Ilmaista Rahaa
Alkuvuodesta, taisi olla maaliskuuta, Kevin Ruddin työväenpuolueen hallitus ilmoitti taistelevansa talouskriisiä vastaan antamalla kansalaisille käteistä rahaa kulutettavaksi. Vanha kikka miellyttää äänestäjiä on antaa heille takaisin osa niistä rahoista, jotka he ovat veroina maksaneet. Esimerkiksi Singaporen hallitus käyttää sitä usein ennen vaaleja.
Video lisätty 2017.
No, nyt ei ole ihan heti vaaleja tulossa, mutta ennusteiden mukaan vaikeat ajat kuitenkin. Rahat sitten tulivat meille tilille huhtikuun lopussa. Oltiin kuulemma ensimmäisten joukossa, jotka ne saivat. Noin 500 euroa vastaava summa maksettiin kaikille viime vuoden veroilmoituksensa tehneille, joiden tulot jäivät alle tietyn summan. Ne, eläkeläiset ja työttömät, jotka eivät nyt saaneet mitään, olivat jo joulukuussa saaneet puolitoista kertaa tuon summan.
Syksy ei ole synkkä
Syksy tarkoittaa sitä, että on kylmempi ja kuivempi, Ei tarivta enää ilmastointikoneita, ei edes katossa pyörivää potkuria viilentämään makuuhuoneen ilmaa nukkumakelpoiseksi. Tätä kirjoittaessa aamulla viiden jälkeen on lämpötila 21 astetta. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta alkaa tulemaan jo valoisaa. Yöllä on taas satanut. Niin kuin on sadellut aika tasaisesti vapusta lähtien. Sitä ennenkin oli vain reilun viikon tauko pääsiäissateiden jälkeen. Moinen satelu ei ole kovinkaan tyypillistä toukokuulle. Pitäisi olla muutenkin kuivempaa jo nyt eikä pelkästään ilman kosteuden puolesta.
Tässä muutama kuva kaupunkiliikenteestä. Minun ei onneksi mopoineni tarvitse ihan keskustassa ajella. Alla tuo oikealla näkyvä talo vähän lähempää. Ei, ei siellä ole minun työpaikkani. Muuten vain tuli sitä kuvattua kännykkäkameralla liikennevaloissa seistessä.
Alla sitten kuva kotoa, talomme edestä, punaisen porttimme luota. Palmupuu tuottaa punaisia marjoja, joista kultatöyhtökakadut kovasti pitävät. Niistä samoista marjoista pitää myös Sumi-koira. Sanovat, että niissä on jotakin huumaavaa ainetta.
Kasvisruokaa
Tuli eräs lauantai-ilta käytyä ihan ihmisten ilmoilla. Se oli toukokuun yhdeksäs eli Timon päivä kun oli myös buddhalaisten Vesak-juhla. Nancy piipahti siellä kahden entisen naapurinrouvan seurana. Minut hän pudotti mennessään paikallisen kasinon eteen. Astuin sisälle ja kävelin luentosaliin, jossa oli alkamassa luentotilaisuus. Tohtori (siis lääketieteen) Michael Klaper oli saapunut ihan Amerikasta saakka pitämään luentoa kasvisruokavaliosta, tarkemmin sanoen täysin kasvispohjaisesta sellaisesta
eli vegaanisesta.
Yllätyin aika tavalla kun astuin saliin ja näin siellä liki sata kuulijaa. Luulin tuollaisen aiheen täällä vetävän vain kymmenkunta. Parituntisessa luento- ja kyselytilaisuudessa ei tullut esille mitään minulle kovin uutta tietoa, mutta toki muutama hyödyllinen vinkki. Valtaosan ajasta tohtori kyllä käytti vegaanisen ruokavlion puolustelemiseen terveyssyistä ja vielä enemmän ekologisista syistä. Hän kertoi, että lihantuotanto kuluttaa niin paljon maailman vesivaroja, että kasvissyöjänä voisin pitää suihkua päällä 24 tuntia vuorokaudessa enkä siltikään ylltäisi vedenkulutuksessa lähellekään pihvinpurijan aiheuttamaa kulutusta. Välillä aika raflaavia, ei ehkä täysin tieteellisesti perusteltuja väitteitä sielä tuli muitakin: ja vihjaus siihen suuntaan, että kasvisruokavalio jotenkin automaattisesti palauttaisi ihmisen normaalipainoon. Omalta kohdaltani tiedän, ettei näin ole, vaan kyllä pelkillä rehuillakin voi lihoa vaikka kuinka. Niinhän ne lehmätkin tekevät, ja norsukin on päässyt mittoihinsa pelkillä ruohoilla, kasvien lehdillä ja hedelmillä. Paistamiseen tohtori suositteli kookosöljyä ja neuvoi tekemään sen oikein: öljy nopeasti kuumalle pannulle ja paistettavat heti perään ja sitten pikapoiston jälkeen pois. Ei saa päästää öljyä savuamaan. Minulle ihan hyödyllinen neuvo se. Minä olen aika onneton paistinpannun käyttäjänä.
Muuten äitienpäiväviikonloppu sujui molemmilta puutarhatöitä tehden tuossa puolisateisessa ja mukavan viileässä säässä. Juuri ennen sateiden alkua olin tilannut paikalliselta taimitarhalta neljä kuutiometriä parasta mahdollista multaa (hinnaltaan n. 33 euroa kuutio). Siinä on hienon hiekan lisäksi hyvälaatuista kompostia, mm. teepuusta. Sitä tulee ostettua pari kuormaa vuodessa sen lisäksi että tuotetaan toinen mokoma tavallista palmupuumultaa ja haketta. Kaikkia noita on tullut sekoitettua suuri määriä punaisen savimaamme joukkoon.
