 |
| Helmikuussa 2025 kerroin siitä, miten Erik oli matkannut mummolaan jo tammikuun lopulla. Minäkin kävin siellä tekemässä hänen kanssaan matkan Phu Quoc -saarelle Oli tarkoitus tuoda hänet kotiin, mutta hän halusi jäädä viellä "kymmeneksi päiväksi", joten tulin tänne kakkoskotiin yksinäni. Minulle lähetettiin sieltä kuvia ja ääniviestejä. Tässä kuvassa Erik hoivaa puolen vuoden ikäistä pikkuserkkuaaan. Pieniä ilonpilkkuja tämän ahdistavan maailmantilanteen keskellä. Antaako Trump ukrainan Venäjän käsiin? Sytyttääkö hän suursodan? Miten paljon hänen toimensa vahvistavat Eurooppaa? Saadaanko Venäjä torjuttua? |
- Kuvat maaliskuulta 2025 Googlen kuvapalvelusta
- Videot
- Toinen koulupäivä 27.3.2025
- Kolmas koulupäivä 28.3.2025
- Metro on saapunut Saigoniin 9.3.2025
- Pohdiskelen koulua ja muutakin aamukävelyllä
- Kooste maaliskuun 2025 videoista
8.3. Donald Trump on arvaamaton
Todellakin maailmantilanne ahdistaa. Kuun ensimmäisenä päivänä tuli uutinen Yhdysvaltain valkoisesta talosta, jossa presidentti Trump ja varapresidentti Vance olivat käyneet Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kimppuun sanallisesti esittäen kohtuuttomia ja typeriä syytöksiä. Sitä ennen hän oli jo kutsunut Zelenskiä diktaatooriksi, jonka kannatus maassaan on 4 prosenttia, väittänyt, että Ukraina aloitti sodan hyökkäämällä Venäjälle. Sen jälkeen hän on päättänyt lakkauttaa avun Ukrainalle ja kehunut Venäjää. Nousevat esiin vanhat epäilyt siitä, että Donald Tump olisi Venäjän valtaan nostama agentti, vähintäänkin häntä voimakkaasti tukeva.
toisaalta sitten tänään saatiin lukea uutisia, joiden mukaan hän on viime päivinä arvostellut Venäjää.
Positiivisin tulkinta tilanteesta voisi olla se, että kaikki tuo on orkestroitua teatteria, jonka tarkoitus on hämmentää sodan molempia osapuolia ja lopuksi pakottaa ne rauhaan. Siis keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa.
Näin loogiselta ei hänen käytöksensä kuitenkaan tunnu vaan se tuntuu vaihteleviin suuntiin lenteleviltä kiukupurkauksilta, hyvin epävakaalta, tunteenomaiselta raivoamiselta. Sitä vain ihmettelee, miten tuollainen poukkoilu voi olla mahdollista noin merkittävässä virassa koko maailmanakin kannalta.
Näin loogiselta ei hänen käytöksensä kuitenkaan tunnu vaan se tuntuu vaihteleviin suuntiin lenteleviltä kiukupurkauksilta, hyvin epävakaalta, tunteenomaiselta raivoamiselta. Sitä vain ihmettelee, miten tuollainen poukkoilu voi olla mahdollista noin merkittävässä virassa koko maailmanakin kannalta.
 |
| Tiktok : @timsippala |
Yllättäen löysin lohtua TikTokista. Aloin käyttämään sitä sovellusta vasta tämän vuoden puolella sen jälkeen, kun kuulin Erikin usein viittaavan johonkin, mitä siellä on näkynyt tai kuulunut. Toki hänen suosikkinsa ei ole TikTok vaan Youtuben videot.
Aluksi virtaani ilmestyi vietnamilaisten teinityttöjen videoita, joissa he pääasiassa esittelvät itseään, laulavat tai tanssivat tai puhuvat jotain, mitä en ymmärrä. Sitten aloin etsimään mielekkäämpää sisältöä: Ukrainaa tukevaa sellaista. Sitäkin löytyi ja siinä seossa myös Venäjää ylistävää. Sitten tuli suomalaista ja hyvin paljon amerikkalaisia nuoria, jotka solvaavat nykyhallintoa ja esittävät vastalauseita Trumpille. Myös ukrainalaisia kertomassa elämästään, laulamassa, tanssimassa, opettamassa kieltän.
Aluksi virtaani ilmestyi vietnamilaisten teinityttöjen videoita, joissa he pääasiassa esittelvät itseään, laulavat tai tanssivat tai puhuvat jotain, mitä en ymmärrä. Sitten aloin etsimään mielekkäämpää sisältöä: Ukrainaa tukevaa sellaista. Sitäkin löytyi ja siinä seossa myös Venäjää ylistävää. Sitten tuli suomalaista ja hyvin paljon amerikkalaisia nuoria, jotka solvaavat nykyhallintoa ja esittävät vastalauseita Trumpille. Myös ukrainalaisia kertomassa elämästään, laulamassa, tanssimassa, opettamassa kieltän.
8.3. Lauantai - Matka Saigoniin
Tänä iltana lähden yöbussilla Saigoniin. Olen siellä suntaintai-aamuna. Maanantai-aamuna Erikin on määrä tulla äitinsä kanssa mummolasta sinne. Käymme Fänpekka -leikkipaikalla tapaamassa paikallisia ystämivämme ja illalla otamma kaikki kolme yöbussin tänne kakkoskotiin.
