keskiviikko 30. marraskuuta 2022

2022 11 Marraskuu - viisumimatka naapurimaahan



Kuukausi alkoi kambodzan Phnom penhissä, jossa jouduin olemaan viisumipakolaisena. Vietnamin maahantulo viranomaiset jostain syystä halusivat minun lähtevän pois maasta saadakseni uuden viisumin. Se prosessi alkoi jo huhtikuussa jolloin kävimme vaimon kanssa ensimmäistä kertaa meidän paikallisen provinssimme maahantulotoimistossa anomassa uutta kolmen vuoden tilapäistä oleskelulupaa korvaamaan se joka lakkaisi toukokuussa kun Suomen passin voimassaolo päättyisi. Olin jo huhtikuun alussa käynyt Hanoissa suomen suurlähetystössä hakemassa uuden passin. Uutta oleskelulupaa ei myönnetty vaan pelkästään kolmen kuukauden sosiaalisen vierailun viisumi perustuen siihen että olen naimisissa vietnamilaisen kanssa. Se oli siis voimassa elokuuhun saakka, jolloin yritimme uudestaan pidempää oleskelulupaa. Sellaista ei myönnetty eikä luvattu mitään viisumia ennen kuin olen poistunut maasta ja tullut takaisin. Esitimme lääkärintodistuksen siitä että minun terveyteni ei salli matkustamista. Päivän harkinnan jälkeen minulle myönnettiin uusi kolmen kuukauden viisumi joka siis vanheni lokakuun lopussa.


Aloitimme uuden hakuprosessin hyvissä ajoin lokakuun alkupuolella. Silloin paikallinen maahantulo viranomainen vaati minua poistumaan maasta ja tulemaan takaisin. Vaimolleni ei kerrottu millä viisumilla saan tulla takaisin. Hän ja viranomainen eivät ilmeisesti tienneet tai välittäneet siitä että minulle myönnetyt kolmen kuukauden tt-viisumit olivat yksi kerta viisumeita jotka eivät sallineet poistumista maasta ja tulemista takaisin. Sain pitkään jankuttaa jopa melkein raivota vaimolle siitä että jos lähden maasta ei ole mitään takeita siitä että pääsisin takaisin. Kävimme jo lokakuun alussa kun minä kävin uni tutkimuksessa, Ho Chi Minh cityssä maahantulo toimistossa jossa vaimo sai kuulla, että kaikki viisumi asiamme pitää hoitaa paikallisessa toimistossa. Siellä vaimo joutui hieman maksamaan jollekulle jotta pääsisi edes sisälle yrittämään hakemusta. Mitä minä sain netissä eräässä facebook-ryhmässä tiedon siitä missä minun pitää hakea uutta tt- viisumia, sellaista joka myönnetään Vietnamiin ulkopuolella olevalle henkilölle. Siinäkin meni pitkään selvitellä sitä että minun täytyy olla poissa vietnamista silloin kun vaimo jättää hakemuksen.


Niinpä aloin sitten valmistautua matkaan. Otin yhteyttä trampan hissa työskentelevän vietnamilaiseen vanhaan ystävääni. Hän toivotti minut tervetulleeksi jopa asumaan luokseen huoneeseensa ja lupasi auttaa minua ja pitää seuraa.

Ostin sähköisen viisumin jolla saan olla kambodžassa kuukauden verran. Viisumi maksoi 35 dollaria mutta vasta sen saatuani huomasin että siitä meni 65 dollariin välityspalkkio. Ehkä se oli mennyt tuolle firmalle jo aikaisemmin kahtena edellisenä kertana jolloin olin anonut kambodžan viisumia.

Oli murheellista jättää pieni poika kotiin. Hän oli ollut mukanamme ensimmäistä kertaa Saigonissa ja äidin ollessa maahantulo viranomaisten pakeilla hän oli käynyt kanssani uni lääkärin pakeilla, kasvis ravintolassa ja lopuksi isossa tavaratalossa jonka leluosastolta kävimme valitsemassa hänelle lupaamani lelut. Mielelläni ostin hänelle sotaleluja koska Venäjän julma ja täysin epäoikeudenmukainen hyökkäys rauhanomaista ukrainaa kohtaan
On muuttanut suhtautumistani niin moneen asiaan. Nyt olen sitä mieltä että sota on toisinaan täysin oikeutettu: ei sellainen hyökkäyssota jota Venäjä käy vaan puolustussota. Minusta on ihan oikein että Ukraina tappaa mahdollisimman monia venäläisiä jotka ovat tunkeutuneet sen maaperälle. Olisin jopa valmis peukuttamassa sitä että myös Venäjän alueelle kohdistettaisiin sotatoimia niin että kansa pelkäisi ja vaatisi johtajiaan lopettamaan sodan, kenties jopa vaihtamaan vallanpitäjät ja hirttämään sotasyylliset, jotka hyökkäyksen aloittaessaan rikkoivat myös maan omaa lakia puhumattakaan kansainvälisestä sopimuksesta ja säännöistä.

Otin ensin bussin Saigonin ja sieltä sitten seuraavana päivänä Phnom penhiin.

Satuin löytämään netti sovelluksen kautta edullisen hotellin jossa on myös uima-allas. Syynä edulliseen hintaan on se että naapurissa rakennetaan korkeaa kerrostaloa. Työmaa on niin lähellä uima-allasta että sinne välillä sataa betoni kokkareita JA työmaan melu tietysti kuuluu sinne. Minua ei asia häiritse koska huone on mukava, niin syrjässä että sinne ei kuulu alakerran baarin melu eivätkä muutkaan äänet.

Muuten tämä kävisi arkirutiinit katkaisevasta lomasta, mutta mieleni pohjalla jatkuvasti kalvaa syyllisyys siitä että olen joutunut jättämään Erikin kotiin, onneksi se Saigonin-reissumme opetti hänelle sen mitä on kun lähtee matkalle pois kotoa. Nythän on jo sen verran iso että ymmärtää jotakin asiasta ja kykenee myöskin keskustelemaan kanssani videoyhteyden avulla. Joka kerta hän kuitenkin pyytää minua tulemaan heti kotiin. Yritän selittää että en voi tulla vaikka haluaisin koska minun täytyy saada paperi Saigonin miehiltä.

Välillä hän on hyvin surullinen mutta sitten ilahtuu kun kyselen kissasta ja koirasta ja siitä mitä hän on tehnyt ja kerron että tulen myöhemmin takaisin kotiin ja sitten me voimme taas istua yhdessä syödä yhdessä ja leikkiä yhdessä, käydä katsomassa joen toisella puolella jossa rakennetaan siltaa



 
 
Lähettelen hänelle myös kuvia täällä näkyvistä ajoneuvoista ja työkoneista 

Parin päivän poissaolo olisi ollut ihan kohdallaan mutta noin pienelle viikko tai kaksi on kyllä ihan liikaa. Toki tämän voi ottaa myös harjoituksena sitä silmälläpitäen jos joskus joudun lähtemään Suomeen ilman häntä ja olemaan poissa parikin kuukautta.

Ensimmäistä kertaa matkustan mukanani cpap-laite. Se tuo hotellihuoneen valintaan ja arviointiin uusia tekijöitä. Tässä hiljaisessa ja mukavassa ilmastoidussa huoneessa ovat sähköpistokkeet juuri oikeanlaiset ja oikeissa paikoissa laitetta ajatellen.


Matkaillessa tulee syötyä täysin eri tavalla kuin kotona. Nykyään vegaanista ruokaa ei tarvitse erityisesti metsästää jos hyväksyy sen ajatuksen että sitä valmistetaan samoissa tiloissa kuin eläinperäistä. Tietysti niissä saattaa sattua virheitä eivätkä erityisesti englantia osaamattomat aasialaiset myyjät välttämättä edes tiedä myymistään ruuista tarpeeksi. Mutta kyllä sen jo haistaa ja maistaa jos ruoka ei ole vegaanista. Niinkin on pari kertaa sattunut ja suuhun jäänyt paha maku on kestänyt monta päivää.