Nancy on istutellut runsaasti yrttejä ja muita keittiökasveja etupihalle. Niistä laitan kuvia myöhemmin.
Mutta laitanpa vaihteeksi muutaman ruokakuvan. Niin, se tohtori sanoi kyllä, että syömisen pitäisi olla pelkästään ruumiin ravitsemusta eikä mitään viihdettä ja hauskanpitoa. No, minulle sekä syöminen että ruuanlaitto, uusien ruoka-aineiden sekä tuotteiden etsiminen ja kokeilu, ovat suurta hupia ja nautintoa. Kerronpa siis, mitä olen viime aikoina syönyt.
Turkinpippureita ei ole kuvattuna, mutta niitä ostin irtotavarana eräästä paikallsisesta karkkikaupasta nimeltään British Lolly Shop (Englantilainen karkkikauppa). Siellä oli myös hollantilaisia "merkkareita" eli jotain sellaista, mitä 1970-luvun merirosvorahat muistaakseni olivat. Onneksi tuo kauppa on kauakan keskustassa eikä naapurissa. Jos se olisi minkään päivittäisen matkani varrella, tulisikin vaikeuksia olla pysähtymättä sen kohdalle. Minusta kun salmiakin syöntiin kuuluu se, että sitä otetaan paljon kerralla suuhun ja lopetetaan vasta kun pussi on tyhjä!
Ja sitten vähän muita ostoksia. Aasia-kaupassa käydään liki viikottain ja sieltä on peräisin suurin osa kuivaruuista. Ostelen paljon eriliais palkokasveja, herneitä ja papuja. Liottelen niitä ja valmistan intialaisittain. Käytän paljon valmiita mausteseoksia, mutta myös sekoittelen itse. Vasemmalla näkee jauhettu anista ja oikealla Ryvita-paketin vieressä Mustaa kuminaa (Black Jeera, Bunium persicum). Jossain siinä lähettyvillä on myös sinapinsiemeniä sekä sarviapilan siemeniä ja kuivattuja lehtiä. Valkosipulia tietysti ja inkivääriä vielä ja asafoetidaa jauheena.
Aika voimakkaassa intialaistyyppisessa maustesokessa marinoin noita soijapapanoita (TVP, soijaproteiini), joita sitten käytän riisin ja vihannesten lisäkkeenä. Keskellä on ravintohiivahiutaleita, joita käytän mausteena sekä B-vitamiinien lähteenä. Ja sitten taas karkkia. Lakritsi on halpaa ja sitä on melkein joka kaupassa. Sitä käytän enemmän kuin salmiakkia. Tosin kyllä aina sitä syödessäni kuvittelen, että minulla olisi pussillinen ammoniumkloridia (eli salmiakkijauhetta, sitä, mitä ainakin ennen sai Suoemssa apteekista), johon voisin lakritsipatukkaa välillä kastaa. Alarivissä näkyy Caro-merkkistä kahvinkorviketta, joka on valmistettu paahdetusta viljasta. Sitä olen alkanut käyttää kahvin sijasta. Tosin välillä käytän ihan Nescafe GreenBlend -nimistä "terveyskahvia". Siinä sanovat olevan enemmän antioksidantteja kuin vihreässä teessä. Se on valmistettu paahtamattomista ja paahdetuista kahvipavuista. Itse paikallisista pavuista jauhettua espressoa en ole vähän aikaan käyttänyt, mutta varmasti taas joku päivä tulee sitä hankittua.
Ja sitten vähän jauhoja pannukakkuja, lettuja tai ohuita "rieskoja" varten. Aasiakaupasta niinikään. Atta on intialaistyyppistä vehnäjauhoa. Siihen vähän sekaan maissijauhoa sekä sideaineeksi kikhernejauhoa (besan, gram) niin syntyy koossa pysyvä lättytaikina ihan ilman kananmunaa.
Muistoja Pietarista
1990-luvulla vietin paljon aikaani Venäjällä, erityisesti Pietarissa. Viimeisimmän, ja toistaiseksi viimeisen, Pietarin-matkani tein vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Saavuin muutama päivä ennen joulua ja palasin takaisin tammikuun alussa 2000 työpaikalleni varmistamaan, että paljon puhuttu ja pelätty vuosituhannen vaihteen tietokoneongelma ei ollut aiheuttanut katastrofia. Minä olin niin varma, ettei ollut, että pidin lomani pomoni vastustuksesta huolimatta. Uuden vuoden vietosta on omat videonsa, mukaan lukien se kun Boris Jeltsin ilmoitti luopuvansa presidenttiydestä. Se loi lisäjännitystä asiaan, etenkin aamulla kun liikkellä oli huhu, että kohta ilmoitetaan tv:ssä jokin suuri uutinen, mutta kukaan ei tiennyt mikä se olisi, ihan neuvostoaikojen tyyliin siis.2017: Alkuperäiset videot ovat kadonneet. Lisätty samat videot jälkeen päin. Videoiden jälkeen olen lisännyt pari kuvakollaasia Pietarin-matkoiltani. Täytyypä sanoa, ettei ole ikävä sinne. Se oli sitä aikaa, kun paremmasta en tiennyt. Viimeksi olen käynyt Pietarissa toukokuussa 2000.
Videota on paljon siihen nähden, että niissä toistuvat paljolti samat maisemat. Syynä tietysti se, että en ole kerinnyt muokkaamaan pätkistä kunnon esityksiä vaan kopoioin ne suoraan nauhoilta koneelle. Kamerana minulla oli tavallinen 8 mm kamera NTSC-koodauksella. Siitä johtuu kuvan alkeellinen laatu.
Tuo matkaopas puhuu hauskaa ja hyvää venäjää. Melkein kaiken ymmärsin jo silloin.
