Näkövammaisten kulttuuripalvelu r.y. julakisee Kajastus-nimistä kulttuurilehtä.
Lehden kotisivut ovat tässä.
Päivi Kremenenko, jonka tunnen jo 1990-luvun alusta lähtein, kirjoitti minusta jutun, jonka julkaistiin lehden numerossa 1/2017. Juttu perustuu haastatteluun, jonka teimme Päivin kanssa Skypessä. Syyskuussa 2016 oli Näkövammaisten liiton Airut-lehdessä ilmestynyt Pia Hambergin juttu Vaeltava vegaani. Nyt tehtiin sille tarinalle jatkoa, ja nimenomaan Ukrainan näkökulmasta.
Minulla on tarve kertoa suomalaisille, esim. venäjän kieltä opiskeleville tai muuten osaaville, että Ukraina voisi olla ihan kiva paikka tehdä vapaaehtoistyötä, matkustella, ties vaikka suorittaa jokin opintoihin liittyvä harjoittelu, jos se oppilaitoksille sopii. Siksi haluan levittää tuota juttua ja toivon, että se toimisi inspiraationa muille.
Juttu on saatavissa ilmaisena näytteenä Kajauksen sivuilta pdf-muodossa:
http://www.kajastuslehti.fi/ilmaiset/OpettajanaUkrainassa.pdf
Tässä tulee tuo teksti ilman muotoiluja kopioituna pdf-tiedostosta.
14 OPETTAJANA UKRAINASSA
Teksti: Päivi Kremenenko
Kuvat: Timo Sippalan nettisivut
- Timo, ”Tim”, Sippala auttaa ukrainalaisia lapsia ja nuoria kansainvälistymään. Näkövammainen maailmankiertäjä opettaa englantia ja suomea lämminhenkisessä maassa, joka on jäänyt sodan varjoon.
Mitä tarkoittaa aineenvaihdunta? Entä joukkoliikenne? Miten syksy vaikuttaa mielialaan? Näitä asioita on pohdittu Timo Sippalan johdolla suomen tunnilla Kiovan filologisessa yliopistossa. - Selitän paljon sanoja. Autan kahta ukrainalaista opettajaa.
Vapaaehtoistyöntekijää tarvitaan, sillä Suomi on lopettanut vierailevien lehtorien lähettämisen Kiovaan.
Tunneilla pitää olla myönteinen henki. Sitä voi virittää esimerkiksi ääntämisharjoituksilla. Slaaviopiskelijoiden kieli ei noin vain käänny lausumaan hyvää yötä, äiti tai munkin kengät. Maailmaa nähnyt suosikkiope Timo Sippala, 53, opettaa myös Kiovan skandinaavisessa koulussa. Valtion oppilaitoksessa on luokkia alakoulusta lukioon. - Lapset moikkaavat ja pitävät kaverina. Yhtenä päivänä kaksi pikkutyttöä kaappasi minut mukaansa. He uskottelivat, että joku opettaja tarvitsi sijaista. He osasivat vain vähän englantia ja yrittivät selittää asiansa piirtämällä, koska tiesivät, ettei minulle saa puhua venäjää. Tytöt loistivat etupenkissä kuin Naantalin auringot. Ikävä kyllä tunnin puolivälissä paikalle tuli esinaiseni, joka yleensä osoittaa minulle luokan.
Kaikki oppilaat lukevat englantia kolmannelta luokalta. Viidesluokkalaiset aloittavat suomen, ruotsin, norjan, tanskan tai saksan opiskelun. Timo Sippala opettaa 11–16-vuotiaita koululaisia. Suomenlukijoita on toista sataa. Johtajien toivomuksesta hän pitää tuntinsa englanniksi. Koulussa on katsottu hänen puhuvan sitä kuin äidinkieltään.
Timo on elänyt vuodesta 2002 lähtien maailmalla: ensin Singaporessa IT-alan töissä, sitten 12 vuotta Australiassa ja viime vuodet vaeltavana vapaaehtoisena. Hän on opettanut englantia Malesiassa, valmentanut Myanmarin-pakolaisia koulunkäyntiin ja siirtolaisuuteen USA:han. Sohvasurfaus vei Timo Sippalan Vietnamiin, jossa hän veti englannin harrastusryhmiä. Häntä ohjasi brittipedagogi. Opettaja astui luokkaan ilman tuntisuunnitelmaa, kuulosteli, mitä oppilaiden mielessä liikkui ja mistä he halusivat jutella. - Vietnamissa menetelmä toimii hyvin englanniksi. Suomi on niin vaikea kieli, etteivät oppilaat osaa vielä ilmaista monimutkaisia asioita. Paljon aikaa kuluu lauseiden korjaamiseen. Timo Sippala kehittää lasten arkikieltä, kysyy, mitä kappaletta he ovat viimeksi käsitelleet.
Myös opettajanopas kertoo, mitä kuhunkin osioon sisältyy. - Venäläiset ovat hyviä strukturoimaan asioita, hän kiittelee Venäjällä laadittua kirjaa. Mutta oppikirjaan on livahtanut virheitä, joita opettaja korjaa. Suomen sijojen joukossa ei ole partatiivia. Lasten vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä Timo Sippalan työhön ja tarjonneet apuaan junalippujen ja majoituksen hankinnassa. - Koulussa minusta ei vielä tykätä niin paljon, että olisi tehty kaikki mahdollinen työviisumin järjestämiseksi, hän harmittelee.
