2024 06 kesäkuu - oikea silmä ei olekaan mennyttä

•  Kuvat  kesäkuulta 2024 
• Vidota 
• Kooste puhelimen videoista kesäkuulta 2024 (Youtube-video aukeaa erillisessä selainikkunassa)
  
• 21.6;2024 ja vähän ennen.  Poikani ja minä. Vuorokauden matkani jällkeen hänellä oli paljon kerrottavaa.  
• 25.6.2024, Voiko vanha kömpelö läski oppia skeittaamaan?
  

 

 

Bussilla on tässäkin kuussa matkusteltu muutama kerta. Nämä yksityisillä hyteillä  ja makuuasentoon säädettävillä istuimilla varustetut bussit ovat mukavia myös yöllä. Niissä saan jopa muutaman tunnin nukuttua.

 

 Hampaiden jälkeen silmät kuntoon? 

Silmieni tilanteesta taustaa  kirjoituksessa  3/2019 , jolloin oikean silmän tekomykiö ja ilmeisesti sarveiskalvo vauroituivat pahasti niin, että tekomykiö piti poistaa. Se tehtiin Singaporen sijasta Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä.   Operaation jälkeen silmäni ovat olleet suht vakaat. Ennen parempi, oikea silmä on olltu käytännössä poissa pelistä, koska siihen ei ole laitettu utta tekomykötä. Syynä siihen on sarveiskalvon huon kunto.  Tilanteen voisi korjata joko kokonaisella tai osittaisella sarveiskalvon siirolla. Se merkitsisi sitä, että kuolleelta henkilöltä otetaan sarveiskalvo tai osa sen soluista, jotka sitten siirretään minulle leikkauksessa.  Näin kertoi minulle Eurooppalaisen silmäaseman etelä-afrikkalainen silmälääkäri. Hän myös määräsi minut tulemaan tarkastukseen puolivuosittain.  Viimeksi kävin syyskuussa 2020 sen jälkeen, kun Erik oli vahingossa sohaissut silmääni puukepillä.  Silloin silmä oli tulehtunut ja siihen määrättiin tippoja ja voidetta.

 Nyt päätin käydä toisella silmäasemalla, tällä kertaa amerikkalaisella, tarkistuttamassa silmäni ja hakemassa toisen mielipiteen oikeasta silmästäni. Sinne oli tarkoitus mennä jo heti kesäkuun alussa samalla kun kävin hammaslääkärilläni implanttihoidossa. Silloin silmäasema joutui perumaan aikani, joten se siirtyi kuun loppupuolelle.

Niinpä toista kertaa tässä kuussa  ajoin polkupyörällä noin viiden kilometrin päässä sijaitsevalle bussiasemalle vähän ennen puoltayötä, parkkerasin pyöräni sisätiloissa sijaitsevalle parkkialueelle ja odottelin vuorokauden ensimmäistä bussia. Kuten tavallista se oli makuubussi, jossa olivat varsin yksytiset pienet makuuhutit, vähän kuin auton etupenkit, jotka sai kallistettua taakse päin ilman että häritisee takana istuvaa tai nukkuvaa kanssamatkustajaa, kuten tavallisissa busseissa tai lentokoneissa. Täällä istujan takan on vain hänen koppinsa takaseinä. Katso sivun ensimmäinen kuva.

Noin kuuden ja puolen tunnin matkan jälkeen oltiin kaupungin itäpuolen bussiasemalla, jota päätin vaihteeksi kokeilla pohjoisen tai eteläisen sijasta.  Isot bussit pysähtyvät nykyään isommilla keskusasemilla kymmenen tai kahdenkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Näiltä asemilta ihmiset sitten kuljetetaan haluamiinsa bussiyhtiön toimipisteisiin, hotelleihin tai jopa kotiovelle mikäli koti ei ole kovin kaukana pikkubussin reitiltä. 

Minä otin bussin noin 7 kilometrin päässä sijaitsevaan kasvisravintolaan ihan sillä perusteella, miten siitä kerrottiin Googlessa.

Nätti ja rauhallinen paikka se olikin: hyvä ja ystävällinen palvelu ja hinta kohtuullinen, vain kolme-neljä kertaa kalliimpi kuin tavallinen kasvisateria. Silti alle 15 eurolla pärjättiin.

Grab-mopotaksilla lääkäriaseman naapuriin AEON-ostoskekukseeen, jossa on pitkiä käytäviä ja ilmastointi, paljon kahviloita ja ruokapaikkoja. Kävin mm. isossa urheilutarvikeliikkeessä katselemassa kävelysauvoja ja muuta kiinnostavaa.

