Lippu osttettu. Vuonna 2016 ainakin Ukrainaan.

Pitäisi osata elää  nykyhetkessä eikä liikaa murehtia tulevaisuutta, ei myöskään surra menneitä asioita.  Sanovat, että menneitä sureva on masentunut ja tulevaisuutta murehtiva levoton.
No, tämmöinen budjettimatkailija joutuu kyllä sen verran kantamaan huolta tulevaisuudesta ja suunnittelemaan sen, missä aikoo olla muutaman kuukauden päästä. Lentoliput kun yleensä pitää varata vähintäänkin kolmea kuukautta aikaisemmin.  Eikä sekään riitä: jos halavalla aikoo saada, niitä pitää metsästää. Hinnat kun muuttuvat nopeasti ja ne vaihtelevat hyvinkin suuresti.

On siitä jo ainakin kuukausi kun aloin tekemään ensimmäisiä hakuja täältä johonkin Euroopaan maaliskuussa: joko suoraan Ukrainaan, Balkanille tai sitten italiaan.   Löytyi halpoja lentoja, ja sitten löytyi melko halpoja ja kiinnostavia lentoja.  Indian Airlines tai Sri lankan airlines eivät kiinnosta. Norwegianilla olen lentänyt jo liian monta kertaa Tukholmasta tai Helsingistä Bangkokiin tai toiseen suuntaan. Teki mieli löytää ja kokeilla jotakin uutta ja kiehtovaa ... AEROFLOT!   Olen matkustanut Venäjällä paljonkin, mutta en ole koskaan lentänyt sinne, en sieltä pois enkä venäläisellä lentokoneella missään, en milloinkaan.

Ei mahdu, ei pärise,  nyrkin kokoisia reikiä lattiasnrajassa, rakkine, jonka ilmassa pysyminen on ihme, mutta tilastollisesti niille sattuu vähän onnettomuuksia, juomat tarjotaan muovimukista, jonka kyljessä on jo jonkun hampaan jäljet. Siinä Aeroflotiin liittyviä mielikuvia.  Kun vuonna 1998 suunnittelin matkaa USA:han, eikä sitä voinut tehdä netissä paljoakaan, soitin Aeroflotin Helsingin toimistoon ja kysyin, onko niillä tarjouslentoja sinne. Virkailija nauroi ja sanoi, ettei ole, ja ettei ole muutenkaan kovin viisasta lentää Aeroflotilla. Suositteli kääntymään Finnairin puoleen.

Menolippu Bangkokista Moskovan kautta Roomaan. Sitä kyttäilin pitkään ja ajattelin ostaa joskus joulun tienoilla.  Sitten kun tulin ostamaan, hinta olikin yhtäkkiä kohonnut noin sadalla eurolla eli viiteen sataan tai jotain sinne päin. Minä hoidan raha-asiani Australian dollareissa ja kätiesenä käytän nykyään enimmäkseen Malesian ringgittejä.   Olisi siitä kokemuksesta voinut tietysti maksaa vähän yli sata euroa enemmän kuin nyt saatavissa olevalla halvimmalla, Air Indialla.  En kuitenkaan rasinut.

Sitten parin päivän kyttäämisen jälkeen tuli uusi yhtiö apajille:  Ukrainian International Airlines.  Enää en empinyt vaan ostin lipun.  Hinta on suurin piirtein sama mitä oli se Aeroflotin lippu, ja matka-aikakin suurin piirtein. Eli Bangkokista suoraan Kiovaan ja Kiovasta sitten tunnin odottelun jälkeen Odessaan. Lentopäivä on 18. maaliskuuta.    Odessassa yritän olla viikon-pari, sitten jatkaa muualle Ukrainaan, sieltä sitten kohti Suomea, joko Bakanin ja Italian alueen kautta koukaten tai sitten Valko-Venäjän ja Balttian kautta, jos Valko-Venäjän viisumin onnistuu saamaan muualta kuin kotimaastaan.

Suunnteilmani ovat joustavat, ne saattavat muuttua, mutta alustavasti näin. Paljon riippuu nyt siitä, minkälaisia paikallisia kontakteja onnistun luomaan.

Joulu kapselissa

Tällainen on kirjotusympäristö nyt.  Puinen laatikko, joita on kaksi päällekkäin. Laation pohjalla on patja sänkyä, sillä vuodevaatteet, reunilla on n. 15-20 senttiä tilaa laittaa reput ja muut tavarat. Tällaisia nukkumapilttuita on tässä huoneessa parikymmentä.  Juuri viime kuussa olin samanlaisessa kapselihotellissa Filippiineillä, ja aiemmin olen ollut Singaporessa. No, ne olivat vähän kehittyneempiä kuin tämä   Tämä on vasta aluillaan. Kapselien edessä ei ole verhoja. Yleensä niissä on rullaverho, joka päästää myös ilmaa läpi jonkin verran. Tai sitten on pieni tuuletin, samanlainen kuin pöytätietokoneen kotelossa. Kopissa on valo ja sähköpoistoke. Vuoteella voi istua ilman että pää ottaa kattoon.  Nyt minä istun risti-istunnassa tuossa koneen edessä, niin, ettei konetta näkyisi, jos kuvan ottaisi nyt.

