Helmikuu - maaliskuu 2008 - Onnea äidille!

Syntymäpäiväonnittelut äidille!


Tässä ääniblogi eli Youtube-videolla onnittelut äidille ja lahjan esittely.



Laitetaanpa nyt tännekin onnittelut äidilleni Sirkka os. Sippalalle 17. helmikuuta olleen 70-vuotispäivän johdosta.  Ja laitetaan nyt näytille Nancyn ja minun hähelle lähettämä lahja. Korussa on opaaleja ja muita Australiasta louhittuja jalokiviä.  Tuon parempaa syntymäpäiväkuvaa ei nyt tähän hätään ole. Tuo oikeanpuoleinen on kaapattu videolta, jolla hän kertoo elämänsä vaiheista mm. kunnan kätilönä ja myöhemmin terveydenhoitajana Perttelissä. Hänellä on yllään paitsi tuo koru, myös Nancyn pari vuotta sitten Singaporesta lähettämä kiinalainen paita.

Niin se vain aika kuluu. Muistan hyvin hänen 40-vuotispäivänsä.

Helmikuulta ovat myös nämä kuvat. Olitin kylpyhuoneen katossa olevan reiän paikaamisen eli sen muuttamisen takaisin luukuksi, josta tarvittaessa pääsee ullakolle. Projekti alkoi Kittin suorittamalla esikatselmuksella.  Minä olin ostanut uuden hienon pyörösahan, jossa on turvasuojien lisäksi myös lasertähtäin ja muut kommervenkit, joilla tällainen tumpelokin pakotetaan sahaamaan suoraan tai sitten oikeassa kulmassa väärään.  Sen avulla aloin sitten työstämään mäntylaudoista kehikkoa, joka on  tarkoitus asentaa tuon reiän ympärille ja kiinnittää tukevasti kattopalkkeihin.

Kehikon kokoamisessa oli Misu tietysti innolla mukana. Nyt maaliskuun ensimmäisellä viikolla kylpyhuone näyttää jo paremmalta, mutta enpä laita lopputuloksesta vielä kuvaa, koska vielä on paklaaminen ja maalaukset kesken.  Kerrotaan sen sijaan Misusta taas se, että hän on tavattoman seurallinen,  huomionkipeä  ja levoton. Selvästikään hän ei ole unohtanut sitä, että hänen pitäisi päästä ulos.

Muutaman kerran hän on onnistunut karkaamaan silloin kun hänet on päästetty valvonnassa ja valjaissa ulos. Tässä yläkuvassa hän on kytkettynä köyteen valjaiden välityksellä. Yllättävän hyvin se häneltä sujuu, mikä ei olekaan ihme, sillä hän todellakin on sielunelämältään enemmän koira kuin kissa. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa pitäisi Misun ja Sumin nuolla toisiaan, mutta asento vaihtui sillä aikaa kun hain kameraa. Keskikuvassakin Misun ja Bluen pitäisi syödä samasta koiranruokakupista, mutta kun tulin paikalle kameroineni, oli Bluey jo väistynyt.

Ja sitten vasemmalla kerrotaan, että viimeinkin maaliskuun ensimmäisenä pääsimme nauttimaan ensimmäisistä oman maan banaaneista. Nehän olivat saavuttaneet banaanin muotonsa jo marraskuun puolivälissä, niin että luulimme saavamme syödä ne jo jouluna. Pitipä kuitenkin odottaa vielä pari kuukautta. Tuona aikana banaanit kasvoivatkin aika reilusti, koska on ollut niin sateista. On ollut jopa hyvin sateista mm. Woodstockissa, parhaimmillaan on tullut vettä monen Suomen paikkakunnan koko vuotuinen sademäärä yhden vuorokauden aikana. No, meillä on ollut varsin kohtuulliset sateet mitä nyt pienehköjä tulvia silloin tällöin ja tätä kirjoittaessa mukavan viileä "syysmyrsky", lämpötila 23 asteessa ja satelee välillä rankemmin ja välillä heikommin.

Laitetaanpa myös ennakkokuva yhdestä sisustusprojektistani. Takapihan oviseinälle olen rakentamassa kiinalaista nurkkausta, tai jotain sinne päin. Idea sai pontta siitä, että piti keksiä sopiva ympäristö noile 1960-luvulta peräisin oleville Pauligin kahvipurkeille.  Alustava suunnitelma näkyy kuvassa.