Silmälääkäriaseman löysin muutaman ksyelyn jälkeen ison rakennuksen viidennestä kerroksesta. Siellä jouduin odottelemaan noin puoli tuntia ja sen jälkeen avustajien kanssa näkötesteissä. Sitten pääsin lääkärin pakeille. Hän on melko nuori, Singpaoressa koulutetteu Britanniassa kasvanut ilmeisesti etninen kiinalainen, tohtori Wong.  Hän kätteli ja puhui hyvää englantia, oli ystävällinen ja empaattinen, tultiin mielestäni juttuun hyvin.

Hän ei myöskään pahastunut siitä, että kerroin kokemuksiani hänen opettajansa vastaanotolta Singaporessa maaliskuussa 2019. Tuo maailman johtava asintuntija kohteli minua mielestäni alentavasti, ei antanut minulle riittävästi aikaa, ei suorittanut tutkimuksia loppuun, hänen klinikkansa ei saanut minusta otettua edes silmien paineita. Hän yritti pelotella minua silmän tahoutumisella. Vaikka olisikin ollut riski silmän mätänemisellä pois, ei siitä olisi minulle pitänyt kertoa kauhistellen vaan asiallisesti.
Asiallinen ja kiihkoton oli tämän tohtori Wongin asenne nyt. Hän esitti vain toriasiat, mm. sen, ettei juurikään näe oikean silmäni tarpeeksi avioidakseen tilanteen. Sarveiskalvo näyttää olevan sukreassa kunnossa, minkä jo tiesinkin aiempien lääkärien arvioista. Siitä ei minullakaan ole käsitystä, milloin a miksi se on vaurioitunut. Saattaa olla jo tapahtunut leikkuksessa vuonna 1964 tai sitten 80-luvulla, kun minulle kokeiltiin piilolaseja huonolla menestyksellä. Jouduin melkein kynsineni kaivamaan niitä pois silmistä. Tai sitten vairoiot ovat voineet syntyä tai pahentua tekomykiöleikkauksessa Indonesiassa vuonna 2011. Tietysti osansa voi olla ollut myös alkuvuoden 2019 onnettomuudella, jossa ylös heittämäni naruun sidottu keppi putosi suoraan silmääni siirtäen tekomykön entistä enemmän pois paikaltaan.

Hän otti mikroskoopin läpi puhelimellani alla näkyvät kuvat, kertoi vasemman silmänt ekomykön olevan hyvin paikallaan. Sen tiedän ja tunnen, koska tuo silmä on suhteellisen käyttökelpoinen: se pystyy jopa lukemaan puhelimen tekstiä ilman, että täytyy käyttää erillistä suurennuslasia. OIkea silmä sen sijaan on erittäin valonaraka, joten päivänvalossa se on yleensä suljettuna. Sen näkökyky on sitäpaitsi huonompi kuin vasemman, koska siinä ei ole vuoden 2019 jälkeen ollut enää tekomykiötä. Ennen sitäkin vuodesta 2011 lähtien siinä oli tuo Indonesiassa pieleen asennettu tekomykiö. Tohtorin mukaan se olisi alunpitäenkin täytynyt asentaa silmän takaosaan eikä kiinni iirikseen, kuten nyt oli tehty.

Uusi juttu tällä käynnillä silmiini liittyen oli ajatus, että ehkä voitaisiin kutistaa tuhoutuneita sarveiskalvon soluja, jotta vielä toimiville jäisi enemmän tilaa. Näin minun ymmärtääkseni.
Poistuin vastaanotolta hymyillen kassan kautta, alle 100 euroa vastaava summa ja lisäksi kahdenlaisia silmätippoja: yhdet ovat voimakasta suolaliuosta, jotka kirvelevät silmään laittaessa, koska ovat voimakkaampia kuin silmän omat nesteet. Ne käsittääkseni imevät erityisesti vaurioituneista soluista nesteet. Sitten on fysiologista suolaliuosta eli keinotekoisia kyyneleitä, joita laitetaan noiden voimakkaiden tippojen välillä: yksi viisi ja toisia neljä kertaa päivässä. 

Jo muutaman käyttökerran jälkeen oikea silmä parani niin paljon, että sillä pystyy hätätilassa jopa lukemaan kun käyttää voimakasta suurennuslasia. Tosin siihen piirtyvä kuva ei ole selkeävaan aika vääristynyt. Joka tapauksessa, jos menettäisin vasemman silmän, mutta oikea pysyisi ennallaan, en olisi ainakaan täysin sokea. 

