Ääniblogi: postitin aikanaan Soundcloud-palveluun kertomuksia matkaltani Espanjaan toukokuussa 2014. Tähän tulee niitä lisää myöhemmin, samoin kuin tekstiä ja kuvia.
Terrassasta Zaragozaan.
Toukokuu 2014 alkoi Suomessa, Olin lentänyt Ho Chi Minh Citystä, Vietnamista Thaimaan Bangkokiin 23.4. Sieltä lensin seuraavana päivänä Tukholmaan, jossa nukuin yös yli kunnes aamulla jakoin Helsinkiin. Sieltä sitten Saloon sukuloimaan ja sieltä ajoin bussilla Somerolle, jossa oli eläinsuojelukeskus Tuulispään vapputalkoot ja juhlat. Pari yötä oltiin isolla porukalla paikalla, autettiin tilan töissä ja tutustuttiin eläimiin ja keskuksen toimintaan sekä toisiimme.
Lunta satoi Vaun päivänä. Seuraavana aamuna matkustin bussilla Helsinkiin, jossa yövyin vanhan kaverini luona. Kävin sukuloimassa isäni luona Vihdissä sekä veljelläni Nurmijärvellä.
Tällä kertaa Suomen-virailu jäi huvin lyhyeksi, sillä jo kuudentena toukokuuta lensin Norwegian-yhtiön koneella Helsingistä Barcelonaan. Jo kahden päivän päästä päätin, että Espanjasssa riittää kuukausi, ja haluan takaisin Aasiaan. Minulle jäi jonkinlainen rakkaus Vietnamiin (kyllä, tuon voi ymmärtää kahdella tavalla).
Ensivaikutelma Esapnjasta oli negatiivinen: GPS ei toiminut, nettiyhteyttä oli vaikea saada toimimaan, ihmiset olivat aika tylyjä, vegaaniruoka pahaa: pelkkää sipulia ja tomaattia, paikat kolkkoja, aurinko paistoi liian kirkkaasti liian lähellä horisonttia, maisemat olivat niin aavoja, että niillä kävi jatkuva tuuli. Yövyin sekä teltassa että halvoissa hostelleissa, jotka vielä olivat melko tyhjillään. Tapasin Couchsurfing-sivuston kautta muutamia kivoja ihmisä. Yhden luona myös yövyin pari yötä.
Yritin etsiä Santiago de compostillo -kävelyreittiä, mutta en llöytänyt sitä netistä enkä paikallisiltakaan kysymällä. Kuvittelin, että voisin kävellä isossa pyhiinvaeltajien porukassa ja yöpyä heidän kanssaan majataloissa.
Yövyin jopa suhteellisen näkyvillä paikoilla teltassa. Yöt eivät hirvittävän kylmiä olleet muistaakseni, mutta ei ollut samanlaista vapaudesta nauttimista kuin Australiassa tai muualla. Tasmaniassa Marras-Joulukuussa 2013, jolloin oli välillä todella kylmä, olivat tunnelmat samantapaiset, mutta siellä sentään oli kauniimpi luonto, ja minulla ihmisten kanssa yhteinen kieli.
Mietin, että jospa Portugalissa olisi paremmin. Aasian vetovoima oli kuitenkin suurempi, ja niinpä päätin aikaistaan lentoani parilla viikolla eli lähtisin Alicantesta Oslon kautta Bangkokiin 19. päivänä toukokuuta. Se oli todella levotonta aikaa. Vietnamissa oli suhde, jolla ei olisi tulevaisuutta, mutta joka oli kouluttanut minut niin, etten päässyt siitä helpolla irti. Siellä toisessa päässä oli kullankaivaj, kuten minua oli monesti varoitettu.
En muista, miten pääsin Madridiin, mutta siellä ei ollut sen paremmin kuin muuallakaan, mutta sieltä pääsi onneksi junalla Alicanteen. En siitäkään matkasta ja ajasta muista juuri mitään. Alicante oli kuitenkin hieman siedettävämpi paikka kuin Barcelona ja Madrid. Kävi mielessä, että ehkä olisi piätnyt poiketa Fuengerolassa tai muissa turistikeskuksissa. Sieltä olisi saattanut löytyä itse asiassa mielenkiintoisempia juttuja kuin muualta. Sekin kävi mielessä, että Suomeen olisi kannattanut jäädä, tai sitten olisi kannattanut olla tulematta Euroopaan lainkaan. No, tehtyjen asioiden liika katuminen ei ole hyvästä.
Oslon lentoasemalla vietin useamman tunnin muistaakseni, ja sieltä sai turkinpippuritikkareita.
Tarina jatkuu tässä samassa kirjoituksessa Thaimaasta ...
