keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Heinäkuu 2019 - muutto

Tämä kirjoitus valmistuu ajallaan.


Kesäkuussa kävin viisuminhakumatkalla Bangkokissa. Sieltä palatessani tapasin kumppanin Saigonissa, ja yhdessä matkustimme tänne Lai Vungin kuapungin liepeille appivanhempien luo, tänne miss vietimme ensimmäisen vuotemme ja vähän päälle suhteemme alkuaikoina, ja tänne, mistä muutin pois reilu viuosi sitten, ja tänne, jossa Kito-koirani tapasin julman kohtalonsa. Meidän oli takroitus muuttaa tänne muutamaksi kuukaudeksi vauvan syntymän aikoihin, mutta minä päätin, että muutetaan lopullisesti ainakin pois siitä nykyisestä asunnosta. Ja kun minä muutan niin muutan kunnolla. Päätös oli tehty. Viivyin täällä muutaman päivän sen aikaa kun vaimo valmisteli avioliiton virallista puolta eli kävi paperisotaa viranomaisten kanssa.

Koska se asia ei käynytkään niin nopeasti kuin oletin, lähdin bussilla Saigonin kautta Duc Trongiin pitämään huolta MImi-koirasta ja valmistelemaan muuttoa. Samalla kävin Vung Taun kuapungissa tervehtimässä suomalaista kaveriani. Se tapahtui kesäkuussa. Sittten tein vielä yhden reissun sinne vuoristoon: vajaat kolme viikkoa pakkailin ja siivoilin taloa. Kielsin kumppania tulemasta vauvavatsoineen paikalle, ja hän pysyi täällä vanhempiensa hoivissa.

Päätin rakennuttaa takapihalle pienen puisen hökkelin. Tässä ilmastossa se kävisi jopa ausintalosta. Monet asuvatkin sellaisessa.   Noin 500 eurolla sellainen saatiin sitten pykättyä kuun aikana. Nyt kun viikkoa ennen kuun loppua sain itseni ja kaikki tavaramme sekä tietysti Mimi-koiran takaisin tänne, hökkeli on melkein valmis. Ei siitä ihan sellaista bambumaaa tullut kuin ajattelin, mutta hyvä alku se on kuitenkin.











Kun mopolla, tai sen kyydissä, kaatuu eikä käytä suljettuja riittävän
 vahvoja kenkiä, siinä saattaa käydä näin. Minulle kävi Vung Tausta
palatessa erään neitosen kyydissä.


Clitoria ternatea voisi suomeksi olla vaikka pimpsaherne.  Se on täällä päin suosittu palkokasvi, jonka siniset kukat
muistuttavat ulkonäöltään emätintä, ja niitä käytetään riisin värjäämisen siniseksi, myös yrttiteenä.





































sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuu 2019 - puoli kuuta matkoilla

Kirjoitus on edelleen kesken, johtuen kiieistä.



Minä sanelen tätä tekstiä koska en ole tietokoneella vaan matkalla puhelimeni mukanani.

Kesäkuussa umpeutui jälleen viisumini Vietnamiin oli siis aika käydä maan ulkopuolella uusimmassa se. Maaliskuussa siis kolme kuukautta sitten kävin uusimassa viisumini Singaporessa samalla kun kävin silmälääkärissä. Nyt kesäkuussa päätin käydä jälleen Thaimaassa Bangkokissa kuten olen tehnyt monta kertaa aiemminkin. Vain pari päivää ennen aiottua matkaa minulle tuli ongelmia vatsan kanssa ajattelin että ruoan pala on takertunut suolistoon koska vatsani tuntui täydeltä ja tunsin kipua rinnan keskikohdassa ajattelin että se menee ohi itsestään mutta se ei mennyt vaan kipu oli aika voimakas ja tunsin itseni hyvin heikoksi siksi pyysin puolisoani viemään minut lääkäriin. Lääkäri tutki vatsaani ultraäänellä ja ilmoitti tuloksen minulla on sappikiviä.


Nyt sain selityksen sille oudolle tunteelle pienelle sivulle rinnassa joka minulla on ollut silloin tällöin. Se ei ole oikealla puolella vaan keskellä. Ehkä siksi sitä ei ole mielletty sappivaivat miksi vaan olen ajatellut että se on joko liikahappoisuutta tai sitten joku pieni tukos suolessa, ummetusta.

Nyt minulla oli lääkärintodistus, joten suostuin siihen etten voi lentää koska minulla mitattiin myös hyvin korkea verenpaine sain joitakin lääkkeitä ilmeisesti myös verenpainelääkettä. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut korkea verenpaine.
Fyysiset syyt ovat estäneet joogassa käyntiä monta kertaa maaliskuusta lähtien: silmäleikkausket, sappikivet ... 

Minulle tuli taas syy olla poissa joogatunneilta. Maaliskuussa ja toukokuussa minulla oli myös syy, kaksi syytä: ensin oikea silmä ja sitten vasen silmä. Sitten tulivat nämä sappikivet esteeksi.



Siirsin lentoni Dalatista Bangkokiin ja muutin matkasuunnitelmaani. Minun oli tarkoitus lentää Bangkokiin 13 päivä kesäkuuta ja matkustaa sieltä junalla eteläiseen Thaimaahan tapaamaan ystävääni, jonka oli määrä muuttaa naapuriini Vietnamissa. Lensin Bangkokiin 2 päivää myöhässä enkä matkustanut sieltä mihinkään vaan jäin erääseen lomakylään lähelle lentoasemaa.

Voisi olla lyhyempikin reitti lentokentältä sinne lomakylään. 

jos olisin tiennyt kuinka lentoasemalta pääsee kävelemään olisin voinut kävellä sen 5 km sinne lomakylään. Kuitenkaan en tiennyt luottaako Googleen vai ei,  joten minun piti käyttää juna ja moottoripyörää siihen matkaan. Ei siihen kovin kauaa mennyt  helpompi sinne oli mennä kuin bussilla Pattayalle



Saunaa ei ollut, mutta uima-altaassa oli kiva pulikoida ilmankin, varsinkin kun sain tehdä sen yksin liki aina kun kävin altaalla.


Lomakeskuksessa oli myös ravintola, josta sai yhden vegaaniannoksenkin. Tietysti piti muistuttaa jättämään kalakastike pois.













d