2023 08 elokuu - vanha mies haluaa korkealle korpeen

•  Kuvat elokuulta 2023 
• Videota:  2023 07 heinäkuun videot puhelimesta (Kooste Youtubessa)

Yksissä häissä oltiin vieraina tässä kuussa. Vaimon serkku meni naimisiin. 

Kuinka korkealla on järkevä asua?

Korkeuskarrttojen lähde: topographicmap.com 

Me asumme eteläisessä Vietnamissa, Mekong joen suistossa lähes merenpinnan korkeudella, vain muutama metri sen yläpuolella. Lähellä on myös alueita, jotka ovat jo sen alapuolella. 

Erityisesti näin vanhempana, isänä, ajattelee tulevaisuutta eri tavalla. Ei ole samantekevää mitä huomenna ja ylihuoemma tapahtuu ja minkälaisissa oloissa silloin eletään, ei vaika minua itseäni ei enää olisikaan olemassa. 



Vaikkei veden pinnan korkeudessa eikä ilmastossa tapahtuisikaan mitään muutoksia, myös sääolot ovat hyvä syy muuttaa korkeammalle viileämpään ja puhtaampaan ilmastoon. 

Vielä yksi hyvä syy ovat maisemat. Minun suosikkimaisemani on metsäinen vuoristomaisema, jota halkovat joet. Myös järvet kelpaavat. 

Tällaisia ihanteellisia maisemia on tuolla hieman pohjoisempana, 300-400 km:n päässä ylänköalueella noin 700 - 1500 -metrin korkeudella merenpinnasta. Siellä on vuoria, metsiä ja vesistöjä, mutta myöskin palveluita: kauppoja, kouluja ja joukkoliikennettä. Tässä maassa ei ole kovinkaan paljoa asumattomia alueita. Väentiheys on  319 asukasta neliökilometrillä kun se on Suomessa noin 16. Singaporessa vastaava luku oli viime vuonna 8592 henkeä neliökilometrillä.  Mainitse tämän, koska Singapore on lähes ainoa suurkaupunki (samalla maa), jossa voisin kuvitella asvuani. Tosin en suunnittele sinne muuttoa. 

Asia on ollut mielessä usein ja välillä taas poissa mielestä. Enimmäkseen olen ajtellut, että monetakin syystä olisi vain yrtettävä sopeutua asumaan tällä nykyisellä seudulla, jossa vaimolla on perhe ja elämä. Minä voin sitten joskus myöhemmin, kun poika on isompi, muuttaa muualle.  Olin suunnitellut aloa tuonne takapihalle, joko korkeiden pylväiden päälle tai sitten ponttooneilla kelluvaa, sellaista arkkia joka lelluisi vetten päälle tulvien tullessa. Jos vesi nousee 10 tai 30 metriä, eivät siinä mitkään pylväät talon alla auta. Ei kelluva arkkikaan välttämättä kovin hyvä ratkaisu olisi: tsunamit ja myrkyt veisivät sen mennessään. 

Asia tuli minulle ajankohtaiseksi, kun eräs vanha tuttavani Ho Chi Minhin suurkaupungista kertoi muuttavansa tuolle ylänköalueelle vähän pohjoisempaan kuin se alue, jolla vaimon veli asuu ja jossa mekin asuimme ennen Erikin syntymää. 

Toinen syy aatoksen esille tuloon oli se, että sain rahaa. Ei, en voittanut lotossa enkä muisskaan arpajisissa, en saanut perintöä, vaan sain oikeuden lunastaa Australiassa kertyneet eläkesööstöni. Ei niitä kovin paljoa ole, vain muutamalta vuodelta, jotka olin siellä töissä, mutta täällä kuitenkins en verran, että sillä voisi ostaa palan maata ja raknetaa sille mökin, joka on näissä oloissa ihan asuttava.  Lunastuksen oikeutti se, ett täytin pyörietä vuosia ja minusta tuli vanhus. Itse asiassa olisin saanut lunastaa ne rahat ehkä jo 12 vuotta sitten poikkeusluvalla ja viimeistään viime vuonna, mutta ihan hyvä, että saivat kasvaa korkoa tähän asti. Olisin voinut pitää niitä vieläkins iellä, mutta niitä ei vaimo eikä ehkä kukaan muukaan saisi ulos, jos minulle sattuisi jotakin. Se ajatus tuli vahvasti esille korona-aikana. Parempi saada ne rahat tänne ja sijoittaa niin, että ovat vaimon ja pojan käytettävissä sitten kun minusta aika jättää