Olen pitsojen ystävä. Pidän sellaisesta ohuesta ja rapeasta pohjasta, jonka päälle on laitettu ohuesti täytettä. Amerikkalaistyylinen pannupizza jossa on paksu kerros täytettä päällä ei ole minua varten. Ihan läheltä hotellia löytyi hyvä pizzapaikka josta saan haluamaani juustotota pizzaa.


Vegaanista juustoa on joissain paikoissa tarjolla mutta se cashewpähkinäpohjainen ei oikein sovi vatsalleni. Taidan olla sille allerginen. Tämä vegaanisen kasvisravintolan pizza oli iso ja täyttäväinen. Täytettä oli niin paljon että se haittasi pohjan paistumista. Pohja oli kova ja hieman palanut.


Kuun toisena päivänä Suomen Turussa minulle haettiin cpap-aite, Resmed AirSense 10, jonka ostin käytettynä niitä vuokraavalta alan yritykseltä. Laitteen oli määrä saapua Vietnamiin 10 päivä marraskuuta. Nähtäväksi jäi olenko minä itse sitä vastaanottamassa vai jääkö se johonkin odottelemaan minua. Laite saapui sitten perille kaksi päivää sen jälkeen kun minä olin taas saanut palata Vietnamiin. 


Matkustelu, hotelleissa yöpyminen, epävarmuus huomisesta, ravintoloissa syöminen, kaikki tuo tuntui vastenmieliseltä ja se tuntuu yhä nyt kuun loppupäivinä kun matkasta on jo kulunut pari viikkoa. Yllä olevat tekstit on osittain saneltu puhelimen bloggaussovellukseen, jota ajattelin ruveta jatkuvastikin käyttämään. Tosin se päätös sitten unohtui aika äkkiä. 
Mekong joki virtaa Phnom Penhin halki Vietnamiin hyvin lähelle meidän paikkaamme. Olisi  ollut kilometreissä aika lyhyt matka seilata jokea pitkin kotiin. Käytännössä se olisi ollut hidasta, kallista ja monimutkaista, sillä minun viisumihakemuksessa oli mainittu raja-asema, jonka kautta minun olisi viisumin saatuani saavuttava maahan. . 

Odottelua ja huolta, sitä se oi, vaikka oli irtiotto kotoa, ei sitä lomaksi voinut sanoa. Enemmänkin otin koko matkan viranomaisten taholta minun kohdistettuna nöyryytyksenä, eikä yksin minuun vaan myös poikaani ja vaimoonkin jossain mielessä.  





Kuun ensimmäisenä viikonloppuna päätin säästää ja seikkailla eli vuokrata huoneen Airbnb-asunnosta. Ei se ollut montaa euroa halvempi eikä siellä ollut uima-allasta.Paikka oli vaikea löytää ja alue oli hyvin ruuhkaista keskustaa. Minua houkutteli siinä kämpässä keittiö, jota saisin käyttää nämä kaksi päivää. Pettymys oli aika iso kun toisessa huoneessa asustellut kiinalaispariskunta omi vähäiset keittoastiat itselleen. Peruin toisen yön ja sain siitä rahat takaisin. Yritin varata huoneen siitä aiemmasta hotellista, jossa on uima-allas ja se suurimman osan ajasta tyhjänä, koska sen vesi on kylmää siellä asuvien australialaisten mielestä ja vieressä on rakennustyömaa, jonka korkeuksista välilläs ateli betoninmuruja altaaseen.  Siellä ei ollut kuitenkaan tilaa lauantai-iltana, joten etiskelin netistä edullista yhden yön vaihtoehtoa ennen kuin taas sunnuntaina pääsisin vanhaan tuttuun paikkaan.   Hinta oli epäilyttävän edullinen 9 US dollaria yöltä, kun yleensä se on vähintään 15, minulla 18 tai 19.  Aamupäivän käytin kävelemällä paianavahko reppu selässäni 


 

Kävelin hotellille kysyäkseni saanko jättää sinne reppuni ennen sisäänkirjautumista, jonka oli määrä tapahtua kello 14. Etiskelin oikea rakennusta Googlen kartn osoittmasta paikasta. Jo ulkopuolella muutama tuktuk-kuski sanoille minulle "closed".  En uskonut vaan kävelin sisään vastaanottoon. Siellä oli todellakin sen näköistä kun paikka olisi kiinni. Vastanottovirkailija ei puhnut minulle mitään, vaan tiskin tällä puolella oleva mies selitti, ettei tämä ole etsimäni hotelli vaan se on toisessa osoitteessa. Hän lupasi viedä minut inne dollarin kyytimaksua vastaan. Kieltäydyin ja lähdin pois. Otin tapauksesta videon  Pysähdyin paikan ulkopuolelle jättämään valituksen booking.com -sivustolle. Vieressä oli jälleen sopivasti riksakuski, joka tarjoutui viemään minut maksua vastaan toiseen hotelliin. Kävelin läheiseen puistoon, jossa varasin huoneen hieman kauempaa.  Tilasin samalla Grab-riksan viemään minut sinne. 

Noustuani puiston penkiltä, huomasin, että kävelysauvani oli kadonnut. Olin ottanut uudelleent tavaksi käyttää  kaupunkirekillä värikästä kävelyk,eppiä estämään itseäni kompastelemasta mutta ennen kaikkea kertomaan muille, ettei minun näkö- ja liikkumiskykyyni voi täysin luottaa.  Ilman keppiä piti lähteä sinne uudelle hotellille. 

 

Halpa hinta, kolossaalinen vanha rakennus, jättikokoiset huoneet. Seinät niin paksut, että oli viileää ilman ilmastointiakin. Toki sellainenkin löytyi. 



Sinä iltana ja seuraavana aamuna kiertelin ja katselin ympärilleni.  Nyt jo näkyi tulossa oleva ASEAN-maiden ja Yhdysvaltain tapaaminen, johon oli tulossa myös presidentti Joe Biden. Sitä varten oli kaupunki siistitty, monia katuja suljettu aj poliiseja liikeellä, toki hienovaraisesti, joten tunnelma vaikutti kuitenkin leppoisalta. 

Iltapäivällä kävelin vanhalle tutulle hotellille Poolside Villa, josta olin varannut huoneen kahdeksi yöksi. Maanantaista keskiviikkoon oli kolme vapaapäivää vesiffestivaalin ja kansallispäivän takia. Olin aiemmin viikolla kävellyt Vietnamin lähetystöön kysyäkseni, onko heidän viisumitoimistonsa auki noina päivinä. Minulle vastattiin, ettei asiaa ole vielä päätetty. Perjantaina olisin voinut kävellä sinne uudestaan tai ottaa riksan, mutta en niin tehnyt. Sen sijaan kävelin sinne maanantai-aamuna ja huomasin toimiston oelvan auki. Kysyin, kauanko viisumihakemuksen käsittely kestää  Sain vastauksen, etteis itä voida sanoa ennen kuin näytän heille vaimon Saigonista hakeman viisumikirjeen. Vaimo oli lähtenyt sinne jo aikaisin samana aamuna. Vielä ei tullut häneltä vastausta siihen, sannetaanko minulle kutsukirje vai ei. 



Sitä odotellessa kävelin tuon takaisin hotellille. Matkalla poikkesin kreikkalaisella kahvilla ravintolassa, joka ei vielä ollut kunnolla auki.  Sieltä ei vielä saanut listalla olevia vegaanisia annoksia. Lisäksi palvelu oli sen verran töykeää, etten myöhemminkään tullut niitä testaamaan. 




Sen sijast kävelin lähistöllä siajisevan hotellin vegaaniravintolaan, ehkä kaupungin kalleimpaan. Siellä nautin purilaisen.  

Hotellini oli ihan kulman takana, joten kävin siellä päiväuinnilla. Sieltä palattuani oli Facebook-viesteissä vaimolta tullut kuva kutsukirjeestä, jolla saisin kolmen kuukauden viisumin. 



