Sivut

torstai 14. helmikuuta 2008

Helmikuu 2008 - Anteeksi!

Otsikko liittyy politiikkaan, ei suoranaisesti henkilökohtaiseen elämääni. Samoin kaksi videolinkkiä tuossa alla.

Henkilökohtaista näissä on se, että viime vuoden marraskuun vaaleista lähtien Australia, jossa asun, on ollut politiikan tasolla minulle huomattavasti miellyttävämpi paikka kuin John Howardin johtama Australia niitä ennen. Olen paljon mieluummin tämän uuden Australian kansalainen kuin sen vanhan.

Jo ennen vaaleja Kevin Rudd lupasi toteuttaa valtaan päästyään joitakin asioita: mm. poistaa Howardin voimaan saattamat työelämän uudistukset, jotka heikensivät työntekijän asemaa merkittävästi. Lisäksi hän lupasi, että Australia ratifioi Kioton ilmastosopimuksen. Ja vielä hän lupasi, että hän esittää virallisen anteeksipyynnön maan alkuperäisväestön siitä julmasta kohtelusta, jota sen lapset kokivat 1970-luvulla. Näitä lapsia ryöstettiin perheiltään, ja heidät sijoitettiin valkoisiin perheisiin, jotta he oppisivat länsimaisia tapoja ja englannin kieltä  ja unohtaisivat omat perinteiset tapansa ja kielensä.

Anteeksipyyntö sitten esitettiin helmikuun 13. päivänä. Se näkyy tässä ensimmäisessä videossa:







Lisäsin videot vuonna 2017, koska vuodatus oli kadottanut myös linkit. En ole varma, onko tuo toinen se, johon viittasin.  Nyt jälkeen päin laittaisin vielä kolmannen, suomalaisen laulun nuoruuteni ajoilta.


Tuossa toisessa näkyy se, miten jo sitä ennen Howard toi ainakin rituaalien tasolla alkuasukkaat lähemmäksi maan johtamista. Parlamentin avajaisissa tunnustettiin näkyvästi alkuasukkaiden läsnäolo ja historia. Tämä maahan on heiltä valloitettu alkaen noin 300 vuotta sitten. Ensin tänne tulivat löytöretkeilijät kapteeni James Cook etunenässä, sitten tänne asutettiin Englannista tuotuja vankeja, ja lopuksi alkoi eurooppalaisten siirtolaisten virta. Eivät he tulleet tyhjään maahan, vaan heidän piti valloittaa tämä maa tummaihoisilta alkuasukasheimoilta. Niin on tietysti käynyt joka maassa, jopa Suomessa.
Australian setä Lenin ... ?
Kuvassa James Cookin patsas yksityisellä tontilla kaupungin keskustassa. Sekä tontti että patsas ovat olleet myytävänä jo jonkin aikaa. Ennen siinä toimi nuorille reppumatkaajille tarkoitettu hostelli. Puinen rakennus purettiin tontilta viime vuonna (2007).

 Niin kuin monessa muussakin maassa, on myös Australiassa alkuperäisväestöllä sopeutumisongelmia: työttömyyttä, köyhyyttä, rikollisuutta, terveysongelmia, ja suurinpana kaikista alkoholismi. Myöskin Cairnsin katukuvassa näkyy metelöiviä, humalaisia alkuasukkaita. Uutisissa on kuultu siitä, miten maan keskiosien alkuasukasheimojen miesjohtajia on syytetty lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun he ovat perinteittensä mukaan ottaneet 14-vuotiaita vaimoja. Anteeksipyyntö ei tietysti pyyhkäise pois näitä ongelmia. Monet ovat sitä vastaan. He väittävät, että nyt kun alkuasukkaille on annettu taas periksi, siitä seuraa, että he vain alkavat vaatimaan lisää rahaa hallitukselta.  Usein tällaisen puheen jatkoksi sitten tulee tekstiä, että nämä ihmiset ovat itse syyllisiä ongelmiinsa, koska ovat juoppoja, laiskoja, eivät halua elää maassa maan tavalla j.n.e.   Heidän mielestään maan tapa eli oikea australialaisuus kun on nimenomaan tämä valkoisten eurooppalaisten tuoma kulttuuri.