11.3. Käytiin Saigonissa
Niin kävi kuin olin suunnitellut, vaikkei se ihan kivuttomasti käynytkään.
Lauantai-iltana kymmenen maissa pyöräilin ihan sillä poljettavalla munamankelillani viiden kilometrin päähän bussiasemalle, jonne jätin pyörän lukittuna parkkiin hallin perälle. Niin teen mieluummin kuin käytän bussiyhtiön tarjoamaa lipun hintaan sisältyvää minibussikuljetusta. Erityisesti takaisin tullessa sitä joutuu usein odottelemaan hyvinkin pitkään. Tuntuu siltä, että ne laittavat minut aina viimeiseksi jonossa. Ehkä tmä suunta on syynä siihen enkä minä. Tietysti voi olla, että niillä on sopimus jonkun taksinkuljettajan kanssa siitä, että minua motivoidaan ottamaan kyyti, kun kyllästyn odottamaan. Toki niitä takseja ei ole aina siellä saatavissa eikä täällä pikkukaupungissa toimi Grab-taksisovellus eivätkä muutaan vastaavat.
Matkalla ja bussia odotellessani kuuntelin Aleksei Navalnyin testa Patriot englanniksi. Se ilmestyi viime vuonna Navalnyin kuoleman jälkeen. Olen lukenut tai kuunnellut melkein kaiken hänestä kirjoitetun, joten pääosin tunnen hänen tarinansa, mutta tässä oli runsaasti yksityiskohtia hänen itsensä kertomana.
Olin jo saanut kuunneltua sen toisen, niinikään Audible-palvelusta ostaman Ronnie James Dion muistelmateoksen Rainbow in the Dark.
Siitä kirjoitin tuoreeltaan Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmään näin:
Ronnie James Dio, Rainbow in the dark. Omaelämäkerta. Saatavilla suomeksi ainakin paperikirjana, äänikirjana englennaiksi. Minä kuuntelin Audiblen version.
Tuolla italialaisjuurisella symppiksellä oli mahtava lauluääni. Sen lisäksi hän oli kirjallisuuden ystävä: luki paljon, eriktyisesti keskiajan historiaan ja mystiikaan liittyvää. Hän kirjoitti päiväkirjaa kynällä paperilla, ja näistä päiväkirjoista on muokattu tämä muistelmien ensimmäinen osa (?)
Olin jo saanut kuunneltua sen toisen, niinikään Audible-palvelusta ostaman Ronnie James Dion muistelmateoksen Rainbow in the Dark.
Siitä kirjoitin tuoreeltaan Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmään näin:
Ronnie James Dio, Rainbow in the dark. Omaelämäkerta. Saatavilla suomeksi ainakin paperikirjana, äänikirjana englennaiksi. Minä kuuntelin Audiblen version.
Tuolla italialaisjuurisella symppiksellä oli mahtava lauluääni. Sen lisäksi hän oli kirjallisuuden ystävä: luki paljon, eriktyisesti keskiajan historiaan ja mystiikaan liittyvää. Hän kirjoitti päiväkirjaa kynällä paperilla, ja näistä päiväkirjoista on muokattu tämä muistelmien ensimmäinen osa (?)
Pidän musiikkiinkin liittyvistä elämäkerroista, mm. Pedro Hietarses tarina on jäänyt mieleen. Minä olen vain kuuntelijana, joten keikkaelämä ja erilaiset laitteet ja säädöt eivät ole minulle tuttuja, mutta kuulen niistäkin mielelläni. Tässäkin kirjassa on paljon tarinaa henkilökemoista: mm. Ritchie Blackmoresta ja Toni Iommista. Monia amerikkalaisia ja brittiläisiä bändeä 60-80-luvuilta on mainittu, myös Hanoi Rocks.
Tämä 1942 syntynyt muusikko soitteli ja opisekli mussiikkia jo Elviksen uran alun aikoihin. Kirjassa on paljon anekdootteja ja muisteloita 1960-80-luvuilta. Myös hurjaa rock-elämää kuvataa: auto-onnettomuuksia, keikkamatkoja, hotellihuoneiden hajottamisia, huumesekoiluja.
Minulle hän on suuri suosikki Ken Hensleyn (Uriah Heep) ohella. Toivottavasti jälkimmäisestäkin saa kuulla muistelmakirjasta.
Suurimman osan bussimatkasta nukuin tai torkuin niin, että se kuutisen tuntia kapungin itäiselle bussiasemalle, Mien Dong Muoi sujui nopeasti, lähes ilman muistijälkiä. Yleensäkään en muista bussi- tai lentomatkoista juuri mitään vaan enemmän ajasta perillä.
Olin Saigonin itäisellä bussiasemalla, kaukana keskustasta vähän ennen aamukuutta sunnuntaina 9.3.
Bussiaseman toimistossa kysyin pikkubussia lähimmälle metroasemalle. Tammikuun käynnillä lähin asema oli kolmen kilometrin päässä.
Toimistossa lorviva, asusta päätellen kuljettaja, pyysi minua seuraamaan portaat ylös lähtöaulaan ja ulos. Hän osoitti 30 metrin päässä olevaa valaistua metroasemaa ja kertoi mitä sieltä löytyi. Aamupimeässä asema oli todella kirkkaasti valaistu sisältä ja ulkoa. Opastetaulujen tekstit olivat isolla kuin Singaporessa. Niin helppo oli minunkin nähdä ne ja löytää oikeaan paikkaan.