Lähetystön iltapäivän aukioloon oliv ielä pari tuntia, joten kävelin sinne hiljakseen pankkiautomaatin kautta. Nostin parisataa USA:n dollaria, koska en ollut varma, paljonko siitä joutuu maksamaan.  Kutsukirjeen olin parannellut kuvanmuokkausohjgelmalla ja saanut tulostettua hotellilla. 

Palvelum viisumitoimistolla oli suhteellisen nopeaa ja asiallista. Välillä jo pelästyin, kun maukanani ei olltukaan vaadittua passikuvaa. Vaimo oli ottanut sen passini välistä ennen läytöäni, koska sellainen tarvittiin myös Saigonin päässä hakemuksen liitteeksi.   Pitääkö minun nyt lähteä etsimään kuvaamoa joa tulla takaisin huomenna, koska toimiston sulkemiseen oli alle tunnin verran aikaa.  Minut päästi pälkähästä virkailija, joka kertoi sivummalla istuvan kaverin ottavan kunan heti kun olen maksanut 70 dollaria.  Tuloksena oli tuo alla näkyvä. Siihen tuli luonnostaan passikuvaan tarvittava sarjamurhaaja-ilme, koska kauhistelin pelkän passikuvan noin korkeata hintaa. Pelkäsin, että rahani eivät sitten riitäkään itse viisumimaksuun.  Pelkoni oli turha, sillä minut kutsuttiin varsin nopeasti tiskille, ojennettiin maksutta passini, jossa oli viisumitarra. Virkailija kertoi jopa ystävällisesti, että voin palata Vietnamiiin vaikka heti.  Nyt olisi ollut vaikeuksia pidätellä hymyä, jos olisi otettu toinen kuva.  Niin se on, että kun joku mukiloi sinua ja sitten lopettaa, olet hänelle kiitollinen suurena hyväntekijänäsi. 



Kävelin takaisin hotellille, koska tiesin, ettei tänään pääsisi Saigoniin kuin lentämällä, jos sitenkään.
Päivän aikana tuli kävelyä reilut 13 kilometriä. Se oli toiseksi paras kävelypäivä. Aiemmin oli tullut 16 km. Tuli myös jumpattua uima-aaltaassa, mutta myös ylensyötyä. 

 Hotellilla pyysin vastaanottoa varaamaan minulle paikan Giant Ibisin bussiin seuraavana aamuna. Jäin odottelemaan sitä paikan kahvioon uima-altaan vierelle. Virkailija tuli kohta kertomaan, ettei bussiin ole enää paikkoja eikä ole muidenkaan firmojen linjoille, koska nyt on lomakausi ja bussit sekä hotellit täynnä.  Hän sanoi, ettei täältä pääse Saigoniin ainakaan kolmeen päivään ja kehotti minua varaamaan nyt huoneen siksi aikaa. En uskonut vaan kaivoin puhelimestani selaimen, menin bussifirman sivulle ja yritin varata paikan. Tilaa oli seuraavalle aamulle runsaahkosti.  Kuitenkaan lipun maksaminen ei onnistunut. Pelästyin taas, mutta päätin kokeilla, olisiko heidän asiakaspalvelunsa paikalla Whatsapp-numerossa, jonka olin tallettanut puhelimeeni kun tulolippua varatessa oli ollut samoja ongelmia. Sieltä tuli vastaus muutamassa minuutissa. Kehotettiin käyttämään jotain toista nimeä. Niinpä ostin lipun vanhalla Timo-nimelääni ja maksu meni läpi.  Annoin suullista palautetta hotellin virkailijalle ja myöhemmin myös booking-sivustolla. 


Phnom Penh oli siisti kaupunki, hiljaisempi kuin Saigon, sivistyneempi, mutta silti en halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, en vaikka minun piti odottaa Saigonissa kolme yötä PAP-laitteeni saapumista. Mietin, että olisin tietysti voinut jatkaa suoraan kotiinkin ja tulla sitten parin päivän päästä takaisin hakemaan konettani. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta, sillä bussimatka Saigonista kotiin ei ollut yhtä joustava kuin tämä  Phom Penhistä Saigoniin. 



Tiistai-aamuna heräsin aikaisin kuten tavallista, kävelin halki aamuisen keskustan sen pohjoispuolella sijaitsevalle bussiterminaalille. Konferenssin takia monet tiet ja kadut olivat suljettuja, mistä syystä firma ei hakenut matkustajia hotelleilta pikkubusseilla, kuten tavallisesti. Matkalla kävin aamukahvilla sekä kioskilla ostamassa naposteltavia. 



Buusimatka oli jälkeen nautittava elämys. Matkaemäntänä oli sama ystävällinen uori nainen kuin tullessa, joten hän taas hoiti maastapoistumis- ja maahantuloasiat puolestani. 

Mekong-joki näkyi taas muutaman kerran bussin ikkunasta. 
 

Saigonissa vaihdoin ylijääneet dollarit dongeiksi ja kauhistelin sitä, miten tähän matkaan oli tuhrautunut hyvän sähköpyörän hinta.-  


Pari päivää vielä ajan tappamista, osittain ylensyömistä. Filthy vegan-ravintolassa, jota pyörittää brittiläinen kaveri, tapasin suomalais-tanskalaisen pariskunnan, jonka kanssa juteltiin muutama tunti ylensyönnin lomassa.   Kävin myös Russain markt-vaatetorilla ostamassa alushousuja.  Siellä ei myydä venäläistä tavaraa vaan enimmäkseen talvivaatteita venäläisille. Nyt niitä ei liiku paljoakaan, mutta paikka on vielä pystyssä ja siellä näkyi jopa muutama asiakas.  





Kaverini oli lähtenyt liikeelle Turusta jo yhdeksäs päivä aamulla Suomen aikaa. Hän oli saanut koneeni Qatar Airlinesin lennolle ilman että sitä laskettiin käsimatkatavaroiden painoon. Seurasin lennon edistymistä netissä.  Olin sopinut lääkärin kanssa tpaamisen kolme tuntia kaverin arvioidun  laskeutumisajan jälkeen. Häneltä tuli tieto ihan viime minuuteilla ennen sitä, ja nyt kun oli ruuhka-aika, en kerinnyt keuhkosairaalaan ihan ajoissa. 

 


Tämä ystävällinen mies kuitenkin odotti minua työaikansa ulkopuolella. Meillä oli jälleen miellyttävä tapaaminen. Hän tarkisti laitteen säädöt ja pyynnöstäni muutti koneen kiinteästä automaattiseksi (CPAP:istä  APAP:iksi).  Samalla palautin minulla reilun kuukauden lainassaa olleen Philips resprironicsin. 

Lääkäri oletti, että lähden kotiin jo nyt illalla yötä vasten. Kerroin, etten halua matkusta apimeällä vaan odotan aamuun. 


Vaadin vaimoa tulemaan pojan kanssa minua vastaan meidän paikalliselle bussiasemallemme, kertomaan hänelle, että hän saa hakea minut kotiin. Se oli hyvä päätös. Hän alkoi puhumaan minulle heti kun näki minun tulevan bussista: kertoi tulleensa hakemaan minut Saigonista. Oli ilmeisen hyvä päätös kuukautta aiemmin ottaa hänet mukaan Saigoniin, joten hänelle jäi siitä jonkinlainen mielikuva ja nyt edes jonkinlainen käsitys siitä, missä olen, ymmärrys, etten ole kokonaan kadonnut vaan että olen yhä jossakin tekemässä jotakin.   Istuttiin alas ja juotiin limsaa,  "we share soda", kuten hänen kanssaan oltiin aiemminkin tehty.  


Tammikuun loppuun on nyt tämä viisumi voimassa. Jos eivät anna nyt joulu-tammikuussa pitkää viisumia, täytyy vakavasti harkita maan vaihtoa. 