Slaavilaisessa kulttuurissa puhutaan suuria. Kun pitäisi panna toimeksi, sanotaan, että eihän sellaista voi tehdä. Periaatteessa opettajalta vaaditaan pedagogista koulutusta. Turistina Timo Sippala saa oleskella Ukrainassa puolen vuoden aikana vain kolme kuukautta. Parin sadan euron palkan vuoksi hän ei työsopimusta havittele. Työtä eläkkeellä - Saan kunnon aterian kahdella kolmella eurolla. Vuokralla asumiseen kuluu Kiovassa 200 euroa kuussa. Eläkeläisenä säästän rahaa lentolippuun Vietnamiin, jossa vietän seuraavat kolme kuukautta.
Timo Sippala saa työkyvyttömyyseläkettä Australiasta. Siellä passitetaan eläkkeelle, jos näkötestin sokeusraja rikkoutuu. - Australiassa ihminen on sokea tai näkevä. Jos ei näe ajaa autoa, katsotaan sokeaksi, Timo naurahtaa. Hän on heikkonäköinen synnynnäisen kaihin takia. Tunneilla hän esittää aineistonsa suurelta tabletilta. Koko 5–15 hengen ryhmä näkee sen. Hän ei käytä katon rajassa killuvaa näyttöruutua, jonka kuvaa ohjaillaan kaukosäätimellä. - Kiertelen luokassa ja menen lähelle. Aasiassa on normaalia astua kymmenen sentin päähän keskustelukumppanin kasvoista, sanoo mies, jolla on ollut kiinalainen vaimo. - Vahvuuteni on verbaalinen viestintä oppilaiden kanssa. Teknisistä vempeleistä on pikemmin haittaa vuorovaikutteisessa opetuksessa. Aktivoin opiskelijoita kertomaan opetettavalla kielellä suunnitelmistaan.
Lasten ei ole aina helppoa puhua tulevaisuudesta. Sota saattaa näkyä ahdistuksena, mutta lapsilla on selviytymiskeinonsa vaikeissakin tilanteissa. Useat oppilaat tahtoisivat lähteä opiskelemaan ulkomaille ja palata auttamaan maataan, jos tilanne Ukrainassa paranee. Jos elämä olisi vakaata, alikulkutunnelit eivät täyttyisi kaupustelijoista. Harmaa talous kukoistaa. Kun kuukauden eläke ei riitä sähkölaskun maksamiseen, on tienattava keinolla jos toisellakin. - Moni vanhempi ihminen on fatalisti: maa on hyvä mutta poliitikot täysmätiä. ”Eletään me pikku ympyröissämme ja annetaan niiden touhuta omiaan. Veroja voi kiertää eikä yhteiskunnan säännöistä tarvitse välittää. Poliitikot ovat asettaneet ne vain kiusaksemme.”
Timo Sippala on rupatellut monen matkustajan kanssa junassa esimerkiksi Kiovan ja Harkovan välillä. Harkovassa toimii syrjäytyneiden lasten tueksi perustettu yhdistys. Viime vuosina se on auttanut pakolaisia. Nykyisin kirpputorit tulvivat eurooppalaisia avustusvaatteita, ja on voitu keskittyä vapaa-ajan toimintaan. - Järjestössä pidetään tärkeänä, että lapset tapaavat ulkomaalaisia. Olen opettanut heille englantia. Pienimpien, kuusivuotiaiden, kanssa se on piirtelemistä, yhdessä tekemistä. Venäjän kieli, Ukrainan-mieli
Timo Sippala kävi Ukrainassa ensi kerran vuonna 2015. Hän poikkesi Balkanilta maan länsikolkalle, Lviviin. Siellä kaupan kassalla tuli hankaluuksia, kun hän ei ymmärtänyt ukrainaa. Timo vaihtoi kielen englanniksi. Sitä myyjä ei osannut. Nyt hän käsitti, että asiakas oli ulkomaalainen ja viestintä sujui vain venäjäksi. Timon toinen Ukrainan-matka alkoi Odessasta, jonne hän löysi halvan lennon. Hänen teki mieli nähdä paikat, joita oli katsellut kouluaikaisen venäjänkirjan sivuilta. Odessalaisten kieli yllätti: - Hoksasin, että kaupungissa puhutaan kunnon venäjää. Odessassa on suomalaiselle mukava murre: kieli on yksinkertaista ja puhe hidasta. Yli kymmeneen vuoteen en ollut käyttänyt venäjää muuten kuin kirjallisesti netissä. Tajusin, että minähän osaan sitä.
