Tässä tuona aikana otetuista videoista jälkeen päin (vuonna 2017) koostettu pätkä.
Blogini oli silloin tauolla, mutta Facebookissa olin toki aktiivinen.
Taiwan on tunnettu nimellä Formosa, nykyään nimellä Kiinan tasavalta. Sitä eivät ole monet maat tunnustaneet valtioksi johtuen Kiinan kansantasavallan eli manner-kiinana, kommunisti-Kiinan vastustuksesta. Siksi Suomenkaan edustustoa ei löydy sieltä, muuta kuin kuapallinen, mutta konsulipalveluja sieltä ei saa.
Aluksi oleskelin Taiepissa sieltä vuokraamassani asunnossa, mutta vajaan kuukauden jälkeen muutin maaseudulle.
Happy Buddha, Maitreya land, iloinen lihava Buddha ja hänen seuraajilleen luotu suuri keskus puistoineen, puutarhoinen ja jättimäisine patsaineen. En valinnut aluetta tuosta syystä, koska en siitä asisata vielä tiennyt. Lähdin sinne, koska minut kutsuttiin Couchsurfing-sivuston kautta.
Reilua vuotta aiemmin minulla oli ollut nettisuhteena alkanut suhde Indonesian kaiinalaisen Swanning kanssa. Hän oli tämän Maitreaya-liikkeen kannattaja, vegaani, kuten liikkeen ihanteisiin kuuluu. Min' matkustin Jakartaan hänen luokseen varmistamaan, että me todella sovimme yhteen ja voimme mennä naimisiin. Niin ei käynyt, vaan häiden sijasta tuli sukulaistytön hautajaiset ja meidän suhteemme loppui yhteensopimattomuuden vuoksi.
Suhteen päättyminen oli raskas isku, samoin kuin vuotta aiemmin sattunut avioero. Onneksi satuin tulemaan tänne ja samaan tukea suruuni sekä ihmiseltä, joka oli kutsunut minut luokseen että tältä paikalta. Tunsin todella parantavat voimat, eikä kyse ollut mistään laastarisuhteesta. Suhdetta ei minun ja vuokraemäntäni/hyvän ystäväni välillä ollut silloin eikä ole ollut myöhemminkään.
Toisin oli Taipeissa, jossa oli vähällä kehittyä jotakin, jos toinen osapuoli ei olisi ollut varattu ja siksi pannut välejä täysin poikki. Se masensi ja järkytti, ja siihen saumaan tuli sopivasti tämä kutsu maaseudulle. Eli se sinne landelle lähtö kuitenkin laastariteko, vaikkei siellä laastarisuhdetta odottanutkaan eikä edes syntynyt.
Taipeissa kiertelin kasvisravintoloita ja maistelin erilaisia vegaaniruokia. Söin myös seitsemän ruokalajin vegaanisen gourmet-lounaan. Hinta ei tosin ollut mitenkään hirvittävä, kuten ei muutenkaan ruuan hinta Taiwanissa.
Minulla oli Taipeissa myös mahdollisuus kokata vuokraamassani asunnossa. Sen omistaja, kasvissyöjänainen, oli matkalla Australiassa ja vuokrasi kämppänsä minulle edes näkemättä minua. Emme koskaan tavanneet sen jälkeenkään.
Suosikkiruoka-aineeni oli haiseva tofu (stinky tofu englanniksi). Se on vapaasti bakteerikäytettyä tofua, joka haisee lähinnä ihmisulosteelle. Siitäkin tuoksusta voi oppia pitämään. Maku ei tosin muistuta paskaa, vaan on jotakin vähän neutraalimpaa.
Suosikkiruoka-aineeni oli haiseva tofu (stinky tofu englanniksi). Se on vapaasti bakteerikäytettyä tofua, joka haisee lähinnä ihmisulosteelle. Siitäkin tuoksusta voi oppia pitämään. Maku ei tosin muistuta paskaa, vaan on jotakin vähän neutraalimpaa.
Ajattelin, että Taiwan on sen verran mukava paikka, että jos sopiva tilaisuus, esimerkiksi elämänkumppani löytyisi sieltä, voisin asettua maahan vähän pysyvämminkin, tai ainakin vierailla usein. Siksi päätin alkaa opiskelemaan kiinaa. Jonkin verran opinkin, mutta se sitten jäi.
Facebookissa, meetup.com:issa ja Couchsurfing-sivustolla järjestin vegaanitapaamisen, ja ykstyisesti tpaasin muutamia neitosia ja rouvia. Vegaanikuppania olin etsimässä viime kädessä, vaikka normaali ssosiaalisuuskin oli pontimena.
Junat ovat Taiwanissa liki yhtä hyviä kuin Japanissa, joskaan eivät ihan niin kallita käyttää. Matkustin muutamia kertoja ton kahden ja puolen kuukauden aikana maan muihiin kaupunkeihin: Taichung, Kaoshiung ... ja tapasin ihmisiä useimmiten vegaaniruuan merkeissä.
Mutta kaikkein parasta oli siellä maalaiskylässä koirien ja niiden emännän kanssa.
Vuoristoinen maisema täynnä vihreää kasvillisuutta, rauhallinen ympäristö ja puhdas ilma. Siinä parhaat lääkkeet levottomuuteeni ja ahdistukseeni. Harjoitin meditaatiota muutamia kertoja päivässä. Olin lokakuussa käynyt Vipassana-hiljaisuusmeditaation kymmenen päivän peruskurssin.
Tapieissa käydessäni ostin itselleni joululahjaksi hiilikuituiset teleskooppikävelysauvat ja käytin niitä ahkerasti vuoristoisessa maastossa lenkkeillessä. Seuranani oli yleensä vähintään kaksi koiraa, joskus niitä oli neljä. Paras kaverini, pieni sinnikäs kolmijalkainen Tudo-koira yirtti myös seurata mukana, mutta ei kovin pitkään jaksanut eikä uskaltanut tulla tien vieren talojen isojen koirien ohi kun ne yrittivät häätää sitä pois.
Tiet siellä maalla olivat suhteellisen rauhallisia. Autoja ei ollut juurikaan. Teiden varsilla oli tajoja ja hedelmätarhoja, joissa viljeltiin appelsiineja ja mandariineja. Ne olivat todella hyviä aamun kirpeässä säässä nautittuina. Kyllä, syyllistyin varkauteen useita kertoja. Yritin kuitenkin ottaa vain maahan pudonneita.