Kotona oli kissakin odottamassa. Sänkyyn en sitä yöksi päästä vieläkään, vaikka runoilinkin Facebookin uniapnearyhmässä Kirsi Kunnasta mukaillen: 

Yöllä kun on täysikuu
maskin kylkeen liimautuu
karvaturrin häntäluu
Suuret silmät, pieni suu
käpälillä ulottuu
rakkaudesta kehrää, juu,
kissimirri, kukas muu,
kuin se runon Krumeluu ❤
 



Tuota Kissa Krumeluu-runoa opetin suomen kielen oppilailleni Kiovan Skandinaavisessa koulussa vuona 2016.  Tuolloin marraskuussa ensilumen tultua tein päätöksen muuttaa Vietnamiin. Kirjoitin siitä Facebookissa: 


Kiovassa satoi ensilumen. Vuonna 2016 sitä oli maassa jo noin viikkoa aikaisemmin, kun palasin sinne viikonloppumatkalta Harkovaan sunnuntai-iltana 13.11. Silloin pyörsin päätökseni enkä halunnut jäädä maahan odottamaan kevättä vaan päätin palata Vietnamin lämpöön, josta olin lähtenyt saman vuoden maaliskuussa. Niinpä varasin lennot joulukuun puoliväliin. kunnes jkoulussa, jossa opetin suomea ja englantia, alkaisi joululoma. Olin ollut koko syksyn väsynyt ja flunssainen.

Lisää kuvia Kiovasta Googlen albumissani


Sateet eivät ole vieläkään kuun viimeisen päivän iltana lakanneet, mutta puutarhaan olen jo päässyt vähän kunnostelemaan sateiden ja tulvien jälkiä. 

Kirjoitin siitäkin Facebookissa: 



Reilun kuukauden on melkein kaikki takapihalla ollut tulvavesien alla. Eilen pääsin ensimmäistä kertaa tutkimaan vahinkoja: maanvyörymiä vähemmän kuin aikaisempina vuosina, Monia kasveja tuhoutunut: banaanit kasvavat uudestaan nopeasti ja varmasti, niistä ei huolta. Kolmesta sitruspuusta vain yksi on enää hengissä. Mangopuu on kallistunut veden ylle. Ei hätää siitä. Melkein kaikki istuttamani vetiveriaruohon taimet ovat kuolleet, myös hyvin kasvamaan lähtenyt intianjasmikki on jäänyt veden tukehduttamaksi. Pandanus amaryllifolius on kasvanut, muttei kasva niin hyvin kuin Singaporessa eikä levitä samanlaista tuoksua.
Vuosi on ollut poikkeuksellisen sateinen lähes kaikkialla täällä päin. Vakvaan harkintaan pistän maapalan hankkimisen korkeammalta vuoristosta, ehkä 100 metriä meren pinnasta alueelta, jossa viljellään kahvia ja teetä, mutta kylmemmän ilmaston vihanneksetkin kasvat paremmin kuin täällä. Täällä ei oikein muu kuin banaani ja papaija sekä musta mung papu viihdy. 





27.11.2022 kirjoitin Facebookissa: PAP-laitteen myötä minusta on tullut unikeko, nukun kuin teini viikonloppuna Nukkumaan illalla 20 - 21, herään väsyneenä kolmelta, käyn aamulenkillä, ruokin kissan ja koiran, käynnistän jääpalakoneen, juon vettä ja painun takaisin nukkumaan n. klo 5. Nukun vielä 3-4 tuntia sen perään ellei poika käy aikaisemmin herättämässä. Nykyään ei enää käy. Ollessani poissa 2 viikkoa viisumimatkalla hän oppi pois siitä tavasta. 

Verenpaine, muistiongelmat, sappikivivaivat ovat poissa. "Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme", vaikka välillä tuntuu, että vähemmälläkin pärjäisi 

Oscar-ohjelma kertoo, että apneat ovat liki kadonneet eikä niiden hoitoon tarvita isoja paineita, sierainmaski riittää. Alussa se painoi sieraimia ja pesun jälkeen kirveli. Astianpesuaineella pesun lopetin ja aloin käyttämään hellävaraista vauvashampoota maskin pesuun. Nyt kirvelyt loppuivat.


Ei ole ihan luotettavaa dataa, koska jossain vaiheessa vaihdoin koneen Suomen ajasta täkäläiseen, joten en enää mennyt nukkumaan iltapäivällä. Käyttötunteja on jonkin verran liikaa, koska huomasin muutaman kerran, että laite on puhkunut itsekseen eikä sammuttanut automaattisesti, kuten asetus määrää. Niin tapahtuu silloin kun heitän maskin syrjään ja sen nenäputket asettuvat tyynyä vasten. Mutta pääpiirteissään näin on marjat. Ajan myötä olen oppinut myös puhdistamaan ja asettelemaan tuon sierainmaskin sillä tavalla, ettei se vuoda eikä häiritse.

Tässä se näy se, minkä vaaka näyttää: nyt kun yöt menevät rennommin, kuluu energiaa vähemmän ja se näkyy painon nousuna. On tullut kilo viikossa lisää läskiä.
😃





Onko Venäjä terrorismia tukeva valtio?  Ei? 

Onko Venäjän kansa terrorismia tukeva kansa?  On, enemmistö siitä on. 

Venäjän valtio on AINOA terrorismia harjoittava valtio nyky-Euroopassa. Se on hyökkääjä ja yksin syyllinen tähän "sotaan" tai "konfliktiin".  Venäjän vastuuta ei voi sysätä kenellekään muulle, Sen toimia ei voi puolustella sillä, että muutkin ovat tehneet niin tai sillä että maailmassa on muitakin terroristeja. 


Venäjä rikkoo omien lakiensa lisäksi monia kansainvälisiä sääntöjä ja sopimuksia. Se on saatettava niistä vastuuseen ja tuomittava. 
Tämä ei ole yksittäisen ihmisen suuttumuksen purkaus vaan todellisuutta, joka on nähtävissä tapahtumia seuraamalla.

Näin kirjoitin Facebookissa tuohtuneena siitä, että muutama Facebook-kaverini puhuu niin pehmeästi Venäjän toimista ja yksi jopa tuomitsi minut kokonaan siitä, että puolustan Ukrainaa. No, tuo Heliksiiri S ei ollut minulle tuttu tyyppi kuin kiertoteitse entisen työpaikan kautta eikä hän ole herätänyt minussa sympatiaa omahyväisillä paskapuheillaan, joten heitin ulos koko ämmän enkä halua enää kuulla hänestä sanaakaan.  

En olisi nuorempana uskonut, että minusta tulee tällainen ryssävihaaja, ei russofobi vaan tilanteeseen realistisesti suhtautuva. Venäjän kanssa ei voi neuvotella rauhasta, vaan se täytyy murskata, kukistaa ja nöyryyttää. Vladimir Putin pitää syrjäyttää ja poistaa näyttämöltä, tuomita sotarikoksista ja Venäjältä pitää pakottaa korvaukset kaikista sen aiheuttamista tuhoista Ukrainassa ja muissakin maissa. Sen toimien välilliset vaikutukset ovat todella massiiviset. Kaikkien muiden rikosten lisäksi Venäjän federaatio on syyllistynyt massiiviseen ilmastorikokseen: ohjukset tuhoavat ja saastuttavat, samoin kaikki muu sotakalusto.   

Kuvassa Korhonen haluaa lähettää ohjuksen Putlerin persiiseen.   

