2024 11 marraskuu - uusi tyyli ja uusi koira

Kuukauden kuvat ja videot tulevat linkkeinä myöhemmin tähän alkuun.


Tämä kirjoitus päivittyy jatkuvasti kuluvan marraskuun aikana.

 Päätin kokeilla koko kuukauden ajan jatkuvasti päivittyvää kirjoitusta sen sijasta, että kirjoitan sitä kuukauden mittaan, mutta ajastan julkaisun kuun loppuun.

Odotellessanne voitte vaikka lukea Lokakuun 2024 kirjoituksen.



1.11.  Pihatöitä ja sateita

Ennen kuin illtapäivällä alkoi taas satamaan rankasti, tein pihatöitä: kärräsin sepeliä tien virestä pihalle ja tein siitä polkua ovien välille.  Ajattelin, että sillä polulla voisi alkaa tallustelemaan päivittäin jalkapohjien vahvistamikseksi. Se olisi kuin vyöhyketerapiaa tuo kivillä kävely.

Trump vai Harris valitaan USA:n presidentiksi?  Tämä on kuukauden suurin kysymys. Minä toivon, että se olisi Kamala Harris. Se olisi Ukrainan ja muunkin maailman kannalta paras vaihtoehto. USA:n presidentti on maailman johtaja. Ei minulle ole mitääns itä vastaa eikä edes sitä, että USA on maailman poliisi. Mieluummin USA kuin Venäjä tai Kiina.

2.11.  Eilisen sateen jälkeen tuli aurinkoinen päivä

d

Tähän oli tarkoitus tulla kana-aitaus. Sitten, kun oli moni rankkasade tuonut vettä keitiiöön myös lattian kautta, aloin kaivamaan poisto-ojaa. Nyt olen tekemässä tuohon salaojaa ja sen päälle kuivalle alueelle koira-aitusta, ja jos koira sallii myö pari kanaa voisi siellä austella. Sellaisia pieniä koristekanoja olisi tarkoitus löytää.

Talon omistaja, vanha leskirouva, oli ihan kauhuissaan tästä kaivelusta, sanoi, että se saastuttaa kaivon. Tyypillistä hänelle: mitä tahansa teenkin, hän valittaa. Ei ymmärtänyt, että haluan laittaa putket ja peittää alueen soralla ja hiekalla.

Luin uutisen, jossa kerrottiin vietnamilaisen bloggarin saaneen 12 vuoden vankilatuomion hallituksen arvostelusta.   Mietin vain sitä, että kuinkahan monta vuotta täällä saa Ukrainan tukemisesta sosiaalisessa mediassa. Vai luvouttavatkohan ne vain Venäjälle tuomittavaksi, jos sieltä tulee pyyntö. Venäjällä ei tarvitse olla edes merkittävä vaikuttaja joutuakseen vankilaan. 

3.11.  Muistelin Facebookissa


Kaksi vuotta on siitä kun viimeksi olin Vietnamin ulkopuolella. Toivottavasti ensi vuonna ei tarvitse mennä uudestaan. Tilapäinen oleskelulupa umpeutuu joulukuussa 2025. Jaoin videon siitä, kuinka jouduin viisumin tai oleskeluluvan takia poistumaan Vietnamista naapurimaahan Kambodzhaan ja odottelemaan siellä uutta tilapäistä oleskelulupaa. Nyt sitten mietin, että miten käy ensi vuonna, saanko uutta lupaa, nyt kahdeksi vuodeksi, koska passini vanhenee toukokuussa 2017 vai enkö enää saa, jolloin joutuisn eroon pojastani, Toivottavasti kuitenkaan en joudu vaikeuksiin julkisen Ukraina-tukeni takia. Sekin on käynyt mielessä, vaikken mikään vaikuttajayksilö olekaan.

Samassa yhteydessä jaoin Facebook-musitoistani  Ylen elävän arkiston pätkän vuodelta 1974. Siinä Teija Sopanen ja Hannu Karpo haastattelevat suomalsisia turvavyön käyttöpakosta. Muistan tuon pätkän ja käyttöpakon omakohtaisesti, musitan jopa sen kun ajovaloja piti alkaa käyttämään myös päiväsaikaan. Tuo "se on humpuukia"-ukko on jäänyt varmaankin elämään yhtä voimakkaasti kuin "lääkärihoitaja tietenki"-tyttö noilta samoilta ajoila. 

