perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuu 2018 - joogaa, opettamista, opiskelua, kotia ja puutarhaa

Alkuperäinen kirjoitus on osoitteessa https://timotropiikistaa.blogspot.com/2018/11/marraskuu-2018-joogaa-opettamista.html

Kuun alussa uusittiin vuokrasopimus uudelle kolmen kuukauden jaksolle. Nyt on sitten vuokra maksettu helmikuun alkuun saakka eli kuukalenterin mukaisen vuoden loppuun. Täällähän vuosi päättyy samoin kuin kiinalaisessa kulttuurissa kuukalenterin mukaiseen Uuteen Vuoteen, jonka ajankohta länsimaisessa kalenterissa vaihtelee. Yleensä se on siinä tammi-helmikuun vaihteessa, joskus menee pidemmällekin helmikuuhun.  Vietnamissa vuoden vaihtumista ei kutsuta nimellä Kiinalainen Uusi Vuosi vaan TET-juhla.



Kolmen kuukauden turistiviisumi umpeutuu joulukuun 8. päivä. Matkustan Thaimaahan hakemaan uudet kolme kuukautta ja toivon, että pidempiä viisumeita alkaisi taas saamaan kohtuullisempaan hintaan. Tosin ei se ole lainkaan paha käydä neljä kertaa vuodessa vähän muissa maisemissa. Pahaa siinä on se, että matkat täytyy tehdä lentämällä.



Kaksi kertaa vikkossa teen edelleenkin matkoja paikallisbussilla (ei kuvassa) 30 kilometrin päähän lähikaupunkiin. Dalat on 500 metriä meitä ylempänä eli puolentoista kiometrin korkeudussa. Siellä on viileämpää ja sateisempaa kuin täällä meillä vain kilometrin korkeudessa.



Lähteltä taloamme, n. 50 metrin päästä muiden talojen toimiessa melusuojana, menee tie, jota pitkin pääsee etelässä aina Saigoniin saakka ja pohjoiseen Dalatiin ja siitäkin vielä edemmäs vuoristoon.
Odottelen usein tien varressa paikallisbussia, vihreää tai punaista ja pysäytän sen heiluttamalla kättä.
Joskus bussi on päässyt livahtamaan oitseni, mutta nykyään ne jo tuntevat minut, joten osaavat pysähtyä kun näkevät neonkeltaisen keppini.





Sanotaan, että siellä on aina Keski-Euroopan kevät, Kaakkois-Aasian Pariisi. Ranskalaista arkkitehtuuria. Entinen ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten lomakeskus.


Lomakeskus se on vieläkin monille. Myös suomalaisia tuttuja Saigonista ja muualta käy täällä tuolloin tällöin.  Tämä kuva ja kaksi ylempää, ovat Ana Mandara Villas -lomakylästä, jossa on kaunis puisto, uima-allas ja vanhaa arkkitehtuuria.  Siellä on myös tuo valkoinen auto, nyt jo museoituna, mutta muutama vuosi sitten se oli liikenteessä.




Vaan on täällä meilläkin alempana aika nättiä. Sateista on huhtikuusta lokakuuhun. Nyt on jo vähän kuivempi kausi, joskin sen katakaisviat kahtena viikonloppuna trooppisten hirmumyrskyjen tuomat sateet. Tuulet eivät kuitenkaan ylettäneet meille saakka sen vakvaimpina.



Puutarhaa on täytynyt jo kastella lokakuusta lähtien. Se rehottaa jo mukavan vihreänä.


Oma puutarha tuottaa salaattia ja muita lehtivihanneksia. Tomaatteja tulee hyvin vähän syömäkelpoisina. Suurin osa niistä on mätiä ja ennen kypsymistään. 



Tätä kirjoittaessa olen juuri saanut kuulla, että kysymys saattaa olla liiasta vedensaannista.



Mutta tärkeintä on saada vihreätä ja "luontoa" ympärille, vihreä aita naapureita vastaan.


Tässä talomme vuokraemännän puolelta nähtynä.



Nyt olen levittämässä puutarhaa tähän pihalla olevaan verkkovajaan. Olen kaivanut sen laittaan ison kupan, jonne sade- ja muut vedet pääsevät imeytymään pihalta.




Ulkona katoksessa on pesukone, ovi vessaan ja myös nämä vaatteet roikkumassa. Mitäpä niitä sisällekään viemään kun melkein samat olosuhteet sisällä ja ulona. Elän luomuilmastossa: ei tarvita viilennystä eikä lämmitystä. Lämmintä vettäkin kuluu huvin vähän. Se lämmitetään yleensä vedenkeittimellä. Suihkua ei ole, vaan pestään kaatamalla kauhalla vettä pesuvadista. Totta kai sauna ja uima-allas olisi todella upea juttu. Tekisi elämästä täällä paratiisin.





