Timo Tropiikista: Elokuun täyttää talorähjä

Tässä taas vlogi, ääniblogi, podcast, mikä se sitten liekin: kaksi äänitettä, asiallisesti päällekkäisiä osittain, mutta menköön. Ne kokosin yhteenYoutube-videoon ja lisäsin kuvaa. Kuvat eivät aaskaan aina liity suoraan kuultavaan puheeseen.

Ei tullut koostettuja kuulumisia heinäkuun lopussa vaan äänipäivitys kuun puolivälissä. Jatketaan samaa linjaa: ei mikään pakkopullapäivitys kuun viimeisenä päivänä vaan tarinaa silloin kun se minulle sopii.

Mainitsen puheessani ASMR, äänellä renouttaminen, aivo-orgasmi, mikä se sitten lie. Tuohon asiaan tutustuin heinäkuussa yrittäessäni löytää keinoja unen pidentämiseen. Minullahan on ollut lähes aina ongelmana se, että herään liian aikaisin. Nukahdan kyllä lähes heti kun pää koskettaa tyynyä, mutta herään sitten neljän-viiden tunnin päästä pissahätään, selkäkipuun tai ulkoa kantautuviin ääniin. Etsiskelin nukahtamismusiikkia, renoutusmusiikkia, alfa- ja beta-aaltoja, joita voisin soittaa pienestä kaiuttimesta nukkuessani. Sitten löysin asmr-kuiskaukset ja halusin opetella pitämään niistä. Ei onnistunut. En vain voinut sietää suurinta osaa niistä. Päättelin siis, ettei ASMR-toimi minulla, sen sijaan nuo koneellisesti tuotetut puhtaat äänet, erityisesti matalat äänet, bassoäänet, tuottavat mielihyvää. Samoin tietysti luonnonäänet, parhaiten sekoitettuna elektronisesti tuotettuun renoutusmusiikkiin. Noista puhe- ja kuiskausjutuista ainoastaan muutama japanilainen japaniksi puhuttu toimi, koska siitä ei ymmärtänyt sanoja ja ne äänitteet ovat teknisesti korkealaatuisia.

Yllä esitetyn videon eli ääniblogin otsikossa on hieman tulkinnan varaa: minä en oikeasti saanut potkuja koulusta, vaan annoin ne itse itselleni eli lopetin vapaaehtoisena opettajana toimimisen, koska minua kohdeltiin kuin palkallista opettajaa: annettin ylisuuria ryhmiä ja opetus oli kaukana siitä, mitä alun perin sovittiin. Minun oli määrä opettaa keskustelutaitoja, mutta siitä ei tullut mitään koska ympäristö oli kaikuva aj ryhmät ylisuuria.

Valmistelin huolella materiaalia mm. ympäristöasioista oppiainetta "science" varten, jota opetin englanniksi. Se kait vastannee lähinnä ympäristöoppia pienemmille ja kaikkia luonnonteiteoita: biologia, maantiede, fysiikka, kemia yläasteikäisillä. Parin erityistä painoa ympäristön siisteyden korostamiselle: sille, ettei muovia pitäisi heittää luontoon eikä varsinkaan vesistöihin.

Osalle opetus meni perille, osalle ei. Ryhmät olivat niin heterogeenisiä, että oli lähes mahdotonta löytää kaikille sopivaa tasoa. Niinpä valitsin keskitason sijasta haastavimman, eli tason, jota ymmärtävät hyvin englantia osaavat. Ulkomaalaisena opettajana ja englantia osaavana katsoin, että minun tehtäväni ei ole vain paikata paikallisia opettajia, opettajia vaan nimenomaan tuoda esille omaa osaamistani, myös omaa persoonaani: antaa lasten tutustua ulkomaalaiseen ja siihen, mitä muualta tuleva ajattelee asioista. Kyllä, myös vegaanipropagandaa annoin tulla asiaan liittyen: tosin pehmeästi esitellen enkä mitenkään saarnaten.

Olin jo aiemmin ilmoittanut, että lopetan elokuun lopussa. Halusin kuitenkin lopettaa aikaisemmin, ja siihen tarjoutui hyvä tilaisuus kun koulun omistaja valehteli minulle ja jätti monia pyyntöjäni huomiotta. Niinpä ilmoitin lähteväni jo heinäkuun lopussa. Se merkitsi myös koulun minulle vuokraaman asunnon menettämistä. Harmittavaa, sillä se oli täkäläisen standardin mukaan siisti yksiö. Siinä oli myös lautalattiainen parvi.

Lähtemistä helpotti tosin se, että naapuriin oli hankittu koiranpentu, jota pidettiin päivät lyhyessä hihnassa.