Läntisintä osaa lukuun ottamatta Ukrainassa puhutaan venäjää. Sitä voidaan höystää ukrainan sanoilla. Ääntämystä sävyttää etelävenäläinen piirre: g-äänne korvautuu h:lla. - Ukraina on kaunis kieli, mutta osaan sitä huonosti. Meillä kotona puhutaan venäjää, Timo Sippala kertoo oppilaidensa sanovan. Opettaja on antanut vastauksen, joka ei ole aiemmin juolahtanut heidän mieleensä: - Te olette venäjänkielisiä ukrainalaisia. Kaikki koulun kuulutukset kaikuvat ukrainaksi, kuten laki määrää, vaikka opetuskieli on venäjä. Yhä useammin viralliset tekstit kirjoitetaan ukrainaksi. - En ole kuullut kenenkään valittavan ukrainan kielen käytöstä. Se hyväksytään osaksi elinympäristöä, vaikka ihmiset eivät kerro opiskelevansa kieltä aktiivisesti. Donetskin- pakolaiset eivät osaa ukrainaa lainkaan. Poliittisia ristiriitoja ei näytetä, ei varsinkaan ulkomaalaisille. Vain kerran Timo on törmännyt ohikulkijaan, joka hermostui ehkä länsimielisyyden tunnuksista. Tämä mies osoitti Timon repun symboleja, Englannin lippua ja I love Ukraine -merkkiä, ja kehotti matkaajaa painumaan eläintarhaan.
Opettaessaan Timo Sippala viittaa Ukrainan ja Venäjän konfliktiin vain tietyssä tarkoituksessa: - Jos lähdette länteen ja puhutte tyypillisellä venäläisellä aksentilla, hjuva pjaiva, teitä ei oteta aivan vakavasti. Sanoma on mennyt perille, ja oppilaat haluavat panostaa ääntämiseen. Välitöntä väkeä - Parasta Ukrainassa ovat sosiaaliset ihmiset. Talojen alaovilla päivystää mummoja tarkkailemassa kulkijoita: - Ulos ei saa mennä ilman lakkia! kalju mies saa kuulla. Aurinkoisina päivinä Timo Sippala ottaa avopäin D-vitamiinikylpyjä.
Metrossa hän tiirailee kylttejä ja nappaa niistä kuvia suurentaakseen ne puhelimellaan. Häntä kielletään kuvaamasta. Selitys vammaisen apuvälineestä ei herätä vastalauseita. Timon matkaseurana on neonvärinen kävelykeppi, jolla hän tunnustelee portaita. Hän otti sen avukseen loukattuaan akillesjänteensä Malesian viidakossa. Usein hänelle tarjotaan käsikynkkää: ”Antakaas’, kun autan.” - Vanhaa ja invalidia kunnioitetaan ja halutaan auttaa. Se tekee elämästä vähän helpompaa. - Ukrainassa on karjalaista ystävällisyyttä. Maassa on turvallista. Sotaa käydään vain pienellä alueella idässä.
Timo Sippala kehottaa venäjän opiskelijoita hakeutumaan Ukrainaan vapaaehtoistyöhön, vaikkei siitä opintopisteitä kerrykään. Ukrainassa on paljon nähtävää myös tavallisille turisteille. Timo on ohjannut oppaiksi haluavia, jotka ovat epäilleet kielitaitoaan. He ovat harjoitelleet englantia kierrättäessään häntä kaupungilla ilmaiseksi. - En ole aivan puolueeton matkaaja. Haluan auttaa Ukrainaa integroitumaan länteen. Timo Sippala Facebookissa: Tim Sippala sähköposti: tim.sippala at gmail.com
Kajastuksen kotisivu näytti tältä tää kirjoittaessani:
Lehden kotisivut ovat tässä.
Päivi Kremenenko, jonka tunnen jo 1990-luvun alusta lähtein, kirjoitti minusta jutun, jonka julkaistiin lehden numerossa 1/2017. Juttu perustuu haastatteluun, jonka teimme Päivin kanssa Skypessä. Syyskuussa 2016 oli Näkövammaisten liiton Airut-lehdessä ilmestynyt Pia Hambergin juttu Vaeltava vegaani. Nyt tehtiin sille tarinalle jatkoa, ja nimenomaan Ukrainan näkökulmasta.
Minulla on tarve kertoa suomalaisille, esim. venäjän kieltä opiskeleville tai muuten osaaville, että Ukraina voisi olla ihan kiva paikka tehdä vapaaehtoistyötä, matkustella, ties vaikka suorittaa jokin opintoihin liittyvä harjoittelu, jos se oppilaitoksille sopii. Siksi haluan levittää tuota juttua ja toivon, että se toimisi inspiraationa muille.
Juttu on saatavissa ilmaisena näytteenä Kajauksen sivuilta pdf-muodossa:
http://www.kajastuslehti.fi/ilmaiset/OpettajanaUkrainassa.pdf
Tässä tulee tuo teksti ilman muotoiluja kopioituna pdf-tiedostosta.
14 OPETTAJANA UKRAINASSA
Teksti: Päivi Kremenenko
Kuvat: Timo Sippalan nettisivut
- Timo, ”Tim”, Sippala auttaa ukrainalaisia lapsia ja nuoria kansainvälistymään. Näkövammainen maailmankiertäjä opettaa englantia ja suomea lämminhenkisessä maassa, joka on jäänyt sodan varjoon.
