2022 03 maaliskuu - Ukraina ei luovuta - en minäkään!

• Maaliskuun 2022 kuvat Googlen kuvapalvelussa 
• Video: Maaliskuun 2022 kuulumiset takapihalta
• Video 29.3. näyttää kuinka kävelemme takapihalta etupihalle. Poika puhuu kerrankin samalla lailla kuin hän puhuu silloin kun kamera on kiinni.  

Heti kuun alussa puitiin joulukuussa istutettu riisi. Täällä eteläisessä Vietnamissa tulee kolme riisisatoa. Täällä riisipellot ovat tasamaata eivätkä porrastettuja kuiten pohjoisen vuoristossa. 

Samoihin aikoihin riisi kypsymisen kanssa pellon toisella laidalla työskenteli myös kaivuri, oranssin värinen, samanlainen kuin Erikin pikkukaivuri.  Sitä käytiin katsomassa usein. 

Sitten tuli puimuri ihan lähelle

 

Tämä riemu oli ohi muutamassa päivässä. Jyvät kuivattiin ja vietiin pois. 

 
Kohta pumpattiin pelloille uutta vettä ja kylvettiin uudet riisit. 




Loppukuusta pellossa oli jo pitkät vihreät oraat.   Sateetkin tulivat tänä vuonna aikaisin. Kuun viimeisinä päivinä sateli niin, että paikat alkoivat vihertämään ilman kasteluakin. 
Kesä-heinäkuun vaihteessa on sitten odotettavissa seuraava riisin puinti.



Kuun viimeisinä päivinä päästiin  katsomaan kaivuria ihan läheltä, jopa koskettamaan. Kylätietä pienen jokemme toisella puolella levennetään ja päällystetään.  Näyttää siltä, että ihan tehdään viemäröinti ja vesijohtokin uusiksi. Nyt viemärit menevät suoraan jokeen. 

Nähtiin myös pienempi kaivuri reittimme varrella. 

Useampana aamuna käytiin sitä katsomassa ja myös koskemassa. Lisää kuvia tästäkin on tämän kuun Google-albumissa. 

Tein päätöksen hylätä tämän viime vuonna rakennuttamani mökin. Se ja sen sijaintipaikka eivät herätä mitään positiivisia värinöitä minussa. Näin on ollut jo alusta lähtien. En saa olla siellä rauhassa, vaan vaimon äiti ja muu suku on hääräämässä siellä päällimmäisenä. En halua asua heidän kanssaan vaan yksinäni. Kuitenkaan en halua lähteä kauas vaan haluan olla lähellä poikaani.  Siksi annan vaimon ja hänen äitinsä, sukunsa pitää tuon paikan, tehdä siellä mitä haluavat.  Vaimo saa myydä siitä osan siskolleen ja asua hänen perheensä kanssa samassa pihapiirissä. Sitähän he ovat jo aiemminkin kaavailleet. 

Minä sen sijaan aion keskittyä parantelemaan edelleen tätä takapihan paratiisiani, joka on n. 50 metrin päässä vaimon suvun nykyisestä paikasta ja puolentoista kilometrin päässä tuosta uudesta paikasta. 



Tuon olemassaolevan puu- ja peltihökkelin eteen, sen ja riisipellon väliin  ajattelin  laittaa pylvään ja anturat penkereeseen ja niiden varaan sitten talon, tai pienen huoneen, kevytrakenteisen, peltikattoisen, laudasta, pellistä ja muovista tehdyn.  Vain yksi huone pitää rakentaa, samanlainen ilmastoitu huone kuin tämä nykyinen. 

Keittiön ja muut tilat voi tehdä tuohon vanhaan röttelöön aluksi.  Nyt siellä on taimikasvattamo. Tuon seinässä olevan aukon olen tehnyt veden ottamista varten ja siksi, että siitä laskeutuvat tikapuut veteen. 

Olen istuttanut penkereille kaksi duriopuuta sekä kolme sitruspuuta.  



Ulos päin talon ei tarvitse näyttää juuri miltään, sillä suunnittelen peittäväni sen kasvustolla.  Se tulisi olemaan tuolla taustalla näkyvin puiden ja banaanikasvien alla, josta näkyy jo tuon olemassa olevan hökkelin kattoa.  Tärkeintä on tehdä katosta vedenpitävä ja sellainen, etteivät hiiret pääse välikatolle mekastamaan. Tietysti lämpöeristeet pitää laittaa sekä kattoon, seiniin, että lattiaan. 