Minä seurustelin välillä sen kanssa aidan läpi. Pidemmän päälle meistä olisi voinut tulla kaverit.
Kävi tietysti sitä sääliksi: olisi tehnyt mieli ottaa se hihnasta ja videä kävelylle. Vaikka koiravarkaiden pelossa omistaja olisi voinut kieltää sen, olisin silti voinut kysyä, näin jälkiviisastellen.

Näiden vajaan kahden kuukauden aikana olin hankkinut ison kasan taloustavaraa ja muuta kodin käyttöesineistöä. Ne piti nyt pakata, kämppä siivota ja suunnata kohti uutta. Tietysti piti myös etsiä uusi paikka, minne asettua. Onnekseni minä en olltu siinä asiassa yksin: puolison veli asuu seitsemän kilometrin päässä asunnosta. Suunnitelmani oli muuttaa lähemmäs hänen taloaan, jotta sitten kun Myy tulee tänne käymään tai asumaan, hän voi viettää aikaa veljen perheen kanssa. Vielä enemmän minulle oli apua, ja on vieläkin, nuoresta miehestä, jolle minun oli alussa määrä opettaa englantia, mutta hänestä on sittemmin tullut ystäväni ja avustajani. Hän auttoi minua muutossa ja yritti myös etsiä minulle asuntoa. Myyn veli kuitenkin löysi sellaisen, erittäin halvalla.

Uusi asuntoni on parin sadan metrin päässä veljen asunnolta. Iso talo ja iso piha, mutta minkälaisessa kunnossa ... Tämä oli haiseva läävä keskellä kaatopaikkaa, kun tulin tänne. Aluksi tuntui masentavalta, järkyttävältä ja toivottomalta katosa sitä roskakasaa, joka oli levietetty ympäri pihaa, kosteusvaruioiden tummiksi värittämiä sinivihreitä seiniä. Tuli mieleen se asunto, jossa asuin opettaessani Ukrainassa.

Alkujärkytykseissäni olin jo lähetä muualle: joko hotelliin tai pyytää ystävääni auttamaan minua vuokraamaan toinen asunto. Olin kuitenkin maksanut heti käteelyssä kolmen kuukauden vuokran. No, eihän se minulle paljoa olisi jättää kämppä siitä huolimatta. Vuokra on 1,5 miljoonaa Vietnamin dongia kuukaudessa eli nykykurssin mukaan noin 56 euroa plus muutama euro pankille kortin käytöstä ulkomailla. Minjulla on vielä sekä suomalainen että australialainen pankkikortti, muttei täkäläistä.

Vaikka olisinkin tässä vain kolme kuukautta, päätin nyt käyttää paljon aikaa ja tarmoa tämän paikan parantamiseen. Tämä on sen verran iso talo, että tänne voisi vaikka perustaa pienen kieliluokan.

Nyt noin kolmen viikon ahertamisen jälkeen kaikki näyttää jo paljon paremmalta. Tästä voisi saada jopa ihan asuttavan kämpän aikaa ja vähän rahaa käyttämällä.

Pihalla vierailevat naapurin koirat ja kanat. Juuri saatiin ystäväni kanssa tehtyä aita, joka pitää ne ainakin suurimmaksi osaksi poissa.

Huomaa kuvassa oikealla pitaya, joka kasvaa talon katolle.

Siitä on jo pari hedelmää saatu:

Tosin kumppanin mielestä tähän ei kannata käyttää rahaa juuri lainkaan. Se on tällä hetkellä pienoisena ryppynä välillämme. Hän on ollut täällä noin viikon verran, ollut poissa normaalista ympäristöstään, jossa hän seuruesteli ätitnsä ja muiden pihapiirin ihmisten kanssa. Täällä ympäirstö on hiljaisempi ja sosiaalisesti passiivisempi hänelle. Hän viettää päivät kotona siivoten ja kokaten. Minä vietän enemmän aikaa tietokoneeni ääressä. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja rjoitetuksi, ihan niin kuin siellä Lai Vungissa, jossa olin linnoittautuneena tietkoneeni taakse ikkunattomassa huoneessa. Täällä on ikkunoita, siat eivät haise, eikä paljoa kalakaan. Täällä olisi mukavampaa olla yksin, joten ehkä lähetän hänet kotiin ja vain vierailemme toistemme luona silloin tällöin. Matkaa väliolämme on noin 400 kiloemtriä, mutta täkäläisissä oloissa sen taitttamiseen kahdella bussilla menee noin kaksitoista tuntia, joskus vähän enemmänkin.

Täällä olen hankkinut kaasuhellan pulloineen ... n. 30 euroa.

ja vähän käytetyn jääkaapin ... Sharp-merkkinen, valmistettu Thaimassa, n. 140 euroa.

Lattia on kuitenkin hyvässä kunnossa: helppo siivota.

Sisäkaton ja ulkokaton välillä on korkea tyhjä tila. todennäöisesti ulkokatto vuotaa ja vesi imeytyy sisäkattoon. Suomessa se kehittäisi hometta, mutta täällä ehkä ei, koska lämpö- tai muita eristyksiä ei ole. Ikkunanpielistä ja ovista sekä seinässä olevista tuuletusaukoista pääsee aina raikasta ilmaa sisälle.

Pahimpia paikkoja olen maalannut ... Eihän se jälki läheltä katsoan suomalaiselle kelpaisi, mutta näissä oloissa ihan passeli. Keltainen väri tuo auringonpaistetta taloon tämän sadekauden keskellä.

Takapihakin on jo suhteellisen siedettävä. En kuljetuttanut jätteitä pois vaan kasasin ne ja peitin kansan osittain biojätteellä: oksia, risuja sekä multaa ja savea. Istutin kasaan runsaasti pistokkaita ja heittelin siemeniä. Tuon verkkohäkkyrän alla kasvaa pataattia, joka on tämän alueen maatalouden ehkä halutuin tuote: sitä videään tonnikaupalla Japaniin.

Makjuuhuonekin sain yhteen seinäänsä maalia: Tuo musta möjä ei haissut homeelle vaan mullalle, joten pesin sen pois ja sutaisin tuota samaa keltaista maalia sen päälle. Se on emalipintaista, siis kiltävää öljymaalia. Kaipa se stuossa seinässä kestää sen puoli vuotta tai vuoden, jotka pisimmillään lienen tätä taloa asuttava. Kolmen kilon pänikkä tuota maalia maksoi on kuusi euroa. Sitä piti sitten laimentaa öljyllä (n. 10%). Ystäväni osti sitä tarkoitusta varten haisevaa moottoriöljyä.

Puiset ikkunaluukut ovat todella hyvät olemassa makuuhuoneessa. Muutenkin kaipaan enemmän puuta joka paikkaan.

Sänkykin on vanha metallinen. Se oli täällä ennestään. Sen sijaan patja piti uusia ja vuodevaatteet.

Erehdyksessä, ajattelematta tulin ostaneeksi paljmuöljypatjan, vai onkohan se öljypalmupatja. Palmuöljyä Malesiasta. Sen tuotanto tuhoaa oranguatien, metsäihmisten paikallisella kielellä, elinympäristöä.

Nyt piha on aidattu, vain kunnon portti puuttuu. Sen virkaa toimittaa nailonverkkoviritys: samaa materiaalia, jota on myös tuo etupihan jakava aita-.

Osa etupihasta on nyt aidattu niin, etä siellä voi pitää pientä kotipuutarhaa. Olen jo istuttanut kaikki siemenet, mitä minulla on viime vuodelta jäljellä. Suuri osa niistä soveltuu paremmin tähän almstoon kuin sinne Lai Vungin kuumuuteen.

Suuri osa siemenistä, mm. niistä, jotka meillä maaliskuussa vieraillut Inge lähetti Saksasta, istutin ystäväni kanssa jo edelliseen paikkaan ja ne keltaise muovilaatikot jäivät naapurille. Annoin ne hänelle, koska arvelin, ettei niille olisi tilaa muuttokuormassa. Ehkä niille olisi ollut.

Eniten toivon, että tomaatit lähtisivät kasvamaan, myös jasmiini ja muut hyvälle tuoksuvat kasvit. Passionhedelmää ja papuja haluan myös kasvattaa: sellaisia kiipeäviä kasveja, jotka muodostavat vihreän aidan. Karipuun, murraya koenigii, siemenet katosivat heinäkuussa. Minulla on kuitenkin yksi puu kasvamassa siellä Lai Vungissa. Siitä voi laittaa oksan itämään kunhan se kasvaa vähän isommaksi.

Osa niistä säilyi myös tänne, ja täältä yritän viedä itäneet kasvit mukanani.

Verratuna Lai Vungiin täällä on paikallisliikenne, jota pystyn käyttämään. Tällaisella vihreällä bussilla matkustan Dalatin kaupunkiin joogaan ja joillekin ostoksille. Matka kestää noin tunnin, 30 kilometriä, bussi pysähtelee usein ottamaan ja jättämään tavaraa paikallisille yrittäjille.

Bussilippu maksaa alle puoli euroa, ehkä 30 eurosenttiä. Taksilla tuo matka maksaisi noin 10 euroa.

