 |
| Tämä kirjoitus on rekonstruuito alkuperäisestä. Kuvat katosivat alkuperäisestä palvelusta, joten ne on laitettu uudelleen. En muista mitä kuvia siinä oli, joten tässä ovat todennäköisesti eri kuvat. |
Ja täällä aion pysyäkin huhtikuun (2012) loppuun saakka.
Sitten muutamaa päivää ennen vappua pakkaan matkalaukkuni tai -rinkkani, ajan junalla lentoasemalle ja lennän Singaporeen ja sieltä vain vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen Helsinkiin. Lento takaisin on sitten noin kahden kuukauden kuluttua. On ihan uusi kokemus käydä Singaporessa niin, ettei sinne jää pidemmäksi aikaa. Kuitenkin suunnittelen tullin läpi menemistä ja hampurilaisbaarissa vierailua.
Veganburg on sen verran mahtava paikka, eikä kovin kaukana lentoasemalta, että aion ottaa riskin ja käydä siellä, jos suinkin mahdollista.
Oheinen kuva ei ole Veganburigsta, vaan muualta Singaporesta joulukuulta 2010, jolloin vietin siellä yhteensä pari viikkoa.
Tukikohtani Suomessa on Helsinki, josta aion käydä ... vähän siellä sun täällä riippuen tilanteista, kutsista ja vähän kaikesta.
Viiden toukokuuta juotavalle Helsinki City Run -puolimaratonille olen ilmoittautunut ja aloittanut jo harjoittelunkin sitä varten: pyörän sijasta kuljen entistä enemmän nopeasti kävellen tai juosten.
Siitä tuli tammikuun lopussa kymmenen vuotta kun muutin pois Suomesta, ja syyskuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta kun viimeksi siellä kävin.
Sitäkään en ole vielä päättänyt, haluanko käydä reissuni aikana Venäjällä vai en. Hyvin vaikea on asennoitua reissuun täältä käsin. Jo se, että olen tulossa täkäläisen mittapuun mukaan kalliiseen maahan sen sijasta, että matkustaisin Kaakkois-Aasiaan, tuottaa omat vaikeutensa. Enkä osaa sitäkään sanoa, mitä kylmään ilmastoon singahtaminen vaikuttaa elimistööni ja mielialaani.
2017: Venäjään liittyen ilmaisin tuolloin tukeni Pussy Riot-yhtyeelle, joka oli saanut vankeutta Putinin pilkasta, nimellisesti kait Jumalan tai toisten uskonnon.
Varsinainen seikkailu varmaankin on kuitenkin tiedossa. Helsinkiinkin liittyy paljon muistoja, liki koko 1990-luvun ajalta, vaikka suurimman osan siitä asuinkin Espoossa.
Ympäristöihin, jossa asuin 1960- 70- ja 80-luvuilla, ei ole tarkoitus tehdä edes vierailua.
Mutta en tiedä, en todellakaan tiedä, mitä matkalta odottaa. Joka tapauksessa lentoliput on ostettu ja maksettu, ja matka toteutuu ellei mitään todella isoa ja ihmeellistä tapahdu.
Mutta en tiedä, en todellakaan tiedä, mitä matkalta odottaa. Joka tapauksessa lentoliput on ostettu ja maksettu, ja matka toteutuu ellei mitään todella isoa ja ihmeellistä tapahdu.
Kommentti maaliskuussa 2017:
Tässä vielä videota noilta ajoilta, jollin siis asuin Brisbanessa kauukausi kerrallaan. Olin kyllä ssuunnitellut myös "loppuelämäksi" jäämistä Brisbaneen eli hakenut kaupungin vuokra-asuntoa. Jonkinlaista sellaista minulle tarjottiinkin, tosin emnemmän kaupallisin ehdoin. Vetäydyuin hommasta viime hetkellä siinä vaiheessa kun sen vuokraalon isännöitsijä alkoi tuntua vanginvartijalta ja kyylältä. Se olisi ollut siellä keskustan tuntumassa eli Fortitude Valleyssä.
Täsä vanhassa myörskässä jatkoi sopimusta vegaanikaveini Danielin kanssa. Vasta kun olin Suomessa ja hän oli muuttamassa toiseen asuntoon, sanottiin vuokrasopmuksemme irti. Minulla oli siinä jonkin aikaa myös alialivuokralinen, sohvasurfffari, josta naapurit kuitenkin tekivät valituksia: hän kuulemma metelöi keittiössä yöaikaan kolistellen astioita. Daniel heitti hänet ulos, ja vasta sen jälkeen huomattiin että keittiössä oli iltayöstä mekastanut sinne tiensä ikkunan kautta löytänyt possumi.
Nyt jälkeen päin runtuu hyvältä ja luonnoliselta, etten jäänyt asumaan Brisbaneen enkä Australiaan. Minusta kaikki sellä kokemani tuntuu nyt ikävältä ja nöyryyttävältä. Siellä minuun ei luotettu eikä minua arvostettu yhtään niin kuin esim. Aasiassa. Kuljin ilman autoa pyörällä ja resppu selässä, jo se teki minusta epäilyttävän, jonka kassi aina tarkistettiin kaupoissa, soiellä ei ole lokerikkoja, joihin voisi jättää kassinsa. Monissa muissa tilanteissa tuo sama tunne tuli siitä, että sille annettiin aihetta: epäluuloa, valehtemista, teeskentelyä. Siinä minun muistoni Australiasta. Toki sinne jäänyt parisuhde ja erityisesti aika eläinten kanssa, 4 kissaa ja 3 koiraa, ovat vieläkin muistoissa positiivisin etumerkein.
Minä pyöräilin, kävin joogassa, Bikram- ja muissakin välillä. Osallistuin myös parkrun-juoksutapahtumiin, jossa juostiin viisi kilometriä.
Kuten tuosta niukasta tekstitä näkyy, olin aika hukassa koko Suomen-reissun suhteen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kultturishokki oli saapuessani suuri, mutta koko reissu oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen, jopa niin, että aloin haaveilemaan takaisin Suomeen muuttamisesta. Vielä viime kesänä, 2016, otin selvää mm. siitä, minkaälainen verotukseni Suomessa olisi, jos siirtäisin kirjani sinne. Kirjoitan tätä Vietnamissa ja olen taas menossa käymään Suomeen. Olen käynyt tuosta 2012:sta lähtien joka vuosi, joskus oli vain viikon (2014), toisinaan enemmän. Nyt ovat odotukset taas sekavia. itse asiassa en tiedä, kuanko olen Suomessa ja mitä siellä teen. Menen ensin Ukrainaan, maaliskuun 15. päivänä, ja sieltä sitten joskus toukokuussa Suomeen, viimeistään kesäkuun alussa, sillä minulla on vartattu lento Helsingistä Hanoihin kesäkuun 11. päiväksi. Aikomus on tulla takaisin täälä olevaan ihmissuhteeseen, siis täällä Vietnamissa, mutta etelässä, ei Hanoissa.