perjantai 31. toukokuuta 2019

Toukokuu 2019 - Uusi silmäleikkaus , aamukävelyitä koiran kanssa


Toukokuu alkaa vapusta, Vapun päivästä.  Vietnamissa sitä ei vietetä, enkä minäkään ole kovin innokas sen juhlan viettäjä. Saigonissa olisi ollut aattona paikallisten suomalsiten juhla, mutta en vaivautunut paikalle. Minä kun kävin siellä jo huhtikuun alussa ja seuraava silmälääkärikäynti oli sovittu toukokuun puoliväliin.



Sen verran oli arjesta poikkeavaa juhlan tuntua, että sain vieraakseni kaksi neitokaista Saigonista. Toiseen niistä olin tutustunut sohvasurffaussivuston kauta jo tammikuussa ja olimme tavanneet Saigonissa maaliskuussa. Hän on vegaani ja hyvin kiinnostunut Suomesta. Siksi hän halusi jutella kanssani.  He ajoivat moottoripyörällä Saigonista ssaakka tänne meille ylös vuoristoon, noin 250 kilometrin matkan. 

Kävimme paikallisilla vesiputouksilla heidän ja muutaman paikallisen miespuolisen kaverin kanssa.  Oli vietnamilaisillakin kuitenkin jokin lomakausi, ja paikalla oli paljon turisteja muista kaupungeista. Nämä tytöt olivat Saigonista ja halusivat puhua kanssani englantia.    Lisää kuvia tuosta retkestä on huhtikuun albumissa

Buddhalaisia temppeleitä jylhissä vuoristomaisemissa, metsiä. Tällaista löytyy tästä ihan muutaman kymmenen kilometrin säteellä kotoa. Sinne meielni halajaa, mutta toistaiseksi täytyy tyytyä näihin puoliurbaaneihin maanviljelysmaisemiin. Toki hieman toivoa on päästä vähän kauemmas isoista teistä,  lähemmäs vuosia ja metsiä.


toki näissä rähjäisissä sivukaduissa ja kyläteissäkin on oma viehätyksensä. Aamuvarhaisella Mimi-koiran kanssa kävelyllä käydessäni ne ovat vielä melko tyhjiä muista ihmisistä.




Neitoset majoittuivat toisen yönsä muutaman kilometrin päässä kotoamme hostellissa. Toinen heistä, tämä  Suomi-fani, halusi asua suhteelisen lähellä voidakeseni käydä kanssamme varhaisen aamun kävelylenkillä.  Ensimmäisenä aamuna kävimme, mutta toisena aamuna hän nukkui seitsemään asti.   

Olimme Mimin kanssa lähteneet kotoa jo ennen neljää ja tavanomaisen reitin sijasta suunnistimme kohti heidän hotelliaan. Heidän kertomansa mukaan sitä lähellä oli pieni koski, jonne nyt suuntasimme. Saatoin antaa Mimin juosta vapaana täällä. 

Istuksimme pienellä sillalla ja odottelimme tyttöjä.  Sitten he tulivat aikanaan: kävelimme kahville ja ammiaiselle. Mimikin sai palan makkaraa.  Sitten työt lähtivät ajamaan moottoripyörällä kohti Saigonia. 

Talo vuokrattavana tästä muutaman kilometrin päässä, siellä, missä usein käyn aamukävelyllä koirani kanssa.  Olen mainostanut Facebookin Dalat-ryhmässä tätä paikkaa yhtenä vahtoehtona ulkomaalaiselle asettua asumaan. Joitakin tiedusteluja sainkin, mutta useimmat tulivat niiltä, jotka etsivät epätoivoisesti opetustöitä. Muutama eläkeläinenkin tai muuten työelämän ulkopuolella oleva oli myös kiinnostunut.  Yhden, Thaimaassa asuvan Vietnamilaisjuurisen 70-vuotiaan ranskattaren kanssa pääsimme niin pitkälle, että olemme erään paikallisen tuttavan avustuksella hankkineet hänelle talon vuokralle. Hänellä on kaksi koiraa, joten talon taakse puutarhan ympärille täytyy tehdä luja aita. 
Kauniit maisemat lähistöllä olevan järven rannalla. Kuljemme tästä ohi usein aamun sarastaessa itäiseltä taivaanrannalta. 