Viro on tukenut Ukrainaa voimakkaasti jo heti hyökkäyksen alusta lähtien ja se on tuominnut Venäjän terroristivaltiona. EU-parlamentti päätyi laimeampaan ilmaisuun ilmeisesti poliittisen kompromissin tuloksena. Suomen päämionisteri Sanna Marin on tuominnut Venäjän selkein sanoin, selkeimmin kuin Suomessa on tehty vuosikymmeniin. Nyt kuun lopussa hän vieraili Uudessa Seelannissa ja Australiassa. "Valtioneuvoston kanslian tiedotteen mukaan pääministerit tuomitsivat tapaamisessa Venäjän laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa sekä räikeän kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan rikkomisen.
Pääministerit korostivat, että Ukrainaa on tuettava niin kauan kuin maa tarvitsee kansainvälisen yhteisön tukea. Rauhan on tapahduttava Ukrainan ehdoilla ja sotarikoksiin syyllistyneet tulee saattaa vastuuseen teoistaan, pääministerit painottivat."
Samaa mieltä ovat monet Suomessa ja Euroopassa: Venäjän nykyhallinnon kanssa ei voi tehdä rauhaa vaan Ukraina on autettava voittamaan sota. Sitä minäkin toivon, samoin kuin Krimin vapauttamista. Krim voisi olla jopa yksi paikka Euroopassa, jossa voisin ajatella asuvani.












maanantai 31. lokakuuta 2022

2022 10 - lokakuu - uniapnea vahvistettu ja hoito aloitettu

  •  Lokakuun 2022 kuvat Googlen palvelusta
  • Videota:  
    • 2.10. Pojan kanssa tiellä nähtiin jotain kivaa 
    • 3. ja 4. lokakuuta kävin Saigonissa  unitutkimuksessa ja cpap-laitteen testauksessa 
    • 11.10. juhlittiin kolmea vuotta 
    • 12.10. Pojan kaksi identiteettiä, kieltä ja nimeä. 
    • 14.10. Taas seikkailtiin tiellä ja kotona 
    • 16.10. Kissa ja koira tutustuvat 
    • 18.10. Käytiin Saigonissa pojan ja vaimon kanssa. 
    • 23.10.  Audioblog in English, Jotain myös englanniksi 
    • Poika ja kissa ja muita pätkiä tältä kuulta. 
    • Ukrainan puolesta poikani ja minä!



Uniapnea ja sen hoito ovat kuukauden jännittävin uusi asia. Kuun kolmantena päivänä matkasin bussilla Saigoniin, Ho Chi Min Cityyn sydänsairaalan uniklinikalle. Siellä vietin yön reilaisiin mittalaitteisiin kytkettynä. Puolet yöstä, oikeastaan nelisen tuntia nukkuma-ajastani, vietin pap-laitteeseen kytkettynä. Laite käytiin asentamassa sen jälkeen kun olin nukkunut pari-kolme tuntia ja minulla oli todettu uniapnea. Sen jälkeen mitattiin apnean lieveneminen erilaisilla hengityskoneen asetuksilla.  Minulle ei ollut yllätys, että minulla todettiin  uniapnea. Toki tiet tähän ja "pappismieheksi" eli pap-laitteen käyttäjäksi on ollut pitkä. Ensimmäisen kerran kuulin laitteesta ja näin sen, kun siskoni oli käymässä luonamme siellä Dalatin kaupungin liepiellä, vuoristoaluella.  Silloin ajattelin, että minä en tuollaiseen hirvitykseen koskaan joudu, sen verran pidän itsestäni ja kunnostani huolta. 




No, sitten tuli korona, liikkumisrajoitukset, minulla terveysongelmia, tänä vuonna sydäntä myöten, kuten kerroin syyskuun kirjoituksessa.  Löysin engalntia puhuvan lääkärin, sitten toisen. Se toinen kehotti mittaamaan verenpaineen päivittäin. Minä aloin mittaamaan sitä monta kertaa päivässä toukokuussa hankkimallani mittarilla. Huomasin, että verenpaine on koholla erityisesti aamulla herättyä. Googlen ja Facebook-kavereiden avulla tulin vakuuttuneeksi, että se on uniapnean oire, samoin kuin tarve juosta pissalla monta kertaa yössä, vaikka se voi toki viitata myös eturauhasongelmiin. 

Se toinen lääkäri paikallsiessa sairaalassa, Dr Thao, kertoi, että hänellä on tuttava 60 km:n päässä Can Thon yliopistosairaalassa, jossa tehdään unitutkimuksia. Sain tämän tuttavan yhteystiedot ja aloimme viestittelemään Zalo-sovelluksella (täkääinen Whatsapp, Facebook) .  Kun selitin oireeni tarkemmin, hän oli sitä mieltä, että minun on paras hakeutua perusteelliseen tutkimukseen Saigoniin.  Sain hänen Saigonilaisen tuttavalääkärin yhteystiedot ja kohta keskustelin hänen kanssaan Zalossa. 

 
Varattiin aika ja minä olin paikalla sovittuna iltana  3.10. 


 


Sairaala vuokrasi minulle Philips Respironics -laitteen viikoksi. Vuokra-aikaa jatkettiin kahdella viikolla sen jälkeen kun päätin hankkia oman laitteen  Suomesta. Täällä sen hinta olisi yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Resmed Airsense 10 oli tavoitteena. Sitä ei enää ollut verkkokaupoissa, vaikka niin mainostettiin. Jopa Airsense 11 oli heikosti saatavilla. 










Suomalaiselta nettitorilta löytyi molemmat mallit "melkein uutena", toinen jopa Saarijärveltä, jossa vanha hyvä kaverini välillä asustelee. Myyjä kuitenkin vaikutti varsin epäluotettavalta, joten kaupat jäivät sikseen. Se toinen myyjä oli ihan reilun tuntuinen kaveri, mutta hinta oli aika kova ja hän asuu paikkakunnalla, jossa minulla ei ole tuttuja. Ei voi siis käydä tarkistamassa laitetta ennen kauppaa. Coronaria-terveysfirmasta kysymistä suositeltiin alan Facebook-ryhmässä. Ne kuulemma myyvät käytettyjä laitteita. Laitoin sinne sähköpostia ja sain tietää hinnat ja muut yksityiskohdat. Sovittiin, että kaverini maksaa laskun ja toinen hakee laitteen, vie sen kolmannelle, joka saapuu Vietnamiin 9.11. oltuaan Suomessa pari vuotta koronaa ja tiukkoja viisumisääntöjä paossa.  Sairaala antaa minulle laitteen edelleen vuokralle siihen saakka kunnes minulla on se oma Airsense 10 ja siihen laitettu oikeat asetukset. 

Olen todella tyytyväinen siihen, että tämän vuoden aikana olen tutustunut neljään englantia puhuvaan lääkäriin. 




Viime vuonna käytin n. 10 000 euroa säästöjä talon rakentamiseen maapalalle, jonka vaimo osti äitinsä enon tontista lohkaistuna.  En pitänyt koko paikasta enkä varsinkaan siitä enosta tai muista ihmisistä hänen talossaan. Heikkouttani kuitenkin suostuin kauppaan. Jo alussa ärsytti se, että vaimon äiti alkoi pitää sitä omanaan ja hääriä siellä mielensä mukaan.  Niinpä hylkäsin sen paikan ja annoin vaimolle luvan myydä tuosta 600 neliön tontista puolet siskolleen.  Se puolikas sisältää myös kolmasosan tuosta mökistä.  Siellä oli paljon tavaroitani siirrettynä kaupunkiasunnosta, jonka myös hylkäsin vaimon äidin ja muun perheen takia.  Olin pitkään vaatinut niiden kuljettamista tänne. Siellä oli paljon tavaraa, joka menee pahanksi lämpimässä ja kosteassa. 

Kuten tavallista vaimolle pitää muistuttaa asiasta monta kertaa, pyytää ja pyytää, ainoastaan rähjääminen ssaa aikaan toimintaa. Huutaminen ja raivoaminen ei ole minulle luonteenomaista, mutta täällä se on ollut pakko oppia. 



En saanut vuokrattua pientä lava-autoa kuljettajineen tuomaan tavaroitani tuon reilun kilometrin matkan. Sen sijaan vaimon äiti lähti veneellä hakemaan niitä. Erik pääsi kyytiin ja oli innoissaan soutamisesta. Minä tulin pyörällä teitä pitkin ja otin kuvia. 

Minulla oli erityinen käyttösuunnitelma tavaroissa olevalle lämpöpumpulle. Huoneessa oli jo yksi sellainen, mutta halusin toisen. Sitä varten kutsuttiin asentaja paikalle. 




