- Kuvat huhtikuulta 2023 Googlen albumista.
- Videota kuluneelta kuulta
- Puhelimesta tämän kuun pätkät
- Katon tekoa ja puutarhan esittelyä 19.4.2023
- Leikkiä ostoskeskuksessa 30.4.2023 ja vanhempia pätkiä.
Kaikki setisemän kissanpoikaa ovat jo menneet. Neljä niistä menehtyi ensimmäisen vuorokauden aikana, viimeinen noin kolmen viikon iässä kun sillä oli jo silmät auki ja se pystyi jonkin verran liikkumaan. Erik oli alkanut jo leikkimään sen kanssa emon läsnäollessa. Emo ei näyttänyt liian huolestuneelta. Johtuen ulkona vallitsevasta helteestä, jopa 38 plus-astetta päivisin, poika on viettänyt päivänsä huoneesani jopa minun poissa ollessani. Hän osaa jo itsekseen kiivetä tikkaat nukkumatilani ylisille, johon kissa oli jo kuun vaihteessa tehnyt poikimispesänsä erikin leikeissään käyttämän vanhan superlonipatjan palasista. Niitä se oli hampaillaan nyhtänyt irti jo pidemmään aikaa.
Eräänä kuun viimeisistä päivistä, kun olin tullut kotiin takapihani kaivannoista ja seisoin suihkussa, poika tuli luokseni kertomaan, että "Misu cat is stuck, like that" ja näytti eteen työnnettyä kättään. En aluksi ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, mutta kun kiipesin katsomaan pentua näin sen makaavaan juuri tuossa asennossa patjan päällä. Se oli jo kylmä ja kangistunut, joten mitään ei ololut tehtävissä sen pelastamiseksi. Kukaan pojan lisäksi ei ollut näkemässä tilannetta, joten en voi muuta kuin syyttää itseäni puutteellisesta valvonnasta tai sitten vain ottaa tapahtuneen tapahtuneena ja huolehtia siitä, että tuollaisia tilanteita ei pääse sentymään. 
Ensimmäinen asia on kastroida emokissa. jottei uusia pentuja pääse tulemaan. Taloon kyllä mahtuisi yksi tai kaksi uutta kissaa pitämään hiiret ja rotat looitolla sekä olemaan kavereita pojalle ja koiralle, mutta ne on parasta hankkia muualta jo kastroituina.
Täällä päin kissoja ja koiria ei rokoteta, ei madoteta eikä kastroida muuten kuin "kotikonstein", maalaistyyliin samalla tavalla kuin tuotantoeläimiä, lähinnä sikoja. Olen ymmärtänyt, että se tehdään kemiallisesti, joillakin lääkeaineilla. Eläinsuojeluihmiset kaupungeissa, joilta olen asiaa kysynyt, kertovat, että jos kissa ei kuljeta pitkää automatkaa kaupunkiin, ei muuta vaihtoehtoa ole. Parempi sekin kuin ei mitään, joten niin on tehtävä.
Olisi ollut tietysti kiva pitää tämä Misu-kissa, jo kolmas Misu elämässäni, mutta niin ei sitten käynyt.
Aluksi kerkisin jo huolestumaan siitä, että mihin saadaan sijoitettua kaikki seitsemän poikasta, sitten neljä. Kun jäljellä oli ensimmäisen viikon jälkeen vain tämä Misu ja emo oli alkanut huolehtimaan siitä paremmin, päätin, että se saa jäädä taloon. Hei poikasten synnyttyä, tai kun olin huomannut ne, pesälaatikosta tuli pilaantuneen haju. Ajattelin, että jälkeiset ne siellä mätänevät lämpimässä.
Vaimo ja hänen äitinsä siivosivat laatikon ja poistivat kolme kuollutta. Neljästä jäljellä olevasta kaksi katosi seuraavan parin päivän aikana. Hiiret ja rotat eivät päässeet niihin käsiksi, eivätkä linnut tai koiraktaan, joten emo lienee kantanut ne johonkin kuolemaan tai kuolleina. Yksi löytyi sitten kuolleena pesän ulkopuolelta. Ainoastaan yksi jäi jäljelle, se kaikkein vahvin. Tuli mieleen alfauros Misu Australian Woodstockin kaatopaikalta kesällä 2004. Hänkin oli pentueen ainoa hengissä selvinnyt sen jälkeen kun muut, ja myös emo, olivat kadonneet johonkin, ilmeisesti joutuneet muiden kaatopaikkakissojen tappamiksi tai jonkin muun.