Mitä tarkoittaa aineenvaihdunta? Entä joukkoliikenne? Miten syksy vaikuttaa mielialaan? Näitä asioita on pohdittu Timo Sippalan johdolla suomen tunnilla Kiovan filologisessa yliopistossa. - Selitän paljon sanoja. Autan kahta ukrainalaista opettajaa.
Vapaaehtoistyöntekijää tarvitaan, sillä Suomi on lopettanut vierailevien lehtorien lähettämisen Kiovaan.
Tunneilla pitää olla myönteinen henki. Sitä voi virittää esimerkiksi ääntämisharjoituksilla. Slaaviopiskelijoiden kieli ei noin vain käänny lausumaan hyvää yötä, äiti tai munkin kengät. Maailmaa nähnyt suosikkiope Timo Sippala, 53, opettaa myös Kiovan skandinaavisessa koulussa. Valtion oppilaitoksessa on luokkia alakoulusta lukioon. - Lapset moikkaavat ja pitävät kaverina. Yhtenä päivänä kaksi pikkutyttöä kaappasi minut mukaansa. He uskottelivat, että joku opettaja tarvitsi sijaista. He osasivat vain vähän englantia ja yrittivät selittää asiansa piirtämällä, koska tiesivät, ettei minulle saa puhua venäjää. Tytöt loistivat etupenkissä kuin Naantalin auringot. Ikävä kyllä tunnin puolivälissä paikalle tuli esinaiseni, joka yleensä osoittaa minulle luokan.
Kaikki oppilaat lukevat englantia kolmannelta luokalta. Viidesluokkalaiset aloittavat suomen, ruotsin, norjan, tanskan tai saksan opiskelun. Timo Sippala opettaa 11–16-vuotiaita koululaisia. Suomenlukijoita on toista sataa. Johtajien toivomuksesta hän pitää tuntinsa englanniksi. Koulussa on katsottu hänen puhuvan sitä kuin äidinkieltään.
Timo on elänyt vuodesta 2002 lähtien maailmalla: ensin Singaporessa IT-alan töissä, sitten 12 vuotta Australiassa ja viime vuodet vaeltavana vapaaehtoisena. Hän on opettanut englantia Malesiassa, valmentanut Myanmarin-pakolaisia koulunkäyntiin ja siirtolaisuuteen USA:han. Sohvasurfaus vei Timo Sippalan Vietnamiin, jossa hän veti englannin harrastusryhmiä. Häntä ohjasi brittipedagogi. Opettaja astui luokkaan ilman tuntisuunnitelmaa, kuulosteli, mitä oppilaiden mielessä liikkui ja mistä he halusivat jutella. - Vietnamissa menetelmä toimii hyvin englanniksi. Suomi on niin vaikea kieli, etteivät oppilaat osaa vielä ilmaista monimutkaisia asioita. Paljon aikaa kuluu lauseiden korjaamiseen. Timo Sippala kehittää lasten arkikieltä, kysyy, mitä kappaletta he ovat viimeksi käsitelleet.
Myös opettajanopas kertoo, mitä kuhunkin osioon sisältyy. - Venäläiset ovat hyviä strukturoimaan asioita, hän kiittelee Venäjällä laadittua kirjaa. Mutta oppikirjaan on livahtanut virheitä, joita opettaja korjaa. Suomen sijojen joukossa ei ole partatiivia. Lasten vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä Timo Sippalan työhön ja tarjonneet apuaan junalippujen ja majoituksen hankinnassa. - Koulussa minusta ei vielä tykätä niin paljon, että olisi tehty kaikki mahdollinen työviisumin järjestämiseksi, hän harmittelee.
Slaavilaisessa kulttuurissa puhutaan suuria. Kun pitäisi panna toimeksi, sanotaan, että eihän sellaista voi tehdä. Periaatteessa opettajalta vaaditaan pedagogista koulutusta. Turistina Timo Sippala saa oleskella Ukrainassa puolen vuoden aikana vain kolme kuukautta. Parin sadan euron palkan vuoksi hän ei työsopimusta havittele. Työtä eläkkeellä - Saan kunnon aterian kahdella kolmella eurolla. Vuokralla asumiseen kuluu Kiovassa 200 euroa kuussa. Eläkeläisenä säästän rahaa lentolippuun Vietnamiin, jossa vietän seuraavat kolme kuukautta.
Timo Sippala saa työkyvyttömyyseläkettä Australiasta. Siellä passitetaan eläkkeelle, jos näkötestin sokeusraja rikkoutuu. - Australiassa ihminen on sokea tai näkevä. Jos ei näe ajaa autoa, katsotaan sokeaksi, Timo naurahtaa. Hän on heikkonäköinen synnynnäisen kaihin takia. Tunneilla hän esittää aineistonsa suurelta tabletilta. Koko 5–15 hengen ryhmä näkee sen. Hän ei käytä katon rajassa killuvaa näyttöruutua, jonka kuvaa ohjaillaan kaukosäätimellä. - Kiertelen luokassa ja menen lähelle. Aasiassa on normaalia astua kymmenen sentin päähän keskustelukumppanin kasvoista, sanoo mies, jolla on ollut kiinalainen vaimo. - Vahvuuteni on verbaalinen viestintä oppilaiden kanssa. Teknisistä vempeleistä on pikemmin haittaa vuorovaikutteisessa opetuksessa. Aktivoin opiskelijoita kertomaan opetettavalla kielellä suunnitelmistaan.