Aamun juna oli täällä pääteasemalla tyhjä, mutta seuraavalta, yliopiston asemalta, tuli jo nuoria aikuisia kyytiin. Oli niin outoa nähdä fiksun oloisia, siististi pukeutuneita, hiljaisia ihmisiä. Tuli mieleen vuoden 2002 ensi reissut Singaporen metrossa.
Yritin ostaa päivälipun, jonka maksamiseen kävi periaatteessa kansainvälinen luottokortti. Minun Wise-korttini ei kuitenkaan toiminut luultavasti näppäilyvirheen takia. Oli vaikea yrittää kopioida kortin tiedot tsoisesta ohjelmasta metrosovellukseen. Henkilökuntakin yritti auttaa, muttei onnistunut. Lopulta he kertoivat, että täkäläinen pankki-pikamaksukorttikin käy kertalipun ostamiseen. Sitä vain näytettiin etälukijalle ja portti näytti vihreää valoa. Korttia piti näyttää myös poistuessa n. puolen tunnin matkanteon jälkeen toisella pääteasemalla.
Yritin ostaa päivälipun, jonka maksamiseen kävi periaatteessa kansainvälinen luottokortti. Minun Wise-korttini ei kuitenkaan toiminut luultavasti näppäilyvirheen takia. Oli vaikea yrittää kopioida kortin tiedot tsoisesta ohjelmasta metrosovellukseen. Henkilökuntakin yritti auttaa, muttei onnistunut. Lopulta he kertoivat, että täkäläinen pankki-pikamaksukorttikin käy kertalipun ostamiseen. Sitä vain näytettiin etälukijalle ja portti näytti vihreää valoa. Korttia piti näyttää myös poistuessa n. puolen tunnin matkanteon jälkeen toisella pääteasemalla.
Minä jatkoin matkaa lähistöllä sijaitsevaan vegaaniseen voileipäbaariin. En ollut aiemmin tätä paikkaa nähnyt ja yllätyin sen korkeasta tasosta.
Kävelin kohti muotistudiota, jossa minulla oli tapaaminen kello yhdeksältä muotistudiolla, joka teki minulle toivitteni mukaisen Ukraina-puvun, jota on tarkoitus käyttää sopivissa juhlatilanteissa. Kun ei sellaista tullutkaan, esim. Suomen lähetystön järjestämiä ministeri- ja muita tpaamisia, niin toistaiseksi sille ei ole tullut käyttöä.
Niinpä kysyin heiltä Zalo-vistillä, voisivatko he painaa samat kuviot tai ainakin osan t-paitaan. Tuossa juhlapuvussa ne ovat käsin kirjotut. Suunnittelija pyysi minua tuomaan muutaman t-paidan tai hihattoman topin malliksi, jotta voidaan määritellä koko ja muoto, johon sitten lähdetään suunnittelemaan.
Vaatteiden teettäminen käsin ei ole Vietnamissa kovin kallista. Etenkin isokokoiselle ihmiselle se on lähes ainoa vaihtoehto löytää sopivan kokoisia.
Minä en voi enää käyttää mitään paksuja vaatteita vaan olen tottunut ilmaviin ja löysiin vaatteisiin. Nyt halusin ottas selvää, voisiko saada toppeja ja t-paitoja luonnonmateriaalista: hamppu, bambu ja muut. Suunnittelija lupasi ottaa selvää asiasta. Näytti siltä, että he ovat nyt varsin kiireisiä, joten lupasin, ettei kiirettä ole.
Olimme valmiit jo kymmeneltä, joten mietin mitä tehdä. Sohvasurffauksen, Couchsurfing, hangout-toiminnolla olen ennenkin löytänyt mukavia juttukavereita, joskus myös epämukavia. Nyt kokeilin onneani ja löysin erään opettajan, joka etsi englanninkielisiä kavereita lapselleen. Otin yhteyttä ja kerroin Erikin tulevan huomenna maanantaina kaupunkiin Fanpekka-leikkipaikalle. Hän sanoi, että sekä hän että lapset ovat arkisin koulussa, joten tapaaminen ei nyt sovi. Koululomien aikana voisi sopia.
Sovimme kuitenkin kahvihetken hänen kanssaan ja tapasimme kahvilassa muutaman kilometrin päässä. Sinne pääsin kätevästi taas mopotakilla.
Istuimme pari tuntia ja juttelimme lasten koulutuksesta. Tämä noin nelikymppinen nainen oli paikallisen yliopiston fysiikan opettja ja parin nyt jo teini-ikäisen äiti. Hän kertoi valinneensa lapsilleen parhaat koulut kohtuuhintaisista paikallisista. Hän ei ollut lainkaan innostunut kotikoulusta tai epäkoulusta. Keskustelu oli kuitenkin hyödyllinen.
Marco, kaveri, jonka olin tavannut muutamia kertoja siellä mummolan tienoilla Lai Vungin kaupungissa sekä joskus Saigonissa käydessäni, lupasi tulla myös paikalle, mutta hän ei sitten lopulta kerennytkään. Taisi olla jo kolmas tai neljäs kerta, kun emme onnistuneet tapaamaan Saigonissa, jossa hän oli asunut jo muutaman vuoden.
Juttukaverillanikin oli menoa, joten oli vapaa jo puolen päivän jälkeen. Otin mopon takaisin keskustaan ja kirjauduin netistä buukkaamaani hotelliin.