Tuo viimeinen Misu-pentu ei haissut vaan emo kävi putsamassa ja ruokkimassa sitä useammin kuin aiemmin. Sen verran kauan hän eli ja alkoi erottumaan yksilönä, silmätkin jo aukaissut, että jäi surettamaan tuo menetys. Pojan kanssa olemme keskustelleet asiasta hyvässä hengessä ja iskostaneet päähän jälleen kerran, että eläimiä pitää kohdella hyvin ja hellästi. En ole varma, vahingoitti poika pentua vai oliko hänessä jotakin synnynnäistä vikaa vai olisiko emo tappanut sen suojellakseen sitä pojalta. Mitään aggression merkkejä ei emossa minun läsnä ollessani ilmennyt, vain pientä huolta.
Toinen kaneista on vielä hengissä ja elää suht mukavassa aitauksessa, jossa on myös pimeä, mahdollisimman viileä kätkeytymispaikka. Se on tarpeen tässä kuumassa säässä kun lämpötila kohoaa yli ihmisen ruumiinlämmön.
Yllä kuva lähikaupungin puistosta, jossa käymme Erikin kanssa yleensä torstaisin illalla ennen auringonlaskua. Noin 15-vuotiaat teinitytöt tulivat moikkaamaan ja halusivat Erikin kanssa kuvaan. Hän on ujo vieraiden seruassa, ainoastaan itsensä kanssa saman kokoisten kanssa hän haluaa tutustua ja leikkiä. Tuosta ujoudesta olen yrittänyt auttaa häntä pääsemään eroon, en toisin noin tunkeilevasti kuin yläkuvan tyttö vaan vakuuttamalla ettei tarvitse ujostella eikä pelätä vieraitakaan ihmisiä. Tuo ujous esti hänä käymästä koulua, mihin yritimme saada hänet tottumaan helmikuussa. Varsinainen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana, mutta halusimme hänet esikouluun, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät siellä.
Niillä on tilaisuus kehittyä sunnuntaisin kun käymme siellä entisen koulun naapurissa, ostoskeskuksen leikkitilassa. Kahta euroa vastaavalla summalla saa käyttää tuota tilaa ja sen välineitä. Samaan hintaan pääsee yksi perheenjäsen mukaan, myös aikuinen. Erik haluaa minut mukaansa sisälle asti eikä annan minun odotella ulkona, jossa on lasin takana tila varattuna vanhemmille.
Siellä on kaikenlaista virikettä ja siellä on ystäviä, joiden kanssa voi leikkiä. Erityisesti hieman häntä itseään vanhemmat pojat ovat meileisiä kavereita. Toisinaan leikitään myös ryhmässä muiden poikien ja tyttöjen kanssa. Tuossa iässä ei tehdä vielä kovin loogista yhteistyötä, mutta tärkeintä on, ettei kaikkia ujostella vaan harjoitellaan yhdessä olemista.
Yläkerrassa on jopa Nintendo- ja Xbox-pelikonsoleita, mutta en ole saanut niistä yhtään toimimaan, ja aika harvoin siellä näkyy muitakin pelaamassa.
Sähköavusteisella pyörällä on kiva hurauttaa sinne minne on tarvis. Kun pelkkä polkeminen on kuumuuden tai muun syyn takia liian raskasta, silloin voi ottaa etupyörään asennetun moottorin avuksi. Eräällä sunnuntaireissulla meidät yllätti ensin sade ja sitten rengasrikko. Oltiin parin kilometrin päässä kotoa, kun piti pysäyttää pyörä tien sivuun ja soittaa äidille, että poika pitää käydä hakemassa kotiin kun minä taas jään taluttamaan pyörää.
Seuraavana arkipäivänä vuokratiin sitten peräkärryllinen mopotaksi, joka vei pyöräni sinne neljän kilomeetrin päähän kaupunkiin, ihan puiston vieressä sijaitsevaan pyöräkauppaan, jonka säännöllien vakioasiakas minusta on tullut.
