Nyt tätä krjoittaessani, 12.11.2011, en ole enää Jakartassa, vaan takaisin Australassa. Palasn suunnitelmien mukaisest lokakuun lopulla. Lensin Malesian Kuala lumpursta Kultarannikolla, vietin pari päivää maalla ja sitten tulin Brisbaneen. Mutta tässä siis videota Jakartasta. Kuvasin sen kännykkäkameralla takana istuen.
Olin käynyt täällä jo aikaisemmin, ensimmäistä kertaa vajaa vuotta aikaisemmin, joulukuussa 2010. Uskalsin tulla siksi, että lokakuussa 2010 Singaporessa tapaamani Indra kutsui ..
Niin, ja ilma on myös hiostavan kuuma, mikä tosin minulle ei ole enää kovin uusi tai hankala asia.
Piti suojautua hyvin sekä aurinkoa että saasteita vastaan.
akartan liikenne on todella hurja kokemus. Jo pelkkä kadun ylittämnen on tottumattomalle suuri haaste. Ekä kokemusta yhtään helpota se, että lma on pstävän likainen ja haisee savulle. Moottoripyörämatkan jälkeen tekee mieli käydä suihkussa huuhtelemassa savut ja pölyt pos.
Myös Malesisssa liikuskelin alueilla, jotka ovat hyvin kiinalaisia. Niin tein myös Indonesiassa, mutta Malesian kiinalaiset ovat erilaisia, he puhuvat omaa kieltään eivätkä enemmistön kieltä. Indonesiassa kiinalaiset puhuvat yleensä indonesiaa joko sellaisenaan tai sekoitettuna omaan kieleensä.
KIinalaisilla alueilla on helppo löytää kasvisravintoloita, ja niistä saa myös vegaanista ruokaa. Tulikin syötyä paljon lempiruokaani eli riisiä, vihanneksia ja keinolihaa, ts. soijaproteiinista tai vehnägluteenista valmistettuja lihan, kanan ja kalan makuisia ja näköisiä tuotteita. Kovin terveellisiä ne eivät aina ole, sillä noissa maissa käytetään surutta rasvaa, uppopaistamista, ja runsaasti natriumglutamaattia (englanniksi MSG ).
Toli terveellisempääkin ruokaa on saatavissa, mutta se on hieman kalliimpaa ja harvemmassa. Tuollainen perusannos riisiä, vihanneksia, keinolihaa ja kevätrullia ja muuta mukavaa irtoaa yleensä eurolla-parilla. Tuollaisissa kansan ruokaloissa yleensä syödään lusikalla ja haarukalla. Syömäpukkojakin on toki monissa paikoissa tarjolla.
Ja tietysti ne olettavat, että länsimainen ei osaa niitä käyttää ja tarjoavat kysymättäkin lusikkaa ja haarukkaa.
Singaporessa kävin paikallisten kasvissyöjien kanssa syömässä todellista gourmet-ruokaa perinteisessä kiinalaisessa kasvisravintolassa.
Näkövammainen vegaani tietysti kohtaa joitakin ylimääräisiä haasteita matkaillessaan, mutta ei se niin kovin hankalaa ole kun on vähän seikkailumieltä mutta kuitenkin järki päässä ja pää selvänä. Iloisia yllätyksiä sattuu aika usein, jos ei muuta niin vegaanista suklaata lentoaseman tax free -myymälästä.
Jakartassa on busseja, mutta niiden käyttö ei ole mitenkään mukavaa tai selkeää. Yksi esimerkki on se, että jopa kalleimman bussiyhtiön, Transjakarta, bussiin päästäkseen täytyy hypätä laiturilta noin puolen metrin tai jopa metrin matka bussiin.
Sivukaduilla voi ottaa rennosti. Ja täytyy kyllä sanoa, että yleensä Jakartassa ihmiset ovat rentoja ja ystävällisiä, myös istuessaan juuttuneena liikenneruuhkaan. Aggressiivista käytöstä ei juurikaan näe, ei silloinkaan kun joku toinen tekee virheen tai käyttäytyy vähän itsekkäästi. Australiassa sellaisesta jo nyrkit heiluisivat. Täällä puhutaan välillä liikenneaggrerssiivisuudesta (road rage) suurena ongelmana. Olen itsekin täällä Australiassa nähnyt muutaman tapauksen ja ollut vihamielisyyden kohteena polkupyörineni. Indonesiassa tai Malesiassa en ole vastaavaa nähnyt, en myöskään Singaporessa.
Paöembangissa syyskuussa oli vähän siedettävämpää, mutta sielläkin haisi yleensä kanankakka tai palava muovi. Ne kun polttavat jätteensä ulkosalla.
Tällaiset maisemat ja puhdas ilma, meluton ympäristö olivat enää vain haaveissa Jakartassa ollessa.
Tämän maiseman sain kokea Kuala lumpurin liepeillä kun minut sinne vietiin autokyydillä - ja tuotiin myös pois. Mutta se oli vasta Jakartan jälkeen, lokakuussa kun olin matkannut Jakartasta Singaporen kautta Malesian Penangiin ja sieltä bussilla Kuala lumpuriin.
Seuraava kohde, Bali, oli toki puhtaampi ja siistimpi, mutta hyvin turistihenkinen sanan negatiivisessa merkityksessä: kadulla ei esimerkiksi saanut kulkea rauhassa.
Singapore oli sitten vanhaa tuttua: Jakartaan verrattuna siisti ja puhdas paikka ja kaikki järjestyksessä, myös liikenne. Oli outoa pystyä ylittämään katu rauhassa ja pelkäämättä tulemasta yliajetuksi.
Malesia oli seuraava kohde. Lensin Penangin kaupunkiin Singaporesta. Se oli varsin mukava ja rauhallinen paikika.
Ajattelin, etten käy Kuala Lumpurissa lainkaan, vaan menen suoraan lentokentälle. Hyvä, että muutin mieleni ja vietin siellä viisi päivää. Se oli ehdottomasti reissuni positiivisin yllätys. Pidän todella Kuala Lumpurista. Se on kuin vähän inhimillisempi versio Singaporesta, jotkut sanovat kuin Singapore 30 vuotta sitten. Siellä on helppo liikkua ja elää. Myös hinnat ovat länsimaalaiselle edulliset.
.