Kävellä kivillä paljain jaloin on kuin vyöhyketerapiaa, se edistää terveyttä ja vahvistaa jalkapohjia ja lisäksi jalan lihaksia (vähän samalla tavalla kun talven ensimmäiset liukkaat saavat jalat kipeiksi). Tämä mahdollisuus tuli sivutuotteena kun yritän estää pihapiirin punaista savea tulemasta kenkien ja tassujen mukana sisälle. Yritän tehdä kaikkien sisäänkäyntien eteen salaojia, jotka imisivät sateen tuomat vedet niin, etteivät ne pääse muodostamaan mutalammikoita.


Tämä tuo meileen muistoja Perttelin kunnan Inkereen kylästä ja siellä Kajalanrinteen uudelta rivitaloalueelta, jossa vietin ikävuoteni kuudesta kymmeneen 1960-ja 70-lukujen vaihteessa.  Siellä asui  paljon nuoria lapsiperheitä, joten lapsilla paljon kavereita. Paljon onkin erityisesti kesämuistoja siitä kun kuljeskeltiin metsissä, rakennuksilla ja niityillä. Silloin se alue ei ollut niin täyteen rakennettu kuins aataa olla nyt.  Kuljettiin koko kesäaika pelkissä shortseissa ja usein ilman kenkiä. Kerran Kostiaisen Leksan kanssa mietittiin, että kun olisi aina kesä, voisi kulkea paljain jaloin ympäri vuoden niin, että voisi kävellä jopa terävillä kivillä.



Ja sitten sain kuvan tuosta pihapiiristä siskoltani, joka oli käynyt siellä, ja jopa täsmälleen samassa asunnossa asioilla pari viikkoa sitten. Nyt nuo ovat omistusasuntoja ja täysin uusittuja noista 1970-luvun alun päivistä, jolloin siellä asuimme vuokralla. Vuokranantajana oli käsittääkseni Perttelin kunta.

Vuonna 2002 minä muutin sellaisiin olosuhteisiin, josa ei ole talvi estämässä paljain jaloin kävelyä, mutta sen sijaan on roskia, lasinsiruja, nauloja, ruuveja ja muuta jaloille liian terävää. Kuitenkin yritäm mahdollsimman paljon liikkua paljain jaloin. Ja nyt kun ovat nuo pinet kivikkopolut, voin kulkea niillä ilman kenkiä kastelemassa viljelyksiäni ja korjaamassa niiltä satoa.

Sanomaani korjaten: ei ollut roskia Singaporessa, vaan siellä olisi voinut kävellä paljain jaloin vaikka missä, mutta vähän sitä tuli tehtyä. Sauvakävelinkin vain muutaman kerran. Yleensä oli yksi sauva mukana viidakkokävelyillä. Silloin näin apinoita ja kerran näin niitä jopa asuinalueen kadulla. 



Tänään sitten sain putket hankittua, ei salaojaputkia, mutta mustaa 60 mm muoviputkea, johon täytyy itse porata reiät.

Aamulla lähdin pyöräilemään tuttavani suosittelemaa kauppaa kohti.


Matkalla löysinkin toisen kaupan, jonka ulkopuoella näin tuota mustaa muvoiputkea. Lisäksi liikkeen omistaja osallistui kielitaitoiseksi, joten pystyimme kommeunikoimaan englanniksi.

Päätin sitten ostaa suunnittelemani kulmahiomakoneen tuosta kaupasta enkä tilata netistä. Sen verran arvokas asia, että voin asioida englanniksi tuollakin. Sen lisäksi paikkakunnalla on jo kaksi muuta rautakauppaa. Tämä on valikoimaltaan laajin. 

 

Sadekausi loppuu ja kevät koittaa ihan kohta, astrologisesti katsoen muutama päivä ennen joulua, jolloin talvipäivänseisauksen jälkeen aurinko lähtee kulkemaan kauriin kääntöpiiriltä tänne päinollen meidän leveysasteilla kuumimmillaan joskus helmi-maaliskuussa.