Kävin syömässä gourmet-tason kasvisravintolassa aterian, joss aoli kauniisti aseteltuja kasviksia, myös tuoreita mutta muu osa ateriaa aika öljyistä ja suolaista kuten täällä on tapana. Palvelu oli joogatyylistä yliystävällistä.
Lähdin kävelemään kothi turistikatua Bui Vien kauta, Pham Ngu Lao - 23.9.-puistoa, jossa on eniten elämää sekä hyvässä että vähemmän hyvässä. Kadulla näkyi parkissa kymmeniä mopoja niin, että kulku oli vaikeaa.
Itse puistossa oli Japani-festivaali.
Käveleskelin siellä katsellen anime-pukuisia tyttöjä ja myyntikojuja iltahämäriin saakka. Hotellilla oli jo hyvissä ajoin.
Itse puistossa oli Japani-festivaali.
Käveleskelin siellä katsellen anime-pukuisia tyttöjä ja myyntikojuja iltahämäriin saakka. Hotellilla oli jo hyvissä ajoin.
Maanantai-aamuna ei ollut kiirettä. Kävin hotellia lähellä olevassa vegaanisessa voileipäkaupassa syömässä aamiaisen ja varmistin, että Erik ja äitinsä olivat lähteneet mummolasta bussilla kohti Saigonia. Minun oli pitänyt jopa hieman suutahtaa Erikille, joka sanoi viipyvänsä mummolassa vielä kymmenen päivää. Sanoin ehdottoman ein, koska he olivat viipyneet siellä jo kuutisen viikkoa.
He saapuivat yhdentoista jälkeen ostoskekukseen puolimatkassa bussiasemaltaan Fänpekkaan. Olin siellä heitä odottamassa. Otimme yhdessä taksin AEON-ostoskekukseen, jonka tiloissa Fänpekka sijaitsi.
Tunsimme paikan Erikin kanssa, koska olimme käyneet täällä tammikussa. Silloin tapasimme 10-vuotiaan Mai Chi -tytön, joka ei käynyt koulua, mutta osasi englantia paikalliseksi erittäin hyvin.
Siellä tapasimme hänet vanhempineen. Hänen äitinsä ei osaa englantia, mutta isä osaa hyvin. Minulla oli siis juttukaveri ja lapsilla toisensa. Paikalle tuli myös muutama vietnamilainen kotikouluäiti lapsineen, mutta Erik ja Mai Chi leikkivät enimmäkseen keskenään, minä juttelin hänen isänsä kanssa ja Erikin äiti joidenkin paikallisten sen minkä jutteli. Hän on yleensä hiljainen ja vetäytyvä muiden kuin perheensä kanssa.
Toki välillä Mai Chi leikitti myös muita vietnamilaisia lapsia ja samassa ryhmässä Erikiä. Häneltä sujui vaihto kielestä toiseen kun muut eivät osanneet englantia.
Olin varannut meille bussiliput tänne kakkoskotiin iltakymmeneksi. Hieman ehtivät jo Erik ja äitinsä pitkästyä, kun Mai Chi vanhempineen lähtivätkin aikaisemm kotiin eikä ollut Erikillä kavereita.
Odottelimme AEON Mall-ostoskeskuksen ilmastoiduissa auloissa ja otimme taksin An Suong -bussiasemalle. Se on kaupungin pohjoisosassa sijaitseva vanha ja epäkäytännöllinen paikka, mutta oli tuolloin meitä lähin. Erik ja äitinsä nukkuivat samassa hytissä, pieniä kun ovat molemmat, minä heidän takanaan omassani.
Aamu neljän jälkeen olimme kotona. Erik ja äitinsä tulivat bussifirman pakettiautolla kotiovelle saakka ja minä omalla pyörälläni, jonka olin menomatkalla jättänyt parkkiin bussiasemalle.
Navalnyin kirja Patriot / Patriotti on vielä kuuntelun alla, mutta kirjoitin siitä jo arvostelun Facebook-ryhmään Kirjallisuuden ystävät:
Aleksei Navalnyi (1976 - 2024) oli myös kirjallisuuden ystävä. Hänen muistelmissaan Patriootti kerrotaan myös siitä, miten hän joutui vaikeuksiin valtavien kirjapinojen kanssa, kun hänet määrättiin siirron yhteydessä kantamaan kirjansa itse. Kirjoja hän oli ostanut itse ja niitä lähetettiin hänelle vankeuden alkuaikoina. Myöhemmin hän ei saanut lukea kun Raamattua, mutta fiksuna miehenä hän pyysi sen luettavakseen usealla kielellä.
Navalny oli terävä ja nokkela sanankäyttäjä sekä suullisesti (esim. Kalsarinmyrkyttäjä-puhe v. 2021) että kirjallisesti: Instagram- ja blogipostaukset sekä päiväkirjat, jotka hänen kuolemansa jälkeen koottiin ja julkaistiin usealla kielellä, myös suomeksi.
Kannattaa lukea ja kuunnella, vaikkei olisikaan hänen kannattajansa. Terävää ajankuvaa Putinin Venäjältä ja sen vankiloiden arjesta, ihastuttava rakkaustarina hänen ja Julia-vaimon yhteisestä taipaleesta.
Sen verran nokkelasti ja kärkevästi hän kritisoi Putinia ja hänen korruptoitunutta hallintoaan, ettei ole ihme, että hänestä haluttiin päästä lopullisesti eroon.