Rahojen lunastamiseksi minun piti uusia Australina  passi. Ensimmäisen passini sain siinä maassa vuonna 2010 kun suunnittelin ensimmäistä ekrtaa poistuvani sieltä. Olin saapunut joulukuussa 2002 enkä sen jälkeen ollut poistunut. 

Minusta tuli Australian kansalainen virallsiesti 31.8. 2007 eli 15 vuotta sitten. Tosin seremonia järjestettiin paria päivää aikaisemmin. Silloin en suunnitellut edes maasta poistumista, en edes Singaporen-matkaa yhdessä vaimon kanssa, joka kävi siellä lähes joka vuosi. 

Vasta vuonna 2010 kun olimme eroamassa ja minä olin lähtenyt pesästämme, tuli ajatus matkustaa Thaimaahan hammashoitoon. Sen oli esittänyt eräs henkilö kommuunista, joss ayritin asumista alkuvuodesta 2010. Hän ja vaimonsa suosittelivat kaikkien amalgamipaikkojen poistattamista ja korvamista keraamisilla. Se olisi kuulemma kannattavaa tehdä Thaimaassa. Tulisi siltikin halvemmaksi kun laskee lennot ja oleskelun siellä. 

Paikkoja en koravnnut, mutta matkustin tuon vuoden lokakuussa ensin Singaporeen ja sitten Thaimaan Chiang Maihin, sieltä vielä Indoensioan kautta takaisin Singporeen kunnes vuoden viimeisenä päivänä lensin Australian Perthiin. 

Tuo toukokuussa saatu passi kastui kaulapussissa paitani alla niin, että teksti meni lukukelvottomaksi ja kuva suttuiseksi. Marraskuussa sain uusittua sen Australian Bangkokin lähetystössä. Uusi passi vanheni marraskuussa 2020. Nykyinen passinikin on voimassa kymmen votta eli se vanhenee hieman ennen kuin täytän 70 vuotta. 

Passia en ajattele tarvitsevani matkustamiseen vaan hankin sen nyt vain todistaakeni henkilöllisyyteni australialaiselle työeläkeyhtiölle.  Hakemuksen olin jättänyt netissä jo heinäkuun alkupuolelle. Piti odottaa kaksi viikkoa aikaa Australian Saigonin konsulaatista. Siellä minua palveli erittäin ystävällinen ja asiallinen vietnamilainen nainen.   Hän suositteli, että tilaan notaariajan jo nyt parin viikon päähän, jolloin passin pitäisi olla noudettavissa.  Se oli aikaisemmin, mutta notaariaikaa ei voinut siirtää aiemmalle päivälle. Muutenkin ajattelin matkustaa uudelleen Saigoniin niin, että samalla voisin juhlia syntymäpäivääni siellä. 

Ajattelin jräjestää juhlan vegaaniravintolassa, mutta ajatus kuvui kokoon, koska juuri kukaan ei ollut tulossa. Yksi kaveri kävi kanssani Filthy vegan-ravintolassa jossa tälläkin kertaa nautin brittityylisestä roskaruuasta kuten tavallista. 

Seuraavana päivänä sitten hain passini, teetin siitä oikeaksi todistetun kopion ja lähdin bussilla kohti kotia. 

Kotona sitten täytin pdf-muotoisen hakemuksen eläkesäästöjeni nostamiseksi, tulostin, allekirjoitin ja lähetin liitteineen sähköpostilla Queenslandiin. 