Erikin kanssa odottelimme vieressä ja katsoimme kun nuori mies laittoi kokonaan uuden takapörän, nyt 26-tuumaisen, kuten on edessäkin. Kovin kalliiksi eivät pyöräremontit tule 
Minä olen jopa renkaan paikkaamisessa niin tumpelo, että töihin ryhtyessäni saan aikaan enemmän vaihinkoa kuon toivottua tulosta, joten kumin puhjettua olen riippuvainen muiden avusta. Tässä reilun kilometrin päässä on mies, joka auttaa kun pyörän vie hänelle. Erityisesti tässä kuumuudessa pyörän taluttaminen tuon matkan ei ole kovin mukavaa eikä tuo mies saa aikaan hyvää tulosta, koska hän käyttää vielä halvempia osia kuin tuo neljän kilometrin päässä sijaitseva kauppal. Niillä kumeilla takarengas huojuu ja pomppii niin, ettei kyyti ole kovin turvallista.
Toki netin kautta voisin tilata kansainvälisiä huippumerkkejä, kuten Continental ja asennettaa ne tuolla liikkeessä, tai sitten sisäkumittoman renkaan. En kuitenkaan ole vielä onnistunut valitsemaan parasta vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kumin sisään pumpattavaa liimaa, joka automaattisesti korjaa pienet reiät. Suomenkin markkinoilla lienee siihen sopivia tuotteita, kuten kansainvälinen Slime sealant. Täältäkin niitä löytyy kun osaa etsiä, hyvinkin edullisia seoksia mopon renkaiden paikkaamiseen. Ainakin hätätapauksessa sellainen on tapreen, joten ihan kuun lopussa laitoin tilauksen sisään. Tuo hinta, 22 000 VND vastaa alle euroa. 
Maisemat pyöräillessä ovat kauniit. Niitä ei tule aina arvostaneeksi kun ne ovat joka päivä tarjolla. Toki vuoria arvostaisin vielä enemmän ainakin kaukana taivaanrannassa siintämässä, mutta niitä ei ole näillä min. Toki lähimmät löytyvät reilun sadan kilometrin päässä, mutta siellä ei tule juurikaan käytyä. Matka on vähän liian pitkä edes sähköpyörällä tehtynä. Suomen ilmastossa se olisi ainakin keväällä, kesällä ja syksyllä sopiva päivän tai kahden raissulle. Siellä voisi ja uskaltaisi myös yöpyä teltassa metsässä. Täällä ei voi. Sellaiseen reissuun olisi kiva saada kaveri, sellainen, jolla on moottoripyörä.
Teillä liikkuessa näkyy usein työmaita: sekä rakennuksia että teitä on viime vuosina korjailtu ihan urakalla. Asfalttiteissä tuntuu ja näkyy kuoppia, samoin 5 vuotta sitten rakennetulla kylätiellä. Joen toisella puolella kulkevaa tietä on paranneltu jo noin vuoden verran ja näyttää siltä, että työ kestää vielä ainakin toisen vuoden. Nyt on moni silta ollut poikki useamman viikon ja saattaaa mennä parikin kuukautta ennen kuin ne saadaan liikennöintikuntoon. Niitä ei näy korjattavan yksi kerrallaan vaan ilmeisesti useampi on samassa vaiheessa samaan aikaan, jotta työkoneet ja -proukat saadaan käytettyä järkevämmin?
Työmaiden edistymisen seuranta on yksi huvituksistani ja se kiinnostaa myös poikaa. 
Kaikenlaisia työkoneita näkyy päivittäin kaikkialla. Vielä vuosi sitten Erik oli valtavan innostunut kaivureista. Nyt ne ovat jo vanhaa tuttua ja jokapäiväistä silmän iloa ja mielen virkistystä.
Jos Erik aloittaisi tässä kylän koulussa 6-vuotiaana, silloin koulun editse varmaankin kulkisi nykyistä parempi tie. 
Jos taas palaamme sinne 12-15 km:n päähän kaupunkikouluun, kulkisimme näiden riisipeltojen ohi. Täällä vuodenaikojen vaihtelun yksi näkyvä piirre on riisipeltojen väri.
Nyt kun on tuo sähköpyörä, näen tosiaankin näitä paikkoja myös päviänvalossa enkä pelkästään aamuyön kävelyillä.
Voisin suunnata aamuyön kävelyni myös tuohon neljän kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon, jossa on myös kuntolaitteita, tosin niin löysälle säädettyjä, ettei niistä paljoa iloa ole, ei ainakaan kaikista. Lisäksi koiran vieminen tuonne ei ole ihan turvallista sillä liikenne on jo aamuneljältä aika vilkasta.