Suomennoksesta en tarkemmin osaa sanoa, koska kuuntelin teoksen englanniksi Audiblesta. Kannattaa muidenkin englannin harrastajien tehdä samoin.
P.S. Haulla Navalnyi suomeksi voi löytää osan kirjan tarinoista suomeksi ja maksutta: ne, jotka on julkaistu Instagramissa.
Maanantaina 17.3. Erik sanoi haluavansa "Co-cart"-puistoon, sinne, missä olimme käyneet tammikuussa. Pyörän poljin irtosi matkalla eikä mikään moottoripöräkorjaamo lähistöllä suostunut lianaamaan minulle 16-millistä kiinto tai lenkkiavainta, koska pyöräni näytti niin erikoiselta. Siksi piti ajaa takaisin kotiin korjaamaan poljin. Siinä meni sen verran aikaa, että päätimme siirtää retken seuraavaan päivään.
Parin tunnin jälkeen olimme saaneet tarpeeksemme ja lähdimme kohti kotia.
Eräänä päivänä tosin oli leikkipaikalla pikkutyttö äitinsä kanssa ja Erik halusi leikkiä heidän kanssaan, hän mm. kuskasi tyttöä pyörän takana samalla tavalla kuin Mai Chi -tyttö oli kuskannut häntä Fanpekassa.
13.3. 2025
Talvisodan päättymispäivä 85 vuotta sitten. Suomi joutui surukseen taipumaan koviin rauhanehtoisin, koska ei saanut riittävästi aseapua muilta mailta. Neuvostoliitto oli aloittanut hyökkäyksensä marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Suomi kesti runsaat kolme kuukautta.
Nyt Ukraina on kestänyt vastaavaa hyökkäystä jo yli kolme vuotta. Tilanne näyttää nyt huonolta sekä sotilaallisesti että poliittisesti: alkukuusta Trump ja Vance haukkuivat Zelenskyin pataluhaksi. Sitten ääni Trumpin kellossa vähän pehmeni, koska Zelenskyi joutui antamaan hieman periksi, jopa jossain mielessä nuoleskelemaan ja suostumaan USA:n esittämään rauhansuunnitelmaan. Venäjä ei ole sitä vielä hyväksynyt, ja tuskin hyväksyykään. Näyttää todellakin siltä, että Putin haluaa vakiinnuttaa Neuvsotoliiton romahdusta edeltäneen tilanteen eli hallitsemaan entisiä neuvostotasavltoja ja jopa näennäisesti itsenäisinä pysyneitä SEV-maita. Ja sitten Suomea? Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että osana rauhanehtoja Suomi joutuu luopumaan NATO-jäsenyydestä siksi, että se Venäjän mukaan kuuluu sen puskurivyöhykkeeseen.
Nyt Ukraina on kestänyt vastaavaa hyökkäystä jo yli kolme vuotta. Tilanne näyttää nyt huonolta sekä sotilaallisesti että poliittisesti: alkukuusta Trump ja Vance haukkuivat Zelenskyin pataluhaksi. Sitten ääni Trumpin kellossa vähän pehmeni, koska Zelenskyi joutui antamaan hieman periksi, jopa jossain mielessä nuoleskelemaan ja suostumaan USA:n esittämään rauhansuunnitelmaan. Venäjä ei ole sitä vielä hyväksynyt, ja tuskin hyväksyykään. Näyttää todellakin siltä, että Putin haluaa vakiinnuttaa Neuvsotoliiton romahdusta edeltäneen tilanteen eli hallitsemaan entisiä neuvostotasavltoja ja jopa näennäisesti itsenäisinä pysyneitä SEV-maita. Ja sitten Suomea? Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että osana rauhanehtoja Suomi joutuu luopumaan NATO-jäsenyydestä siksi, että se Venäjän mukaan kuuluu sen puskurivyöhykkeeseen.
15.3.2025 Aleksei Navalnyi
Navalnyin kirja Patriot / Patriotti on vielä kuuntelun alla, mutta kirjoitin siitä jo arvostelun Facebook-ryhmään Kirjallisuuden ystävät:
Aleksei Navalnyi (1976 - 2024) oli myös kirjallisuuden ystävä. Hänen muistelmissaan Patriootti kerrotaan myös siitä, miten hän joutui vaikeuksiin valtavien kirjapinojen kanssa, kun hänet määrättiin siirron yhteydessä kantamaan kirjansa itse. Kirjoja hän oli ostanut itse ja niitä lähetettiin hänelle vankeuden alkuaikoina. Myöhemmin hän ei saanut lukea kun Raamattua, mutta fiksuna miehenä hän pyysi sen luettavakseen usealla kielellä.
Navalny oli terävä ja nokkela sanankäyttäjä sekä suullisesti (esim. Kalsarinmyrkyttäjä-puhe v. 2021) että kirjallisesti: Instagram- ja blogipostaukset sekä päiväkirjat, jotka hänen kuolemansa jälkeen koottiin ja julkaistiin usealla kielellä, myös suomeksi.
Kannattaa lukea ja kuunnella, vaikkei olisikaan hänen kannattajansa. Terävää ajankuvaa Putinin Venäjältä ja sen vankiloiden arjesta, ihastuttava rakkaustarina hänen ja Julia-vaimon yhteisestä taipaleesta.