Niin, Howard pääsi hyvään vauhtiin monikulttuurisen Australian purkamisessa, ja Rudd on päässyt hyvään vauhtiin sen palauttamisessa ja kehittämisessä - jos vähän kärjistetysti sanotaan. No, minulla ei ole tarkoitus tässä pohtia asiaa tämän enempää. Kerronpa vain päivän tunnelmista.

Ja laitan tähän nyt sitten pari muuta kuvaa kännykästäni, kun kerran tuli kuvakansio avattua tuon James Cookin takia.





Tässä Nancy taustallaan yksi kaupungin vanhoista puutaloista. Olisikohan ollut jokin tämän tyylinen se, joka purettiin tuon Cookin patsaan takaa.



Ja tässä taas olen kuvaillut muita naisia. Osuivat tytöt ihan sattumalta kohdalle kun halusin kuvata kaupan lihaosastoa, jonka valikoimat ovat kuin taannoisesta Neuvostoliitosta. Kysessä voisivat olla syklonin aiheuttaman hamstrauksen seuraukset, mutta tällä kertaa ei näin olekaan. IGA, eli itsenäisten viljelijöiden "osuuskauppa" sulki yhden myymälöistään isossa ostoskekusessa ja myi kaiken pois 20% alennuksella.
Todellisuudessa lihaa on tässä maassa ihan liiankin kanssa. Tässä pienen lihakaupan näyteikkuna.



Tuo kauppa on auki joka päivä aamu kuudesta alkaen. Se lienee erityisesti niiden punaniskaisten lava-automiesten suosiossa, jotka lähtevät aamuvarhaisella kalastelemaan ja käyvät hankkimassa grillilihat menomatkalla. Olutta ei tästä kaupasta saa, vaikka se kuuluu tähän "valkoisen Australian" kulttuuriin yhtä paljon kuin runsas lihansyöntikin.

maanantai 11. helmikuuta 2008

Helmikuu 2008: Videota pellon laidalta

Tarjotaanpa taas kuvien sijasta modernimpaa tekniikka eli karttaa ja videota. Alla näkyy Google-kartasta se, reitti, jota ajoimme, pari-kolme kilometriä eräänä varhaisena sunnuntaiaamuna pellon laitaan kävelyttämään koiria.  Eli pisteestä B lähdettiin kohti pistettä A. Oikeastaan kyllä tuo piste A on väärässä paikassa. Sen pitäisi olla hieman aikaisemmin suurin piirtein siinä, missä tie ja puro yhtyvät. siinä on silta. Sillan jälkeen pysätytetään auto, ja kävellään tuota puron vartta kohti jokea. Alue on siis tuo, joka näkyy A-kirjaimesta oikealle. Kartan Sat-napista saa alueesta satelliittinäkymän. +-napista pääsee vähän lähemmäs katsomaan. 

Kuva ja karttalinkki luotu uudelleen vuonna 2017.



Google maps-karttalinkki  näyttää retin isompana.


Ja tässä näkyy sitten se, mitä perillä tehtiin. En laittanut taaskaan mitään musiikkia taustalle, jotta luonnonäänet kuuluisivat paremmin. Jossain vaiheessa kyllä jo olin laittamssa Juice Leskisen kappaletta "Onnellinen mies" ihan hiljaa taustalle, mutta otin sitten pois, koska eihän minulla ole edes oikeuttaa soittaa k.o. kappaletta netissä.

Huom, 2017.  Nyt on oikeus soittaa se kappale (Youtube-linkki).
 

Itse kuvaamani video on kadonnut. Yritän myöhemmin vielä löytää sen

Muutenpa sitten ei mitään erikoista. On ollut kuumaa ja sateista. Kotona on hikoiltu ja töissä kärsitty ihan normaaliin tapaan - ei siis normaalia enempää kuitenkaan. Sanainen arkku on siis aika tyhjä tälläkin kertaa.

Muuten tuolla Kiinalaisesta Uudesta vuodesta kertovassa jutussa on uusi video. Tammikuun Woodstock-juttuun lisäsin kuvan kameleista. Kuva tosin on niin surkea, että sen eläimiä ei välttämättä edes tunnista kameleiksi.