Viime kuun lopulla saapuivat ilmatyynyillä varustetut juoksukengät, koska ajattelin ruveta juoksemaan vähän rivakammin kuin aiemmin. Tyhmyyttäni panin ne jalkaan ensimmäisellä kerralla ilman sukkia Siitä seruasi iso hiertymä ja rakko vasemman akntapääbn takaosaa, juuri sinne, mistä vuonna 2015 varioituii akillesjänne. Jänne oli kipeänä muutaman vuoden, minä aikana käytin keppejä kävellessäni ainakin isommissa kaupungeissa. Tämä rakko parani onneksi vain kolmessa viikossa. Johtuen siitä ja lämpimästä ilmasta tässä kuussa aamukävelyt ovat jääneet paljon vähemmälle. Ne muutamat aamut, jolloin olen kulkenut, ovat olleet mittarin mukaan pelkkää kevyttä kävelyä, jolloin syke jää alle 110:n Aerobista tai anaerobista liikuntaa ei ole tullut.
En ole enää herännyt yöllä kahden ja kolmen välillä, kuten aiemmin, vaan nyt nukun jopa viiteen aamulla. Ihan ilman apuja se ei tosin vieläkään käy vaan käytän edelleenkin lääkevalmiesteita unen saamiseksi: DBD-öljy ei enää kuulu valikoimaan kuten viime vuonna mutta edelleenkin antihistamiinit ja melatoniini. Melatoniinia otan sen tutun 10 mg:n imeskelytabletin, karkin, ja doxymamiinia 25 mg. Niiden lisäksi muutaman vitamiini- ja hivenainepillerin, mm. magnesiumia ja kromipikolinaattia Olen tietoinen lisäravinteiden munuaisia kuormittavasta vaikutuksesta, joten yritän olla varovainen.
Tällaisella koktaililla nukun vähintään 6 tuntia, nykyään jopa 9, ilman, että täytyy nousta yöpissalle, kuten aiemmin piti jopa useaan kertaan yössä. Sitten lenkkiöinä, joita toivon olevan neljä tai viisi viikossa, juon vain vettä ennen liikkeelle lähtöä. Yleensä parin ensimmäisen kilometrin aikana tuntuu jonkin verran fefluksioireita eli sitä kun vatsahapot nousevat kurkkua kohti. Ne estävät juoksemisen. Sitten kolmen kilometrin jälkeen alkaa helpottaa ja elimistö muutenkin herää. Täytyy pysähtyä usein pienelle kusaisulle, useammin kuin koira. Toki Mimi haluaa pysähtyä samaan paikkaan ja tehdä omat merkkinsä siihen viereen. Päivisin eivät sitten refluksioireet tai sappikivet enää vaivaa, joten ajattelen kaiken olevan kunnossa. Muistan tuollaisia oireita olleen joskus nuoruudessanikin heti herättyä. Silloi ne helpottivat poltettuani muutaman tupakan, joskus jopa kolme ennen kuin vedin pari lisää kahvikupillisen äärellä. Vietnam on edelleenkin maa, jossa en ole koskaan tupakoinut. Se linja on nykyään helppo pitää.
Vegaanista ruokavaliota olen noudattanut vuodesta 2005 lähtien eli jo 18 vuotta. Nyt paikoilleni asetuttuani ruokavalioni on myös tervellisempi: suurimman osan ruuastani valmistan itse käyttäen runsaasti palkokasveja, erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Teen myös volgansientä (kombucha), hapankaalia ja muita hapatettuja vihanneksia. Tänä vuonna olen lisännyt entisestään tuoreiden vihreiden kasvisten osuutta eri muodoissaan, myös vihrerpirtelöinä (smoothie). Leipäni teen itse ja nykyään niissä on entistä enemmän palkokasveja ja siemeniä, myös vihrerjauheita, vehnän ituja, pähkinää, mantelia.
Hyvä uni, ravinto ja liikunta. siinä ne peruskivet, joiden varaan elämä rakentaa. Tietysti myös renoutuminen, mielenrauha, riittävä yksinolo.
Jatkan omaksumaani tapaa nukkua n. 21-22-aseteen koneellisessa viileydessä kaksi huppua päässäni: ensin ohut kypärän alushuppu, balaclava, jonka päälle laitan Resmed PAP-koneen sierainaskin. Sen päälle vielä harvemman tekokuiduista kudotun pipon joka pitää maski tiukemmin paikallaan ja peittää silmät Sen raosta on helppo kuitenkin kurkistaa aika rannekellosta. Puhelinta en enää avaa keskellä yötä ja yritän olla edes nousematta pissalle tai käynnistämään jääpalakonetta.
