Timo Tropiikista: heinäkuuta 2018

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Anne Mariaana Rintalan muistolle - myös muiden Twonsvillen suomalaisten

Sain tietää Annen kuoleasta hänen Facebook-sivuiltaan. Hän on kuollut kesäkuun lopulla 2018 67-vuotiaana.

Siitä on 15 vuotta kun tutustuimme, lähes kymmen kun viimeksi tapasimme ja pari vuotta kun viimeksi olemme vaihtaneet kuulumisia.

Muistot vievät vuoteen 2003. Olimme vaimoni kanssa muuttaneet Singaporesta Australiaan. Hän sai työpaikan Townsvillestä ja niimpä muutimme sinne. Pian saavuttuamme näin paikallislehdessä Anne Rintala -nimisen kiinteistönvälittäjän mainoksen. Olin jo soittamassa, mutta se jäi jostain syystä. Sitten löysin tuttavan neuvomana paikallisen suomenkielisen raido-ohjelman. Myöhemmin kuulin, että Anne oli ollut tekemässä sitä 1980-luvulla Korhosen Arin ja jonkun muunkin kanssa. Anne oli muuttanut nuorena tyttönä 1960-luvun lopulla Townsvilleen miehensä Tapanin kanssa tai tämän luokse, en nyt muista kummin päin se oli. Hän kertoi tulleensa täysin kielitaidottomana, mutta alkaneensa heti hakea töitä ja niitä hän saikin jostain keittiöstä jonkun suomalaisen kirjoittamien kirjelappujen avulla.

Tapasin kirpputorilla ihan sattumalta kaksi suomea puhuvaa naista: Sallin ja Kaijan. Salli oli toinen suomalaisten kotiavustajista, Anne oli se toinen.

Jokin ajan kuluttua tapasimme Jokisaloilla ja pikku hiljaa tutustuin moniin muihinkin suomalaisiin, myös Anneen ja Tapsaan, jotka asuivat kaupungin pohjoispuolella lähellä meren rantaa.

Muistan suomalaisten joulujuhlan Thai-ravintolassa ennen joulua 2003. Helmikuussa 2004 vietimme Mesiäisen Kaijan 80-vuotispäiviä. Kaija ja Tauno Mesiäinen olivat yksi Annen avustettavista pariskunnista Liisa ja Pentti Jokisalo olivat erkkilän Sallin hoivissa.

Anne ja muut suomalaiset kävivät luonamme Woodstockissa vuonna 2004. Siellä pihallamme tepasteli Elvis-ankka muiden eläinten kanssa. Tämän ankan olimme käyneet pelastamassa Annen ja Tapsan pihalta kun se oli sinne jostain eksynyt. Se oli sellainen sorsan näköinen Khaki Campbell-rotuinen joka tepasteli nokka pystyssä ja elvisteli koko ajan kaakattaen suurella äänellä. Jokisalon Pentin saatoimme viimeiselle matkalle lokakuussa 2004. Hautajaisiin menin Annen kyydillä ja siellä me juttelimmekin paljon. Autoin häntä myös tietokoneasioissa, minkä vuoksi olimme silloin tällöin tekemisissä. Woodstockista muutime vaimoni kanssa Cairnsiin ja asuimme siellä yhdessä vuoteen 2009 saakka kunnes minä lähdin muualle.

Noina vuosina vierailimme pari kertaa vuodessa Townsvillen ja Woodstockin seuduilla. Kävimme myös suomalaisten luona, mm. Annen ja Tapsan ostamassa talossa kaupungissa. Annelta kuulin tuttavamme Armas Latvakosken kuolemasta, ja Anne oli myös järjestämässä hänen hautajaisiaan vuonna 2005. Seuraavana vuonna vuorossa oli Mesiäisen Kaija, joka menehtyi muutamassa kuukaudessa aggressiiviseen syöpään. Kaijan leski, Tauno, jäi Annen hoidettavksi kunnes hän muutaman vuoden kuluttua muutti Brisbaneen Finlandia-villageen, jossa hän menehtyikin. Tauno oli yksi suomalaisista SS-miehistä. Anne lupasi toimittaa hänen mitalinsa ja tietoja tuosta asiasta sotamuseolle. Toivottavasti ehti siinä sairauksiensa keskellä vuonna 2016 hoitaa asian. Olimme aina välillä yhteyksissä sähköpostilla sen jälkeen kun tapaamiset loppuivat. Facebookista löysin hänet joskus 2015 ja aloimme seuraamaan toistemme kuulumisia. Hän kertoi Tapsan menehtyneen syöpään vuonna 2013.