Lasten ei ole aina helppoa puhua tulevaisuudesta. Sota saattaa näkyä ahdistuksena, mutta lapsilla on selviytymiskeinonsa vaikeissakin tilanteissa. Useat oppilaat tahtoisivat lähteä opiskelemaan ulkomaille ja palata auttamaan maataan, jos tilanne Ukrainassa paranee. Jos elämä olisi vakaata, alikulkutunnelit eivät täyttyisi kaupustelijoista. Harmaa talous kukoistaa. Kun kuukauden eläke ei riitä sähkölaskun maksamiseen, on tienattava keinolla jos toisellakin. - Moni vanhempi ihminen on fatalisti: maa on hyvä mutta poliitikot täysmätiä. ”Eletään me pikku ympyröissämme ja annetaan niiden touhuta omiaan. Veroja voi kiertää eikä yhteiskunnan säännöistä tarvitse välittää. Poliitikot ovat asettaneet ne vain kiusaksemme.”
Timo Sippala on rupatellut monen matkustajan kanssa junassa esimerkiksi Kiovan ja Harkovan välillä. Harkovassa toimii syrjäytyneiden lasten tueksi perustettu yhdistys. Viime vuosina se on auttanut pakolaisia. Nykyisin kirpputorit tulvivat eurooppalaisia avustusvaatteita, ja on voitu keskittyä vapaa-ajan toimintaan. - Järjestössä pidetään tärkeänä, että lapset tapaavat ulkomaalaisia. Olen opettanut heille englantia. Pienimpien, kuusivuotiaiden, kanssa se on piirtelemistä, yhdessä tekemistä. Venäjän kieli, Ukrainan-mieli
Timo Sippala kävi Ukrainassa ensi kerran vuonna 2015. Hän poikkesi Balkanilta maan länsikolkalle, Lviviin. Siellä kaupan kassalla tuli hankaluuksia, kun hän ei ymmärtänyt ukrainaa. Timo vaihtoi kielen englanniksi. Sitä myyjä ei osannut. Nyt hän käsitti, että asiakas oli ulkomaalainen ja viestintä sujui vain venäjäksi. Timon toinen Ukrainan-matka alkoi Odessasta, jonne hän löysi halvan lennon. Hänen teki mieli nähdä paikat, joita oli katsellut kouluaikaisen venäjänkirjan sivuilta. Odessalaisten kieli yllätti: - Hoksasin, että kaupungissa puhutaan kunnon venäjää. Odessassa on suomalaiselle mukava murre: kieli on yksinkertaista ja puhe hidasta. Yli kymmeneen vuoteen en ollut käyttänyt venäjää muuten kuin kirjallisesti netissä. Tajusin, että minähän osaan sitä.
Läntisintä osaa lukuun ottamatta Ukrainassa puhutaan venäjää. Sitä voidaan höystää ukrainan sanoilla. Ääntämystä sävyttää etelävenäläinen piirre: g-äänne korvautuu h:lla. - Ukraina on kaunis kieli, mutta osaan sitä huonosti. Meillä kotona puhutaan venäjää, Timo Sippala kertoo oppilaidensa sanovan. Opettaja on antanut vastauksen, joka ei ole aiemmin juolahtanut heidän mieleensä: - Te olette venäjänkielisiä ukrainalaisia. Kaikki koulun kuulutukset kaikuvat ukrainaksi, kuten laki määrää, vaikka opetuskieli on venäjä. Yhä useammin viralliset tekstit kirjoitetaan ukrainaksi. - En ole kuullut kenenkään valittavan ukrainan kielen käytöstä. Se hyväksytään osaksi elinympäristöä, vaikka ihmiset eivät kerro opiskelevansa kieltä aktiivisesti. Donetskin- pakolaiset eivät osaa ukrainaa lainkaan. Poliittisia ristiriitoja ei näytetä, ei varsinkaan ulkomaalaisille. Vain kerran Timo on törmännyt ohikulkijaan, joka hermostui ehkä länsimielisyyden tunnuksista. Tämä mies osoitti Timon repun symboleja, Englannin lippua ja I love Ukraine -merkkiä, ja kehotti matkaajaa painumaan eläintarhaan.
Opettaessaan Timo Sippala viittaa Ukrainan ja Venäjän konfliktiin vain tietyssä tarkoituksessa: - Jos lähdette länteen ja puhutte tyypillisellä venäläisellä aksentilla, hjuva pjaiva, teitä ei oteta aivan vakavasti. Sanoma on mennyt perille, ja oppilaat haluavat panostaa ääntämiseen. Välitöntä väkeä - Parasta Ukrainassa ovat sosiaaliset ihmiset. Talojen alaovilla päivystää mummoja tarkkailemassa kulkijoita: - Ulos ei saa mennä ilman lakkia! kalju mies saa kuulla. Aurinkoisina päivinä Timo Sippala ottaa avopäin D-vitamiinikylpyjä.