Katselin Dolby-kaiuttimia, ei 2.1 vaan mieluummin 5.1.  Creative Labs Inspire oli toivomuslistalla, mutta niitä ei löynyt. Niinpä piti ostaa paikalliset, Vietnamilaiset Soundmax-kaiuttimet. Ei tätä kuvan mallia vaan parempi.   No, kaikenlaista vikaa niissä on: muuntaja antaa hirveästi häritötä, koska se on huono ja rakennettu bassokaiuttimen/keskusyksikön sisään. Mutta saahan niistä ulos jonkinlaista jytinää ja jonkinlaisen kotiteatterin tunnun yhdessä projektorin kanssa. 




Noin 20 euroa masoi tämä neljän kilon maalipurkki, lateksia. Sillä olen sitten sutinut peittoon pahimpia kosteusvaruioita seinissä.



Tälaisia. 


Kotiteatterihuoneessa ovat sienät jo säädyllisen näköiset, valkokangas on tulossa Kiinasta. Kattoelementit ovat pehmenneet ja murtuneet peltikaton vuotamisen vuoksi. Ne pitäisi uusia.





Keittiön seinät saivat uuden maalipinnan. Yksi seinä oli aiemmin karkeaa maalaamatonta betonia. 




Olohuone on ollut osittain myös hedelmävarastona emäänän liiketoiminnan takia.



Hän pyöritti tien varressa hedelmäkojua. Kauppa ei käynyt, joten nyt hän on sen lopettanut ja miettii jotain muuta toimintaa.




Minust aoli mukavaa, kun hän ei ollut koko aikaa kotona ja myös se, että kotona oli aina runsaasti hedelmiä mistä syödä. Olisi melkein fruitariaaniksi voinut ruveta.






Dalatissa on kaunista ja siellä on Big-C -ostoskeskus, jossa myös iso valintamyymälä. Siellä käyn osotoksilla viikottain. Ostan mm. siemeniä puutarhaan, korealaista miso-tahnaa, chilikastikkeita, siemeniä, vehnäjauhoja. ..




Seillä on myös japanilaisia tuotteita myyvä kauppa.



Minä en opeta enää kielikeskuskessa vaan pelkästään epävirallisesti kotona: pidän silloin tällöin tuneja pääasiassa naapuruston lapsille ja nuorille.


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lokakuu 2018 meni kotikulmilla




Joogassa kävin kaksi kertaa vikossa. Alkaa keho olemaan sentään vähän paremmassa kunnossa, vaikka onkin muutama kymmen kiloa ylimääräistä kannettavaa. 


Opetuskäyttöön hankin projektorin.  Pidän kotikadun lapsille koulua muutamana päivänä viikossa.



Matkustan joogaa varten kahdsti viikossa paikallisbussilla 30 kilometrin päähän kaupunkiin.
Dalat on 500 metriä ylempänä meitä eli 1500 metrin korkeudessa. Siellä on vähän viileämpää.




Kaupingissa on hyvin kaunista: paljon kukkia, puita ja pensaita. 


Ja matkalla sinne on myös silmää viehättäviä maisemia. 




Joskus pyöräilen täällä paikallsiesti ostoksille. Lähin tori on noin kolmen kilometrin päässä, ja se, missä käyn enimmäkseen, on sietsemän kilometrin päässä. 


Sietsemän kilometrin takaa saa vegaanista makkaraa.


Kotia en ole vielä maalannut kokonaan uusiksi. 
Lokakuun lopussa päättyi kolmen kuukauden vuokrasopimus, ja se uusittiin toiseksi kolmen kuukauden jaksoksi.


Lokakuussa hellitti sadekausi, joten piti alkaa kastelemaan puutarhaa.  Aurinkoiset päivät ja viileämmät ilmat saivat kasvit kasvamaan nopeammin. Muutam  kurkku on jo saatu, ja salaattia sekä muita lehtivihanneksia poimitaan päivittäin.




Suurin projekti lokakuussa oli ylimääräisen vesisäiliön hankinta. Ostin sen tuhannen litran tankin noin kolmellakymmenellä eurolla paikallsiesta romuliikkeestä. Sitten vielä putkiin, liittimiin ja tiivisteisiin meni parikymmentä euroa. 


Nyt säiliöstä saa vettä silloin kun katolla oleva tankki on tyhjä,  Käytän sitä myös puutarhan kasteluun, ja joskus jopa pesukoneeseen. 