Sen verran nokkelasti ja kärkevästi hän kritisoi Putinia ja hänen korruptoitunutta hallintoaan, ettei ole ihme, että hänestä haluttiin päästä lopullisesti eroon.
Suomennoksesta en tarkemmin osaa sanoa, koska kuuntelin teoksen englanniksi Audiblesta. Kannattaa muidenkin englannin harrastajien tehdä samoin.
P.S. Haulla Navalnyi suomeksi voi löytää osan kirjan tarinoista suomeksi ja maksutta: ne, jotka on julkaistu Instagramissa.
18.3. Päiväretki teemapuistoon
Viikon verran olimme enimmäkseen kotosalla sen jälkeen kun Erik ja äitinsä olivat kotiutuneet pitkältä lomaltaan.Maanantaina 17.3. Erik sanoi haluavansa "Co-cart"-puistoon, sinne, missä olimme käyneet tammikuussa. Pyörän poljin irtosi matkalla eikä mikään moottoripöräkorjaamo lähistöllä suostunut lianaamaan minulle 16-millistä kiinto tai lenkkiavainta, koska pyöräni näytti niin erikoiselta. Siksi piti ajaa takaisin kotiin korjaamaan poljin. Siinä meni sen verran aikaa, että päätimme siirtää retken seuraavaan päivään.
 |
| Pyörän irronnutta poljinta eivät halunneet moottoripyörkorjaajat kiinnittää paikalleen. Siksi piti tehdä se itse kotona. tulevaisuutta varten otin kuvan toimenpiteestä, jos joskus vielä tarvitsen apua. Oikealla vain demonstroidaan sitä, että tiellä täytyy varautua kohtaamaan mitä tahansa. |
Niinpä teimmekin reissun vasta tiistaina 18.3.
Cartin-autoilla emme saaneet ajaa nytkään, mutta jotain kivaa sentään löysimme.
Toli ei ollut tällä
Oli lämmin, jopa kuuma, aurinkoinen päivä. Olimme ainoat asiakkaat paikalla. Erik olisi halunnut tavata sen saman australialaisen pojan jonka olimme tavanneet tammikuussa.
Cartin-autoilla emme saaneet ajaa nytkään, mutta jotain kivaa sentään löysimme.
Toli ei ollut tällä
Oli lämmin, jopa kuuma, aurinkoinen päivä. Olimme ainoat asiakkaat paikalla. Erik olisi halunnut tavata sen saman australialaisen pojan jonka olimme tavanneet tammikuussa.
Parin tunnin jälkeen olimme saaneet tarpeeksemme ja lähdimme kohti kotia.
29.3. Uusi koulu
Emme paljoa matkustelleet loppukuusta. Pari kertaa kävimme vanhoilla tutuilla sisäleikkipaikoilla, jälleen viikolla, joten emme tavanneet uusia emmekä vanhoja kavereita.
Eräänä päivänä tosin oli leikkipaikalla pikkutyttö äitinsä kanssa ja Erik halusi leikkiä heidän kanssaan, hän mm. kuskasi tyttöä pyörän takana samalla tavalla kuin Mai Chi -tyttö oli kuskannut häntä Fanpekassa.
Uimassakin kävimme muutaman kerran nyt on lämpimin ja kuivin aika vuodesta. Toki yöt ovat poikkeuksellisesti vieläkin viileitä, vaikka iltapäivät polttavan kuumia.
Eräänä päivänä otin yhteyttä kymmnen kilometrtin päässä asuvaan naiseen, joka vuosi sitten kertoi omistavansa esikoulun, mutta aikovansa muuttaa tyttärineen Suomeen. Sain kuulla, että he asuvat nyt Somessa, vieläpä Salossa, joka on minun koulukaupunkini. Osa Saloa on nykyään myös lapsuuteni asuinkunta Pertteli, jonne olimme muuttaneet äidin kätilön toimen perässä minun ollessani reilun vuoden ikäinen.
Puhuimme tuon naisen kautta kouluista ja hän suositteli tutustumaan parhaaksi tietämäänsä. Se on kulu, jossa opetetaan sekä vietnamiksi että englanniksi. Otin yhteyttä sinne ja kysyin, josko voisimme osallistua aluksi vain englanninkieliseen opetukseen osapäiväisesti: muutaman tunnin viikossa. Siihen suostuttiin ja niinpä kävimme tutustumassa kouluun. Saimme jopa vierailla oppitunneilla ja parin päivän päästä sovimme hinnasta, jolla pääsemme osallistumaan niihin halutessamme.
Aluksi meille haluttiin tehdä suunnitelma eli olisimme osallistuneet noille kaikille keltaisella merkityille tunneille, emme valkoisille vietnaminkielisille. Neuvottelin kuitenkin sopivamman ratkaisun eli sellaisen, että saamme ilman ennakkosuunnitelmaa päivän varoitusajalla osallistua parhaaksi katsomillemme tunneille. Maksamme niistä erikseen, 250 000 dongia 40 minuutin tunnista. Se on euroista n. 10 euroa. Koko viikon hinnaksi tolisi 240 euroa ja koko kuun liki tuhat. Se on minulle liika kallis hinta rahallisesti ja meille molemmille liian monta tuntia. Haluan aloittaa pehmeämmin ja katosa kuinka tilanne kehittyy.
Vietnamissa yksilöllisyys ei ole mitenkään tavallista, joten tällainen ratakaisu edes lyhyeksi aikaa on jotain, mitä en olisi kuvitellut löytäväni. Ja vielä se, että minä saan olla luokkahuoneessa Erikin tukena, on suuremmoista. Minä nautin siitä ja Erik kokee sen turvalliseksi.