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Helmikuu 2008 - Alkavaa rotan vuotta!


Toinen täysikuu talvipäivän seisauksen (Pohjoisella pallonpuoliskolla, meillä se on kesäpäivän seisaus) jälkeen on kiinalaisen kalenterin mukaan vuoden alku.  Tänä vuonna se on huomenna eli seitsemäs helmikuuta, ja aatto on tietysti tänään. Juhlasta olenkin tainnut kertoa jotain joka vuosi tähän mennessä. Perinteisesti Nancy on silloin matkustanut Singaporeen sukulaisiaan tapaamaan, mutta tänä vuonna hän lykkäsi matkaa myöhemmäksi.  Niinpä sitten vietämme juhlaa keskenämme, hyvin vaatimattomasti kuten muitakin juhlia.






Edellisenä viikonloppuna (2.2). Järjestettiin Cairnsissa eräässä puistossa asiaan liittyvä juhla, josta tässä pari videota. Ja pari lisää tulee ehkä viikonloppuna. Videot laitoin Googlen videopalveluun, josta ne latautuvat alle. Juhlan ohjelma oli hyvin amatöörimäistä, ihan paikallisin voimin järjestettyä, ja taisi olla järjestäjissä vähemmistö kiinalaisia. Juhla kuitenkin saavutti suuren suosion: sen tietävät kaikki, ja siitä puhutaan kaupungissa.




1. Kooste muusta ohjelmasta: rotta näyttäytyy, lohikäärmetanssi, leijonatanssi. Alussa esiintyy myös tilaisuuden juontaja, joka on pari kuukautta sitten  parlamenttivaaleissa meidän vaalipiirimme edustajanpaikan saanut Jim Tumour. Siitä asiasta on enemmän marraskuun 2007 jutuissa.

x


2. Perinteinen tanssi ehkä vähän modernisoituna.

Huom 2017.  Video on kadonnut.

3. Perinteinen Jasmiinitanssi


Itse rotasta laitan siis videota myöhemmin, samoin kuin leijontanssista ja lohikäärmetanssista.








perjantai 1. helmikuuta 2008

Tammikuu 2008 - Kukka-autolla Woodstockiin

Ääniblogi ensimmäisenä, lisättynä nyt vuonna 2017 kun kopioin tämän tekstin vanhasta Vuodatus.netin blogista. Tässä Youtube-video ja siihen lisätty ääni. Jos ääni ei kuulu, sen voi kuunnella paremmin toisesta versiosta.  Tässä alla tuo versio, jossa puheeni on enemmän taka-alalla  siten antaen tilaa enemmän alkuperäisille ympäristön äänille. Puheen taustalta kuuluu kukkojen kiekunaa ja moottoripyörien ääniä, jotka ovat peräisin täältä Vietnamista eivätkä suinkaan Woodstockista.





 Tästä reissusta oltiin sovittu jo joulukuussa. Teimme saman kuin viime vuonna eli pidensimme entisestään Australia-päivän pitkää viikonloppua niin, että saimme kaiken kaikkiaan viiden päivän loman.

Ennen matkaa piti järjestää hoitaja kissoille, ankoille ja kanoille. Siihen löytyi maksullinen palvelu. Hoitaja kävisi aamulla päästämässä kanat ja ankat ulos sekä ruokkimassa kissat. Illalla hän lukitsee kanat ja ankat häkkeihinsä. Kissat oli jaettu kahteen ryhmään: Misu ja Kitti  lukitaan taloon sisälle, mutta niin, että ne pystyivät käyttämään uutta kissa-aitausta ulkoiluun. Ison makuuhuoneen ovi  suljetaan, ja ikkunan kissanluukku pidetään auki niin, että Lolita ja Spartacus saattavat tulla ja mennä vapaasti sisään ja ulos. Hoitaja käy jättämässä ruuan ja veden molemmille kissaryhmille erikseen. Koirat tietysti lähtisivät meidän mukaamme, kuten aina ennenkin.