Metrossa hän tiirailee kylttejä ja nappaa niistä kuvia suurentaakseen ne puhelimellaan. Häntä kielletään kuvaamasta. Selitys vammaisen apuvälineestä ei herätä vastalauseita. Timon matkaseurana on neonvärinen kävelykeppi, jolla hän tunnustelee portaita. Hän otti sen avukseen loukattuaan akillesjänteensä Malesian viidakossa. Usein hänelle tarjotaan käsikynkkää: ”Antakaas’, kun autan.” - Vanhaa ja invalidia kunnioitetaan ja halutaan auttaa. Se tekee elämästä vähän helpompaa. - Ukrainassa on karjalaista ystävällisyyttä. Maassa on turvallista. Sotaa käydään vain pienellä alueella idässä.
Timo Sippala kehottaa venäjän opiskelijoita hakeutumaan Ukrainaan vapaaehtoistyöhön, vaikkei siitä opintopisteitä kerrykään. Ukrainassa on paljon nähtävää myös tavallisille turisteille. Timo on ohjannut oppaiksi haluavia, jotka ovat epäilleet kielitaitoaan. He ovat harjoitelleet englantia kierrättäessään häntä kaupungilla ilmaiseksi. - En ole aivan puolueeton matkaaja. Haluan auttaa Ukrainaa integroitumaan länteen. Timo Sippala Facebookissa: Tim Sippala sähköposti: tim.sippala at gmail.com
Kajastuksen kotisivu näytti tältä tää kirjoittaessani:
KAJASTUS 1 2017
SISÄLTÖ
Pääkirjoitus – Eija-Liisa Markkula
Päätoimittaja pohtii kirjoituksessaan Toivon tällä puolen saavutettavuuden ongelmia ja iloitsee Suomen Kulttuurirahaston apurahasta, jonka avulla voimme kuvailutulkata yhä useampia elokuvia.
Päätoimittaja pohtii kirjoituksessaan Toivon tällä puolen saavutettavuuden ongelmia ja iloitsee Suomen Kulttuurirahaston apurahasta, jonka avulla voimme kuvailutulkata yhä useampia elokuvia.
Sofi Oksasen kirjailijavierailu – Gyöngyi Pere-Antikainen
Kirjailija Sofi Oksanen oli meillä vieraana museoamanuessi Kari Huuskosen haastateltavana. Sofi kertoo avoimesti kirjojensa synnystä ja suosittelee luettavaksi myös omia suosikkejaan.
Kirjailija Sofi Oksanen oli meillä vieraana museoamanuessi Kari Huuskosen haastateltavana. Sofi kertoo avoimesti kirjojensa synnystä ja suosittelee luettavaksi myös omia suosikkejaan.
Sata lasissa 1: Jäällä – Sini Merikallio
Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi Kajastus on pyytänyt Sata lasissa -sarjaansa kirjoituksia ihmisiltä, joilla on oikeasti jotain asiaa. Ensimmäisenä on vuorossa avaruustutkija ja eläinlääketieteen opiskelija Sini Merikallio.
Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi Kajastus on pyytänyt Sata lasissa -sarjaansa kirjoituksia ihmisiltä, joilla on oikeasti jotain asiaa. Ensimmäisenä on vuorossa avaruustutkija ja eläinlääketieteen opiskelija Sini Merikallio.
Hopeinen karhu Aki Kaurismäelle – Pilvi Meriläinen
Tekisi mieli sanoa melkein kuin hopeinen karhu itsekin, ohjaaja Aki Kaurismäki, on palkintosateessa, mutta sanoo lopettavansa elokuvanteon, kun elääkin pitäisi. Elokuvien tekemisen lumoa on ehkä kuitenkin vaikea vastustaa.
Tekisi mieli sanoa melkein kuin hopeinen karhu itsekin, ohjaaja Aki Kaurismäki, on palkintosateessa, mutta sanoo lopettavansa elokuvanteon, kun elääkin pitäisi. Elokuvien tekemisen lumoa on ehkä kuitenkin vaikea vastustaa.
Tulossa: Näkövammaisteatterin Kultainen vasikka – ohjaaja Helena Rytin haastattelu – Tanja Rantalainen
Näkövammateatterin uusi ohjaaja Helena Ryti lupaa hyvää teatteria. Kultainen vasikka nähdään Iiris-keskuksessa 4.5. ja sen jälkeen vielä muutaman kerran.
Näkövammateatterin uusi ohjaaja Helena Ryti lupaa hyvää teatteria. Kultainen vasikka nähdään Iiris-keskuksessa 4.5. ja sen jälkeen vielä muutaman kerran.
Hullun ohjaaja Juha Hurme tulossa vierailulle
Mies joka ei ainakaan kuvia kumartele, ohjaaja ja kirjailija Juha Hurme, on ohjannut Teatteri Jurkkaan käsikirjoittamansa Hullun. Juha saapuu myöhemmin keväällä kertomaan näkövammaisille lisää tästä omaperäisestä ja huomiota saavasta esityksestään.
Mies joka ei ainakaan kuvia kumartele, ohjaaja ja kirjailija Juha Hurme, on ohjannut Teatteri Jurkkaan käsikirjoittamansa Hullun. Juha saapuu myöhemmin keväällä kertomaan näkövammaisille lisää tästä omaperäisestä ja huomiota saavasta esityksestään.