Tiistaina 25.3. kävimme ensimmäisellä "Phonics" eli äänneopin tunnille. Tiedän, että se on nykyversio minun kouluaikojeni tavaamisesta lukemaan oppimisen apukeinona.
Sen jälkeen kävimme vielä torstaina ja perjantaina kaksoistunneilla molempina päivinä. Abeka-kotioppimissarjan kirjasta opiskelimme Italiaan liittyviä asioita, mm. väritimme Pisan kaltevaa tornia.
Verrattuna tavallisiin valtion kouluihin luokat ovat pieniä ja hiljaisia, opetus on ladukkaampaa ja tietysti maksut korkeampia.
Joka luokalla on oma opettaja. Meidän esikouluryhmän opettaja on mukava nuori filippiiniläinen mies. änen englantinsa ei ole täydellistä, mutta selkeää. Hän osaa asiansa todella hyvin. Olisi todella viehättävää ajatella, että saisi käydä koulua pienessä luokassa ja seuraavat vuodet saman opettajan johdolla.
Ennen ja jälkeen tuntien osallistuimme vielä välitunneille, jolloin saimme leikkiä ja seurustella muiden lasten kanssa. Näin tietysti toivon ystävyyssuhteita, ja erityisesti lapsiin, jotka pystyvät kommunikoimaan englanniksi.
Puhuimme tuon naisen kautta kouluista ja hän suositteli tutustumaan parhaaksi tietämäänsä. Se on kulu, jossa opetetaan sekä vietnamiksi että englanniksi. Otin yhteyttä sinne ja kysyin, josko voisimme osallistua aluksi vain englanninkieliseen opetukseen osapäiväisesti: muutaman tunnin viikossa. Siihen suostuttiin ja niinpä kävimme tutustumassa kouluun. Saimme jopa vierailla oppitunneilla ja parin päivän päästä sovimme hinnasta, jolla pääsemme osallistumaan niihin halutessamme.
Aluksi meille haluttiin tehdä suunnitelma eli olisimme osallistuneet noille kaikille keltaisella merkityille tunneille, emme valkoisille vietnaminkielisille. Neuvottelin kuitenkin sopivamman ratkaisun eli sellaisen, että saamme ilman ennakkosuunnitelmaa päivän varoitusajalla osallistua parhaaksi katsomillemme tunneille. Maksamme niistä erikseen, 250 000 dongia 40 minuutin tunnista. Se on euroista n. 10 euroa. Koko viikon hinnaksi tolisi 240 euroa ja koko kuun liki tuhat. Se on minulle liika kallis hinta rahallisesti ja meille molemmille liian monta tuntia. Haluan aloittaa pehmeämmin ja katosa kuinka tilanne kehittyy.
Vietnamissa yksilöllisyys ei ole mitenkään tavallista, joten tällainen ratakaisu edes lyhyeksi aikaa on jotain, mitä en olisi kuvitellut löytäväni. Ja vielä se, että minä saan olla luokkahuoneessa Erikin tukena, on suuremmoista. Minä nautin siitä ja Erik kokee sen turvalliseksi.
Tiistaina 25.3. kävimme ensimmäisellä "Phonics" eli äänneopin tunnille. Tiedän, että se on nykyversio minun kouluaikojeni tavaamisesta lukemaan oppimisen apukeinona.
Sen jälkeen kävimme vielä torstaina ja perjantaina kaksoistunneilla molempina päivinä. Abeka-kotioppimissarjan kirjasta opiskelimme Italiaan liittyviä asioita, mm. väritimme Pisan kaltevaa tornia.
Verrattuna tavallisiin valtion kouluihin luokat ovat pieniä ja hiljaisia, opetus on ladukkaampaa ja tietysti maksut korkeampia.
Joka luokalla on oma opettaja. Meidän esikouluryhmän opettaja on mukava nuori filippiiniläinen mies. änen englantinsa ei ole täydellistä, mutta selkeää. Hän osaa asiansa todella hyvin. Olisi todella viehättävää ajatella, että saisi käydä koulua pienessä luokassa ja seuraavat vuodet saman opettajan johdolla.
Ennen ja jälkeen tuntien osallistuimme vielä välitunneille, jolloin saimme leikkiä ja seurustella muiden lasten kanssa. Näin tietysti toivon ystävyyssuhteita, ja erityisesti lapsiin, jotka pystyvät kommunikoimaan englanniksi.
Nyt sitten käyn sisäistä taistelua kotikoulun ja hyvän koulun välillä. Alan kallistumaan sille kannalle, että tuo koulu pystyy antamaan lapselle enemmän kuin mitä minä pystyn antamaan kotona: nimenomaan osiaalista puolta, mutta kyllä opetusmenetelmätkin ovat parempia kuin mihin minä pystyn.
30.3. 2025 Metsäretki
Pyöräiltii, sekä sähköllä että minun lihaksillani, n. 30 kilometrin matka minun tuttavieni luokse metäsiselle ja vuoristoiselle alueelle, jonne muuttamisestakin olen joskus haaveillut.