Lähdettiin siis matkaan kukka-autollamme torstai-aamuna 24.1. Alun perin tarkoitus oli seikkailla ja ajaa rantatien sijasta sisämaan kautta, mutta ajatuksesta luovuttiin, koska viime aikojen sateet olivat mahdollisesti aiheuttaneet ongelmia noille vähemmän kunnossa pidetyille teille. Ajettiin siis tuttua reittiä rannikon valtatietä pitkin. Tästä linkistä näkyy reitti Google-kartassa. Vaihtoehtoinen reitti kulkee runsaasti sisämaahan päin, suuren kansallispuiston länsipuolelta  (tiet numero 1 ja 63 kartassa. Mareeba, Atherton jne.). Mutta nyt siis mentiin tuttua reittiä Cairnsista etelään: Edmonton, Gordonvale, Babinda, Mirriwinni, Innisfail, Mourilyan,  Goolboo,  Jaffa, El Arish,  Tully, Silky Oak ... paljon paikan nimiä, muttei paljoa muuta kuin sokeriruoko- ja banaaniviljelyksiä alkumatkasta. Sitten ennen Cardwell-nimistä kaupunkia, jolloin ollaankin jo puolimatkassa, alkavat trooppiset mäntymetsät.  Palanen sellaista näkyy kuvassa yllä. Metsän halki johtavan joen varrella on uima- ja levähdyspaikka. Siellä pysähdyttiin ulkoiluttamassa koiria.



Tämä paikka on nimeltään Viiden mailin puro. Siinä vesi on puhdasta ja raikasta. Se tulee vuorilta. Vahinko vain, että siellä oli niin paljon uimareita, ettei koirien kanssa päästy parhaille paikoille, enkä minä viitsinyt uida lainkaan. Eväitä kuitenkin syötiin, ja minä käytin koiria kävelylenkillä tuolla mainitussa mäntymetsässä.

Sitten ajettiin Inghamiin, jossa ei tällä kertaa pysähdytty, vaan jatkettiin kohti Townsvillea. Matkalla pysähdyttiin Rolling stone -nimisellä levähdyspaikalla ja uitettiin koirat jälleen raikkaassa purossa.



Townsvillessa Nancylla oli muutama asia hoidettavana, joten Woodstockissa oltiin  vasta iltapäivällä neljän maissa.  Kuvassa näkyy isäntäväkemme eli entisten vuokranantajiemme talo. Itse isäntäväkeä ei tullut tällä kertaa kuvattua, mutta heistä on kuvia viime elokuulta. Tässä osa niistä. Kerroinkin silloin, kuinka annoin kolmanneksen Kaijan jättämästä perinnöstä eli suomalaista kirkkoa esittävän ristipistotyön talon emännälle, joka vilpittömästi piti siitä. Nyt työ riippuu kunniapaikalla hänen seinällään juuri oikeanlaisen sisustuksen ympäröimänä.



Roy ja Joy ovat vanha pariskunta, molemmat hyvin sairaalloisia. Heidän poikansa Lindsay pitää tilaa, lehmiä lähinnä, mutta nyttemmin on siirtynyt osapäivätöihin kuorma-auton kuljettajaksi. Keskusteluissa kävi myös ilmi, että hänellä on enää noin 1200 eekkeriä maata jäljellä (n. 300 hehtaaria), sitä on joskus ollut viisi kertaa tuo määrä.  Lehmiä hänellä on 350 kun laidunten kantokyky olisi vain 250.

Epäröimme, voimmeko mennä ollenkaan tälle matkalle näiden sairaiden ja kiireisten ihmisten  ristiksi, mutta he toivottivat meidät jälleen tervetulleiksi. Mitään erikoista emme vierailun aikana suunnitelleet tekevämme, emme edes halunneet tavata muita ystäviä tai tuttuja kuin Cavillit.  Heillä oli meille aikaa, vaikka heillä oli omat puuhansa: työnsä, lääkärikäyntinsä, lääkkeiden annostelunsa ja eritoten ruuanlaitto. Siinä toki pystyimme auttamaan. Joyn päivästä varsin suuri osa kuluu ruokaa valmistaessa ja siitä nauttiessa. Vaikka onkin diabeetikko, hän ei voi vastustaa edes makeita englantilaisia jälkiruokia. Talon ruokaperinne on enimmäkseen brittiläistä, mutta Joy ei vierasta myöskään aasialaista eikä kait mitään muutakaan. Minun soijatuotteitanikin hän mielellään kokeilee ja sanoo niistä mielipiteensä.  Aika kului ruokaa laittaessa, ruokapöydässä keskustellessa, oleillessa. Minä kuljeskelin pihoilla ja pelloilla nauttien siitä, että ympärillä on runsaasti tilaa, avarat pellot ja niiden takana jylhät vuoret.  Kokemuksesta jo tiedän, etten koskaan pitkästyisi näissä maisemissa.