Noin viikon kuluttua olivt rahat tililläni.  Nyt siirtelen niitä pikku hiljaa vietnamiin ja katson mihin ne sijoitan. 

Maan ja kiinteistöjen hinnat ovat kohonneet viime vuosina, mutta tämän vuoden aikana ne ovat lähetneet laskuun, koska korkotaso on nousuut.  Yleinen käsitys on, että hinnat laskevat vielä tänä vuonna ja ehkä ensi vuonnakin, joten olisi viisainta odottaa.  Sinä aikana voisi sitten katsella sopivaa paikkaa asettua. 

Erikin koulunkäynnin kannalta ei ole isoa eroa siinä, missä asumme. Hyvät kansainväliset koulut ovat minun tuloilleni aivan liian kallita. Edes noilla eläkesääsötillä ei rahoiteta juuri enempää kuin yksi lukukausi  Saigonin suomalais-vietnamilaisessa koulussa. Tosin siellä suomalaista ei taida olla muu kuin henkilökunnan lähtömaa. Opettajia ja mutta henkilökuntaa tulee sinne suomesta, mutta opetus on englanniksi. 

Viime kuussa jo keroinkin kotikoulusuunnitelmista, siitä, että otan isomman vastuun pojan kouluttamisesta ja oepttamisesta joko kokonaan kotikoulussa tai sitten paikallisen kyläkoulun täydentäjänä siten, että hän oppisi enemmän englanniksi ja myös jonkin verran suomen kieltä ja kulttuuria.  En pidä häntä ihmelapsena enkä haluakaan hänestä sellaista. Hän on alle e-vuotias eikä sen ikäisen mielesätni tarvitse vielä lukea eikä kirjoittaa saati että puhuisi kolmea kieltä. Kaksi riittää ja se, että hän osaa vaihtaa lennossa vietnamin ja englannin välillä, on minusta jo iso ihme. Vietnamiin hän kuuluu sekoittavan joitakin englannin sanoja, mutta se on minulle vain merkki, että hänen sanavarastonsa on englanniksi suurempi kuin vietnamiksi

Kuun viimeisenä päivänä tätä kirjoittaessani poistin Facebook-kavereistani erään Australiassa vosikymmeniä asuneen suomalaisen naisen, joka suureen ääneen alkoi paasaamaan siitä, miten minun "accent" on niin suomalainen. Se on hänen mielestään pahaksi pojalle. Itse hän kyllä puhuu aussiaksentilla, mutta huonoa suomea: sekoittaa siihen koko ajan englannin sanoja. Ei ole ensimmäinen kerta kun hän työntää nokkansa asioihin väärällä tavalla. Tolki on hyväksi, että pojallani on myös muita kosketuksia englannin kieleen kuin minä, mutta ei siitä tuolla asenteella pidä puhua. Ihan sama juttu oli jo ennen pojan syntymää kun pikkusiskoni oli huolissaan, että tuleva lapseni oppii rallienglantia.  Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että ihminen saa puhua englantia omalla korostuksellaan. Singaporessa sen jo opin. 

Viime kuussa tutustuimme tyttöön ja poikaan, jotka ovat paikallisia, mutta osaavat englantia yhtä yhyvin kuin Erik eli nämä kolme p0ystyvät kommunikoimaan keskenään englanniksi.  Käymme joskus heidän kotonaan sotilaskasarmilla. Siellä on paljon tilaa, jopa asfaltoitua pihaa rullaluistella ja isoja kenttiä pelata jalkapalloa, myös uima-altaita. Ympäristö on niin erilainen, portilla konepistoolia tai kivääriä roikottava sotilas, että Erik pelkää siellä. Hän peittää silmänsä eikä suostu puhumaan noin viiteen minuuttiin.  Kohta hän kuintekin jo leikkii kavereittensa kanssa, välilä myös riitelee erityisesti pojan kanssa, myös muiden poikein, serkkujensa jotka käytäv täällä. Tyttöjen kanssa sujuu paremmin. 