Opettajana Ukrainassa Timo Sippala – Päivi Kremenenko
Näkövammainen maailmankiertäjä Timo Sippala on vapaaehtoisena opettajana Ukrainassa ja opettaa lapsille ja nuorille muun muassa suomea. Saamme välähdyksen myös ukrainalaisten arjesta: ”maa on hyvä, mutta poliitikot täysmätiä”.
Näkövammainen maailmankiertäjä Timo Sippala on vapaaehtoisena opettajana Ukrainassa ja opettaa lapsille ja nuorille muun muassa suomea. Saamme välähdyksen myös ukrainalaisten arjesta: ”maa on hyvä, mutta poliitikot täysmätiä”.
Suomi 100 -roskakävely – Tuula-Maria Ahonen
Tasavallan presidentti on lähettänyt kannustusviestin Roska päivässä -liikkeelle, joka järjestää Suomi 100 -roskakävelyitä.
Tasavallan presidentti on lähettänyt kannustusviestin Roska päivässä -liikkeelle, joka järjestää Suomi 100 -roskakävelyitä.
Suomen kansallislintu laulujoutsen – Pasi Ahponen
Oi valkolinnut, te vieraat lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehditään, runoilija Eino Leino Suomen kirjoitti kansallislinnusta. Luottokuvaajamme, näkövammainen Pasi Ahponen, otti kuvat.
Oi valkolinnut, te vieraat lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehditään, runoilija Eino Leino Suomen kirjoitti kansallislinnusta. Luottokuvaajamme, näkövammainen Pasi Ahponen, otti kuvat.
Moderni näkövammainen nainen – Minna Kejonen
Millaista on olla moderni näkövammainen nainen? Se selviää tästä jutusta!
Millaista on olla moderni näkövammainen nainen? Se selviää tästä jutusta!
Vuosi Australiassa 1 – Jonna Mononen
Näkövammainen kirjailija Jonna Mononen ei hevin anna periksi. Samalla uutteruudella kuin hän kirjoittaa hän halusi vuodeksi Australiaan ja siellä hän nyt on. Jonna kirjoittaa Kajastukseen kuulumisistaan.
Näkövammainen kirjailija Jonna Mononen ei hevin anna periksi. Samalla uutteruudella kuin hän kirjoittaa hän halusi vuodeksi Australiaan ja siellä hän nyt on. Jonna kirjoittaa Kajastukseen kuulumisistaan.
Shed Helsingin Peter Pan – Pasi Päivinen
Marco Bjurströmin ohjaamassa musiikkinäytelmässä oli mukana monia erityisnuoria, jotka onnistuivat oikein hyvin. Näytelmän teki mahdolliseksi Shed Helsinki, jonka kertotoiminta jatkuu.
Marco Bjurströmin ohjaamassa musiikkinäytelmässä oli mukana monia erityisnuoria, jotka onnistuivat oikein hyvin. Näytelmän teki mahdolliseksi Shed Helsinki, jonka kertotoiminta jatkuu.
Radion pääkuuluttaja Timo Teräsvuori – Timo Leinonen
Radion maailma on eri maailma. Pääkuuluttaja muistelee menneitä suosikkikuuluttajia ja kertoo nykyisyydestä. Kuuluttaja on edelleen radion tärkeä apu.
Radion maailma on eri maailma. Pääkuuluttaja muistelee menneitä suosikkikuuluttajia ja kertoo nykyisyydestä. Kuuluttaja on edelleen radion tärkeä apu.
Mont Saint-Michelin luostarisaarella – Janne Silas
Mies, opaskoira, vaimo ja kaksi pientä lasta ovat tällä kertaa käyneet suositulla luostarisaarella turistien tulvassa.
Mies, opaskoira, vaimo ja kaksi pientä lasta ovat tällä kertaa käyneet suositulla luostarisaarella turistien tulvassa.
Kuvataiteilija Anni Rapinoja Hailuodosta – Erja Tulasalo
Luonto on mukana aivan konkreettisesti taiteilija Anni Rapinojan monissa töissä. Hän itse puhuu työtovereista. Saamme tutustua Annin ja hänen työtovereidensa suosittuihin töihin.
Luonto on mukana aivan konkreettisesti taiteilija Anni Rapinojan monissa töissä. Hän itse puhuu työtovereista. Saamme tutustua Annin ja hänen työtovereidensa suosittuihin töihin.
Vielä ehdit Marita Liulian näyttelyyn Mänttään
Ihanan Marita Liulian upeat työt ovat huhtikuuhun asti nähtävinä Mäntässä Serlachius-museo Göstassa. Töitä on kaikkiaan sata, joista pieni häivähdys meidän jutussamme.
Ihanan Marita Liulian upeat työt ovat huhtikuuhun asti nähtävinä Mäntässä Serlachius-museo Göstassa. Töitä on kaikkiaan sata, joista pieni häivähdys meidän jutussamme.
Orkesterijärjestäjä Heikki Tikka – Rauni Laihonen
Tiedättekö, mitä orkesterijärjestäjä tekee? Lyhyesti: hän huolehtii, että kaikki lavalla toimii. Tapaamme orkesterijärjestäjä Heikki Tikan.