Lähdettiin aamulla aikaisin. Ensin pysähdyttin FiNomin Winmartissa ostamassa KitKat-suklaata ja vähän juomista: vettä ja teetä pulloissa ja hänen suosikkisipsejään: kimchillä maustettuja. Sitten ajettiin kohti itää eli rannikkoa n. 20 kilometriä. Oltiin myöhässä, joten kaverit olivat jo menneet metsäiselle uimapaikalle. Meitä tultiin vastaan ja johdatettiin kuoppaista tietä myöten perille (linkki Tiktok-videoon). Pyörä jätettiin erääseen taloon lataukseen noin kahden kilometrin päähän.
Matkan aikana yllätti yksi vähän isompi ja pari pienempää sadekuuroa. Tähän aikaan vuodesta sateet ovat hyvin harvinaisia.
Erik ujosteli taas kohtuudella, kuten koulussakin ja halusi lähteä kohta takaisin päin. Enemmän hän nautti matkasta kuin perillä olosta. Lisäksi hyvin englantia osaava poika ei päässytkään paikalle, joten ei hänellä ollut juttukaveria muita kuin minä ja nainen, jonka kautta koko retki oli tullut meidän ulottuvillemme.
Takaisin ajoimme vähän pidempää reittiä. Matkalla pyörän poljin irtosi taas. Olen viimeksi polkimia asentaessani kiinnittänyt poljinkammet väärin niin, että polkiessa kierteet löystyvät eivätkä kiristy. Käytäntö opettaa tuonkin asian. Se täytyy korjata joku päivä!
Aamulla heräsin taas neljän maissa noin seitsemän tunnin unien jälkeen. Siitä tulee kohta kaksi kuukautta, kun jätin päivittäiset aamukahvit pois samoin kuin unilääkkeet: doskylamiinisuksinaatin ja melatoniinin. Toki eilen ja tänään keitin aamukahvit, mutta teen niin vain kerran-pari viikossa.
Tänään käytiin koululla kahdella viimeisellä oppitunnilla: 15:40 - 17:00. Kyllä sen huomasi, että oli jo piskeltu aamu seitsemästä lähtien, vaikka välissä olikin kahden ja puolen tunnin lounas ja päiväunitauko. Lapset olivat jo kärsimättömiä ja meluisia. Oli lukutunti heille, jotka olivat harjoitelleet lukemista ja syyskuusta lähtien. Erik ei pystynyt seuraamaan sitä juuri lainkaan ja pitkästyi.
Keskustelinkin opettajan kanssa siitä kertoen mielipiteenäni, että ei minusta viisivuotiaan tarvitse osata lukea. Ehkä olisi tosiaan parasta osallistua ensi vuonna esiopetukseen, aloittaa siellä lukemisesta ja vasta syksyllä 2026 aloittaa ensimmäisellä luokalla. Ekaluokkalaisilta kuitenkin jo odotetaan, että he osaavat lukea ja laskea.
Takaisin ajoimme vähän pidempää reittiä. Matkalla pyörän poljin irtosi taas. Olen viimeksi polkimia asentaessani kiinnittänyt poljinkammet väärin niin, että polkiessa kierteet löystyvät eivätkä kiristy. Käytäntö opettaa tuonkin asian. Se täytyy korjata joku päivä!
31.3. Maanantai
Aamulla heräsin taas neljän maissa noin seitsemän tunnin unien jälkeen. Siitä tulee kohta kaksi kuukautta, kun jätin päivittäiset aamukahvit pois samoin kuin unilääkkeet: doskylamiinisuksinaatin ja melatoniinin. Toki eilen ja tänään keitin aamukahvit, mutta teen niin vain kerran-pari viikossa.
Tänään käytiin koululla kahdella viimeisellä oppitunnilla: 15:40 - 17:00. Kyllä sen huomasi, että oli jo piskeltu aamu seitsemästä lähtien, vaikka välissä olikin kahden ja puolen tunnin lounas ja päiväunitauko. Lapset olivat jo kärsimättömiä ja meluisia. Oli lukutunti heille, jotka olivat harjoitelleet lukemista ja syyskuusta lähtien. Erik ei pystynyt seuraamaan sitä juuri lainkaan ja pitkästyi.
Keskustelinkin opettajan kanssa siitä kertoen mielipiteenäni, että ei minusta viisivuotiaan tarvitse osata lukea. Ehkä olisi tosiaan parasta osallistua ensi vuonna esiopetukseen, aloittaa siellä lukemisesta ja vasta syksyllä 2026 aloittaa ensimmäisellä luokalla. Ekaluokkalaisilta kuitenkin jo odotetaan, että he osaavat lukea ja laskea.
Tietysti voi olla niin, että olen jämähtänyt vanhaan, kun vertaan nykyaikaa omaan lapsuuteeni ja haluan tarjota lapselleni vapaan ja huolettoman lapsuuden vähintäänkin 7-vuotiaaksi saakka. Haluan antaa hänen vapaasti kokeilla ja tutkia: leikkiä ja pelata ilman, että yritän tuputtaa, tukuttaa ja aikatauluttaa hänen elämäänsä. Toki välillä maanittelen ja tiesty asetan rajat, mutta perimmältään luotan hänen omaankin arvostelukykyynsä ja toiveisiinsa.
Puolustaudun sillä, että pidän kasvatuksessa ja koulutuksessakin monimuotoisuutta ja yksilöllisyyttä hyveenä. Ei ole järkevää yrittää työntää kaikkia lapsia samaan putkeen. Se oli se peruskulun idea, jota minun lapsuudessani haluttiin ajaa joukko-oppeineen kaikkineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti