tiistai 1. kesäkuuta 2004

Toukokuu 2004 - Woodstock Queensland Australia




























 

Lisäys 15.12.2004: KIITOS, Veli Hämäläinen, linkistä tälle sivulle. Ja kiitos Koiviston Hämäläiseten sukuseuran 



Juuret ja Versot -lehden toimittamisesta, ja postituksesta jälleen kerran sopivasti jouluksi!

Tässä on toukokuun 2004 kuulumisia. Uudempia ja vanhempia löytyy tuosta valikosta oikealla.

Ja tässä myös jälkeen päin lisätty video ja siihen sovitettu radio-ohjelma. Kanoja katsellesani kuuntelin kerran viikossa lähetettävää suomenkielistä radio-ohjelmaa, jota oli tehnyt jo toistakymmentä vuotta paikallinen Ari Korhonen.

Vapun jälkeen ei sateita enää ole ollut mitä nyt muutama minuutin-parin kuuro. Siksipä ruoho alkoi taas näyttää siltä, miltä se täällä yleensä näyttää eli ruskealta ja kuivalta. Toukokuu on syksyn viimeinen kuukausi. Talven tulon huomaa paitsi kuivuudesta, myös siitä, että lämpötila alkaa laskea öisin. Talviyönä on kylmää jos elohopea laskee 15 asteeseen, huippukylmää jos alle kymmenen. Usein talviyön lämpötila kuitenkin jää 20:n asteen tuntumaan. Iltapäivällä saattaa edelleenkin olla lähellä 30 astetta. Aamun ja illan kolea viima tuntuu täällä hyvin eksoottiselta. Ei sitä tämän kylmempää kaipaakaan, ei varsinkaan kun ei ole saunaa, ei omaa eikä vierasta tai yleistäkään saatavilla. Niitä hotellien lämpökaappeja, joissa ei saa heittää kiukaalle vettä, ei saunoiksi voi laskea.

Talven tulo merkitsee sitä, että voi viljellä sellaista mikä ei kesäaikaan menesty näin kuumassa. Minä istutin löytämäni villiintyneen tomaatintaimen jo maaliskuussa. Toukokuussa se oli jo kasvanut reheväksi puskaksi ja suupalan kokoiset minitomaatit olivat loppukuusta syötävän kypsiä. Kilpailimme niistä kanojen kanssa. Nyt kun heinäsirkat ja muut hyönteiset ovat kadonneet, ovat kanat selvästi nälkäisempiä ja riippuvaisempia ostorehusta. Tehdessään pidempiä ruuanhakuretkiä ne ovat löytäneet viljelykseni ja käyvät verottamassa niitä. Jos ei muuta niin pyydystävät matoja ja muurahaisia lehmänlannasta, jota keräilemme aidan takaa laitumilta tai pihatieltä. Kuvassa yllä näkyvätkin kottikärryni, jotka löysin autotallimyynnistä muutama viikko sitten. Ne ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä sen jälkeen. Lehmänlantaa onneksi riittää, samoin muuta eloperäistä kasvipenkkien täytteeksi sopivaa, kuten lahonneita puunrunkoja ja oksia.  Tomaattien lisäksi olen korjannut jo ensimmäisen kurkkusdon, sellaisia isokokoisia, kovakuorisia kurkkuja, joita ten Suomessa edes nähnyt. Basilikaa, erilaisia lehti- ja keräsalaatteja sekä sinappikaalia tulee enemmän kuin mitä pieni perhe jaksaa pöytään kantaa. Niinpä olen päästänyt ne leviämään ja siementämään. Oman puutarhan tuotteet tietysti maistuvat taivaallisille, niiden eteen kun on täytynyt raataa, laanan keräyksen lisäksi pitää heilua aamuin illoin kasteluletkun kanssa.



Pihamme kanalauma on kasvanut ja monipuolistunut. Helmikuussa aloitimme viidellä pikkukanalla, joista yksi kuoli ja neljä osoittautui kukoiksi. Niistä on edelleen kaksi jäljellä, muut kaksi on vaihdettu kanoihin. Lisäksi on hankittu tai saatu tai lainattu pari uutta kanaa niin että nyt on kahden kukon seurana 7 kanaa ja 5 poikasta. Poikasten emo on vain lainassa niin kauan kunnes poikaset ovat vähän varttuneet. Sitten palautamme emon omistajalleen, mutta poikaset samme pitää. Kaikki kanat kulkevat vapaana päivisin. Öisin ne kiipeävät nukkumaan tarhassaan olevan kopin katolle, jonne olen rakentanut luonnonpuista orsiston.



Sinne ne kaikki könyävät ihan vapaaehtoisesti. Paitsi uusin tulokas eli nokkimisjärjestyksen alimmalla tasolla oleva jätetään yleensä alemmille orsille joksikin aikaa kunnes jompi kumpi kukoista ottaa sen suojelukseensa. Hyvin monimutkaiselta vaikuttaa niidenkin soaiaalinen elämä. Monenan illansuuna siinä kuuden aikoihin kun aurinko on laskemassa, katsellaan niiden touhuja kissojen ja koiran kanssa.