.
Eräänä iltana tässä kuussa kun Erik oli taas viettänyt aikaa huoneessani myös yksin siksi, että muualla talossa on ihan liian kuuma, olin laittamassa pesun jälkeen kuivamassa ollutta maskia päälle kun siitä karkasi valtavasti ilmaa. Tarkistaessani asiaa huomain, että tuo alaeurassa oleva pieni suodatinosa oli kadonnut. Luulin heittäneeni sen vahingossa pois pesuveden mukana ja tilasin samana iltana uuden Saigonista. Se tulisi parin päivän sisällä. Pelkkää suodatinosaa ei ollut myytävänä vaan piti tilata koko amskityyny, joka Suomessa maksaisi 35 euroa, mutta täällä n. 60 euroa vastaavan summan.
Seuraavana aamuna kysyin ystävällisesti Erikiltä, oliko hän nähnyt kissan leikkivän maksilla ja pudottavan pienen osan. Hän kertoi itse leikkineensä sillä ja osan olevan jossakin sängyssä. Niinpä se löytyikin patjan alta. Seuraavana päivänä kuriiri toi kotiin uuden nenätyynyn, joten nyt on sitten varaosia.
Rohkaistuin myös avaamaan tuon suodatinlevyn ja vaihtamaan sen sisällä olevan suodatinpaperin uuteen entistä löytämäni ohjeen mukaisesti.
Ennen ja jälkeen kattoremontin ja portin pystytyksen: 
Huhtikuussa sataa jo vähän enemmän kuin alkuvuoden kuukausina sitä ennen. Toukokuussa sataa vieläkin enemmän ja sitten kesä- heinä- ja elokuussa kohtalaisesti kunnes syyskuussa alkavat vuoden kovimmat satett, jotka kestävät pari-kolme kuukautta.
Katto vuotaa sateella. Vettä on tullut jopa makuuhuoneeseeni ja sänkyyn saakka. Olen pitkään tarjoutunut korjauttamaan katon, mutta sitä ei ole tapahtunut. Kunnes nyt viimein pitkän mankumisen jälkeen minulta pyydettiin n. 250 euroa vastaava summa peltien ostoon ja miesten palkkaamiseen. Tällä kertaa pellit olivat valkoiset eivätkä mustat, kuten sen vuonna 2021 rakennuttamani mökin peltikatossa. Meidän asumuksemme on kuvassa keskimmäinen, yläkuvassa se, jossa on puhki ruostuneet pellit. Ympärillä olevat kuuluvat vaimon äidin suvulle, taaempana vasemmalla oleva vaimon äidin veljelle, joka hallitsee maita ja perii ne ilmeisesti melkein kokonaan. Etuvasemmalla oleva talo kuuluu hänen äidilleen, joka kuitenkin asuu vähän kauempana kylän keskustassa torin vierellä.
Uutta tontilla on myös etupihan aita ja portti. Melkein kaikissa muissa taloissa on lukittava portti ja aita, jotta varkaat pysyvät loitolla. Myös koiravarkaita on liikkeellä, joten koirat onkin syytä pitää lukitulla pihalla. Koiria varastetaan edelleenkin myytävätksi pimeillä markkinoilla teuraaksi ja syötäväksi. Me menetimme Kito-koiramme varkaille tammikuussa 2019. Tässä siitä muistokirjoitus.
Miehet työskentelivät katon parissa puoli työpäivää ja alkoivat sitten syömään ja juomaan olutta, kuten täällä näköjään on tapana. Pelleistä jäi kolmasosa laittamatta, keittiön ja takapihan puoli. Halusin takapihan puolta hieman korotettavan, jotta sadevesillä olisi selkeämpi pudotus tankkiin ja toiseenkin, jotka olent änne hankkinut. Odottelen nyt vain milloin työ saadaan loppuun, pystyn asentamaan takin tuonne uima-altaan eteen ja käyttämään molempien vettä ympärillä olevan puutarhan kasteluun. Talousvesi tulee hanasta. Se on pudhistettua pintavettä, riisiepltojen keskelle lammikoihin vastatoitunutta sadevettä. Juomavesi suodatetaan kotisuodattimella ennen käyttöä.