Hän kertoi, ettei viihdy Brisbanessa vaan kaipaa takaisin Lucindaan ja Townsvilleen, joskin sieltäkin olivat melkein kaikki tuttavat jo kuolleet. Kissa seuranaan hän eleli ja toivoi sen verran terveyttä, että jaksaisi edes käydä pohjoisessa tapaamassa niitä harvoja elossa olevia tuttuja.

Kaija on muistaakseni kotoisin Oulusta samoin kun hänen miehnsä Tauno Mesiäinen. Kaija täytti 80 vuotta vuonna 2004, ja vuonna 2006 hän sai syövän, joka vei hänet hautaan parissa kuukaudessa. Tauno eli siitä vielä muutamia vuosia viettäen viimeiset vuotensa Brisbanessa sijaitsevassa Finlandia Villag-nimisessä paikassa, onko se nyt vanhainkoti, hoivakoti vai mikä tukiasuntoja varmaankin tarjoavat. En nyt muista äkkiseltään, mikä on vanhainkoti nykysuomeksi. Minun lapsuudessani se oli vielä kunnalliskoti. Tauno muuten oli suomalainen SS-mies, Saksassa koulutettu. Siitä kuulin vasta jälkeen päin. Hänen kansaan ei tullut palja juteltua, koska hän ei vanhettuaa enää hyväksynyt uusia ihmisiä ja oli välillä varsin varauksellinen. Ainoa poikkeus oli kun hänen vaimonsa Kaija täytti 80 vuotta. Sinä päivänä Tauno antoi Kaijalle suuren lahjan eli oli ihmisten kanssa "niin kuin ihmisen kuuluu", jutteli jopa iloisesti kylssä olleen kaverinikin kanssa. Kaveri oli Oulusta niin kuin Taunokin. Oulu-yhtiöllä olivat olleet töissä molemmat Kaija ja Tauno.

Anne järjesti myös hautajaiset Armas Latvakoskelle työnsä puolesta (Ethnic communit care link taisi olla työnantaja. Tällaisen kutsun hän lähetti:

ARMAS ANTERO LATVAKOSKI

ARMAS NUKKUI POIS 19.4.2005 TOWNSVILLEN SAIRAALASSA.

HÄN MENEHTYI KEUHKOKUUMEESEEN.

KUTSUMME TEITÄ HAUTAUS TILAISUUTEEN KESKIVIIKKONA 4.5.2 005 KELLO 10 AAMULLA.

SIUNAUKSEN TOIMITTAA SUOMALAINEN PAPPI, JORMA JORMAKKA.

SIUNAUS TULEE OLEMAAN SUOMENKIELINEN.

ARMAS TOIVOI ETTÄ HÄNEN KUOLTUAAN, JOKAINEN TOISI HÄNEN HAUDALLE 3 RUUSUA.

TERVEISIN , ANNE RINTALA

Vain alle kahta vuotta aiemmin oli vietetty Armaksen merkkipäivää. Anne ei ollut Armaksen asiakas vaan häntä hoiti Salli os. Erkkilä. Salli oli hommannut Armakselle kakun, joka nautittiin Jokisalojen talossa. Armas totesi kakun nähtyään, että "eihän tuollaiset koristekakut oo mihinkään, pitäis olla pullo viinaa jokaselle". Siihen Pentti: "Ota nyt naisten mieliks", ja Liisa: "Meillä et pullojas avaa". Ihan kaikki Aisan suoomalaismiehet

Townsvillen suomalaisia ja yksi Townsvillensingaporelainen syyskussa 2003. Vasemmalla Salli os. Erkkilä, syntynyt Australiassa muistaakensi, mutta suku kotoisin Lohtajalta Keski-Pohjanmaalta. Sieltä on kotoisin myös seuraavana vasemmalta istuva Liisa Jokisalo. Liisan mies Pentti Jokisalo taisi olla tuolloin sairaalassa. Hän pääsi vielä kerran tai kaksi sieltä kotiin kunnes menehtyi reilun vuoden päästä. Liisasta vasemmalle on sitten Armas Latvakoski, jonka Salli oli saanut houkuteltua tapaamiseen. Armas eli tuon jälkeen vielä vajaat kaksi vuotta. Äärimmäisen oikealla on Kaija Mesiäinen.xx