Edelliseltä asunnolta oli noin kilometrin matka bussiasemalle, jolta tämä bussi lähti ja jolle se saapui. Nyt täytyy kävellä tien varten, nähdä bussi ja pysäyttää se. Onneksi usein, erityisesti aamulla, matkan varrella on koululaisia, jotka odottavat bussia. Saatan liittyä heidän seuraansa odottamaan. Muutaman kerran on sattunut, että yksin ollessani bussi lähteen nenäi edestä tai ei pysähdy vuokseni. Sama tapahtui asemalla. Kuski lähti äkkiä liikkelle kun minä odottelin kahvilassa lähistöllä ja olin keskittynyt puhelimeeni.

Bussiaseman lähellä on tori, jossa myydään vihanneksi, hedelmiä, lihaa ja kalaa. Lihat ja kalat ovat tietysti ulkoilmassa alttiina kärpäsille ja pölylle. Siitä syystä monet matkailijat, vaikka olisivatkin kotona sekasyöjiä, syövät täällä vain kasvisruokaa. Ihan viisas valinta.

Eläintuotanto ja eläinten muukin kohtelu on täällä avoimesti esillä. Välillä kysy itseltäni, onko se humaanimpaa kuin länsimaiden piilotetut eläintehtaat.

Tässä linja-autossa on sitä tunnelmaa, joka oli suomalaisissa onnikoissa ja linjreissa 1960- ja 70-luvuillakin. Näissä on vieläkin rahastaja, ja matka maksetaan käteisellä. Välillä käytävä on säkkien, laatikoiden ja pitkien putkien tai muun ison tavaran tukkima.

Bussilla matkustan Dalatiin joogatunnille ja joskus muihinkin tilaisuuksiin. Sivanada-joogakeskuksessa kävin elokuun alussa myös kuuntelemassa gurua ja kirtan-laulantaa.

Olen myös ostanut kaksi joogamattoa: yhden kotiin tuotavaksi ja toisen keskuksessa pidettäväksi.

Joogan lisäksi Dalatin-reissuihin liittyy myös matkustamisen eksotiikkaa ja maiseman vaihtoa. Ilmasto ja maisemat ovat jo parin kilometrin päästä toisenlaiset: aletaan kiipeämään korkeammalle vuoristoon, jossa ilma on kylmempää, raikkaampaa ja mös kylmempää. Siellä sataa enemmän, ja maisema on mäkisempää.

Kaupungin keskustassa näkee kaikenlaista mielenkiintoista: kadulla laiduntava hevoslauma ...

...kaupungin keskustan tuntumassa kuin suomalainen järvimaisema.

turistialueella paljon kukkaistutuksia.

Elokuun komantenatoista päivänä minä täysin 55 vuotta.

Päivää ennen kumppani tuli käymään vanhoilta ausinseuduilta Lai Vungista Mekong-joen suistosta.

Kotitekoista hapankaalia: ei maitoheraa eikä ostettuja bakteereja: vain hakattua vlkoista tai punaista kaalia, punajuurta, porkkanaa, ja vanhasta hapatuksesta vähän menua.

Viisumini umpeutuu syyskuun alkupuolella. Se saattaa tietää matkaa toiseen maahan, ehkä Thaimaahan. Mahdollista saattaa olla myös viisumin uusiminen ilman, että täytyy poistua maasta.

Suomesssa en ole tänä vuonna käynyt. Elokuussa alkoi tehdä mieli sinne, varsinkin kuulin että veljentyttärelläni Alinalla olisi häät syyskuun ensimmäinen päivä. Silloin lennot ovat kuitenkin vielä kalliita. Bagnkokin kautta pääisi halvemmalla jo loppukuusta kun turistikaudessa on tauko.

Koirat, Kito ja Mini, kyllä, minulla on niitä ikävä. Kävin siellä tervehtimässä heitä heinäkuun puolivälin jälkeen, tarkalleen kuukausi sitten. Ehkä käyn uudestaan viisumin uusintamatkan yhteydessä.

Lien Nghia on tuon Duc Trongin keskustan nimi. Minä ikävöin sinne takaisin. Siellä ovat bussiasemat, kaupat, iso tori: siistinpää ja puhtaampaa kuin täällä landella. Tiellä tapasin veispuhveleita.

Maatalous on alueen pääelinkeino. Vihreätä on helppo löytää pääkadulta poistuttua.

Mangosteeni, paikallinen hedelmä.

Joka paikassa ihmisillä on taipumus roskata ympäristöään.

Liikenne on täällä suhteellisen rauhallista. Pääkatu on samalla Dalat-Saigon -valtatie. Sillä liikkuu busseja ja kuorma-autoja välillä pelottavan suurella nopeudella.