Tiedättekö, mitä orkesterijärjestäjä tekee? Lyhyesti: hän huolehtii, että kaikki lavalla toimii. Tapaamme orkesterijärjestäjä Heikki Tikan.
Ympäristöä moniaistisesti – Riitta Lahtinen ja Russ Palmer
Ympäristöä voi kokea monin aistein ja tavoin – muutenkin kuin näkemällä ja kuulemalla. Nyt perehdymme mm. haptiisien maailmaan!
Ympäristöä voi kokea monin aistein ja tavoin – muutenkin kuin näkemällä ja kuulemalla. Nyt perehdymme mm. haptiisien maailmaan!
Pirkko Pölösen maalauksia – Sari Karjalainen
Pirkko Pölösen maalaukset koskettivat Kuurosokeiden Koskettavin veistos -näyttelyssä. Nyt saamme tutustua tähän jo sata taulua maalanneeseen naiseen.
Pirkko Pölösen maalaukset koskettivat Kuurosokeiden Koskettavin veistos -näyttelyssä. Nyt saamme tutustua tähän jo sata taulua maalanneeseen naiseen.
Kana nimeltä Abilis – Ari Suutarla
Vanhan papin tarkastusmatka Afrikan perukoilla jatkuu. Hän saa kiitollisilta avustetuilta palkkioksi kanan nimeltä Abilis.
Vanhan papin tarkastusmatka Afrikan perukoilla jatkuu. Hän saa kiitollisilta avustetuilta palkkioksi kanan nimeltä Abilis.
Lukunurkka: historian opetuksia – Timo Leinonen
Menneestä voi oppia – vai voiko? Sodan varjot väijyvät kuten jutun kuvituksena oleva vanha tankki.
Menneestä voi oppia – vai voiko? Sodan varjot väijyvät kuten jutun kuvituksena oleva vanha tankki.
Lukunurkat: Kirje nuorelle itselle ja naisten opintien edelläkävijät – Tuula-Maria Ahonen
Suomessa julkaistaan paljon kirjoja, jotka jäävät vähälle huomiolle, mutta joista voi oppia ja joista voi ammentaa tietoa, tässä niistä kaksi.
Suomessa julkaistaan paljon kirjoja, jotka jäävät vähälle huomiolle, mutta joista voi oppia ja joista voi ammentaa tietoa, tässä niistä kaksi.
Vinokas Olli Lehtinen
Oivoi, nyt Vinokasta viilataan silmään.
Oivoi, nyt Vinokasta viilataan silmään.
Teatterissa tapahtuu
Espoon kaupunginteatteri juhlistaa Suomen juhlavuotta näytelmällä Äidinmaa, jossa on monia tunnettuja vierailijanäyttelijöitä, mm. Pirkko Mannola.
Espoon kaupunginteatteri juhlistaa Suomen juhlavuotta näytelmällä Äidinmaa, jossa on monia tunnettuja vierailijanäyttelijöitä, mm. Pirkko Mannola.
Arvioita ja ajatuksia
Tälle uudelle palstalle voi kuka vain kirjoittaa, jos hänellä on jotakin tähdellistä asiaa. Ensimmäinen kirjoittaja on Arto Kurvinen.
Tälle uudelle palstalle voi kuka vain kirjoittaa, jos hänellä on jotakin tähdellistä asiaa. Ensimmäinen kirjoittaja on Arto Kurvinen.
Helmikko
Riita-Kaisa Voipio ruotii aikamme sisustusmuoteja – ja koteja, joista elämä on siivottu pois.
Riita-Kaisa Voipio ruotii aikamme sisustusmuoteja – ja koteja, joista elämä on siivottu pois.
Opaskoira Pekko
Opaskoira Pekko puolestaan kulkee rullaportaissa ja joutuu tönittäväksi.
Opaskoira Pekko puolestaan kulkee rullaportaissa ja joutuu tönittäväksi.
Pisteitä
Jouko Leinonen lainaa palstallaan muun muassa Alvar Aaltoa ja Lars Levi Laestadiusta.
Jouko Leinonen lainaa palstallaan muun muassa Alvar Aaltoa ja Lars Levi Laestadiusta.
Heijastuksia
Gyöngyi Pere-Antikainen miettii uuden kodin hankkimista, tukijoukot on jo valjastettu uuden kodin etsimiseen.
Gyöngyi Pere-Antikainen miettii uuden kodin hankkimista, tukijoukot on jo valjastettu uuden kodin etsimiseen.
Hanskin helpot
Hanski menee suoraan asiaan eli sanapähkinöihin.
Hanski menee suoraan asiaan eli sanapähkinöihin.
Kulttuurin tuulahduksia
Kulttuurin tuulahduksissa on hyviä uutisia, olkaa tarkkoina.
Kulttuurin tuulahduksissa on hyviä uutisia, olkaa tarkkoina.
Mauri ja Mustis
Mauri on vähällä joutua Mustiksen kunnallisvaalikampanjan välikappaleeksi.
Mauri on vähällä joutua Mustiksen kunnallisvaalikampanjan välikappaleeksi.