Talon on myös sisältä hyvin siisti.  Vuokra on 2 miljoonaa Vietnamin dongia eli noin 80 euroa kuukaudessa. 

Talo on melko lähellä tietä ja keskellä maanviljelysalueeta. Jostain tuolta päin aion minäkin hankkia seuraavan asunnon.


Leivon edelleenki leipäni itse. Ja teen sen ilman leivinuunia, ilman sähköuunia käyttäen vain paistinpannua ja Airfryer-merkkistä kuumailtmagrilliä.   Taikina on puoliksi hapatettu ja puoliksi hiivalla käytetty niin, että sen voi säilyttää jääkaapissa jopa viikon.  Käytän taikinassa runsaasti papuja ja kasviksia, kaurahiutaleita ja sitten vehnäjauhoja. Tosin nyt olen löytänyt paikan, josta voin ostaa venäläisiä ruisjauhoja. Käytän niitä hapatteen tekemiseen ja jonkin verran litteiden leipien leivittämiseen.  Tummaa väriä tuotan mustapavulla ja soijakastikkeella. 


Minun ruokakulttuurini on hyvin intialainen. Tosin siihen on sekoittunut aineksia lähes joka puolelta maailmaa: myös Suomesta ja Karjalasta.  Joskus teen karjalanpiirakan muotoisia leipiä, jotka täytän riisi-papumössöllä tai jollain muulla. 

Huhtikuussa kävin Saigonissa kerran. Se käynti liittyi maaliskuussa tehtyyn silmälaikkaukseen. Neljäs päivä poistettiin tikit oikeasta silmästä.  Toukokuussa kävin Ho Chi Minh Cityssä kaksi kertaa:  16.5. kävin äänestämässä Euroopan parlamentin vaaleissa ja 28.5. käsin sitten poistattamassa sen leikkauksen tikit.  Kaksi matkaa tietää yhteensä noin vuorokauden bussista istumista, tai puolittain makaamista. Nämä bussit ovat makuubusseja eli jokaisella matkustajalla on oma pieni makuuosasto, joka penkin saa pysty- tai makuuasentoon.  Paikkoja bussissa on yhteensä 28, kahdessa kerroksessa ja kolme rinnakkain.   Lähdin maktaan kotoa noin puolen yön jälkeen ja olin perillä aamulla kuuden maissa. Sitten kävelin kohti silmäklinikkaa ja noin puolimatkasta otin Grab-nimisellä puhelinsovelluksella tilatun mopotaksin.

Takaisin tulin myös yöbussilla niin, että olin kotona aamulla neljältä-viideltä.  

Maaliskuun kertomuksessa on tarinaan silmieni tilasta: synnynnäinen harmaakaihi, nystagmus eli silmävärve, kaihilasit, tekomykiöt Jakartassa vuonna 2011.  Oikean silmän tekomykiön poisto maaliskuussa 2019, koska mykiö oli siirtynyt pois paikaltaan, irronut ja hangannut sarveiskalvoa piloille.
Jo Singaporen konsultaatiossa minulle kerrottiin, että myös vasemman silmän tekomykiö vaatisi korjausta. Se on melkein irronnut ja heiluu pahasti silmävärveen (mystagmus) tahdissa.   Minä en sitä oikein halunnut uskoa, koska vasen silmä on ihan hyvä minusta, paljon parempi kuin oikea. OIkea on ollut herkkä valolle siitä vuoden 2011 laikkauksesta lähtien. Lääkäri laittoi siihen ensin sellaisen siipiensä varassa kelluvan linssin, joka sitten kiinnittyisi mykiön kapseliin. Näin ei käynyt vaan se luiskahti pois paikaltaan tai ei koskaan asettunutkaan paikoilleen. Niinpä se otettiin pois ja korvattiin iirikseen kiinnitettävällä linssillä, kuten oli jo vasemmassa sillmässä tehty.  Lääkäri kaivoi sitä vanhaa huonoa linssiä silloin viitisentoista minuuttia aiheuttaen minulle epämukavaa kipua ja varmastikin vahingoittaen silmääni.