Oikeaa silmää voitaisiin yrittää korjata sarveiskalvon siirolla: joko osittaisella tai kokosiirrolla. Täällä se olisi varsin kallis ja hankala operaatio. Siinä on riskinä mm. se, että elimistö alkaisi hylkimään siirrännäistä. 

Näillä näkymin en näes sellaisessa toimenpiteessä paljoa järkeä, koska minä en pystyisi kuitenkaan näkemään stereona vaan käyttäisin edelleen yhtä silmää kerrallaan kuten tähänkin saakka.

Ennen kotiin lähtöä kävin vielä vegaanisella burgerilla lääkäriaseman lähistöllä.  Sitten otin mopotaksin hammaslääkärille. Sieltä sitten Annam Gourmer Market-kauppaan ostamaan vegaanista Kolios-juustoa.  Se on hinnaltaan varsin kallista varsinkin täkäläiseen muuhun hintatasoon nähden, mutta harvinaisena herkkuna menettelee minullekin. 

Sitten kävin hammaslääkärillä, joka haluaa minun käyvän vielä pari kertaa senkin jälkeen kun implantit ovat paikallaan varmistaakseen, että ne pysyvätkin paikallaan. Hänen motivaationsa ei ole raha, koska hän ei laskuta näistä tarkastuksista erikseen vaan ne kuuluvat pakettiin.

Sitten taas iltabussilla kotia kohti ja täkäläsieltä bussiasemalta reilun puolen tunnin pyöräily kotiin aamun pikkutunneilla. 

Seuraava aika silmälääkärille on heinäkuun lopulla ja samalla piipahdan vielä hammaslääkärillä toivon mukaan viimeisessä tarkastuksessa.

 

Nha Trang

 Se on kaupunki meren rannalla noin neljän tunnin bussimatkan päässä meiltä 

Siellä vietin pari kuukautta alkuvuodesta 2016 kun olin lähtenyt Malesiasta ja päättänyt lopettaa siellä muhineen suhteen 

Sinne palasin nyt kesäkuun viimeisenä päivänä bussilla osallistuekseni hautajaisiin. Siinä on myös syy miksi kesäkuun postaus venyy heinäkuulle. 

En kuitenkaan palauta tätä luonnokseksi vaan Annan olla julkaistuna siten kun sen ajastin kun viimeisen päivän viimeisille minuuteille. Tämän blogin lukijamäärä on sitten Ukrainan kärsimän terroristihyökkäyksen toisen vaiheen eli helmikuun 2022 jälkeen huomattavasti supistunut. En tarkalleen tiedä mikä siihen on syynä mutta se tapahtui sen jälkeen kun minulle tuli ilmoitus siitä että blogini näkyvyyttä on supistettu siksi että se sisälsi käyttöehtojen vastaista materiaalia. Epäilen että tuo materiaali oli venäläisiä loukkaavan r-sanan käyttö. 

Tuolle loukkaavalle kielelle olisi täälläkin käyttöä koska tämä on venäläisten suosiossa oleva kaupunki. Yksi syy siihen on että tänne edelleenkin tulee suoria lentoja Novosibirskistä. Täällä on gorkin puisto ja monien kauppojen kyltit sekä ravintoloiden ruokalistat ovat venäjäksi. 

Nykyään tosin entistä enemmän näkyy korealaisia kylttejä. Tänne tulee suoria lentoja myös Etelä-Koreasta.

Sitä voin vain arvailla merkitseekö korealaisten turistien kasvava määrä myös koiravarkauksien lisääntymistä sekä kaupungissa että ympäröivällä maaseudulla. 

Täällähän turistibisnekseen kuuluu myös koiran lihas safarien järjestäminen. Kissaa ja koiraa saa ilmeisesti laillisesti myydä myös lihoina. Meidän lähikaupungissa kerrotaan olevan yritys joka kasvattaa kissoja häkissä ja teurastaa niitä myytäväksi 

Joidenkin mielestä ei ole paljoa eroa siinä tapetaanko sikoja lehmiä kissoja vai koiria tai kaloja ihmisten ruoaksi. 

Minusta siinä on kuitenkin se ero että kissat ja koirat ovat ihmiselle tunteenomaisesti läheisempiä. Näin on ainakin suurimman osan ihmisistä kohdalla. Toki on sitten erityisherkkiä ihmisiä jotka pystyvät kokemaan myös muut eläimet yhtä läheisiksi. Tällainen ihminen taitaa olla ainakin Elisa Aaltola ja monet minun vegaani ystävistäni epäilemättä myös. 

