on meillä video.

Näistä hahmoista tulee eittämättä mieleen Mikko Alatalon Känkkäränkkä. Toki sillä erotuksella, että Känkkäränkkä on hyväksyttävämpi hahmo, kun taas Venäjän raakalaismaisia terroristeja ei voi mitenkään puolustella.

Myös Saigonin-reissuta minulla on video.

Viisumiongelmia

Uniapnealaitteen metäsystyksen lisäksi viisumiasiat ovat tuottaneet runsaasti päänvaivaa. Kaikki alkoi tällä kertaa siitä kun Suomen passini vanheni toukokuussa. Sitä myötä vanheni tilapäinen oleskelulupa. Kävimme provinssimme maahanmuuttotoimistossa hakemassa uutta viisumia. Ei haluttu antaa vaan epäiltiin kaikkea, vaaditiin jopa todistus siitä, miksi inulla on kaksi passia. Lopulta annettiin kolmen kuukauden sukulaisvierailuviisumi. Se uusittiin lääkärintodistuksella elokuussa ja nyt 29.10. se vanhenee. On yritetty koko kuukausi saada uutta. Paikallinen toimisto vain kehotti poistumaan maasta ja tulemaan takaisin antamatta sen kummempia ohjeita siitä, millä viisumilla pitää tulla. Eivät tajunneet, että nykyinen viisumi on yksikertaviisumi. Sillä ei pääse takaisin. Vaimokaan ei pitkään uskonut minua kun sanoin, että jos lähden, en pääse takaisin ilman uutta viisumia jo maahan tullessa.

Asiassa on ollut paljon mutkia, myös välikäsiä, jotka ovat tarjonneet kepulikonsteja asian hoitamiseksi.

Joka tapauksessa asia on niin, että minun on poistuttava maasta 29.10. Olen jo ostanut bussilipun Saigonista Kambodžaan. Matka kestää noin kuusi tuntia Jouduin ostamaan viisumin, joka maskoi n. 40 euroa ja sen välityspalkkio 60 euroa.

Olen käynyt Phnom Penhissä aiemminkin: ensimmäisen kerran heinäkuussa 2014 ja toisen, syyskuussa 2018. Toisella kerralla kävin joogaretriitissä paikassa, jossa oli myös uima-allas ja infrapunasauna. Varasin huoneen sieltä tällekin reisuulle, mutta se piti perua, koska paikka on muuttanut muualle.

Löytyi sitten korvike: Poolside villa lähempänä kaupungin keskustaa. Kolme yötä ja noin 56 euroa omasta huoneesta.

Eräs vietnamilainen ystäväni asuu kaupungissa, joten jos pitää lähetystössä käydä, hänestä voi olla apua. Seuraa hänestä joka tapauksessa on.

Saan myös ottaa sairaalan cpap-koneen mukaani.

Ellei olisi huolta pojasta ja hänen pärjäämisestään, se viikko tai kaksi, jotka ehkä joudun tuolla olemaan, voisivat käydä hermolomasta. Nyt olen jo etukäteen huolissani siitä, että aiheutan hänelle harmia ja tuskaa olemalla poissa. Kyllä hänen äitinsä ja isoäitinsä pitävät jollain tavalla hänestä huolta, mutta eivät he voi tajota hänelle samalla tavalla elämyksiä ja virikkeitä kuin minä voin. Pari päivää menisi jotenkuten erossa, mutta, että viikko tai kaksi. Se on ihan liikaa. Sydäntä jo särkee.

Eikä ole sanottu, että edes saan viisumin. Siinä tapauksesa voin yrittää hakea sähköistä turistiviisumi kauukaudeksi joko Suomen passillani tai sitten uusia Australian passin esim. Bangkokissa ja hakea sillä, jos suomalainen passini on laitettu mustalle listalle. Sitäkin kuulemma tapahtuu ilman erityistä syytä.

Tietysti voisin matkustaa myös Suomeen ja anoa viiden vuoden viisumivapautta. Pojan takia en voi sitä tehdä ja yhdessä hänen ja äitinsä kanssa matkustaminen olisi liian kallista ja raskasta.

Minun kanssani hän on onnellisempi ja "aikuismaisempi", älyllinen ja hauska. Äidin ja isoäidin seurassa hän itkee ja raivoaa enemmän.

