perjantai 31. joulukuuta 2021

2021 joulukuu - koronapiikki, juoksumatto, sappikivet, koiranpurema


Reilu kaksivuotiaan kanssa kuluu suuri osa päivästä. Tämän kuvasarjan oikeall ylhäällä oleva kuva on vuoden takaa, muut tältä kuulta. 

Tällaisessa ympäristössä naputtelen tätä tekstiä: istun tuossa oikealla olevassa konttorituolissa kannettavaan tietokoneeseen liitetyn ulkoisen näytön ja näppäimistön sekä hiiren ääressä. Näppäimistö on kallistettu n. 45 astetta, joten sen käyttö on kätevää myös minulle, joka joudun katsomaan ruutua n. 10 cm:n päästä. Näin käteni voivat olla rennommin näppäimillä ja ranteet nojata hyvin kevyesti rannetukeen, jonka olen senkin askarrellut itse. Tuki ei häiritä käsien vapaata liikettä. 

Tietokoneen kuvan   saa lähetettyä HDMI-kaapelia pitkin myös vasemmalla näkyvään näyttöön. Käytän sitä joskus juoksulenkkieni aikana kun päässäni ovat bluetooth-kuulokkeet. Normaalisti näyttö on kytketty Android TV-laitteeseen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus ovat poikani kanssa katsottavat Youtube-videot.  Siinä laitteessa ei ole Youtube-liitäntää ja langallisten kuulokkeiden liitännästä lähtee niin surka ääni, että olen katsonut parhaaksi käyttää tietokonetta kuvan ja äänen lähteenä. 


Ohjelmalähteen vaihto käy kätevästi pienellä HDMI-liitännän jakajalla niin, ettei tarvitse irrotella ja kytkeä kaapeleita. Uutta, bluetoothia tukevaa Android-laitetta en aio vielä hankkia, vaikka nykyinen ei ole muiltakaan osin tyydyttävä. Se juuri ja juuri sietää USB-hiiren ja -näppäimistön liittämisen itseensä.  Sen olen tehnyt, koska siten laitetta on helpompi käyttää kuin kaukosäätimellä. 

Hyllyn alta pilkottaa LG:n kautionjärjestelmän päämoduuli. Siinä on vielä erillinen bassokaiutin sekä erilliset takakaiuttimet. Sen ja tv-boksin kaukosäätimet on kiinnitetty hyllyyn niin, että ne ovat tarvittaessa käden ulottuvilla. 



Juoksumaton tai kävelykoneen hankkimista olen miettinyt muutaman kuukauden. Olisin ostanut sellaisen aikaisemmin, esim. Xiamoi Walkingpadin, mutta nettikauppa Lazada, joka ainoana hyväksyy australialaisen ostokorttini, ei toimita vieläkään tilauksia meille ja toinen myy vain käteisellä paketin saapuessa, en halunnut tilata sitä netistä. Tiesin, että Sa Dec.in kaupungissa 15 kilometrin päässä niitä myydään Co Opmart -osotoskekuksen aulassa. Ehkä siellä on myös jokin muu kauppa, joka niitä myy. Halusin odottaa pääsyä sinne ja testaamaan laitetta ennen sen ostamista. 
  


Tulipa käytyä myös korona-pikatestissä odotellesani sairaalaan pääsyä. Tutkimukset kestivät toista tuntia. Mitään muuta kuin sappikivet ei löydetty. Jokin muu löydös olisikin ollut yllätys.. 


Pääsinkin sinne ylättäen joulukuun puolivälissä kun kävin lääkärintarkastuksessa todentamassa, että rintakipuni ovat peräisin sappikivistä ja liikahappoisuudesta eivätkä AstraZenecan koronarokotteen aiehuttamasta veritulpasta.  Näin onneksi oli asian laita. Noin 50 euron perusteellinen tutkimus näytti terveet keuhkot ja sydämen, kunnossa olevat veriarvot (myös folaatti ja B12).  Sen sijasta, että olisi pitänyt hankkia ruumisarkku, investoin ilomielin n. 500 euroa vastaavan summan kaupan halvimpaan kävelykoneeseen. Takasima HSM T05. Väittivät sen olevan Taiwanilaista tekoa, mutta epäilen valmistusmaaksi kuitenkin Vietnamia, vaikka yhtiö sinänsä näyttää olevan Taiwanilainen.  