Kuitenkin minulle on syy inhota vietnamia sen takia että täällä tuotetaan ja syödään kissan ja koiran lihaa ja muitakin eläimiä kohdellaan välillä varsinkin julmasti

Yksi lisäsyy inhota tätä maata on sen suhtautuminen Venäjään ja Ukrainan sotaan. Vladimir Putin vueraili täällä tässä kuussa sen jälkeen kun hän oli käynyt kerjäämässä sympatiaa Pohjois-Koreasta.

Uusi nopeas internet-valokuitukaapelia pitkin.  Ainakin teoreettisesti netti nopeutui liki kymmenkrtaiseksi aikaisempaan verrattuna. Aiemmin käytettiin vaimon veljen talouden "Free wifi"-yhteyttä, joka lienee tv-liittymän kylkiäinen. Se on hidas ja lisähaitta minulle on, etten voi hallita sen reitinitä enkä kytkeä sitä katkottomaan virtalähteeseen, UPS.  Tämän uuden liittymän myötä voin tehdä molemmat. voin kytkeä molemmat pöytäkoneet kaapelilla reitittimeen ja määritellä niille kiinteät lähiverkon osoitteet niin, että voin käyttää Windows-koneelta Erikin TV-koneena käyttämää  Linux-konetta lähiverkon kautta ip-osoitteessa 192.168.1.4.  Sen takana toimii paitsi komentokehote myös web-palvelin, jolla sijaitsevat mm. vanhat Facebook-sivuni ja niiden sisällöstä, mm. yksityisviestestä hakuja suorittava ohjelma.  Entisen'tietokoneohjelmoijana minulle on luonnollista tehdä silloin tällöin tarvitsemani apuohjelmat itse.  

Opettajan hautajaiset 

 

In loving memory of Ian Gordon McDougall (Handsome Man) 6.10.1941 Cambridge, United Kingdom - 25.6.2024  Nha Trang Vietnam. Teacher Mac of  Mac's conversational English class in Ho Chi Minh City and later Nha Trang.  Youtube video

 Kymmen vuotta sitten, maaliskuussa 2014 vierailin ensimmäistä kertaa Vietnamissa. Ensimmäisellä reissulla viivyin vähän vajaat kaksi kuukautta ennen kuin lensin Bangkokin ja Tukholman kautta Helsinkiin ja sieltä parin päivän kuluttua Espanjaan. Espanja oli suuri pettymys monin tavoin, mm. siksi, ettei GPS toiminut eikä sieltä saanut iltapäivällä kunnon vegaaniruokaa: vain rakkaa sipulia ja tomaattia. Aurinko ja tuuli saivat silmäni kipeäksi. Lisäksi Saigonissa minua odotti Maria, jonka luokse ikävöin siitäkin huomimatta, että suhteemme oli varsin mutkikas. Eikä siitä sitten tullutkaan mitään sinä vuonna eikä sen jälkeenkään. Muutaman vuoden olimme ystäviä, mutta muutama vuosi sitten hän muutti Intiaan ja sitä myötä esti mint sosiaalisessa mediassa.

Joka tapauksessa noin kolme vikkoa saapumiseni jälkeen lensin takaisin Bangkokiin: nyt Espanjan Alicantesta Oslon kautta. Noista viikoista Espanjassa en muista juurikaan mitään enkä oikein ajasta Suomessakaan. Olin ilmeisesti aika tavalla Vietnamin lumoissa.  Täytyy myös tunnustaa, että minulla oli aika vahva haku päällä myös parisuhteen osalta. Thaimaan Phuketissa asvuaa japanilaista vegaania, Tomokoa oli halu tavata ennen Vietnamissa pistäytymistä.  Ennen sitä matkustin Bangkokista Chiang Maihin, sieltä Paihin, paikkoihin, joihin olin tutustunut ensimmäistä ekrtaa matkallani syksyllä 2010.  Thaimaassa oli tuolloin armeijan julistama sotatila: konepistoolimiehiä asemilla ja öinen ulkonaliikkumiskielto.  Matkustin Chiang Maista pikkubussilla Laosiin ja sieltä takaisin Thaimaahan, ensin pohjoiseen Khon Kaeniin jossa minulla oli yksi tuttu ja toinen sohvasurfauksen kautta. Sieltä sitten matkustin Bangkokin kautta etelään päätyen Phuketiin. Siellä tapasin Tomokon ja kuljimme muutaman päivän yhdessä. Hän mm. käytti minua temppelissa nostamassa jonkun ennustuslapun. Kohdalleni osunut ennustus lukuisista haasteista ennen vakiintumista sai hänet mietteliääksi. Niinpä hän torjui ajatuksen minun muuttamisestani hänen luokseen. Päätin olla tuhlaamatta enempää aikaa ja loppukuusta lensin Bangkokin kautta Ho Chi Minh Cityyn.   Maria ei ollut siellä minua vastassa vaan hän oli matkustanut Kiinaan minua varhaisemman poikaystävän luokse.  Minä olin jo Laosissa ilmoittanut hänelle, etten halua jatkaa tuskin edes alkanutta suhdetta hänen kanssaan. 

Olin kuullut häneltä tai joltakulta muulta Nha Trangin kaupungista rannikolla noin Dalatin korkeudella. En ollut siellä vielä käynyt, joten päätin nyt käväsitä. Postitin Couchsurfing-sivustolle matkasuunnitelman ja sain siihen ainakin yhden vastauksen, ehkä useammankin, mutta tällä oli kauaskantoisemmat seuraukset.

Viivyin Nha Trangissa neljä päivää ja sinä aikana vierailin kahdesti tuossa keskusteluryhmässä. Minuun teki suuren vaikutuksen sen iloinen ja lämmin, rento tunnelma, ja totta kai, myöntää täytyy, lukuisat nuoret tytöt ja naiset.   Olisi voinut heidän kanssaan jotain vakavampaakin yrittää, mutta olin tavannut Asiandating-sivustolla Malesian Kuala Lumpurissa asuvan Dianan ja olin päättänyt lentää hänen luokseen tutustumaan.

Video näyttää, miten yritän opetella edes pysymään skeittilauden päällä.  Aamulenkin ja joidenkin joogaliikkeiden lisänä tämä lienee hyvästä. Ainakin alavatsan lihaksia joutuu jännittämään.
Sattui videon taustamusiikiksi Juice Leskinen Grand Slam-yhtyeen Mimosan hipiä-kappale. Siinä soittaa urkuja Anssi Tikanmäki, joka menehtyi tässä kuussa.

 

 

Video Youtubessa

 

 

Meidän alueemme halki, noin 800 metrin päässä asunnostamme, kulkee valtatie numero 20 Saigonista Dalatin kaupunkiin. Tie nousee koko matkallaan 1500 metriä. Meidän alueemme on tasaista, vain pieniä ylä- ja alamäkiä.  Saigonista tulevat bussit ja muu likenne eivät välttämättä käytä tätä tietä, koska noin sadan metrin päässä taloltamme toiseen suntaan, lähteen, kulkee uusi moottoritie.  Kuitenkin tänne tulee paljon raskasta liikennettä johtuen maataloudesta. Nuo rekat ja kuorma-autot ilmeisesti kuljettavat tänne  lannoitteita, torjunta-aineita  ja sitten satoa etelän isoihin kaupunkeihin.  Rekkoja ja kuorma-autoja näkyy usein parkkeeratun tieden sivuille, myös jlkakäytäville kuten täällä tapa on. Niitä varten on olemassa myös huoltoalueita, joille ei ole asiallista pääsyä isoilla autoilla vaan ne joutuvat poistuessaan peruuttamaan niin, että koko muu liikenne pysähtyy itellä. Kuvassa näkyy odottamassa myös mintunvihreä paikallisbussi, joka tuoho suuntaan kulkevana tuo meidät Dalatin kaupungista kotiin ja kuvaajan puolella kulkevana vie sinne.

Hautajaisiin pukeuduin vihreään asuun, jota koristivat Ukrainan värit sekä Kalush orchestran kuvat. Ohjeena oli pukeutua värikkäästi ja hymyillä.

Osa saattoväestä matkusti arkun vierellä ruumisautossa krematorioon, jossa saimme seurata tv-ruuduilta arkun matkaa poltettavaksi.

Hautajaisten jälkeen jäin yöksi kaupunkiin mahdollisia jatkoktilaisuuksia ajatellen. Sellainen järjestyikin seuraavana päivänä, jolloin entisen englannin ryhmän opiskelijat kutsuivat minut lounaalle. Ennen sitä kävin rannalla ihamilemass auringonlaskua. Jo vuonna 2016 ihastuin siihen, että keskellä kaupungissa on puhdas hiekkranta, jolle paikalliset kokoontuvat aamulla ennen turistien heräämistä voimistelemaan, uimaan, kävelmeään ja viettämään aikaa yhdessä.

Nha Trangin kaupunkiin Vietnamissa lennetään suoraan myös Venäjältä, ainakin Novosibirskistä, Länsi-Siperiasta.