Kuvailin myös itseäni vanhojen maatalouskoneiden  ja lehmien kanssa. Laitetaan nyt malliksi yksi noista otoksista, vaikka tuo traktori onkin melko uusi ja käytössä.  Minulla oli päässäni koko ajan vanha olkihattuni suojaamassa sekä päätä auringolta. Kävi sitten illalla ilmi, ettei se ollut riittävä suoja. Käräytin paitsi käsivarteni, myös hieman päänahkaa, koska aurinko oli päässyt tunkeutumaan hatun raoista.  Tiedän, pitäisi olla vähän tarkempi auringon kanssa, sillä tämä meidän auringonpaiste on todella pistävää ja säteilypitoista. Meidän yläpuolellamme kun otsonikerros on hyvin ohut ja lähettyvillä taitaa olla se iso otsoniaukkokin.



Kävelin myös puron toiselle puolelle katsomaan sitä mökkiä, jossa käytännöllisesti katsoen vietin koko vuoden 2004. Nyt siellä ovat uudet asukkaat. Puutarhanikin on tuhottu jo aikoja sitten ja pihaa käytetään vain vuokralaisen yritystoiminnan varastona.  Näissä kuvissa tienoot ovat vihreän ruohon peitossa. Ruoho alkoi kasvaa vasta pari viikkoa sitten runsaiden sateiden seurauksena. Alueen halki kulki myös pieni sykloni, joka toi valtavasti vettä yhden päivän aikana.

Burdekin

Burdekin on alue Townsvillesta etelään. Se näyttää vihreämmältä kuin Townsille, vaikka siellä ei paljoa enempää sada. Syynä on 1980-luvulla rakennettu pato, joka tarjoaa vettä sokeriruokoviljelmille ja muulle maataaloudelle. Se sijaitsee Ayrin ja Home Hillin kaupunkien länsipuolella. Sinne ajoimme lauantaina isäntäväen miesten kanssa. Vanha isäntä Roykin nimittäin halusi tulla mukaan, vaikka edellisenä päivänä oli ollut hyvin sairas.   Niinpä sitten ajoimme padolle ja sen takana olevalle tekojärvelle, Dalrymple  nimeltään. Sen kerrotaan olevan osavaltiomme suurin järvi. Siinä on parhaimmillaan vähän alle 2 miljoonaa megalitraa vettä. Nyt se taisi olla melko täysi.



Jävelle vei erittäin hyväkuntoinen asfalttitie, jolla ei ollut lainkaan liikennettä. Padon rakennusaikaan siellä oli kokonainen pieni kaupunki pubeineen ja hotelleineen, mutta elämä kaupungissa kuihtui sen jälkeen kun rakentajat olivat saaneet työnsä valmiiksi ja lähteneet muualle. Jonkin aikaa yritettiin elää turismilla, mutta pian lomakylätkin suljettiin ja mökit myytiin muualle. Joy tiesi kertoa, että niitä on mm. Mission Beach -nimisen kylän leirintä-alueella. Tuo paikka on puolimatkassa Cairnsiin.  Padon ja järven sijainti näkyy tässä google-kartassa.

Ja tässä alla videota vierailusta



Lisää turismia harjoitimme kun kävimme katsomassa miljoonia vuosia sitten maan pinnalleen sylkemää kvarsikivilohkaretta



Erityisesti vanha Roy nautti tästä matkasta ja siitä, että sai esitellä paikat meille. Noin 300 kilometrin ja kahdeksan tunnin jälkeen oltiinkin jo illaksi takaisin kotona, jossa emäntä Joy sekä koirat olivat meitä odottamassa.  Viimeinen ilta kului taas syödessä ja jutellessa. Minä tietysti taas kävin koirien kanssa kävelyllä ihastelemassa lehmiä.






