keskiviikko 30. huhtikuuta 2003

Tammi - huhtikuu 2003


Ei tällä Sydneyssä normaalisti tällaista kesävaatetusta tarvita. Toimimmepa tässä vain mannekiinina tuttavapariskunnalle, joka teettää kiinassa kaikenlaista rihkamaa turisteille ja myy niitä sitten torilla. Hyvin tuntuu kauppa käyvän kun juuri ostivat liki miljoonan dollarin talon (reilut 3 milj. mummon markkaa). Kallis paikka asua tämä Sydney. Me emme tänne jää vaan yritämme asettua vähän syrjemmälle maaseudulle ja pohjoiseen, jossa on lämmin. Meillä kun täällä eteläisellä pallonpuoliskolla kaikki on päinvastoin verrattuna pohjoiseen. Meillä on etelässä kylmä ja pohjoisessa kuuma. Teidän kesä on meidän talvi. Teidän joulunne aikoihin meillä on kuumin kesä. Vaikka tulee se joulu meillekin helteistä huolimatta.



Vuoden viimeisinä päivinä saatiin kuulla, että Nancy sai työpaikan Townsvillestä. n. 2000 kilometriä Sydneystä pohjoiseen. Sitä paikkaa hän oli hakenut jo pari kuukautta sitten Singaporesta käsin. Minun ei ollut vielä aika murehtia työpaikasta. Minä kun olin maassa vain turistina ainakin kolme ensimmäistä kuukautta ja sen jälkeen täytyy odotella vähintäänkin pari kuukautta oleskelulupahakemuksen käsittelyä. Australiaan pääsy on nykyään hyvin tiukkaa. Maa todellakin valitsee ja seuloo tänne tulijat. Turvapaikanhakijatkin suljetaan leireihin hakemksen käsittelyn ajaksi. Minä sentään saan olla vapaalla, mutta työtä en saa tehdä enkä saa minkäänlaisia korvauksia. Sairasvakuutus minulla sentään on osana Suomen ja Australian välistä sopimusta. Täytyy vain toivoa, että tämä toimettomuus ja säästöjen syöminen olisi mahdollisimman äkkiä ohi ja minäkin pääsisin taas töihin kiinni. Vaikka oltaisiin kuinka toisella puolella maailmaa palmujen ja banaanipuiden alla, ovat arjen murheet silti ihan samoja kuin Suomessakin.

Karttakuvat alla vähän selventävät sitä, mihin olen päätynyt. Eli lähdin ensin Suomesta Singaporeen ja Singaporesta tulin Australiaan, ensin Sydney:yn ja sitten Townsvilleen.

Alkuperäisiä karttakuvia ei löydy laitan korvikkeet vuonna 2017 




Tässä siis välimatkat hyvin summittaisina lentäen:

Helsinki - Utsjoki  -  1390 km.
Helsinki - Singapore -  9200 km
Singapore - Sydney -  6200 km.
Helsinki - Sydney -  15200  km.
Maasta kuuhun on 10 921 km.
Maailman ympäri on 40 000 km eli noin kaksi edestakaista Helsinki-Sydney-matkaa.


Sydneystä Townsvilleen on n. 2000 - 2100 km. (Suomi päästä päähän on kolmanneksen vähemmän)
ownsville 13.1.2003

Niinpä sitä taas pakattiin taas kissat ja tavarat ja lennettiin parin tunnin matka trooppiseen Pohjoiseen. Ollaan oltu naimisissa vasta muutama kuukausi, eikä ole vielä päästy laittamaan omaa kotia. On vain odoteltu tänne pääsyä ja paikalleen asettumista. Toivottavasti ei tarvitse moneen vuoteen lähteä täältä mihinkään.




Asuntoa haeskeltiin pari päivää. Omakotitalo on edullisempi kuin osake, joten vuokrattiin talo läheltä sairaalaa ja yliopistoa, ei kovin kaukana joesta ja vuoristakaan.



Townsville on n. 140 000 asukkaan kaupunki Queenslandin osavaltion pohjoisosassa. Sitä kutsutaankin pohjoisen pääkaupungiksi. Siinä mielessä se on vähän kuin Australian Oulu. Ehkäpä muutamassa muussakin mielessä.