Myös Erik-poikani ihastui uuteen juoksumattoon ja alkoi pitämään sitä leikkipaikkanaan. Onneksi aamulla kun minä herään, hän vielä nukkuu tunnin-pari ellei kolmekin, joten aiankin aamulenkkini saan tehdä ihan yksinäni.


Laitteessa on pulssin mittaus ja noepuksia aina 0,8 km/h  7 kilometriin tunnissa. Minä en ole juonnust vuosikausiin, maratonin viimeksi vuonna 2012 Helsingissä. Täällä tiet eivät ole sopivia siihen, koska mopo ja moottoripyöräliikennettä on paljon heti aamuyöstä alkaen. Lisäksi tiessä on paljon kuoppia ja pieniä esteitä: risuja ja betoninmurikoita. Ilmasto on useimmiten liian kuuma minulle. Lisäksi on mahdollista, että taas tulevat voimaan tiukat koronarajoitukset, joten laitteen hankinta oli hyvä ostos. Pitää vain huolehtia siitä, että sitä tulee minunkin käytettyä päivittäin. 

Nyt kun en ole päässyt takapihallekaan veteen puuhailemaan, on liikunta jäänyt elokuusta alken vain pieniin pyörämatkoihin kylätiellä. elo-syyskuussa ei saanut tehdä sitäkään.  Nyt on helppoa kun saa lenkkeillä ilmastoidussa huoneessa. Ottaa vaikka 5 tai 10 minuutin rauhallisen lenkin ruuan kypsymistä tai jotakin muuta odotellessa. Ei tarvitse varta vasten lähteä sitä varten mihinkään.  Kukaan ei pakota käyttämään kenkiä laitteen kanssa eikä tarvitse matkata kuntosalille vaikka sellainen jossain täällä.  olisikin. 

Oikea ravinto, liikunta ja uni, siinä terveen elämän eväät. Niistä uni on nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen jothuen siitä, että nautin  melatoniinia, prometatsiinia ja CBD-öljyä illalla pimeän tultua. 


Loka-marraskuussa on huone laitettu uuteen uskoon. Vasemmalla on minun työhuoneeni, oikealla makuuhuone. Siellä on metallirunkoinen tukeva parvi. Seinille ja kattoon olen liimaillut tiiliseinää jäljitteleviä sisustustarroja. Ne eivät oikein tahdo pysyä etenkään katossa. Se lämpenee liikaa iltapäivällä ja sateella katon muovipaneeleiden raosta tai rei'istä niiden alle pääsee vettä. Pitäisi korjata asia, mutta vaimon on usein välinpitämätön ehdotusteni suhteen enkä minä voi toimia täällä itsekseni. Täällä suurin osa ostamisesta ja kaikki remontointi perustuu sosiaalisiin suhteisiin eikä minulla ole täällä ystäviä, edes tuttavia, joiden kanssa ei olisi kielimuuria. 



Paremmaksi on asumus kuitenkin muuttunut koko ajan tänä aikana, jonka olen täällä asunut. Siitä tuli pienin keskeytyksin viisi vuotta joulukuun puolivälissä.  Tietysti pojan syntymä reilut kaksi vuotta sitten muutti kaikkea huomattavasti. En tiedä, olisinko enää edes täällä jollei häntä olisi.  Tuo riippumatto on asennettuna makuuparven alla. Itse asiassa muutin pois nukkumasta siellä ylhäällä, koska siellä kuuluvat hiirien rapina ja kaikki muut äänet liian selvästi. Lisäksi lattialla parven alla on pimeämpää ja viileämpää. Poika on jo pidemmän aikaa nukkunut äitinsä ja isoäitinsä kansa toisessa huoneessa. Se lkoi lokakuussa, kun järkytin huoneen järjestystä tehdäkseni tilaa lattiaremontille. Minulle järjestely sopii mainiosti, koska käyn nukkumaan tuntia ennen häntä ja herään pari-kolme tuntia aikaisemmin. 