Pieni ima-allas on siis rakennettu entiseen sikakarsinaan. Sekin on vielä viimeistelemättä: pitää laittaa vielä parempi katto ja pumppusysteemi, jotta poistovesi saadaan ohjattua kasveille.
Edellisen kuvaajan kuvaaja kun kääntyy ympäri ja ottaa pari askelta, tullaan sillalle, joka vasemmalle vie kalakakkavessaan eli täkäläiseen ulkohuussin, oikealla on kulku tuon vessaveistön yli minun mailleni. Ensin siinä on banaanipolku, joka vie mökkirjähjälle. Matkalla on kaksi patoa vettä pudhistamassa.
Näitä alueita olen jo kolmen vuoden ajan syventänyt ja pengertänyt sekä yrittänyt viljellä siellä kaikenlaista.
Kuluneen kuun aikana aitasin alueen niin, etteivät ankat ja kanat pääse syömään siemeniä ja toimia, joista yritän kasvattaa vihanneksia, chilipensaita, papuja sun muuta. 
Sitten kun penkereet ovat riittävän vakaat ja korkeat, olen ajatellut paaluttaa tämän alueen ja raknteaa sen uuden mökin niiden paalujen päälle: mahdollsimman kevyen, mutta hyvin eristetyn niin, että viileä ilma pysyy sisällä ja hyönteiset ulkona.
xxxx
Olen myös erittäin kiitollisnen siitä, että kuun alussa valitun eduskunnan ulkopuolelle jäivät Ano Turtiainen, Johan Bäckman ja muut ryssän persettä nuolevat kusipäät. Itse kävin Saigonissa äänestämässä ennakkoon maaliskuun 25. päivä, jolloin se oli mahdollista. Ehdokkaani oli yksi ennakkososikeista, joten hänestä tuli myös yksi vaalien ääniharavista. Vaalikone hänet minulle löysi ennen kuin aloin itse ottamaan selvää lisää. Tärkein teema tällä kertaa oli suhtautuminen Venäjään ja Ukrainaan: se, että ehdokkaani kannattaa kaikin tavoin Ukrainan auttamista: myös sen voimakasta aseistamista Vneäjää vastaan. Tietysti se, että ehdokas on nuorehko nainen ja myös ulkoisesti miellyttävä, vaikuttaa asiaan. Se piti tunnustaa viimeistään Sanna Marinin kohdalla. No, Riikka Purraa tai muita kaunokaisia en ääenstäisi kuitenkaan, koska heidän poliittinen linjansa ei käy yksiin omani kanssa - toki Ukrainan osalta käy.
 |
Venäjän federaation johto on tyrinyt maansa asiat niin pahasti, ettei sillä ole enää oikeutta tai perustetta olemassaoloon nykyisen kaltaisena valtiona. Neuvostoliitto on ansainnut viimeisen kuoliniskunsa. |
Ilolla tervehdin sitä, että muutama pidätys on Suomessakin jo tehty: pari valtiorikoksiin syyllistynyttä Bäckmanin apuria. Vielä kun saataisiin RuFi+ydistys lakkautettua. En myöskään ole kovin iloinen Suomi-Venäjä-seuran saamista avustuksista, vaikka he sanovatkin olevansa sotaa vastaan ja demokratian puolella.
Huhti/toukokuun vaihde on tällä Vietnamissa vuoden toiseksi tärkein juhlakausi tet-juhlan eli kuukalenterin mukaisen Uuden Vuoden jälkeen. Huhtikuun viimeisenä päivänä juhlitaan maan jälleenydhistymistä eli sitä miten vuonna 1975 Pohjoisen joukot valtasivat Saigonin, mikä merkitsi sodan päättymistä ja nykymuotoisen Vietnamin sodialistisen tasavallan syntyä. Sitten on Hùng - hallitsijoiden muistopäivä ja vielä se työväen vapunpäivä.
Katukuvassa nämä juhalt näkyvät väentungoksina ja punaisina lippuina, värikkäinä koristeina. Täällä käytetään vieläkin Neuvostoliiton lippuja eli punarättiä, jossa on sirppi ja vasara maan oman virallisen lipun ohgella: punaine lippu, jossa on keltainen tähti. Minua ne symbolit eivät erityisesti ilahduta, mutta eipähän minun ole pakko poistua kotoa mihnkään ellen tahdo.
Toki sunnintaina 30.4. eli Vapun aattona kävimme tavalliseen tapaan ostoskeskuksenleikkitlassa leikkimässä neljä-viisi tuntia.