Tällainenhan se voisi olla ulkoa päin: vain vahvemmat pylväät ja syvemmällä, niissä anturat ja korkeammalla.  Tämä kuva on elokuulta, jolloin hökkeli oli juuri valmistunut. Sen jälkeen mökin ympäristö on pengerrytty jo lattiatasoa korkeammalle.  Tulvavedet yltävät syys-lokakuussa pari senttiä lattian yläpuolelle.  Tähän eteen, kuvaajan ja mäkin väliin tulisi siis se uusi huone. Sen lattia olisi noin metrin tuota korkemmalla, katto myös.  Tänne katsojan suuntaan olisi ikkuna, josta voisin katsella riisipellolle päin: nähdä kauas pellon toiseen laitaan.  Sieltä tuulikin pääsisi puhaltamaan talolle viilentämään sitä. Kuva on otettu pohjoisesta päin, joten aurinko paistaa talon takaa, iltapäivän tunteina tuolta oikealta, mutta koskaan se ei paistaisi ikkunaan.  Sisäänkäynti tulisi tuosta vanhasta hökkelistä, jossa siis olisi kiettiötilat. 

Aiemmasta rakennusprojektista opin sen, että täällä osataan tehdä vain tietynlaisia taloja. Ei kannata poiketa liikaa kaavasta. 



Pengerryksen tukirakenteen mallin näin matkallani ottamaan kolmatta koronarokotetta. Astraa se oli taas, adenovirusektoria.  Heti huhtikuun alussa minun pitää lentää Hanoihin uusimaan Suomen passini. Kolme viikkoa ennen matkaa saatu rokote toivottavasti suojaa minua koronatartunnalta. 

Tulevalle talolleni johtaa ojan yli pienenpieni silta. Sivun alussa linkitetyllä videolla näkyy miten Erik osaa jo ylittää sen pitämällä kaiteesta kiinni. 

Siinä videossa näkyy myös, miten kävelemme kohti päärakennusta.  Harvoin saan videolle pojan puhetta. Nyt hän ei kiinnittänyt huomiota kameraan, joten ujouskin unohtui. 

Tässä Facebookin ja VK:n profiilikuvani. Se on muokattu kiertävästä meemistä, jossa Ukrainan presidentti Zelenskyi ottaa selfieta Venäjän presidentti Putinin arkun äärellä. Sijoitin itseni siihen ja latsin profiilikuvaksi. Rankkaa huumoria todella surullsiessa ja ikävässä tilanteessa, jossa Venäjän natsit murhaavat ukrainalaisia. 

En osta enää mitään venäläisiä tuotteita. Tähän asti olen ostanut siperialaista Altain tattaria. En ole löytänyt sille ukrainalaista korviketta. Ainoa mitä olen löytänyt Ukrainasta tuotuna, ovat spelttijauhot ja auringonkukansiemenet.  

Etenkin heti hyökkäyksen jälkeen sanottiin suomalaisessa mediassa, että siitä ei saa syyttää tavallisia venäläisiä vaan että hyökkäys on pelkästään Putinin projekti. En ole lainkaan samaa mieltä. Putinilla on kansan laaja tuki eikä sitä tukea mitenkään pehmennä se, että se kansa on aivopestyä. Olen törmännyt somessa moniin venäläisiin, jopa Suomessa suviin kaksoiskansalaisiiin, joiden puheet ovat vielä räikeämpiä kuin Putinin. He ovat ukrainalaisia vastaan, käyttävät heistä haukkumasanoja. He myös halveuksevat tai jopa vihaavat Suomea. On äärimmäisen surullista tietää, että Suomessa asuu paljon venäläisiä, jotka eivät olisi ansainneet kansalaisuutta tai oleskelulupaa. Minä olisin valmis heittämään kaikki suomen ja venäjän kaksoiskanslaiset ulos Suomesta elleivät he esitä painavaa syytä jäädä esimerksiki osoittamalla lojaalisuutensa.  Tämä ajatus ei ole syntynyt nyt sodan aikana vaan sen suuntaisi ajatuksia tuli jo 1990-luvulla kun avustin Suomeen tulleita paluumuuttajia. 

RuFi-yhdistys, Johan Bäckman, Darja Skippari-Smirnova ja muut terroristien tukijat pitäisi asettaa syytteeseen valtiopetoksesta. 


Tietysti Venäjän demokraattiset voimat, se pieni vähemmistö, joka kannattaa demokratiaa ja vaputta, ansaitsee kaiken sympatian ja tuen.  Toivottavasti joku siellä onnistuu syrjäyttämään Putinin ja panemaan toimeen vallankumouksen. 

Kiovan lähellä sijaitseva Makarivin kaupunki oli venäläisten hallussa vähän aikaa sen jälkeen kun se oli pommitettu hajalle.  Kuun lopulla se oli jälleen ukrainalaisilla. Kesäkuussa 2016 kävin siellä ystäväni Olegin kotona. Meillä oli hauskat syntymäpäiväjuhlat joen rannalla. Olegin kanssa olemme olleet yhteydessä Telegram-puhelinsovelluksen välityksellä.