 

Lokakuusta lähtien olemme taas voineet kulkea kylätiellä pyörällä. Ilmat ovat usein olleet ihastuttavan viileät vielä aamulla  ja taas auringon painuessa lähemmän taivaanrantaa siinä viiden aikoihin iltapäivällä. Vielä joulukuun viime päivinäkin on ollut vielä aiempia vuosia viileämpää. Ei ole tuntunut sellaista kuumaa henkäystä, joka esim. viime vuonna tuntui. Toisaalta en ole myöskään tehnyt varhaisaamun kävelyjä tiellä vaan kotona ilamstoidussa huoneessa.  

Lokakuun alussa sairastin muutaman päivän sen jälkeen kun poika oli säätänyt ilmastoinnin +21 asteeseen. Se tuntuu jäätävälltä, ihan eriltä kuin Suomen 21 lämpöastetta. 

Tunsin silloin tällöin polttavaa kipua rintalastan takana. Nyt osaan jo yhdistää sellaisen kivun sappikiviin, jotka minulla todettiin kesäkuussa 2019. Viikkojen kuluessa kivut yltyivät, mielestäni erityisesti sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen piikin koronarokotetta, adenovirusvektorirokotetta AstraZenecan valmistamana.  

Mielessäni oli myös ystäväni Monan kuolema syyskuun lopulla.  Hän valitti aiemmin tänä vuonna kipuja rinnassa ja hartioiden seudulla. Hän kävi ensin akupunktiossa, mutta kun se ei auttanut, hakeutui tarkempiin tutkimuksiin. Löydettiin pitkälle edennyt keuhkosyöpä, joka oli jo tuhonnut niin paljon, ettei sitä voinut hoitaa. Se veikin häne sitten muutamassa viikossa.  Halusin siis varmistua myös siitä, että minun kipuni, jotka myös tuntuivat hartioissa ja käsivarsissa saakka, eivät ole syövästä peräisin.  

Vasta joulukuun puolessa välissä kun oireet kävivät jopa tuskallisiksi, erityisesti pyöräilyn aikana, halusin tutkituttaa itseni, ettei vain olisi kyse (myös) koronarokotteeseen liittyvästä veritulpasta rintakehän alueella. Ei ollut. Niinpä aloin miettimään syömisiäni. 



Lokakuussa kun löysin nettikaupan, joka tuo tavaraa meille saakka, löysin tmpen valmistukseen tarvittavaa sienirihmastoa  Rhizopus oligosporus ja mahdollisesti muita bakteereja. Nyt onnistuin tekemään tempeä sitä varten viime vuonna valmistamassani hauduttamossa.




Innostuin kokeilemaan tmepeä kikherneestä, mustista pavuista ja härkäpavuista. Söin sitä huomattavan paljon erityisesti sen jälkeen kun aloin käyttämään tempeä myös leivän raaka-aineena. Tehosekoitin pavut veden ja mausteiden kanssa löysäksi puuroksi, jonka päälle aloin rakentamaan leipätaikinaa myös hapattamalla. 

 
Tempehapanleivän lisäksi söin paljon myös omatekoista kaurajugurttia, joka sisäsltää maitohappobakteereita sekä hapatettuja omenaviinietikalla maustettuja suolakurkkuja, lisäksi kotitekoista hapankaalia. 

Leipä oli kyllä tosi hyvää, ihan kävi ruisleivästä, mutta ilmeisesti se on minun kropalleni yhtä epäsopivaa kuin ruisleipä. 

