Vuodesta 2002 elämää tropiikissa ja muualla: Singapore, Australia, Vietnam, Malesia, Ukraina. Välillä käynti Suomessa. Koti, puutarha, perhe, vauva, lapsiarki, vegaaniruoka, kasvisruoka.
Helmikuusa 2010 kävin viimeisen kerran kotona Cairnsissa. Kait me molemmat tiesimme sieltä lähtiessäni, etten enää palaa, vaikkei asiasta vielä puhuttu ääneen. Minä olin löytänyt Aurinkorannikolsta, Sunshine coast, paikan, johon olisin halunnut Nancyn ja eläinten asettuvan kanssani. Hän ei kuitenkaan halunnt jättää elämää Cairnsissa, työtään ja tuttujaan siellä. Hänellä oli kaupungissa paljon enemmän kuin minulla: positiivisesti kehittynyt työura ja soaiaalisia suhteita. Minulla taas ei ollut siellä muuta kuin hän ja eläimet ja pari tuttavaa, joiden kanssa yhteys lähtöni jälkeenkin on säilynyt. Ei sitä asiaa ole helppo muistella nytkään liki kahdeksan vuoden jälkeen.
Konstruoin tätä kertomusta vuonna 2017, tai siitä alkaen. Olin tuolloin aloittanut vuodatus.net-plavelussa uuden blogin Timo kommuunista, ja siellä on jotakin sen aikaisista tunnelmista. Blogin vuodatus-version maaliskuun postitus on nähtävillä tässä. Myöhemmin sekin siirtyy tänne Bloggeriin.
Julkaisin myös Youtubessa muutaman videon, jotka näkyvät alla. Aion jatkaa kertomustani niiden julkaisen jälkeen tässä samassa kirjoituksessa.
Paikka oli Bellbunya, yhteisö, joka sijaitsi Belli Park-nimisellä paikkakunnalla.
Kävin mielelläni yksin uimassa metsälammessa.
Ja tässä myöhemmin lisätty video, jonka löysin Youtubesta. Ympärisö on suurin piirtein samanlainen kuin oli silloinkin, ja videolla näkyy myös tuttuja ihmisiä.
Siirretty Timo Kommuunista -blogista marraskuussa 2017. Kuvat palautettu (ei ehkä alkuperäisiin, mutta tuolta ajalta oleviin) ja videolinkit korjattu.
Aika kuluu siivillä ja mukavaa toimintaa riittää näin alkusyksystä. Sateet ovat jatkuneet ja se on merkinnyt puutarhan ja viljelysten kannalta nopeaa kasvua. Ensimmäiset perunat ovat jo nousseet maan pinnalle, bataatit ovat jo paljon pidemmällä ja niiden lehtiä voi jo poimia syötäviksi, yrttejä ja salaatteja tulee myös joka päivä. Mukavinta on se, ettei tarvitse niistä huolehtia ihan yksin vaan on isompi porukka kitkemässä, istuttamassa ja poimimassakin.
Suurta hupia ovat edelleenkin pyöräretket lähiteinoille. Mihinkään kauemmas kuin Nambour-nimiseen kaupunkiin vähän alle 30-kilometrin päähän tai sitten toiseen pienempään kaupunkiin 11-kilometrin päähän en ole vielä kerinnyt.
Maasto on nättiä ja hyvin mäkistä. Sähkömopolle ei ole näissä maisemissa mitään käyttöä. Se ei jaksa kiivetä mäkiä, ja toisaalta sitten tässä ilmastossa jaksaa polkea omin jaloinkin. Siksi paninkin sen uudestaan myyntiin.
Hammaslääkäriin pyöräilin tässä eräänä päivänä. Sain kuulla, että vanhat, 1970- ja 80-luvuilta peräisin olevat amalgamipaikat vetelevät viimeisiään ja ovat alkaneet halkeilemaan. Ne pitäisi siis uusia. Ja lasku olisi tietysti mahtavan moninumeroinen, eikä sitä kata vapaaehtoinen terveysvakuutuskaan kuin osittain. Nyt onkin mietinnän alla se, että lähtisi Thaimaaseen hammaslääkäriin. Lentojen ja parin viikon hotellilaskun sekä paikallisten hammaslääkärihintojen jälkeen amalgamipaikkojen korvaaminen posliinilla tulisi siltikin puolet halvemmaksi. Asia on pantu mietintään ja suunnitteluun.
kommentti 2017: Se oli siellä kommuunissa, kun monet vaihtoehtoihmiset tuota suosittelivat. Ensimmäiset posliinipaikat tuli laitettua vasta vuonna 2016 Ukrainassa. Tuolloin 2010 kuitenkin päätin lähteä Thaimaahan (en siis Thaimaaseen, kuten kirjoitin). Kiitos siis näille ihmisille rohkaisusta ratkaisuun, joka antoi minulle seuraavien vuosien aikana paljon, vaikkei niitä posliinipaikkoja ihan heti antanutkaan. Seuraavana vuonna antoi kuitenkin silmäleikkauksen, ja vuoden 2010 lopulla uusia elämyksiä Thaimaassa, Singaporessa, Indonesiassa ja sitten seuraavana vuonna Australian Perthissä.