Asennutin lämpöpumpun nukkumakoppini jalkopäähän niin, että saan kopin jäähdytettyä ilman, että täytyy koko huonetta jäähdyttää. Toki kopin ulkpuolinen huone eli tämä työhuoneeni, Erikin ja minun leikkiuone myös jäädytetään koneellisesti n. 26 asteeseen ja samalla poistetaan kosteutta ilmasta. 



Huoneen toiseen päähän rakensin hyllyn cpap-konetta ja verenpainemittaria varten  Tietenkin puhelin, kuulokkkeet ja muu tarpeisto voat siellä käden ulottuvilla.  Tosin en paljoa tarvitse niitä yön aikana. En kuuntele musiikkia tai äänikirjoja nukahtaakseni vaan yleensä se on minuuteissa kun vaivun uneen sen jälkeen kun pää on tyynyssä. 

Aluksi nostin laitteen korkealle hyllylle, kuitenkin, niin, että yletyn sen käynnistys-sammutus-nappiin myös makuulta. 




Kirjoitin Facebook-ryhmässä: "Vielä on käytössä vuokraatu Phiilips. Resmed tulee Suomesta kaverin mukana parin viikon päästä, jos kaikki menee hyvin. ei aina siltä näytä. Minulla on täällä tropiikissa erillinen makuuhytti, jossa on myös oma lämpöpumppu viilentämässä ilmaa 20 - 22 asteeseen ja ionisoimalla sitä.
Alussa laite oli rakentamallani hyllyllä noin metrin pään yläpuolella. Nyt olen siirtänyt sen kuoppaan n. 20 cm pään alapuolelle tyynyn viereen. Kuopassa on tuloilman saanti ja hyttysverkko niin, että laitteen voi vaikka peittää ilman kuumenemisvaaraa.
Letku menee ensin yllön, jossa se on tuetty suihkuletkun pidikkeellä. Se on hieman sivussa, ettei se pissi tiivistynyttä kosteutta suoraan naamalleni. Toki sitä kosteutta tulee myös maskin sisäpinnalle, vaikka kostutin on nyt säädetty mahdollisimman pienelle. Lämpöletkua ei tässä ole, mutta tulevassa on.
Aikaisemmin juduin ravaamaan pissillä monta kertaa yössä, mutta nyt kone hoitaa lorottelun puolestani eikä itse tarvitse herätä laarille. Täytyy siis olla myös iloinen niistä hopeisista suihkuista, joita se minulle suo 😃"

Myöhemmin siirsin laitteen alemmas ihan tyynyn viereen hieman pään alapuolelle. Siitä letku menee ylös ja laskeutuu hieman pään viereen. Näin yritän minimoida letkuun tiivistyneen kosteuden satamista naamalleni. Myös laitteen säädöistä kokeilin laittaa kosteutuksen pois tai mahdollisimman pienelle. Uniapnearyhmistä ja Youtube-videoista saa mukavasti inspiraatiota ja rohkeutta kokeilla erilaisia säätöjä itse. Sitä ei Vietnamissa yleensä kait harrasteta ainakaan näissä terveysasioissa vaan ollaan enemmänkin kuuliaisia lääkäreille ja melkeinpä heidän uhrejaan.    







Nykyään menen nukkumaan ehkä hieman aikaisemmin kuin ennen, mutta vain hieman. Ennen olin usein uten mailla jo heti iltakahdeksan jälkeen, nyt useimmiten yhdeksän jälkeen. Erittäin harvoin olen valveilla kellon lyödessä kymmentä. 

Herään yleensä kolmen-neljän aikoihin ja lähden sauvakävelylenkille. Sen aikana teen myös Tai Chi- Qi cong- ja joogaharjoituksia keppejä apuna käyttäen. Seison sillalla, katselen kuuta ja tähtitaivasta, otan tukea kepeistä ja sillan kaiteesta tehdessäni taivutuksia ja pyöreitä liikkeitä.   




Kotiin palattuani yritän vielä nukkua tunnin-apri kunnes Erik tulee minut herättämään. Kerran hän ei tullut ja minä sain nukkua jopa puoli kymmeneen. 






Eräänä päivänä Erik tuli kotiin isoäitinsä kanssa pahvilaatikko mukanaan. Laatikosta kömpi ulos pieni kissanpentu. Hän oli ollut leikkimässä jonkun idoäitinsä tuttavan luona tuolla joen toisella puolella. Minä ja hänen äitinsäkään emme tiedä tarkalleen, missä. Siellä on kuitenkin pieni poika, jonka kanssa isoäiti vie toisinaan hänet leikkimään. Oli leikitty kissanpentujen kanssa ja Erik oli vaatinut saada viedä yhden kotiin. Ei antanut periksi, vaan se tuotiin. Minä olin jo suunnitellut ksisan hankkimista kunhan olisi rakentanut sille tarhan osittain sisälle, huoneeni katolle ja osittain ulos. Olin jopa ilmoittautunut halukkaaksi adoptoimaan kissan.  



Nyt tuli vähän ylättäin ja aikaisin. Kannoin pennun huoneeseen ja tein sille lämpimän sukkumapaikan kaappiin. Minulla oli käyttämätön terraariolämmitin, jonka viritin siihen koppiin.  Ruokailua varten panin kissan pieneen häkkiin ja kuljetin terassille syömään. En ollut varma Mimi-koiran reaktioista enkä siitä, pelästyykö kissa koiraa ja juoksee kotiinsa. Jo seuraavana päivänä havaitsin, että kissa ja koira tulevat keskenään hyvin toimeen eikä mitään häkkiä tarvita. Kissaa ei myöskään tavinnut lukita huoneeseen vaan se sai kulkea vapaana. 



Kolmantena ilta kissa ei enää tullutkaan lämmitettyyn koppiinsa nukumaan. Odotin sitä muutaman tunnin ja menin nukuumaan. Aamullakaan sitä ei näkynyt kun valmistauduin Saigonin-matkaani. Vasta kun vaimo heräsi, hän kertoi kissan nukkuneen heidän kanssaan. Se oli siis pettynyt siihen, ettei päässyt minun sänkyyni nukkumaan tai yksinkertaisesti löysi paremman paikan. Ehkä se ei tykännyt minun ilmastidusta huoneestani. 


Saigoniin lähdimme  yksityisellä taksiautolla. Tuo reilu 200 km matka kesti nelisen tuntia.  Pojan isoäiti jäi kotiin kissan ja koiran kanssa. 




Vaimo lähti jonottamaan maahantuloviranomaisen luo anoakseen minulle uutta viisumia. Siellä hänellä meni puoli päivää vain kuullakseen, että hänen pitää tulla takaisin sitten kun minä olen poistunut maasta. Eli kuun viimeisenä päivänä hänen on määrä mennä sinne uudestaan kun minä olen naapurimaassa.  Me Erikin kanssa kävimme kahdestaan sairaalan uniklinikalla. Pojalle oli pettymys, ettei siellä ollutkaan lupaamiani leluja. Sen sijaan juoma-automaatti ja moni muu asia kiinnostivat. Piti juosa monesta mukista vettä ja sitten kävellä alakertaa pissaamaan se vessanpönttöön. 

Minulla oli mukanani Respironicsin SD-kortti, jolla oli tietoa kahden viikon unistani. Siellä sain kuulla, että minulla on vaikea obstruktiivinen uniapnea. Koenukkumisen aikana AHI-arvoksi mitattiin 48. Minulla oli siis hypoapnisia hengityskatkoksia. Laitteen nykysillä astuksilla niitä oli vin 9-11.  Vielä on kesken asian tutkiminen sen tarkemmin. Yleistitoa saa mm. Terveyskirjastosta.  

Lääkärit olviat jälkeen ystävällisiä ja mukavia, lupasivat, että saan lainata laitetta niin kauan kunnes saan omani Suomesta. Toki siitä piti maksaa kuudelta viikolta neljäsosa uuden hinnasta. Yksi lääkäri oli jopa luvannut lainata minulle rahat uuden ostoa varten.  