Talon omistajan täytyy täyttää katolla oleva tankki käynnistämällä pumppu talossaan. Minä en voi sitä tehdä, joten olen ollut tähän asti hänen armoillaan siinä asiassa. Nyt kun on oma varatankki, johon voin laskea vettä vessan hanaan kiinnitetyn letkun kautta aina vähän ennen kuin ylhäällä oleva tankki täytetään, ei niin haittaa, vaikka joskus hajoista vesi loppuisikin. 


Australiassa minulla oli aito Vitamix-tehsekoitin.  Täällä ostin halvan kiinalaisen kopion. Riittävän juoksevaa se sekoittaa ihan hyvin, mutta hummusta tai tahnoja sillä ei voi tehdä. Sen vieressä ovat arompesä sekä kuumailmauuni Airfryer. Kaikki nuo voat päviittäisessä käytössä. Uunia minulla ei ole.   Vieressä vesikanisteri, oisiko 20 litran. Sen voi käydä lähikaupassa vaihtamassa täyteen n. 30 eurosentin hintaan. 






Paikallisia koululaisia kuvattuna bussin ikkunasta. 

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuu 2018 - Viisumia hakemassa

Jäi tarina vähän kesken. Lyhyesti sanoen: alkukuusta kävin Kambodzassa hakemassa kolmen kuukauden turistiviisumin, koska pitkät viisumit olivat jäissä. Vietin neljä päivää kivassa lomakeskuksessa, ilman kumppania. Sitten matkasin takaisin Vietnamiin: Saigonin kautta Lai Vungiin muutamaksi päiväksi. Sitten palasin taas Lam Dongiin pitämään huolta talorähjästä ja puutarhasta. Puolet kuusta kului puutarhassa ja talossa paikkoja kunnostellen.

Kävin myös joogassa Dalatin kaupungissa kahdesti viikossa. Tuloksia alkoi jo näkymään.




Maassa oleskeluun tarvitaan lupa: viisumi yleensä ellei kotimaallasi ja kohdemalla ole sopimusta viisumi- ja matkustusvapaudesta. Tällainen sopimus on Suomella monen maan kanssa mm. siten että Suomi on mukana Schengen-sopimuksessa, joka takaa vapaan liikuvuuden monien Euroopan maiden kesken.  Vietnamin kanssa Suomella ei ole sopimusta muuta kuin kahden viikon viisumivapaudesta. Se on hyvä asia turistille, mutta vakituiselle asukkaalle se on liian lyhyt aika, sillä sen päätyttyä pitäisi poistua maasta tai hankkia viisumin pidennys, joka tässä tapauksessa olisi erittäin kallis verrattuna siihen, että poistuu maasta ja hankkii uuden viisumin. 

Vietnam on maa, jossa rahalla pääsee oikaisemaan ohi virallisten sääntöjen ahtaan tulkinnan. Se tarkoittaa mm. sitä, että liiketoimintaviisumia varten tarvittavan kutsukirjeen voi ostaa rahalla. Niin tein vuonna 2017:  ostin kijreen saigonilaiselta yritykseltä, tulostin sen sähköpostista, hankin passikuvan ja täytin lomakkeen, kävin niiden kanssa Vietnamin Bangkokin lähetystössä ja sain vuoden liiketoimintaviisumin. Se on eri asia kuin työlupa. No, minulla ei ollut tarvettya tehdä täällä töitä eikä harjoitta liiketoimintaakaan, vaan pelkkä laillinen oleskelu maassa riitti.  Näin oli nytkin kun viisumi vanheni syyskuun 5. päivä.  




























Tapasin vanhan tutun Saigonissa. 































Sain tämän kuvan oikean isoäitini haudasta Facebook-viestillä viime vuonna netistä löytämältäni pikkuserkulta.  Lahja Maria Mäntylä, sittemmin Sippala, alkujaan Levänaho. Levänahon Loviisan ja Mäntylän Kallen pojan Väinö Mäntylän tytär kuoli jo 9 vuotta ennen syntymääni  En ole koskaan häntä tavannut, mutta valokuvista olen häntä ihaillut lapsesta asti.



Lahja Mäntylän ja Erkki Sippalan kihlajaiskuva yllä ja hääkuva alla. 


Piehingin mylly tai Sippalan mylly Piehingin ylipäässä on isoisäni Erkki Johannes Sippalan (1905 - 1981) rakentama. Hän oli jonkin aikaa osakkaana myös Pyhäjoen Ruukin myllyllä.


Hymykuopat olen perinyt mummoltani. Hän on kaunein nainen minkä tiedän.
Kuvassa hän on äitiniSirkka Sippalan kanssa 1940-luvun alussa Piehingissä.