Veikeä pikku käärme näyttäytyi pihakivetyksellä eräänä iltana. Pienet ja kauniit ovat vaarallisia, sillä ne ovat todennäköisesti myrkyllisiä, sanoi joku. Niinpä annettiin sen mennä ja pysyttiin itse kauempana.
Pääsiäinen on täälläkin juhla, oikeastaan aika isokin, sillä esim. koululaisten pääsiäisloma kestää viikon verran. Siksi ihmiset matkustelevat silloin aika paljon. Minulla olisi vähän vetoa Brisbanen suuntaan. Siellä olisi torstai-iltana äiti Amma halaamassa ja puhumassa. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olisi Kultarannikolla Australian Suomi-päivät. En ole siellä käynyt aiemmin, ja edelleenkin olen vähän kahden vaiheilla, haluanko käydä nytkään, ohjelma vaikuttaa todella perinteiseltä ja vanhanaikaiselta. Mutta sitten toisaalta olisin kyllä myös utelias näkemään, mitä siellä tapahtuu, ja onhan minulla kuitenkin muutama suomalainen tuttukin täällä. Siellä voisi nähdä myös vanhoja tuttuja Townsvillen ajoiltakin. Ajattelin, että voisi ensin torstaina mennä pyörällä Nambouriin, sieltä junalla Brisbaneen ja sieltä sitten pyörällä kultarannikolla. Teltta ja makuupussi olisivat mukana ja yöpyisin joko leirintäalueilla tai sitten sopivissa metsiköissä tai pusikoissa kuten ennenkin. Pieni mutka matkassa on torstai-iltapäivän silmälääkäriaika. Sitä ei voi peruakaan, koska uutta ei saa pariin kuukauteen. Se estää kuitenkin lähtemästä matkaan hyvissä ajoin. Voisin kuitenkin lähteä suoraan sieltä, niin kerkiäisin kuitenkin Brisbaneen junalla. Kovin pitkään en kuitenkaan voi reissussa viipyä, sillä olen lupautunut tuottamaan savirakentamisen kurssin materiaalin! Ikään kuin minusta olisi yhtäkkiä tullut sen alan asiantuntija! Minä, jonka savimaasäkkirakennelmat Cairnsissa huuhtoutuivat sadevesien mukana. Siellä muuten sataa edelleenkin rankasti, pienen tauon jälkeen, ja tuon tauon aikana Nancy tilasi paikalle kaivinkoneen tekemään "minun lapiotöitäni"... ja sitten tuoreiden kaivuutöiden päälle rankkasateet niin savivelli vain valuu rinnettä alas kadulle. Saattaapa tulla lähiviikkoina myös Pohjoisen-reissu ohjelmaan.
Kuva on itse asiassa helmikuulta 2010. Kuun puolivälissä matkustin Cairnsiin järjestämään asiat lopullista lähtöäni varten.
Pohjoisessa on tosiaankin vielä syklonikausi meneillään. Muutama niitä on ollutkin taas tänä vuonna. Meilläkin on vielä sateita, mutta ilmat ovat alkaneet jo kylmetä niin, että ollaan suomalaisissa kesäkeleissä. Iltapäivän lämpötila on siinä 25 asteen tienoilla, mutta yöllä on alle viidentoista. Se tuntuu ihan mukavalta vaihteeksi. Olen edelleenkin käynyt uimassa liki joka päivä ja suunnitelmani on jatkaa sitä läpi talven. Luntahan täällä ei tule eivätkä järvet jäädy, mutta ihan riittävän kylmä tulee ajtellen sitä, että taloissa ei ole asianmukaista lämmitystä, vain jonkinlaisia rautakamiinoita joskus tai sitten sähköpattereita, sähköhuopia tai kuumavesipulloja. Mutta ehkäpä se uiminen pitää oman verenkierron sen verran aktiivisena, että kestää vilua paremmin. Moneen vuoteen en ole flunssaa sairastanut, mutta nyt on jo nenä alkanut pikkuisen vuotaa niin kuin Suomessa olisi.
Tässä sitten jälleen pari videonpätkää. Ensimmäinen on kuvattu 30. maaliskuuta 2010 tuossa "takapihalla" eli tilaan kuuluvalla lammella. Sen vesi on kylmää ja raikasta, koska sen pohjassa on lähde. Olen ennenkin sanonut, mutta huokaanpa uudelleen, niin kuin aina teen siellä lammen rannalla, että voi kun olisi se sauna!
Ja tässä vanhempi pätkä, josta näkyy se ihastuttava puutalo, jossa asustelen pienessä 3 x 3 metrin huoneessa. Se on ihan riittävä yhdistetyksi makuu- ja tietokonehuoneeksi, koska keittiöt, vessat, kylpyhuoneet ja muut yhteiset tilat ovat käytettävissä. Ja mikä tärkeintä, pihaa, metsää ja maantietä riittää, niin ettei olo ole koskaan kuin koppiin suljetulla.