Nyt asiaa miettiessäni ruokavalioni vaikutti todella happamalta, tai ainakin jokin siinä kuormitti sappea niin, että syntyi kiviä.  Samalla kun otin määrättyjä vatsahappoja neutraloivia ja sappinesteen eritystä lisääviä lääkkeitä, vein ruokavaliotani vähemmän happamaan suuntaan. Lopetin toistaiseksi myös tempen valmistamisen. Ryhdyn siihen uudelleen kunhan olen saanut tilanteen normalisoitua. Se on jo suhteellisen normaali. Olen voinut vähentää myös ruokasuoden sekoittamista happamiin tuotteisiin: jugurttiin ja omenaviinietikkaan. Kokonaisia omenoita ja omenatuoremehua nautin paljon, koska tunnen niiden tekevän hyvää. 

Kaupungin kalleimmassa sairaalassa, siellä missä poikanikin leikattiin ulos, annetaan kaikki kuvat ja raportit tulostettuna asiakkaalle, ei sentään englanniksi, mutta jotakin siitä ymmärtää myös ilman kääntäjää. Julkisen puolen lääkärit eivät anna diagnoosia eikä edes lääkkeiden nimiä.  Lupasin itselleni käydä täällä joka vuosi tarkastuksessa.  Minulla kun ei ole sairasvakuutusta, on parempi, että mahdolliset vakavatkin sairaudet havaitaan ajoissa, että kerkiää vaikka hakeutua hoitoon Suomeen tai Australiaan. 



Koronairustillanne on lokakuun jälkeen pahentunut numeroilla mitaten, taas yli 200 ihmisen raportoidaan kuolleen taudin seurauksena, uusia tautitapauksia tulee ennätystahtiä niin täällä kuin Suomessakin.  Uusi Omikron-muunnos on syrjäyttänyt Delta-muunnoksen. Joidenkin tietojen mukaan Omikron tarttuu herkemmin, mutta johtaa harvemmin sairaalahoitoon. 

Aloin käyttämään CBD-öljyä unen parantamiseksi. Tällä hetkellä käytän sitä yhdessä melatoniinin ja prometatsiinin kanssa. 


Jokusen päivän noiden hyvin uutisten jälkeen sain myös toisen koronapiikin AstraZenecaa.  Se annettiin noin 5 viikkoa ensimmäisen jälkeen.  Nyt sitten odottelen kolmatta. Toivon, että niitä alettaisiin antamaan myös meillä Vietnamissa niin kuin tehdään Suomessa ja monissa muissa maissa. Haluaisin mRNA eli lähetti-RNA-rokotetta tällä kertaa. Niitäkin annetaan Vietnamissa mutta enimmäkseen ne ovat näitä virusvektorirokotteita.  Olisin vaikka valmis maksamaan omasta annoksestani Modernaa tai Pfizeriä. 



Eikä tässä ole vielä kaikki. Pari päivää rokotuksen jälkeen minua puri koira, toinen niistä isoista koirista, joiden usein olemme nähneet juoksemassa aidan toisella puolella kun pyöräilemme ohi. 
Nyt talon portti oli auki ja koira syöksyi luoksemme, ei vihaisena vaan häntäänsä heiluttaen ja haukahdellen. Se kuitenkin tarrasi paljaasta säärestäni sen verran, että siihen jäivät hampaanjäljet. 
Seuraavana päivänä kävimme sairaalassa, jossa olin viime huhtikuusssa saanut rabies-rokotteen tehosteannoksen.  Sitä ei kuulemma tarvinnut antaa. Olin tyytyväinen, koska minulle oli sanottu jo huhtikuussa 2019 toisen kaupungin Pasteur-klinikalle, että heidän antamansa tehoste edellisen vuoden neljän Abhayrab-piikin sarjaan olisi voimassa seuraavat viisi vuotta. Nyt huhtikuussa anoiitvat kuitenkin kahden piikin sarjan.  Vieläkin minulle on epäselvää, miten sitä rokotetta pitää tehostaa. 


Täällä on paljon koiria. Ne eivät ole vihaisia, vaan olen edelleen sitä mieltä, että ne pitävät minusta ja haluavat tulla luokseni, kiinnittävät huomioni näykkimällä ja puremalla. Kuvassa naapurin kaksi pentua, jotka ovat kanssamme pihalla käytännössä koko ajan.  Minun pitäisi oikeastaan käyttää pyöräillessäni pitkiä housuja ja vahvempia kenkiä. Niin täällä tekevät muutkin. En usko, että tämäkään purema olisi tuntunut missään farkkukankaan läpi. 

