Quantas-yhtiön lento Brisbanesta Singaporeen kesti seitsemisen tuntia. Koneessa oli väljää ja miellyttävää. Matkan etenemistä saattoi seurata edellisen penkin selkänojaan upotetusta kuvaruudusta. Minä kuuntelin äänikirjoja mp3-soittimella: suomalaista kirjaa nuorisokulttuurien tutkimuksesta. Minulle tarjottin erittäin herkullinen VGML-koodattu eli vegaaninen lounas ja matkan loppupuolella myös välipala.
Nähdessäni Indonesiassa paikkoja, joissa olin käynyt viimeisen parin vuoden aikana, mieleen tuli välillä kipeitäkin muistoja ...
Singaporessa vietin pari tuntia transit-alueen ulkopuolella tavaten erään ystäväni ja nauttien hänen tuomiastaan vegaanisesta pikaruuasta (a la veganburg.com ).
Ei sillä, että olisi ollut lainkaan nälkä mutta ainhan sitä saa pari burgeria tuulen suojaan.
Tullihenkilökunta ja muutkin, joita tapasin olivat erittäin ystävällisiä. Se, että kertoo ruuan syyksi pikapiipahdukseen tehoaa. Tiesin sen, ja siksi kerroinkin sen. Oli oikein mukava piipahtaa Singaporessa. Vähän harmitti, että pidempi visiitti olisi maksanut rutkasti ekstraa lentolipuissa.
Finnairin kone oli vanha, penkkien monitorit rikki, penkit pienet ja ergonomisesti surkeat. Ruoka oli keskinkertaista, mutta oli sentään minulle järjestetty tilaukseni mukainen erikoisruoka. Yö kului puolitorkuksissa kuunnellen mp3-tiedostoina Jarno Mällisen kirja Kieroonkasvukertomus.
Noin 11 tunnin lennon jälkeen saavuttiin Helsinkiin. Minä tulin maahan ulkomaalaisena, koska Suomen passini on rikki. Se pitää uusia matkan aikana.
Kentällä sitten otettiin käyttöön suomalainen kännykkäliittymä ja bussikortti sekä aloitettiin sopeutuminen ainakin puolittain vieraaseen kulttuuriin, Suomi ja minä olemme molemmat muuttuneet tämän 10 vuoden poissaoloni aikana. Minulla on ollut alussa myös kielivaikeuksia. Minä kun olen elänyt tuon 10 vuotta enimmäkseen englanniksi.
Olen asettunut vanhaan Herttonimeen, jossa ympäristö on esitellyt minulle parhaansa. Kevät on juuri tuloillaan, ruohon viherrys lisääntyy melkein silmissä ja ensimmäiset kukat ovat jo puhkeamassa. Illat ovat valoisat, mutteivät sentään niin valoisat kuin Oulussa ja pohjoisempana. Siellä aionkin käydä ehkä kesäkuun alussa.
Lämmintä vaatetta tuli hankittua jo Brisbanessa ja Suomessa sain lainaksi lisää, osa omia vanoja vaatteitani vosituhannen alkuvuosilta. Näillä ulkoilukin sujui ilman suurempia kärsimyksiä. Minulla ei ollut edes epämiellyttävän kylmä.
Pitää vähän juoksennella siitäkin syystä, että olen ilmoittautunut Helsinki City Run -puolimaratonille toukokuun 5. päivänä.
Se, että kuinka elää vegaanina Suomessa ja Helsingissä, askarrutti aluksi, mutta onneksi tein valmistelevaa työtä googlen avulla, kokosin listat liikkeistä ja tuotteista sekä osoitteista. ensimmäinen ostosreissu tapahtui Itäkeskuksen Ruohonjuuressa, josta ostin mm. hampunsiemeniä. Niitä ei edes saa myydä Australiassa ravintokäyttöön. Sitten on härkäpapua, metsäsieniä ja muuta paikallista ruokaa. Ja kohtahan tulevat myös uudet perunat ja ensimmäiset yrtit, varhaiskaalit ja muut vihannekset.
Paras kulinaristinen kokemus tähän mennessä on ollut Sivuriade-nimisen ravintolan tekemä soijarouhepitsa, josta tuli vegaaninen kun jätti juuston pois. Sen ansiosta täytekerros oheni ja pohjasta tuli todella pehmeänrapea juuri oikealla tavalla paistunut.
