sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuu 2018 - Viisumia hakemassa

Jäi tarina vähän kesken. Lyhyesti sanoen: alkukuusta kävin Kambodzassa hakemassa kolmen kuukauden turistiviisumin, koska pitkät viisumit olivat jäissä. Vietin neljä päivää kivassa lomakeskuksessa, ilman kumppania. Sitten matkasin takaisin Vietnamiin: Saigonin kautta Lai Vungiin muutamaksi päiväksi. Sitten palasin taas Lam Dongiin pitämään huolta talorähjästä ja puutarhasta. Puolet kuusta kului puutarhassa ja talossa paikkoja kunnostellen.

Kävin myös joogassa Dalatin kaupungissa kahdesti viikossa. Tuloksia alkoi jo näkymään.




Maassa oleskeluun tarvitaan lupa: viisumi yleensä ellei kotimaallasi ja kohdemalla ole sopimusta viisumi- ja matkustusvapaudesta. Tällainen sopimus on Suomella monen maan kanssa mm. siten että Suomi on mukana Schengen-sopimuksessa, joka takaa vapaan liikuvuuden monien Euroopan maiden kesken.  Vietnamin kanssa Suomella ei ole sopimusta muuta kuin kahden viikon viisumivapaudesta. Se on hyvä asia turistille, mutta vakituiselle asukkaalle se on liian lyhyt aika, sillä sen päätyttyä pitäisi poistua maasta tai hankkia viisumin pidennys, joka tässä tapauksessa olisi erittäin kallis verrattuna siihen, että poistuu maasta ja hankkii uuden viisumin. 

Vietnam on maa, jossa rahalla pääsee oikaisemaan ohi virallisten sääntöjen ahtaan tulkinnan. Se tarkoittaa mm. sitä, että liiketoimintaviisumia varten tarvittavan kutsukirjeen voi ostaa rahalla. Niin tein vuonna 2017:  ostin kijreen saigonilaiselta yritykseltä, tulostin sen sähköpostista, hankin passikuvan ja täytin lomakkeen, kävin niiden kanssa Vietnamin Bangkokin lähetystössä ja sain vuoden liiketoimintaviisumin. Se on eri asia kuin työlupa. No, minulla ei ollut tarvettya tehdä täällä töitä eikä harjoitta liiketoimintaakaan, vaan pelkkä laillinen oleskelu maassa riitti.  Näin oli nytkin kun viisumi vanheni syyskuun 5. päivä.  




























Tapasin vanhan tutun Saigonissa. 































Sain tämän kuvan oikean isoäitini haudasta Facebook-viestillä viime vuonna netistä löytämältäni pikkuserkulta.  Lahja Maria Mäntylä, sittemmin Sippala, alkujaan Levänaho. Levänahon Loviisan ja Mäntylän Kallen pojan Väinö Mäntylän tytär kuoli jo 9 vuotta ennen syntymääni  En ole koskaan häntä tavannut, mutta valokuvista olen häntä ihaillut lapsesta asti.



Lahja Mäntylän ja Erkki Sippalan kihlajaiskuva yllä ja hääkuva alla. 


Piehingin mylly tai Sippalan mylly Piehingin ylipäässä on isoisäni Erkki Johannes Sippalan (1905 - 1981) rakentama. Hän oli jonkin aikaa osakkaana myös Pyhäjoen Ruukin myllyllä.


Hymykuopat olen perinyt mummoltani. Hän on kaunein nainen minkä tiedän.
Kuvassa hän on äitiniSirkka Sippalan kanssa 1940-luvun alussa Piehingissä.