Tilalle oli tuotu uusia lehmiä teurastettujen tilalle. Ne olivat vielä aika säikkyjä kun eivät olleet tottuneet uusiin laitumiinsa. Ne pysyttelivät tiiviinä ryhmänä ja lähtivät kaikki yhtä aikaa juoksuun ja pysähtyivät aitauksen toiseen päähän. Ainakin näillä on hyvä elämä ennen teurastusta, elleivät sitten joudu laivakuljetukseen elävältä. Australiasta nimittäin viedään eläviä eläimiä mm. lähi-idän maihin, jossa ne teurastetaan paikallisten tapojen eli Islaminuskon vaatimusten mukaan. Monia eläimiä kuolee matkalla, eikä teurastuskaan kait täytä länsimaisia normeja.  Tuosta asiasta on enemmän tämän linkin takana englanniksi, jos joku haluaa lukea.  Eläinsuojeluasioista oli muutakin puhetta. Joy kertoi lopettaneensa eläinsuojelujärjestö RSPCA:n tukemisen siksi, että se vaatii hänen mielestään kohtuutonta korvausta adoptoiduista eläimistä. Kissanpennusta pitää adoptoidessa maksaa 200 dollaria rokotus- ja hoitomaksuja. Tällä hinnalla niitä ei kukaan ota, vaan eläimet joutuvat lopetettaviksi. Erityisesti joulun ja uuden vuoden aikaan lopetetaan paljon löytöeläimiä, jotka ihmiset ovat hylänneet lähtiessään lomamatkalle. He kun eivät halua maksaa eläintensä lomahoidosta. Joy on sitä mieltä, että löytöeläimet pitäisi antaa ihmisille ilmaiseksi ja kerätä tulot voin lahjoituksilla tai ainakin antaa eläimet uusiin koteihin puolta nykyistä halvemmalla.

Woodstockissa on myös kameleita

Muutamalle maatilalle on hankittu kameleita lehmien kavereiksi laidunmaille, sillä ne syövät laitumella kasvavia piikkipensaita, jotka häiritsevät lehmiä. Vuohi olisi tähän tarkoitukseen vielä parempi, sillä ne syövät piikkipensaita jopa mieluummin kuin ruohoa. Vuohia on myös Woodstockissa muutamassa paikassa, mutta niitä pidetään mieluummin vähän syrjemmällä, sillä maanviljelysalueiden lähistöllä vuohille pitää rakentaa kunnon aidat, jotteivät ne karkaisi viljelyksille. Kamelit ovat siis kompromissi. Ne syövät piikkipensaita, mutta mieluummin ruohoa silloin kun se on vihreää. Näin kertoili Lindsay.

Pysähdyimme katsomaan kameleita ollessamme jo kotimatkalle sunnuntai-aamuna.  Digitaalikamerassa oli jo kortti täynnä, joten sain niitä vain videolle. Laitan tässä  videokameralta kaapatun kuvan.



Sunnuntaina olikin hieman viileämpi päivä. Emme pysähtyneet uimaan, vaan Inghamin italialaiskauppaan. Ostimme sieltä marinoituja sieniä, taateleita, viikunoita, paahdettuja kikherneitä ja jotakin muuta naposteltavaa. Kotona olimme ennen pimeän tuloa. Kaikki eläimet olivat hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka eläintenhoitaja ei ollutkaan lukinnut ankkoja sisälle yöksi eikä ollut käynyt sunnuntai-aamuna, koska luuli meidän tulevan kotiin jo lauantaina. Se oli ainakin puolittain meidän vikamme, sillä emme olleet soittaneet hänelle lauantaina ilmoittaaksemme itsestämme, vaan jätimme paluuajan roikkumaan sopimatta täsmällisesti siitä, mitä tehdään. Ensi kerralla päätimme laatia täsmälliset kirjalliset ohjeet eläintenhoitajalle.