Tyttöjä on aika vähän perhepiirissä, mutta välillä heitäkin käy kylässä ainakin julissa, kuten naapurin tytön häissä. 

Tai nainenhan tämä tyttö on, vaimon serkku. Hän meni naimisiin tämän kuun puolivälissä, hänen pikkusiskonsa jo viime joulukuussa.  Kuusi vuottahan siitäkin on jo kun minä tulin tähän pihapiiriin ja nämä tytöt olivat teinejä, nuorempi taisi olla vasta 12 vuotias.  Tämä vanhempi tyttö käy usein moikkaamassa Erikiä ja yt he ovat ystävystyneet. Käydessämme kauppa- ja leikkireissuilla, Erik usein haluaa ostaa tytölle jotain hyvää: keksejä tai karkkia.  Hääkuvaan hän ei tämän kanssa suostunut eikä häissäkään tehnyt muuta kuin pelasi isoäitinsä puhelimella. Isoäiti on kuvassa hänen takanaan. 

Päähuomioni on tosiaankin pojan sosiaalisten taitojen auttamisessa ja sitten siinä, että yritän tarjota hänelle muita virikkeitä kuin videoiden katselu ja pelien pelaaminen.  Yhdessä olo ja yhdessä tekeminen, vuorovaikutus, puhuminen, kuunteleminen, ne ovat minusta tärkein harjoiteltava asia. Kaikki muu voi odottaa. 

Lpasen pitää olla tottelevainen ja kuuliainen, kunnioittaa vanhempiaan. Näin minulle opetettiin sekä kotona että koulussa.  Tällaisia arvoja en halua opettaa pojalleni. Toki toisten ihmisten kunnioitaaminen on tärkeää olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa, samoin eläimiä pitää kunnioittaa ja kohdella lempeästi. Ne asiat toki haluan hänen oppivan etupäässä niin, että hän saa niistä hyvät mallit ja esimerkit skeä isältään että muilta ympäristönsä aikuisilta. 


Tottelevaisuus ja kuuliaisuus ova helppoja vanhemmille, tiedän sen nyt. Kyllä tekisi mieli olla lujana kun poika pistää vastaan ja moittii minua: kieltä laulamasta, äräthää, että olen väärässä, sanon tai kuulen väärin. Niin hän tekee usein. Silloin muistutan itseäni siitä, että hänelle on hyväksi olla aktiivinen ja aloitteellinen, on hyvä näyttää tunteensa. Toki hänen täytyy sekin oppia, että muut voivat reagoida hänen tekemisiinsä ja sanomisiinsa tunteella, että isäkin voi olla joskus vihainen eikä hyväksy hänen sanojaan ja tekojaan. 

Olen jo pienestä lähtien puhunut hänelle paljon erityisesti kävely- ja pyörälenkkiemme aikana. Nykyään ajamme sen n. 30 km kierroksen pari kertaa viikossa kun käymme leikkimässä. Nyt hän puhuu itse ja reagoi minun sanomisiini: kertoilee pitkiäkin tarinoita, on innoissaan sankareistaan,mm. Talking Tom-pelihahmosta ja hänen ystävistään. Tulee mieleen miten siskoni poika oli tuossa iässä innostunut mutanttikilipikonnista: Turtles sitä ja Turtles tätä. 



Coopmart-ostoskekuksen leikkipaikalla on videopelejä, mutta täällä Superkidsissä ei niitä ole. Sen sijaan on kainelaista tkemistä: hyppimistä, liukumista ja monenlaisia leluja. Käsillä tkeminen, luominen  on hauskaa ja tulee luonnostaan.


Kotonakin kuluu paljon piirustuspaperia ja kyniä kun hän haluaa piirtää sanarinsa ja ohjeita eri asiohin. 
Osa piirustuksesta tapahtuu magneettitaululla ja osa tietokoneella, pääsoin kuitenkin kynällä ja paperilla. 




