Kartan katsominen on minusta kivaa, ja kiitos Googlen, se käy mukavasti koneella. Alla taas Google Earth-ohjelmasta siepattu karttakuva, joka sijoittaa tämän kirjoituksen paikat maailmankartalle.
Sininen nuoli oikealla alhaalla, siellä on Cairns, paikka, jossa minä nyt tätä kirjoittelen. Suurin osa teistä lukijoista on kuvan vasemmassa yläreunassa punaisen nuolen alla Suomessa. Mainittu Vladivostok, siis se kaupunki, josta niitä junia Suomeen lähtee, on tuolla keltaisen nuolen alla. Ja sitten tänne meidän kulmille taas. Vihreä nuoli Kaakkois-Aasiassa kertoo siitä, missä Nancy on tällä hetkellä eli lopun maaliskuuta. Siitäpä saadaankin aasinsilta takaisin käärmeisiin. Nancy nimittäin ihmetteli ihan ääneen sitä, että miksi meidän pihallemme ilmestyy käärme aina paria päivää ennen kun hän lähtee Singaporeen. Niin kävi viime vuonna ja niin kävi nyt taas. Nancyn äidin uskonnon mukaan käärme on pyhä, onnea tuottava eläin eikä sitä saa tappaa tai muuten häiritä. Tuo äiti, siis minun anoppini, on syntyjään muuten aika läheltä tuota keltaista nuolta, Kiinasta. Näkyy siis siellä päin maailmaa olevan suhtautuminen käärmeisiin vähän erilaista kuin punaisen ja sinisen nuolen alla.
Tulipa taas ajateltua, miten kauaksi sitä on tullut ajauduttua. Normaalisti sitä ei huomaa, koska elämä on täällä. Vasta sitten kun pitäisi johonkin lähteä, erityisesti Suomeen, huomaa välimatkan.
Papaijat kypsyvät
Banaanisato kahdesta kasvista oli runsas ja herkullinen. Nyt siitä on enimmäkseen jäljellä muisto vain, ja jonkin verran kuorittuja banaaneita pakkasessa. Niistä aion tehdä talven aikana jäätelöä eli gelatoa: voimakkaalla tehosekoittimellani sekoitan jäätynyttä mangoa ja banaania ja vaikka muutaman mintunlehden. Nyt banaanien jälkeen ovat sitten vuorossa papaijat. Tosin niitä on kypsynyt omassa puussa pikku hiljaa koko ajan, ja todennäköisesti niitä tippuu tasaiseen tahtiin ympäri vuotta. Makeita ja raikkata ne ovat tietysti varsinkin tuoreina poimittuina. Aiemmin en kovin paljoa papaijasta välittänyt, mutta pikku hiljaa olen oppinut pitämään niistä. Etenkin kun ne ovat oman pihan lähiruokaa, niin miksipä ei. Ja toinen syy on se, että papaijassa on paljon ruuansulatusentsyymiä, papaiinia.
Tämä kuva kertoo siitä, miten lik... eikun siis, että kun emäntä on poissa niin hyppivät koirat auton penkeillä. Ei, kyllä tämä on ihan hänen tietensä järjestetty juttu. Auto on ajettu "talliin" etupihalle katoksen alle, jossa tavallisesti on koirien nukkumapaikka. Koirat kun ovat assosioineet auton mukavaan retkeilyyn uusien hajuelämysten luo, niin ne nyt ihan automaattisesti ottivat auton pesäpaikakseen. Ne ovat nukkuneet siellä viimeiset pari vuorokautta ja hädin tuskin haluat tulla pois syömään ja lenkille.
Paikallisvaalit
Lauantaina 15. maaliskuuta olivat paikallisvaalit eli sellaiset, joissa valittiin kaupunginjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsenet. Kävin äänestämässä paikallisella koululla. Äänestin naista taaskin, kaupunginjohtajaksi iäkkäämpää ja valtuutetuksi nuorempaa. Kaupunginjohtajaehdokkaani pääsi läpi, nuori valtuustoehdokkaani Janine Aitken sen sijaan ei. Sekä kaupunginjohtaja että puolet valtuustosta ovat uusia. Ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa on nainen johtajana. Vielä mukavammaksi hänet tekee minulle se, että hän on kotoisin suosikkikaupunginosastani nimeltään Machans Beach, sieltä missä asuimme vuoden verran Cairnsiin muutettuamme. Tämä lehtiartikkeli kertoo vaaleista enemmän ja näyttää kuvan. Näyttäisi nyt siltä, että myöskin paikallistasolla puhaltavat uudet tuulet, että olisikin jopa mahdollista, että kaupunkiin joskus saataisiinkin parempi joukkoliikenne ja lisää pyöräteitä! Myöskin sadevesisäiliöiden, jätevesien paremman (jopa talokohtaisen) kierrätyksen ja muiden ekohenkisten hankkeiden tukeminen ovat ainakin vaalilupausten valossa nyt realistisempia vaihtoehtoja kuin ennen. Saapa nähdä, hyvältä kuitenkin näyttää. En olisi viime elokuussa kansalaiseksi tullessani vielä uskonut, että ympäristö muuttuu mukavammaksi eikä minun tarvitsekaan yrittää sopeutua ...
Sateita pidellyt
Sellainen aurinko paistaa ja vettä sattaa -keli on ollut jo muutaman kuukauden, ihan kunnon kesä siis meilläkin. Vettä on tullut sen verran ryöppyämällä monta kertaa, että, vaikka mäen rinteessä ollaankin, ei vesi ole virrannut riittävän nopeasti mäkeä alas, vaan se on jäänyt takapihalle. Sisälle se ei kuitenkaan tule, joten ei tuosta nyt mitään isoa haittaa ole. Ankat tykkäävät, mutta koirat pelkäävät. Joka tapauksessa yritän edelleenkin siirtää tuota pengertä kauemmas niin, että sen ja takaterassin väliin jäisi kunnolla tasamaata, ja salaojitettua vielä, niin, että sadevedetkin pysyisivät ainakin vähän kauempana. Tuohan on juuri se kohta takapihasta, johon suunnittelen uima-allasta ja saunaa.
Niin, se kesälesken hurja elämä
Maanantaina ei töihin, koska olin jo ennakolta sopinut vapaapäivän. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä: remonttia ja puutarhan kaivuuta. Sen sijaan innostuinkin herkuttelemaan ja söin durian-hedelmän! Tämä on paikallisesti kasvatettu, tai melkein, 60 kilometriä täältä pohjoiseen sijaitsevalla Mossman-nimisellä paikkakunnalla. Oli aika hyvän makuinen yksilö tämä. Aika harvoin täällä kasvaa kunnollisia durianeja.