Erik puhuu usein, että haluaisi mennä kouluun. Hän on nähnyt Youtubessa, miten Miss Appleberry opetta alapsia. Aiemmin en ole halunnut laittaa häntä kouluun vielä ennen kuin on pakko, mutta nyt kun täällä olemiseni on epävarmaa, pidän parempana jopa vietnamilaista lastentarhaa tai koulua, vaikkei se olekaan millään tavalla verrattavissa siihen, mitä Miss Appleberry tekee lasten kanssa.

Sain hyvää palvelua vietnamilaiselta firmalta. Jääpalakone lakkasi toimimasta. Epäilin jo alussa tukosta vedenotossa. Löysin facebookista firman sivun ja laitoin sinne viestin englanniksi. Nopeasti tuli asiallinen vastaus englanniksi ja aloimme pohtimaan mitä tehdä. En ollut halukas lähettämään laitetta kauas pohjoiseen, vaan pyysin heitä antamaan huolto-ohjeita, jotta voisin itse avata tukoksen tai palkata paikallisen huoltajan. Sain hyvät ohjeet ja lähettämieni kuvien perusteella diagnoosin. Pumpussa oli todellakin selvä tukos. Tunnen omat rajoitteen joten en lähtenyt sitä itse poistamaan vaikka olin saanut itse koneen kuoret auki. Vaimo näytti kuvia ja videoita paikalliselle huoltomiehelle ja sai hänet tulemaan kotiin saakka tekemään työn. 

Lasku oli viitisen euroa vastaava summa.

Facebookissa vastasin kysymykseen, mihin jääpalakonetta tarvitaan: 

Täällä on niin kuuma, että yleensä juodaan jäävettä tai jääteetä. Ehkä se tapa on opittu jenkeiltä Vietnamin sodan aikana tai ranskalaisilta siirtomaa-aikana?
Mäkin juon kylmää volgansieni-punajuuri-inkirvääriteetä, mutta janon sammuttamiseen puhdasta lämmintä vettä, jos on oiekin kuuma niin elektrolyyteillä maustettuna.
Puhdas vesi täällä pitää tehdä koneella. Mä nykyään hengitänkin yöllä koneella ja joskus juoksen koneessa. Siinä mun luomu-elämä 


Jääkaapin pakastelokero on niin pieni, että jos siinä tekee jäitä, ei sinne mahdu mun suklaajätskit 
Like

Bassokaiutin lakkasi toimimasta. Sisältä löytyi vanha hiirenpesä. Nykyisin huone on enemmän eristetty joten he retkin luullakseni pysyvät poissa. Toki nykyään kissakin hoitaa sitä asiaa.

Huoneen tiivistäminen sen eristämiseksi sateelta, lämmöltä, hiiriltä, hyttysiltä ja ääniltä näyttää olevan vieläkin kesken. Onneksi saa noita halpoja tiiliseinätarroja. Kissakin tykkää niistä, kun niistä saa kynsillä hyvän otteen.

Kuolleita

Sain tietää vasta nyt, että kesäkuussa menehtyi 83-vuotiaana entinen esimieheni Valdemar Melanko . Hänen johtamassaan Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa olin sekä harjoittelijana, työsopimussuhteisena atk-suunnittelijana että palkattuna konsulttina vuodesta 1994 vuoteen 2000.

Kirjoitin Facebookissa:

Minä olin mukana jo 1994 kun instituutti muutti sittemmin latvian lähetystölle palautetusta rakennuksesta entisiin tilastokeskuksen tiloihin Annankadulle hotelli Presidentin naapuriin. Tein myös instituutin ensimmäiset nettisivut, viritelin sähköpostit ym. Vallu oli innoissaan vaikka puhuikin välillä sulkäkynän paremmudesta. Kaverinsa Kalervo Siikalan kanssa ne tulivat istumaan selkäni taakse pieneen työhuoneeseeni ja kyselivät kaikkea.

Vallu halusi nettisivuille instituutin logoksi piirtämänsä kissan takapuolen. Hänen alaisensa nostivat siitä niin ison metelin, että hänen oli pakko perääntyä ja hyväksyä virallinen logo rusin.fi-sivuston otsakkeeseen.

Tilastokeskuksen jäljiltä verkkoyhteytemme pohjana oli vaikuttavan näköistä infrastuktuuria.