Maisema on täällä oikeastaan karumpaa kuin mitä näistä kuvista näkyy. Nämä on otettu vuoden märimpään aikaan maalis-huhtikuussaa. Talvella ja keväällä eli kesä-marraskuun välillä täällä on hyvin kuivaa eikä vihreää näy kuin keinokastelluilla alueilla.


Nuo alla olevan kuvan etualallla näkyvät rakennukset kuuluvat James Cook -yliopistolle. Yliopistoalueella on myös Turun yliopiston rehtori herman Spöringin mukaan nimetty katu, Sporing road. Nimet kertovat 1700-luvun lopun - 1800-luvun alkupuolen tutkimusmatkailun ja Australian löytöretkien historiasta.




Täällä lämpötila pysyttelee suurimman osan vuotta Suomen hellerajan yläpuolella. Siitä seuraa myös, että nurmikko pitää leikata ja puutarha hoitaa ympäri vuoden. Niin, ja onhan noita hyttysiä ja muita itikoita hieman myös talvella. Mutta eipähän ole lumitöitä!






Tuo läheinen Mt Stuart -vuori sopii mainiosti sauvakävelyyn. Siellä on maastopyöräilyn harrastajien tekemiä polkuja, jotka kiermurtelevat kukkuloiden rinteillä. Vettä täytyy vain pitää runsaasti mukana, ettei sairastu nestehukkaan. Lenkkeilyseurana on Australian karjakoira, jonka jalostuksessa on käytetty villikoiraa eli dingoa.




Asunnoltamme on parisataa metriä joen rantaan. Siellä ovat vähän puistomaisemmat lenkkipolut, myöskin enemmän puiden varjoa. Siellä käymme joskus Nancyn ja koirankin kanssa keräämässä kookospähkinöitä koiralle leluksi. Joessa sanotaan olevan krokotiileja, mutta en ole yhtään nähnyt. Kyllä se silti pistää uidessa vähän miettimään, että jos se hiljaa vaaniva krokotiili nyt iskee.


Mutta ei krokotiilin tai hain hampaisiin joutuminen ole se suurin turvallisuusriski täällä aivan kuten ei lentokoneen putoamisen tai terrori-iskun uhriksi joutuminen ole maailmalla matkatessa. Kyllä se suurin vaara piilee kadun ylittämisessä ja tiellä liikkumisessa.


Kyllähän Suomessakin kuolee ihmisiä ampiaisen pistoihin, samoin kuin täälläkin. Ja täällä vähemmän kuin muutama hminen vuosittain joutuu krokotiilin tai hain syömäksi, kuolee uidessa pienenpienen irrukandji-meduusan pistoon tai dingolauman hyökkäyksen uhrina, Nusta leski-hämähäkin puremaan.


On se kiva tietysti kertoille sinne Suomeen päin noista eksoottisen kuuloisista vaaroista, mutta pelkkään retosteluun se jääkin useimmiten, Omakohtaisia kokemuksia on hyvin harvalla.


Minäkin kuvittelin viimein pääseväni näkemään elävän krokotiilin kun käytiin runsaan 100 kilometrin päässä sijaitsevassa sokeriteollisuuskaupungissa Inghamissa seuraamassa jokavuotista italialaisfestivaalia. Koska Inghamissa sataa melkein joka päivä ainakin pienen iltapäiväkuuron verran, on se oivallista seutua sokeriruokoviljelylle. Paikallisen tuttavamme kanssa ajettiin hänen maastoautollaan joen rantaan kantsomaan krokotiilejä, joita siellä kuulemma aina on. No nyt ei ollut, oli kuulemma joko liian viileää tai liian kuumaa niille.



2015:  meillä ei ollut autoa ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaan liikuimme polkupyrillä. Olimme ostaneet käytetyt pyörät eräältä vanhalta mieheltä, joka harrastuksekseen kunnosti ja myi niitä.



Aloitimme melko tyhjästä. Vuokraamamme asunto ei ollut kalustettu. Aloimme haalia kalusteita autotallimyynneistä ja kirpputoreilta.



Australiassa kokolattiamatto kuuluu asiaan.




























Kissataulu Tallinasta.















































Lisää kuvia Google-albumissa  Tammikuu 2003