Ja vapuksi sitten tofumakkaroita ....
... ruisleipää (jonka vatsanikin hyväksyy) ....
... simaa ...
... och kranavatten ... naturligtvis :D
Juomavesi on täällä niiiiin hyvää, että sitä juo ihan ilokseen .... toisin kuin Brisbanessa ...
Muokattu 10.2012 Brisbanessa.
Jutun kuvat piti käydä laittamassa uusiksi, koska vuodatuksen kuvapalvelin oli hukannut sähkökatkon seurauksena kaikki kuvat. Ja niiden kuvien lisääminen on todella hidasta, suurimmaksi osaksi johtuen palvelimen päästä. Kuvien sijoitusikkunan lataaminen todella vie aikaa.
Näin siis piti palata viiden kuukauden kuluttua näihin Suomen-matkan alkutunnelmiin. Kymmenen vuotta olin maasta pois, ja nyt kaikki oli yhtä aikaa sekä tuttua että uutta. Uutta siinä mielessä, että ihan arkiset asiatkin, kuten kraanasta tuleva raikas ja puhdas vesi aiheutti ihastuksen huokauksia. Niitä tietysti myös aiheutti juuri alkanut kevät. Pari viikkoa aiemmin oli Helsingissäkin vielä ollut lunta. Kuvia tuli otettua satoja tuolla reissulla ja jatkuvasti olin menossa. Voisi näin jälkeen päin tietysti näyttää ja kertoa enemmänkin, mutta tuleeko se tehtyä ...
No, tässä joka tapauksessa muutama kuva lisää Toukokuun alusta.
Passin haku Vapun jälkeen ei ollut ihan helppoa, sillä Pikku-Roban passitoimisto oli juuri muuttanut Pasilaan, ja siellä oli pitkä jono.
Uusia salmiakkikarkkeja. Minusta nuo voittavat turkinpippurit.
Mielenkiintoisia tuotteita tarttui mukaan Itäkeskuksen Ruohonjuuresta. Hampunsiemenet ovat erittäin ravitsevaa ruokaa. Ja niiden myynti ruuaksi on Australiassa kielletty. Härkäpapurouhe on Lassilan tilalta Tuusulasta.
Vappuruokaa. Ja makkara on tietenkin kasvismakkaraa, Poutun kasvisgrilleriä sai myös Itäkeskuksen S-marketista samoin kuin Herttoniemen K-market Hertasta myös.
Viimeisinä Suomen-vuosinani tuli hankittua Aromipesä. Taisi olla ihan viimeistä tuotantoerää siinä vaiheessa kun sen valmistus oli lopetettu. Jo ennen matkaa olin päättänyt, että aromipesä on liki ainoita matkamuistoja, joita otan mukaani Suomesta. Niin, en todellakaan ottanut ruisleipää enkä sinappia, vaan tuon aromipesän sekä muutaman tölkinavaajan - sitä yksinkertaisinta mallia, jota ei Australiasta saa. Täällä ne käyttävät isoja avaajia, ja ne ovat usein niin tylsyneitä, ettei niillä saa tölkkiä auki ilman että auttaa puukolla.
Vapun juhlijoita Senaatintorilla. Tämä paikka ei ole minulle pelkkä turistinähtävyys, vaan 1990-luvun työpaikkani lähiympäristöä. Tänne päin tuli usein suunnattua pieni virkistyskävely ennen tai jälkeen työpäivän ja usein myös ruokatunnilla.
Tämä tienoo oli ihan erilainen vielä vuonna 2001. Silloin alueella olivat vielä VR:n makasiinit, Sanomataloa taidettiin jo rakentaa, mutta Kiasma oli vielä varsin yksinäinen tyylinsä edustaja postitalon kupeessa. Täytyy kyllä sanoa, että hyvältä näyttää nykyään kun katsoo vanhalta Linja-autoasemalta Marskin patsaalle päin.
Ja olihan se rautatieasemakin hieman erilainen silloin kun minä Helsingissä asuin. Tämä kuva taitaa olla vuodelta 1996 tai -97.
Aseman kattamistyöt muistaakseni olivat käynnissä kuitenkin jo vuonna 2002 kun kävin syyskuussa hääreissulla.