Uudella tontilla käyn vain silloin tällöin yleensä istuttamassa kasveja puutarhaan tai hakemassa ruohoa vanhan paikan takapihan projektiini.  Jo viime vuonna olin huolissani siitä, että banaanit ja yksi puista koskettavat sähkölankoja. Vaimo sanoi, ettei se haittaa Vietnamissa. 

Joku muu oli kanssani samaa mieltä, koska nyt oli tullut kehotus poistaa banaanit. 

Olisin hoitanut homman mielellän ihan itsekseni, mutta vaimon vanhemmat ja muuta sukua oli taaskin tullut paikalle. 

Baani ei ole puu vaan hyvin vetinen ruohovartinen kasvi, vähän kuituisempi kuin kurkku, mutta melkein yhtä helpolla leikattava. 



Siniherne, clitoria ternatea, kasvaa erityisen hyvin sekä meillä että naapurissa. 

Vaimon isä alkoi riehumaan myrkkyruiskunsa kanssa, muttasentään uskoi kun kielsin. Minä olen käynty siellä nyt muutamia kertoja istuttamassa kukkivia puita ja pensaita sekä keräämässä ruohoa tuotavaksi tänne vanhaan paikaan kompostini ravinteeksi sekä sinen takapihan mökin lähistölle kasvamaan, jotta se sitoisi maata itseensä. 

Uusi taloprojekti on seissyt toukokuusta lähtien. En ole löytänyt tekijää seinien panelointiin enkä sadevesijärjestelmien asentamiseen. Siellä ei edelleenkään ole vettä ja sähköä. Minä olen suhtautunut koko paikaan epäilleen sen jälkeen kun vaimon suku yritti lohkaista siitä palan vaimon siskolle. 

Poikeani yrittää jo muodostaa lauseita. There is baa (car), there's doo (dog). No Bippi. Bippi on h'nen suosikkihahmonsa Youtubessa Blippi, amerikkalainen mies, joka leikki autoilla ja ty;koneilla sek' esittelee lapsille kiinnostavia paikkoja. 


Joulua vietimme noin yhden kuvan verran. poika k'vi my;s 'itins' kanssa leikkim'ss' katolisen kirkon tilaisuudessa kirkon vieress' olevassa puistossa. 



Harvoin min' ostan valmisruokia, mutta nyt on tullut ostettua jopa metallit;lkkeihin pakattuja tofu/ ja muita kasvisruokia. Tässä tölkissä oleva valmiste maistuu melkein vegemakkaroille tai pähkinälihalle, jota Australiassa ostin silloin tällöin. 


Ja sitten juoksumakkaroita. Nämä maistuvat yhtä hyville kuin HK:n sininen ai Camping nuoruudessa, tai myöhemmin Taimsed Viinerid.  Oikeastaan niissä on voimakkaampi lihan maku, jopa pelottavan lihaisa minulle. Ja vielä kun Mimi-koirakin on niiden perään, täytyy ihmetellä ovatko käytetyt luontaiset mausteet peräisin siasta. Ainakin kasvismakkaroita niitä myydään.  Hinta ei nillä ole kova, joten voisin syödä vaikka joka päivä, mutta en viitsi, mieluummin jatkan kotikokkausta ja ostoherkkuja nautin vain joskus erityistilanteissa. 

Ei mikään vauva enää. Muutaman kuukauden päästä pystymme käymään syvällisempiä keskusteluja ja minä pystyn vastailemaan hänen kysymyksiinsä. No, ehkä vuoden tai parin päästä. Sitä aikaa odotan kovasti, mutta nythän me jo siihen valmistaudumme. 


Minustako ääninäyttelijä?