Kohta sateet lakkaavat ja täytyy viritellä kastelujärjestelmä kasvatustaskun vihanneksille. Ne kasvavat kuumassa auringossa ja multaa on sen verran vähän, että ne kuivuvat helpolla. 

4.11. 

Aamupäivän minä ahersin tulevan koira-aitauksen kimpussa peittäen eilen asennetut salaojaputket soralla ja hiekalla. Sovimme, että koira tulee parin päivän päästä taksilla tänne Dalatin kaupungista brittiläisen emäntänsä kanssa. Jos kaikki menee hyvin, Sophie jää meille asumaan. Täytyy vain toivoa, ettei talon kissa suutu liikaa hänelle.

Illansuussa kun aurinko alkoi painua lähemmäs taivaanrantaa, pyöräilimme kauppaan "Omo-shop" ostamaan herkkuja, mm. jäätelöä. Puolimatkassa kotiin on tuo maukava pieni puisto, jossa on kuntolaitteiden lisäksi puita ja ruohoa sekä runsaasti kaikenlaista roskaa.  Siellä söimme jäätelöt, kokeilimme kuntolaittaite ja pelasimme sulkapalloa. Mitä on sulkapallo englanniksi, sitä en minäkään aiemmin tiennyt. Toki itse peli on badminton, sen tiesin ja maila on racquet, mutta se "pallo", jot lyödään, mikä se on?  Shuttlecock, kertoo wikipedia ja sen my nyt opettelimme yhdessä.

5.11.

Kaivuupäivä.  Sepeliä ja hiekkaa on saanut koiratarhan tekele niskaansa.  Sateli vain tihkuttaen muutaman kerran iltapäivästä, joten vielä ei ole tietoa, miten liukkaasti sadevedet pakenevat alueelta. Sovittiin, että koira tulee huomenna.

6.11.

Trump voitti. Donald Trump on Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain seuraava presidentti. Minulle se on surullinen uutinen ja mahdollisesti myös Ukrainalle. Täytyy vain toivoa, ettei hän jostain syystä pääse siihen virkaan ensi tammikuussa tai, ettei hän ole niin paha kuin milta kuulostaa. Silti minä olisi toivonut Kamala Harrisin voittavan.

Taksi toi meille Sophie-koiran 30 kilometrin päästä Dalatin kaupungista.  Hänen edellinen emäntänsä, Lucy, toi hänet ja vietti jonkin aikaa kanssamme.

Kerettiin tekemään tuttavuutta naapurin ison koiran kanssa ja kävelyretkemme aikana monen muun paikallisen koiran. Hyvässä hengessä näytti yhteiselo sujuvan. Ainoastaan sitten kun Lucy lähti taksilla kohti kotiaan, alkoi Sophie seuraamaan autoa aina isolle tielle saakka. Joutuivat tuomaan koiran takaisin, suljimme sen sisälle ja vartin päästä teimme saman kävelylenkin, jonka olimme tehneet aiemmin. Sai koira hiastella emäntänsä jälkiä. 

iltaa kohden alkoi koira kotitumaan, mutta vielä ei uskalla häntä päästää yksin ulos. Myöskään kissan kanssa eivät ole toistaiseksi pääseet tekemään lähempää tuttavuutta. 

7.11.


Koko illan ja yön satoi. Vasta aamulla neljän maissa lakkasi sade. Se tapahtui juuri kun koira oli palannut aamupissareissultaan.  Päästin sen ulos katoksen alle, jossa voisi tehdä pissat ja kakat puutarhapenkkiin. Kuitenkin hän lähti juoksentelemaan ympäriinsä. Pelkäsin, että lähtisi kauemmaskin, muttei lähtenyt. Jätin oven auki ja tulin sisälle. Koira tuli kohta perässä ja halusi ensin minun seuraavan. Kun ei seurannut, lähti taas yksin, mutta kohta palasi takaisin. Kuivasin hänet taas vanhalla pyyhkeelläni.

Nyt hän lepäilee sohvatyynyllä oveni edessä kun istun tietokoneella tilaillen netistä heijastinliiviä, pantaa ja lisää kuivaruokaa. Kohta myös lähdemme aamukävelylle ison tien varteen ostamaan vihanneksia ja ehkä luita hänelle.