Meillä oli monta tuntia Erikin kanssa helppoa ja hauskaa. Hän jopa käveli yli puoli tuntia kanssani Saigonin keskustassa vakoista keppiäni pidellen.  Eräässä kahvilassa oli nuoren tytön seurana pieni koira. Erik ja koira juoksivat pitkin kahvilaa.  Vikkelän hauvan perässä oli välillä vähän vaikea pysyä. 




Viimeinkin pääsimme isoon tavarataloon ja sen leluosastolle. Halloween-kummitusten kanssa oli hauska olla vähän aikaa, käyttää mestauskirvestä ja miekkaa, kuunnella pelottavia ääniä kaiuttimista. Ostimme hänelle lupaamani panssarivaunut. Helmikuun jäkeen suhtautumiseni sotaleluihin on muuttunut. Nyt hyväksyn ne.  Meillä on myös oma tarinamme siitä, mitä tapahtuu Ukrainassa: kiusankappale ja pahis  (Troublemaker and Bad guy) ovat siellä riehumassa: siksi ukrainalaiset traktorit ja tankit yhdessä haluvat ajaa ne pois. Siitäkin on meillä video




Näistä hahmoista tulee eittämättä mieleen Mikko Alatalon Känkkäränkkä. Toki sillä erotuksella, että Känkkäränkkä on hyväksyttävämpi hahmo, kun taas Venäjän raakalaismaisia terroristeja ei voi mitenkään puolustella. 
 


Myös Saigonin-reissuta minulla on video.   


Viisumiongelmia 




Uniapnealaitteen metäsystyksen lisäksi viisumiasiat ovat tuottaneet runsaasti päänvaivaa. Kaikki alkoi tällä kertaa siitä kun Suomen passini vanheni toukokuussa. Sitä myötä vanheni tilapäinen oleskelulupa. Kävimme provinssimme maahanmuuttotoimistossa hakemassa uutta viisumia. Ei haluttu antaa vaan epäiltiin kaikkea, vaaditiin jopa todistus siitä, miksi inulla on kaksi passia. Lopulta annettiin kolmen kuukauden sukulaisvierailuviisumi. Se uusittiin lääkärintodistuksella elokuussa ja nyt 29.10. se vanhenee. On yritetty koko kuukausi saada uutta. Paikallinen toimisto vain kehotti poistumaan maasta ja tulemaan takaisin antamatta  sen kummempia ohjeita siitä, millä viisumilla pitää tulla. Eivät tajunneet, että nykyinen viisumi on yksikertaviisumi. Sillä ei pääse takaisin. Vaimokaan ei pitkään uskonut minua kun sanoin, että jos lähden, en pääse takaisin ilman uutta viisumia jo maahan tullessa.  
Asiassa on ollut paljon mutkia, myös välikäsiä, jotka ovat tarjonneet kepulikonsteja asian hoitamiseksi.  




Joka tapauksessa asia on niin, että minun on poistuttava maasta 29.10.  Olen jo ostanut bussilipun Saigonista Kambodžaan. Matka kestää noin kuusi tuntia  Jouduin ostamaan viisumin, joka maskoi n. 40 euroa ja sen välityspalkkio 60 euroa. 





Olen käynyt Phnom Penhissä aiemminkin: ensimmäisen kerran heinäkuussa 2014 ja toisen, syyskuussa 2018. Toisella kerralla kävin joogaretriitissä paikassa, jossa oli myös uima-allas ja infrapunasauna. Varasin huoneen sieltä tällekin reisuulle, mutta se piti perua, koska paikka on muuttanut muualle. 


   
Löytyi sitten korvike: Poolside villa lähempänä kaupungin keskustaa. Kolme yötä ja noin 56 euroa omasta huoneesta. 

Eräs vietnamilainen ystäväni asuu kaupungissa, joten jos pitää lähetystössä käydä, hänestä voi olla apua. Seuraa hänestä joka tapauksessa on.  

Saan myös ottaa sairaalan cpap-koneen mukaani. 


Ellei olisi huolta pojasta ja hänen pärjäämisestään, se viikko tai kaksi, jotka ehkä joudun tuolla olemaan, voisivat käydä hermolomasta. Nyt olen jo etukäteen huolissani siitä, että aiheutan hänelle harmia ja tuskaa olemalla poissa.  Kyllä hänen äitinsä ja isoäitinsä pitävät jollain tavalla hänestä huolta, mutta eivät he voi tajota hänelle samalla tavalla elämyksiä ja virikkeitä kuin minä voin. Pari päivää menisi jotenkuten erossa, mutta, että viikko tai kaksi. Se on ihan liikaa. Sydäntä jo särkee.   

Eikä ole sanottu, että edes saan viisumin. Siinä tapauksesa voin yrittää hakea sähköistä turistiviisumi kauukaudeksi joko Suomen passillani tai sitten uusia Australian passin  esim. Bangkokissa ja hakea sillä, jos suomalainen passini on laitettu mustalle listalle. Sitäkin kuulemma tapahtuu ilman erityistä syytä. 


Tietysti voisin matkustaa myös Suomeen ja anoa viiden vuoden viisumivapautta.  Pojan takia en voi sitä tehdä ja yhdessä hänen ja äitinsä kanssa matkustaminen olisi liian kallista ja raskasta. 



Minun kanssani hän on onnellisempi ja "aikuismaisempi", älyllinen ja hauska. Äidin ja isoäidin seurassa hän itkee ja raivoaa enemmän. 


 Erik puhuu usein, että haluaisi mennä kouluun. Hän on nähnyt Youtubessa, miten Miss Appleberry opetta alapsia. Aiemmin en ole halunnut laittaa häntä kouluun vielä ennen kuin on pakko, mutta nyt kun täällä olemiseni on epävarmaa, pidän parempana jopa vietnamilaista lastentarhaa tai koulua, vaikkei se olekaan millään tavalla verrattavissa siihen, mitä Miss Appleberry tekee lasten kanssa.  





Sain hyvää palvelua vietnamilaiselta firmalta. Jääpalakone lakkasi toimimasta. Epäilin jo alussa tukosta vedenotossa. Löysin facebookista firman sivun ja laitoin sinne viestin englanniksi. Nopeasti tuli asiallinen vastaus englanniksi ja aloimme pohtimaan mitä tehdä. En ollut halukas lähettämään laitetta kauas pohjoiseen, vaan pyysin heitä antamaan huolto-ohjeita, jotta voisin itse avata tukoksen tai palkata paikallisen huoltajan. Sain hyvät ohjeet ja lähettämieni kuvien perusteella diagnoosin. Pumpussa oli todellakin selvä tukos. Tunnen omat rajoitteen joten en lähtenyt sitä itse poistamaan vaikka olin saanut itse koneen kuoret auki. Vaimo näytti kuvia ja videoita paikalliselle huoltomiehelle ja sai hänet tulemaan kotiin saakka tekemään työn.
Lasku oli viitisen euroa vastaava summa.
Facebookissa vastasin kysymykseen, mihin jääpalakonetta tarvitaan: 

Täällä on niin kuuma, että yleensä juodaan jäävettä tai jääteetä. Ehkä se tapa on opittu jenkeiltä Vietnamin sodan aikana tai ranskalaisilta siirtomaa-aikana?
Mäkin juon kylmää volgansieni-punajuuri-inkirvääriteetä, mutta janon sammuttamiseen puhdasta lämmintä vettä, jos on oiekin kuuma niin elektrolyyteillä maustettuna.
Puhdas vesi täällä pitää tehdä koneella. Mä nykyään hengitänkin yöllä koneella ja joskus juoksen koneessa. Siinä mun luomu-elämä 😉


Jääkaapin pakastelokero on niin pieni, että jos siinä tekee jäitä, ei sinne mahdu mun suklaajätskit 😉
  • Like




Bassokaiutin lakkasi toimimasta. Sisältä löytyi vanha hiirenpesä. Nykyisin huone on enemmän eristetty joten he retkin luullakseni pysyvät poissa. Toki nykyään kissakin hoitaa sitä asiaa.

Huoneen tiivistäminen sen eristämiseksi sateelta, lämmöltä, hiiriltä, hyttysiltä ja ääniltä näyttää olevan vieläkin kesken. Onneksi saa noita halpoja tiiliseinätarroja. Kissakin tykkää niistä, kun niistä saa kynsillä hyvän otteen. 


Kuolleita

Sain tietää vasta nyt, että kesäkuussa menehtyi 83-vuotiaana entinen esimieheni Valdemar Melanko . Hänen johtamassaan Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa olin sekä harjoittelijana, työsopimussuhteisena atk-suunnittelijana että palkattuna konsulttina vuodesta 1994 vuoteen 2000. 
  
Kirjoitin Facebookissa: 
Minä olin mukana jo 1994 kun instituutti muutti sittemmin latvian lähetystölle palautetusta rakennuksesta entisiin tilastokeskuksen tiloihin Annankadulle hotelli Presidentin naapuriin. Tein myös instituutin ensimmäiset nettisivut, viritelin sähköpostit ym. Vallu oli innoissaan vaikka puhuikin välillä sulkäkynän paremmudesta. Kaverinsa Kalervo Siikalan kanssa ne tulivat istumaan selkäni taakse pieneen työhuoneeseeni ja kyselivät kaikkea.



Vallu halusi nettisivuille instituutin logoksi piirtämänsä kissan takapuolen. Hänen alaisensa nostivat siitä niin ison metelin, että hänen oli pakko perääntyä ja hyväksyä virallinen logo rusin.fi-sivuston otsakkeeseen. 

Tilastokeskuksen jäljiltä verkkoyhteytemme pohjana oli vaikuttavan näköistä infrastuktuuria. 



Palvelinkone vuodelta 1998. Windows NT käyttöjärjestelmänä. Linuxia toki jo tuolloin harrastin, mutta en käyttänyt sitä vielä työprojekteissa.  



Helsingin ortodoksiselta hautausmaalta löytyy Vallun kaima. Hänen suvussaan oli sekä Maksimenkoja että Viipurin Sergejeffejä. Niistä on on kirjoittanutkin jotain. 

Pääsi välillä unohtumaan, mitä se on tietokoneen käyttö kissan kanssa. En edes huomannut miten tuo veijari onnistui kiipeämään olkapäälleni ennen kuin alkoi korvan juuressa kova kehrääminen ❤





Kovasti yrittävät kaupata huippuhintaan Suomessa paahdettua ja pakattua kahvia, jonka pavuista ainakin osa todennäköisesti tulee meiltä. Entä sitten sokeria, kaakaota ja maitorasvaa pakattuna? Osa kaakaosta saattaa tulla meiltä.
Onneksi osa suomalaista on minussa kadonnut, se tuotemerkkifetisisti. Ei enää edes Turkinpippureita tarvitse siellä haikailla, koska osaan tehdä vastaavaa itse.
Myöskään terveysvakuutusta en osta, vaikka joka päivä mainostavat. Kuitenkin tulee pidemmän päälle halvemmaksi hoitaa asia itse, esim. ostaa se pap-kone.





Matkalla kotiin leikitään sotaa leluilla joita ostin pojalle. Vielä tämän vuoden helmikuun alussa en olisi ostanut, mutta eräs idiootti sai pääni kääntymään ja nyt ymmärrän että joissain tilanteissa sotilaallinen puolustautuminen on todellakin ainoa vaihtoehto ja moraalisesti täysin oikea.
Sänkykaveria ei tästä kissasta tule. Sitä virkaa hoitaa se pappiskone. Kissa saa 37 asteen lämmön terraariolämmittimestä, joka sattui lojumaan kaapissa ylimääräisenä. Ensimmäinen yö jo nukuttiin sen lämmössä minun nukkumakoppini seinän takana. Vielä täytyy tuunailla tuota systeemiä, laittaa vähän lisää lämpöeristeitä ja huolehtia paloturvallisuudesta.




Aloitimme jouluvalmistelut. Tänä vuonna hän ymmärtää joulun merkityksen ainakin ulkoisilta puitteiltaan joten voimme järjestää sellaisen. Täytyy ostaa se muovikuusi ja tekolunta.



Elämäni kissat 


Ei ole ensimmäinen kissa elämässäni tämä.  Tein Facebookiin albumin vanhoista kissakuvista. Tässä osa niistä selityksin. 

1979 Suomessa Misu-kissan japikkuveljen kanssa. 






Olin lähtenyt ja eronnut. Nancy lähetteli välillä kuvatervehdyksiä elämistä. 

2015  Hostellin kissa Kuala lumpurissa Malesiassa. 

2019  Taiwan. ystäväni kissa. 





2015 Bulgarian Sofiassa kaverini hevimiehen kissa tutki tavaroitani. 









2008 Spartacus-kissa Australian Cairnsissa. 

2009 Cairns, Misu-kissa haluaa estää minua lukemasta kurssikirjojani. Suoritin 3 kuukauden vanhustyön kurssin. 

2006  Spartacus Cairnsissa, Caravonica, QLD. 

2002 Singapore.  Hääjuhlaamme olivat myös kissat kutsutut. 

2002 Lokakuussa toinen jäähulamme järjestettiin Sinaporessa. Se alkoi paikallisessa kissojen turvatalossa, Mettacattery, Mettacats, jossa buddhalainen munkki Geshela siunasi eläimiä. 

2003  Townsville QLD Australia. Naapurin Spartacus-kissa päätti muuttaa meille asumaan. Ne tulivat huyvin toimeen meidän kissojemme kanssa. 

2015 Akaa, Toijala, tutustuin suomalaisen vegaanikaverin kissatarhaan. 





2003 Townsville,QLD Australia. Suunnittelin ja painatin vaimolleni syntymäpäivälahjaksi t-paidan. 

2013  kävelyretekkläni Australiassa tapasin myös kissoja. 

2013 sama kissa kuin yllä 



2013 elokuussa tapasin viimeistä kertaa eläimemme. Spartacus-kissa oli jo kovi sairas. Hän sairasti kissojen immuunikatoa ja menehtyi siihen parin vuoden päästä. 

Myös Kitti-kissani tapasin viimeistä kertaa elokuussa 2013.  Hän eli vielä 4 vuotta Nancyn kanssa. 

2013 tammikuun lopussa lensin Taiwanista Sydneyyn, jossa toimin kissojen ja koiran hoitajana niiden isännän ollessa matkoilla. . 

2013 Sydnen kissat ja koira elivät vegaanisella ruualla. 

2013 Taiwanissa tapasin kissan, joka oli jäänyt auton alle ja vammautunut. Sille oli rakennettu apuneuvo, jonka avulla se saattoi liikkua. 







Misu-kissa Cairnsissa 2011

Rakentelin taloomme kissoille kiipeilyhyllyjä. 



1976 Vantaan Rekolassa serkkujen luona. Pysähdyimme siellä kun toimme isosiskoni kanssa  Pornaisista kaksi kissaa kotiin Pertteliin, Salon seudulle. 

2010 Bogor, Indonesia. Vierailin kissojen turvatalossa.  

2009 Cairns, Lolita-kissa 

2008-2009 rakentelin Cairnsissa kissoille sopivia huonekaluja. 



2008  Kitti-kissa testailee rakennelmiamme. 

2008 Cairns, aviovuoteemme oli täynnä kissoja ja koiria. Ei se minua häirinnyt. 



Spartacus








































































































2000 Oulu, Toppila. Milli-kissa. 


Pietari 1992. Vova ja Foma

1976 Misu-kissa

1992 Pietari. Dima-kissa ja Anja. 

1983 Keski-Pohjanmaan opisto, Kävliä. Talonmiehen kissa asuntolahuoneeni ikkunan takana.