Mielestäni minulla on kamala puheääni, vaikka jotkut ovatkin kehuneet sitä miellyttäväksi ja rauhoittavaksi. Siksi vaati paljon kypsyttelyä ajatus, että minä itse alkoisin lukea Navalnyi Suomeksi -kanavan tekstejä, joiden esillepanossa olen avustanut elokuusta lähtien.  Koska en löytänyt hommaan ketään muuta, päätin tehdä sen itse siitäkin huolimatta, että ääneni ei ole riittävän miehekäs vaan sellainen "Esa Pulliainen"-ääni, nuorelta pojalta kuulostava, ei lainkaan Navalnyin suuhun sopiva. Nyt ummärrän sen, miten vaikea omaa ääntään on arvioida saati että pitäisi siitä. Siinäpä oikeastaan hyvä syy ottaa haaste vastaan ja katsoa miten siihen suhtaudutaan. Yhtään haukkuja ei ole vielä tullut vaan pelkästään positiivista palautetta, myös Venäjältä. Minähän en kuitenkaan ole pääosassa noissa jutissa vaan se on Aleksei Navalnyi, Venäjän opposition voimakkain ääni tällä hetkellä. 

Navavlnyille annettiin Andrei Saharovin mukaan nimetty EU-komission ihmisoikeuspalkinto lokakuussa 2021.  Palkinnon vastaanotti joulukuussa hänen 20-vuotias tyttärensä Darja Navalnaja, joka piti vastaanottotilaisuudessa sympaattisen mutta napakan puheen.  (Videolla puhe alkaa kohdasta 10:02. Tästä tytöstä epäilemättä tullaan kuulemaan vielä. Hänen isänsä todennäköisesti istuu vankilassa vielä vuosia, ellei sitten lopun ikäänsä. 

Neuvostoliitto oli pahan valtakunta: kiero ja epärehellinen, julma monia omia kansalaisiaan kohtaan. Samanlainen saatanan valtakunta on nykyään venäjä, jossa hirmuvaltaa käyttää KBG-mies Putin. Saharovin 100-vuotisjuhlaa kunnoitettiin lakkauttamalla hänen perustamansa Memorial-järjestö. Olen tässä kuussa kuunnellut loppuun Saharovin vaimon Jelena Bonnerin kirjan Yhdessä yksin.  Siinä on yksityiskohtaisia kuvauksia siitä kiusaamisesta, jonka kohteeksi pariskunta joutuin 1970- ja etenkin 1980-luvuilla.  Onneksi myös Saharov kerkisi nähdä muutoksen tapahtuvan maassaan, sillä hän kuoli 1989 sen jälkeen kun hänet oli vapautettu sisäisestä karkotuksesta Gorkin kaupunkiin. 

 Tänä päivänä monet ovat joutuneet samanlaisten tai samantapaisten toimien kohteeksi.  Tässä kuussa on uutisoitu mm. Stalinin terrorin uhrien ja joukkohautojen tutkijan, amatöörihistorioitisja  Juri Dmitrijevin saaman vankeustuomion pidennyksestä 15 vuoteen. Kaava on sama kuin ennenkin. Tuomio annetaan muodollisesti pätevästä ei-poliittisesta syystä joko tekaistuin tai olemattomin perustein, vähintäänkin niin köykäisin, että ainakin kansainvälisessä yhteisössä vallitse käsitys, että tuomio on poliittinen. 

Memorialin tapauksessa vedottiin siihen, että se on rikkonut lakeja ulkomaisista agenteista.. Tämän lain nojalla myös Navalnyin korruption vastainen säätiö on julistettu ulkomaiden agentiksi.  Monet Navalnyin avustajat ovat joutuneet pidätetyiksi ja seuratuiksi. Välttääksen vuosien vankeuden ovat monet heistä jättäneet Venäjän. Navalnyi itse ei niin halunnut tehdä vaan palasi kalsarimyrkytyksestä toivuttuuaan vapaaehtoisesti suden suuhun. Kniivilän kirjassa siihen esitetään myös hyvät syyt. 