Nukkumaorsien alla on jätepuusta kyhäämäni kanakoppi, jonka sisälle olkipesiin ne munivat, eivät kaikki, vain pari-kolme munaa tulee päivässä. Munia on otettu omaan käyttöön säästeliäästi silleä halusimme jättää ne haudottavaksi poikasten toivossa. Kuvassa yllä näkyvän sinisen muovipeitteen olen korvannut muissa kuvissa näkyvillä kaisla- ja bambumatoilla, jotka eivät pidä vettä ihan yhtä hyvin kuin pressu, mutta sopivat paremin ympäristöön



  Aluksi ei tahtonut löytyä millään innokasta hautojaa. Yritin rakentaa kanoille useammanlaisia pesiä eri paikkoihin. Tein mm. yhden hengen hautomakopin vanhasta metallisesta tuolinrungosta, kattopellin palasesta ja parista laudanpätkästä. Sinne ilmestyikin seuraavana päivänä hautoja makoilemaan oljille aseteltujen munien päälle. Ei se Kitti-kissa kuitenkaan jakanut montaa tuntia uutta virkaansa hoitaa. Kukaan kanoista ei näyttänyt ryhtyvän munintatoimeen, vaikka paras munija, iso punaruskea kana usein katselikin pesän paikkaa sieltä täältä. Tuttavamme Danny lupasi meille hyvän munijan. Se kun tuottaa hänen tarhassaan ongelmia omimalla itselleen kaikki munat ja vartoimalla niitä aggressiivisesti. Hän toi kanan meille eräänä sunnuntai-iltana toukokuun puolivälissä ja aprikoi sen alkavat hautoa täällä viikon-parin sisällä.  Uudesta kanasta eivät vanhat pitäneet, sitä nokittii eikä sitä kutsuttu muiden kanssa orsille nukkumaan.



Heti seuraavana aamuna yllätyimme kun huomasimme että siihen asti asteikon alimmaisena ollut pieni musta kana alkoi hautoa noin tusinaa munaa, joista puolet oli sen omia valkoisia. Meillä lainassa oleva emo on myös tuollainen pienikokoinen sitkeä Bantam-kana. Se on kotoisin samasta talosta kuin meidän Kukot, ties vaikka olisi niiden sisarpuoli tai peräti äiti. Kukkomme ovat puoliksi Bantameita, yhtä värikkäitä, mutta kooltaan vähän isompia. Sitten yksi kana, tuo yleimmässä kanakuvassa taustalla oleva harmaan kellertävä,  on vanhaa englantilaista rotua.



Kanakopin kulmalta muutaman metrin päässä, etupihan kukkivien puiden alla on sisäänkäynti taloon, entiselle kuistille, nkyiseen työhuoneeseeni, joka toimii yritykseni toimistona. Koska työmarkkinoille pääsy oli hankalaa, otin ja perustin oman firman, lähinnä suomalaista toiminimeä vastaavan. Rekisteröintimuodollisuudet ja yritystoiminna läinsäädäntö sekä verotus ovat suht koht samanlaiset kuin Suomessa. Suurinpina eroina on se, että verovuosi päättyy heinäkuun lopussa ja liikevaihto-/arvonlisäveroa vastaava GST (General Sales Tax) on alempi täällä. Yritän saada ainakin osan toimeentulosta korjailemalla paikallisten tietokoneita, antamalla neuvontaa ja opastusta niiden käytössä, tekemällä ja muuntamalla kotivideoita sekä tarjoamalla IT-palveluja alihankintana isommille firmoille. Kovin helppoa eui ole täälläkään leivän tienaaminen kotitietokoneita korjaamalla, ihan niin kuin Suomessa myös täällä ihmiset yrittävät korjauttaa koneensa joko takuutyönä tai muuten vain myyjäliikkeessä tai sitten teettämällä työn ilmaiseksi sukulaisella, tuttavalla tai tuttavan tuttavalla.

Yritystoiminnan takia on nyt sitten hankittu nopeampi internet-yhteyskin. Laajakaistaa (ADSL) ei täällä meidän kylällä saa, kaupungissa saisi, mm. edellsiessä asuinpaikassa olisi saanut. Piti sen sijaan tyytyä ISDN-yhteyteen, joka ei ole varsinainen laajakaista, mutta onpahan nopeampi kuin perinteinen modeemi. Ennen Australiaa Singaporessa minulla oli erittäin hyvälaatuinen kaapelimodeemiyhteys, joka salli jopa videokeskustelut Suomeen. TV-uutiset ja radiokanavat välittyivät mainiosti. Tämän nykyisen yhteyden kanssa pitää olla vähän varovaisempia, koska latauskiintiö on aika matala, mutta kyllä ainakin Suomen radion kuuntelu onnistuu. Onneksi yleisradion arkistossa on paljon netin kautta saavutettavaa vanhaa ja uutta materiaalia.

Vapun jälkeen on tietysti aprikoitu sitä, että löytyyköhän Suomen niemeltä enää yhtään selväpäistä. Viina-alennusmyyntien jälkeen taitavat siellä kaikki olla tillin tallin viettämässä ikuista taiteiden yötä. Tuskinpa sentään, mutta niin ne asiat kärjistyvät matkojen päähän.