Ja tuossa oikealla sitten näytetään, miten kauniita violetteja perunoita meiltä saa torilta. Kyseessä todellakin on Keski-Amerikasta peräisin oleva perunan sukuinen kasvi.  Tuo kastikkeelta näyttävä on intialaistyyppistä linssimuhennosta (dahl).

Ja tässä sitten lisää kauden vihanneksia. Ollaan nyt ostettu paljon trooppisia, koska ne kasvavat paremmin nyt kun on kuumaa ja kosteaa. Käytiin yhtenä lauantaina jopa sadan kilometrin päässä Jungaburra-nimisessä kylässä torilla. Vasemmalla oman puutarhan tuottama luffa (se kurkun sukuinen pesusienihedelmä, josta on joskus ollut puhetta. Nuo punaiset karvapallot ovat rambutan-hedelmiä. Rambutan on malajin kieltä ja tartkoittaa punaista tukkaa.  Tuo keltainen, olen unohtanut sen nimen.  Oikealla on sitten erään Suomessakin kasvavan kasvin hedelmä. Olen jo joskus 1980-luvulla Oulussa oppinut tuon kasvin latinankielisenkin nimen Monstera Deliciosa.  Tosin vasta nyt olen oppinut, että peikonlehti tekee myös syötäväksi kelpaavia hedelmiä.  Tuo kuvassa oleva on vielä nuori. Sitä piti kypsytellä viikon verran ennen kuin se tummui ja suomut alkoivat irrota. Suomujen takana on sitten vaaleaa ja makeaa hedelmälihaa. Maku on hyvä, mutta syöminen on tosi hakalaa, sillä hedelmässä on paljon syötäväksi kelpaamattomia osia ja niissä pienenpieniä piikkejä, jotka suuhun joutuessaan pistelevät kuin lasivilla.  Peikonlehteä voi siis viljellä meillä pihalla. Tosin suoraan auringonpaisteeseen sitä ei saa laittaa, mutta esimerkiksi mangopuun alla se kuulemma menestyy. Siinäpän tuon violetin perunan lisäksi uusi viljelykasvi kokeiltavaksi.

Jonnekin tänne, mangopuun alle, ankkalammikon vierelle voisi sitä peikonlehteä kokeilla.  Toki, kuten kuvasta näkyy, olen onnitunut joitakin kasveja saamaankin varsin hyvälle mallille. Erityisesti nuo isot lehdet, joissa on punainen keskusta, näyttävät kasvavan hyvin varjossa ja ovat myös iloinen näky silmälle. Kuva on otettu sateella. Siitä näkyy kuinka sade on liottanut melkein kaiken saven puutarhastani. Minä kun olen kaivanut koko vuoden innokkaasti, joten maan suojana ei ole kasveja eikä mitään muutakaan.  Tästä paikasta oikealle on siis kanatarha, melkein kuvaajan takana ankka- ja kanakoppi.  Kanatarhassa oleva iso kookospalmu kaatui mangopuuta vasten. Nähtäväksi jää, kuoleeko se vai jatkaako kasvuaan ja pähkinöiden tuottamista 45 asteen kulmassa.

Käärmeitä

Nyt pahimpaan käärmeaikaan ei ole käärmeuutisia omasta takaa edelleenkään, joten pitää turvautua paikkakunnan sanomalehteen. Tosin huomasin, että myös Suomen Ilta-Sanomat on uutisoinut meidän kaupungista pari käärmeuutista, ainakin tämän, jossa 5-metrinen pyyttoni söi perheen lemmikkikissan Myös muita eläimiä ne ovat syöneet, jopa ison Wallabin. Noiden linkkien takaa löytyy videoita aiheesta. Mutta kuten sanoin, onneksi meidän kanat ja kaikki muut eläimemme ovat saaneet olla rauhassa.

Laitanpa tähän alle kuitenkin tuosta yllä olevasta "Käärme söi perheen kissan"-artikkelistä löytyneen linkin YouTube-videoon, jossa lapset taputtelevat käärmeen mahassa olevaa kissaa.

(2017:  Videota ei enää löydy)