Navalnyi suomeksi-projektin parissa on ollut ilo työskennellä. Sen varjolla olen joutunut opettelemaan paljon uutta ja syventämään vanhaa: muokkaamaan Bloggerin teemoja, käyttämään uutta Google sites-työkalua, muokkaaman videoita uudella tavalla, tekemään äänityksiä puhelimella niin, että ne kuulostavat  hyviltä.  On mielekkäämpää opetella uusia asioita ja verestää vanhoja hyvän asian puolesta. 

Neuvostomaan lapset on toinen tässä kuussa kuulemani Kalle Kniivilän kirja. Siinäkin pääsevät ääneen ihmisyksilöt, Baltian venäläiset. Kirjan haastattelut on tehty muutamia vuosia sitten, kuitenkin ehditään jo käsittelemään Krimin miehitystä vuonna 2014 ja reaktoita siihen.  


Muistoja

Poikani 29.12.2020 
Niinikään joulukuulta 2020 on tämä kuva. 




Minä noin 20 vuotta sitten, joulukuussa 2001 Helsingissä Meri-Rastilan tiellä.  Olin vajaassa vuodessa laihduttanut liki 40 kiloa. Työpaikka oli mennä alta, mutta viime hetkellä minutkin otettiin uudelleen lomautettujen joukosta ja luvattiin jatkopaikka Singaporessa. Se ei ollut helppoa aikaa henkisesti, mutta silti halusin tehdä toaalisen irtioton ja päätin, että Singaporessa alkaa uusi elämä. Niin sitten myös kävikin.  

30.12.2015 alun perin brittiläinen buddhalismunkki, sittemmin Länsi-Australiassa viakuttanut, yhä edelleenkin siellä, Ajahn Brahmpiti puheen mahajana-buddhalaisessa temppelissä. Näin hänet seurueineen sattumalta kasvisravintolassa pari päivää aikaisemmin, kohta myös ilmoituksen tilaisuudesta. Olin tullut Cameron highlandsilta tänne Penangiin käymään. Olin jo päättänyt lähteä Malesiasta, ja se tapahtuikin tammikuun puolivälissä vuonna 2016. 

Vähän ennen pandemiaa joulukuun lopulla 2019. Olin alkukuusta käynyt Taiwanissa ja nyt kävin Dalatissa ystäväni häissä.  Paikalla oli myös Mona, joka mehtyi tämän vuoden syyskuussa.



DNA-näyte lähti Amerikkaan pari vuotta sitten. Vastuksetkin tulivat kohta ja ne täydentyvät koko ajan. Pojassani on 60& minua eli eurooppalaista, 25% vietnamilaistaja 14% myanmarilaista. Eurooppalaisesta on suurin osa suomalaista, mutta 4% slaavilaista.  Takrempaa tietoa sukutitkimus-sivulla.  Nuo prosenttiosuudet kun muuttuvat ajoittain.

Joulukuu 2010 Pai, Thaimaa. Olin eronnut mies, mutta yritin hymyillä. Vieläkään en ole ihan täysin sinut sen eron kanssa. Vaikea uskoa, että niin kävi. 


Joulukuussa 2002 olimme tuore aviopari ja olimme muuttaneet kahden kissamme kanssa Singaporesta Australiaan. Tämä kuva on Adelaidesta. Halusin kasvattaa itselleni hännän eli hiustupsun niskaan. Parin kuukauden kuluttua luovuin ajatuksesta ja leikkasin sen pois. 















Vuonna 2010 vietin mukavan joulun Singaporessa, koska sain toimia pukkina kahdessakin tilaisuudessa. Tässä kuva vanhusten hoitokodista. Tämä vanha merimies olisi halunnut jutella pidempäämkin. 

Tahu goreng, tempeh goreng, parasta katuruokaa Indonesiassa joulukuun alkupuolella 2010. 

Perinteinen joulukuva vuodelta 2003. Halusin yhdistää kiinalaisen ja australilaisen joulun. Drion ja ananaksen olivat utoneet suomalaiset kaverit meillä käydessään. 










Posted by at Ei kommentteja:
Labels: , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)