Tässä kuvassa silmä punoittaa toukokuun 2019 leikkauksen jälkeen. Iirikseen on kiinnitetty tekomykö vahvemmin kuin aiemmin. 
Ennen leikausta oikea silmä oli ollut paras silmäni. Käytnin sitä lukemiseen.  Minä en ole koskaan nähnyt kahdella silmällä yhtä aikaa, eli minulla ei ole stereonäköä, bifokaalista näköä, vaan olen aina käyttänyt kumpaakin silmää erikseen.  Leikkauksen jälkeen vasen silmä on ollut selvästi parempi ja oikea huono: etenkin kirkkaassa päivänvalossa oikea silmä häikäistyy paljon enemmän kuin vasen.  Aluksi luulin sen johtuvan siitä, että siihen on kiinnitetty tuo silmän sisäinen linssi (IOL), mutta näin ei ollutkaan: sen ongelmat varmaankin johtuvat sarveiskalvon vahingoittumisesta.


Vuonna 2011 pääsin eroon vahvoista kaihilaseista (+10 ... +15 lukulasit). Ne korvattiin tekomykiöllä. Se ei suurenna niin paljon kuin plus-linssit, mutta se myöskin pysyy kirkkaana eikä siihen tule likaa tai rasvatahroja.  Lasit päässä kuitenkin näytän paremmalta ja lasit suojaavat silmiä kolhuilta ja lialta sekä suodattavat myös kirkkautta. Varsinaisia aurinkolaseja en voi oikein käyttää, koska näköni perustuu niin paljon värisävyjen erottamiseen.  Nykyään lasien käyttö tuntuu epämukavalta, joten yritän välttää niitä. Suomessa jos olisin, olisi pakko käyttää niitä, koska siellä aurinko paistaa niin lähellä taivaanrantaa ja käy kylmä tuuli niin, että silmät rasittuvat paljon enemmän. 

Oli aina juhlaa kun pääsi suurkaupungin kuumuudesta ja melusta tänne viileämpään maalisteille. 


Mimi-koirakin vamraan aina odotti minun paluutani. Poissa ollessani kun ei kukaan vienyt häntä ainakaan pitkille kävelyille. 

Buddhan syntymäpäivää vietetään laajasti koko maassa, myös meidän naapurin temppelissä. 

Se on ihka-uusi raknnus, joka on osittain vielä viimeistelemättä. 


Dalatissa käyn edelleen joogassa ja ostoksilla, mitä nyt on tullut taukoja leikkausten takia. Välillä haen sieltä myös uusia tutustumuskohteita. 

Eräs Suomessa opiskellut nainen on kutsunut minua vierailemaan omistamalleen eko-lomakeskukselle, jonka yhteydessä hänellä on myös luomutila. Kävin siellä tarkoituksenani tutustua paikaan mahdollisena leirikoulu/ulko-opetuspaikkana. 

Oli iloinen yllätys tavata siellä ukrainalaisia nuoria ihmisiä, jotka matkustelevat täällä päin.  Tämä 8-vuotias tyttö oli mielissän kun sai puhua kanssani koirista venäjäksi. 












Täällä ylhäällä vuoristossa, ylängöllä, on jopa mäntymetisä. 


Saigonissakin, suurkaupungissa ja sen pilvenpiirtäjissäkin on oma viehätyksensä, ainakin kaukaa katsoen. 
Mutta paras on kotona, kodin rauhassa ja hiljaisuudessa!