Uiminen ja vesileikit ovat yksi harrastuksistamme. Tässä kuussa tein pieneen uimahuoneeseemme, vanhaan sikakarsinaan, katon välillisistä ja läpinäkyvistä muovipaneeleista.  Nyt auringon valo siivilöityy kivasti muovien ja kasvillisuuden läpi. 

Vielä täytyy viritellä sinne mustista muoviputkista kunnollinen auringolla toimiva vedenlämmitin sekä sadeveden keruujärjestelmä. Ensi kuussa ovat tulsossa taas vuoden kovimmat sateet. 

Vegaaniruokaa kokkailen joka päivä vähintäänkin kerran. Kuumailmakypsentimellä (Airfryer) teen leipäni ja piirakkani. Kuvan kurpitsa-juustokeitto oli maultaan yliveto. Vegaanista juustoa olen opppinut tekemään myös kiinteämmässä muodossa entistä paremmin. Tosin hirvittää se, että sopivan kiinteään juustoon täytyy käyttää niin paljon kookosöljyä. 

Meillä on kuusi kissaa: emo hänen viisipentuaan. Tämä oli jo toinen pentua, mutta ensimmäisestä kaikki kuolivat. Emo hylkäsi ne ilmeisesti siksi, että ne olivat sairaita tai hän itse oli kypsymätön äidiksi. Halusin leikkauttaa emon jo silloin, mutta vaimon mukaan täällä ei kukaan voi tehdä sitä. Kahden Facebook-kaverin avustuksella kuitenkin löytyi lähikaupngista neljän kilometrin päästä eläinlääkäri, joka sen pystyi tekemään heti kun nämä toiset pennut kasvoivat riittävän isoiksi.  Se päivä sitten koitti ja emo topiui leikkuksestaan seuraavana päivänä. 

Vaimo aina välillä puhuu, että joku haluaisi ottaa näistä pennuista yksi tai kaksi kotiinsa. Kuitenkin ovat sitten peruneet adoption. 

Olen valmis rahoittamaan näiden kaikkien pentujen laikkuksen, koska se ei ole kovin kallis: n. 30 euora tyttökissan kastraatio, pojan varmaan vielä vähemmän. 

Hammasimplantti asennettiin paikalleen sen jälkeen kun lähes täysin ikivanhasta amalgamista koostuva iso kulmahammas oli poistettu.  Sen amalgamin olin mukamas korvauttanut keraamisella paikalla Ukrainan Kiovassa vuonna 2016. Halvalla sen hoidon sai, mutta näyttääkin nyt siltä, että keraamiset paikat oli laitettu vain pintaan niin, ettei amalgami näy sieltä alta. 

Käytiin vaimon ja pojan kanssa lähikaupungissa hammasklinikalla. Implantin laitto ei ollut niin kivulias kuin hampaan poisto oli ollut toukokuun lopulla. Aiemmin, vuonna 1997 Helsingin Kirurgisessa sairaalassa laitetut neljä implanttia laitettiin nukutuksessa, koska oli mahdollisuus, että luuta olisi otettu lonkasta vähän paksuntamaan hyvin ohutta keskikohtaa alaleuan luusta. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. 

Kuvan lähde: Etelä-Suomen Sanomat 

Venäjä jatkaa edelleenkin Ukrainan terrorisoimista ja kansanmurhan yrittämistä. Ukraina ei anna periksi. Suurin uutinen asiaan liittyen oli tämän kuun lopulla kun tuli tieto, että Jeveni Prigozhinia muuta Wagner-palkkasoturiyhtiön väkeä kuljettanut lentokone syöksyi maahan Venäjällä Tverin lähellä. Kaikki koneessa olleet kuolivat. Prigozhin johti juhannuksena kapinaa, jossa joukot alkoivat marrimaan kohti Moskovaa. Hän lopetti kapinan yhtäkkiä ja näytti siltä, että hän teki sovinnon Vladimir Putinin kanssa.  Yleisesti uskotaan, että lentoturma oli Putinin järjestämä kosto pettureille.