Palvelinkone vuodelta 1998. Windows NT käyttöjärjestelmänä. Linuxia toki jo tuolloin harrastin, mutta en käyttänyt sitä vielä työprojekteissa.

Helsingin ortodoksiselta hautausmaalta löytyy Vallun kaima. Hänen suvussaan oli sekä Maksimenkoja että Viipurin Sergejeffejä. Niistä on on kirjoittanutkin jotain.

Pääsi välillä unohtumaan, mitä se on tietokoneen käyttö kissan kanssa. En edes huomannut miten tuo veijari onnistui kiipeämään olkapäälleni ennen kuin alkoi korvan juuressa kova kehrääminen

Kovasti yrittävät kaupata huippuhintaan Suomessa paahdettua ja pakattua kahvia, jonka pavuista ainakin osa todennäköisesti tulee meiltä. Entä sitten sokeria, kaakaota ja maitorasvaa pakattuna? Osa kaakaosta saattaa tulla meiltä. 

Onneksi osa suomalaista on minussa kadonnut, se tuotemerkkifetisisti. Ei enää edes Turkinpippureita tarvitse siellä haikailla, koska osaan tehdä vastaavaa itse. 

Myöskään terveysvakuutusta en osta, vaikka joka päivä mainostavat. Kuitenkin tulee pidemmän päälle halvemmaksi hoitaa asia itse, esim. ostaa se pap-kone.

Matkalla kotiin leikitään sotaa leluilla joita ostin pojalle. Vielä tämän vuoden helmikuun alussa en olisi ostanut, mutta eräs idiootti sai pääni kääntymään ja nyt ymmärrän että joissain tilanteissa sotilaallinen puolustautuminen on todellakin ainoa vaihtoehto ja moraalisesti täysin oikea.

Sänkykaveria ei tästä kissasta tule. Sitä virkaa hoitaa se pappiskone. Kissa saa 37 asteen lämmön terraariolämmittimestä, joka sattui lojumaan kaapissa ylimääräisenä. Ensimmäinen yö jo nukuttiin sen lämmössä minun nukkumakoppini seinän takana. Vielä täytyy tuunailla tuota systeemiä, laittaa vähän lisää lämpöeristeitä ja huolehtia paloturvallisuudesta.

Aloitimme jouluvalmistelut. Tänä vuonna hän ymmärtää joulun merkityksen ainakin ulkoisilta puitteiltaan joten voimme järjestää sellaisen. Täytyy ostaa se muovikuusi ja tekolunta.

Elämäni kissat

Ei ole ensimmäinen kissa elämässäni tämä. Tein Facebookiin albumin vanhoista kissakuvista. Tässä osa niistä selityksin.

1979 Suomessa Misu-kissan japikkuveljen kanssa.

Olin lähtenyt ja eronnut. Nancy lähetteli välillä kuvatervehdyksiä elämistä.

2015 Hostellin kissa Kuala lumpurissa Malesiassa.

2019 Taiwan. ystäväni kissa.

2015 Bulgarian Sofiassa kaverini hevimiehen kissa tutki tavaroitani.

2008 Spartacus-kissa Australian Cairnsissa.

2009 Cairns, Misu-kissa haluaa estää minua lukemasta kurssikirjojani. Suoritin 3 kuukauden vanhustyön kurssin.

2006 Spartacus Cairnsissa, Caravonica, QLD.

2002 Singapore. Hääjuhlaamme olivat myös kissat kutsutut.

2002 Lokakuussa toinen jäähulamme järjestettiin Sinaporessa. Se alkoi paikallisessa kissojen turvatalossa, Mettacattery, Mettacats, jossa buddhalainen munkki Geshela siunasi eläimiä.

2003 Townsville QLD Australia. Naapurin Spartacus-kissa päätti muuttaa meille asumaan. Ne tulivat huyvin toimeen meidän kissojemme kanssa.

2015 Akaa, Toijala, tutustuin suomalaisen vegaanikaverin kissatarhaan.

2003 Townsville,QLD Australia. Suunnittelin ja painatin vaimolleni syntymäpäivälahjaksi t-paidan.

2013 kävelyretekkläni Australiassa tapasin myös kissoja.

2013 sama kissa kuin yllä

2013 elokuussa tapasin viimeistä kertaa eläimemme. Spartacus-kissa oli jo kovi sairas. Hän sairasti kissojen immuunikatoa ja menehtyi siihen parin vuoden päästä.