KOne on erikoistelineen avulla kiinni yhdessä tikapuiden poikkipuussa, sellaisella liimapuristimella, johon olen kiinnittänyt telineen, joka pitää konettä paikallaan, 45 asteen kulmassa, että on helpompi käyttää näppäimistöä ja silti katsoa ruutua liittävän läheltä. Näkövammaisen apuväline, ihan omatekemä.

Nyt on hiljaista, Tapaninpäivä, joululomat lienevät monilla ohi. Olen ollut täällä jo kolme yötä. Ne olivat aika levottomia, erityisesti kaksi ensimmäistä. Oli puheliaita tyttöporukoita, jotka eivät malttaneet hiljentyä ennen aamu kolmea. Monet muutkaan eivät osanneet ajatella olevansa paikassa, jossa on muita ihmisiä, jotka yrittävät nukkua.  Erityisesti tuonne yläpunkkaan kiipeävät aiheuttavat meteliä kun tikapuut ovat kapeat eivätkä niin helpot kiivetä. 

Jopa paikan henkilökunta on aika äänekästä tuodessaan uusia majoittujia myöhään illalla.  Seinillä ei ole lappuja, joissa kehotetaan hiljaisuuteen, niin kuin monissa muissa paikoissa on.

No, tämmöisen makuusijan saa vajaalla viidellä eurolla per yö. Siihen hintaan saa myös langattoman neti, joka toimii ihan eri tavalla kuin Cameron higlandsilla.   Aamiainenkin kuuluu hintaan, mutta se on vain poohtoleipää ja marmeladia. Jotain halvinta valkoista höttöleipää.  Ei edes kunnon kahvia. Minä yleensä menenkin syömään muualle.

Alimmaisena tässä lastulevypunkassa on kaksi lokeroa matkatavaroille. Lokeroon voi myös panna lukon, jos sellaisen omistaa. Ja useat hostellinkiertäjät, reppumatkaajat omistavat, koska oma lukko vaaditaan monissa paikoissa.

Japanissa on runsaasti tällaisia, ja usein vieläkin parempia kapselihotelleita. Siellä en kuitenkaan onnistunut sellaisessa yöpymään vaan ihan tavallisessa hostellissa, jossa oli tatamit lattialla. Se oli liian kova ja huhkurainen, joten tuli selkä ja pää kipeäksi. Minulla on nykyään vähintäänkin oma tyyny mukana, ja usein myös ilmaptaja, teltta ja makuupussikin. Erityiesti tyynyn suhteen olen hyvin herkkä. Se ei saa olla liian kova tai muuten tulee hirvittävä päänsärky.

Rullaverhoa tai muuta ovea ei näissä kapseleissa vielä ole. Omistaja lupasi sellaiset kuitenkin laittaa.   Minä marssin Mydin-tavarataloon, joka on tässä lähellä ja ostin pyykkinarua, sen aiemmin mainitun oman tyynyn ja lisäksi peiton, sellaisen harvaan kudotun puuvillapeitteen, joka on paras kuumalla ilmalla. Toki täällä on koneellinen ilmastointi, mutta se ole kovin vahva, juuri sopiva nukkua alasti ohuen viltin alla.  Pyykkinarun viritin tuohon luukkuni suulle ja laitoin siihen hakaneuloilla kiinni talon tarjoaman villapeitteen, tuon, joka on buddhalaismunkin kaavun värinen.

Ensimmäisenä kahtena päivänä meno ei todellakaan ollut kovin rauhallista. Äänekkäiden tyttöjen lisäksi oli kaksi brittiliäistä poikaa jotka elivät ikään kuin olisivat kahdestaan huoneessa: keksustelivat suureen ääneen, soittivat musiikkia, eilen iltapäivällä alkoivat ryypätä yläpunkassa minun yläpuolellani. Yhdessä vaiheessa jopa juoksivat puolialastomina kadulle, mutta sieltä ilmeisesti joku ajoi heidät takaisin sisälle.   He alkoivat myös painimaan jossain vaiheessa. Silloin minä olin jo siirtänyt majani muualle.  Omistaja oli aika avuton heidän edessään, mutta salli minun sentään vaihtaa paikkaa.



Penang on Saari, Pulau Pinang, läntisen Malesian pohjoisosassa, ei itse asiassa kovinkaan kaukana Phuketista, Lantasta tai muista Thaimaan loma-alueista.  Myö Tapaninpäivän 2004 tsunami iski tänne jonkinlaisella voimalla. Uhrejakin taisi tulla, vaikka käntinen tiedonvälitys tietysti puhuu vain länt simaisista  uhreista.

Tästä Thaimaahan päin on Langkawi, saari, joka enemmän muistuttaa noita Thaimaan lomasaaria. Siellä en ole koskaan käynyt, mutta täällä Penangissa olen. Se oli Loka-Marraskuussa 2011, neljä vuotta sitten, kun joudin lähtemään häntä koipien välissä Indonesiasta epäonnistuttuani surkeasti naimareissullani sinne. Swanni oli se Indonesian kiinalainen vegaani, jonka kanssa online-deittailu sujui hyvin, mutta tavaterssamme eivät asiat sitten lähteneetkään luistamaan. 

Tänne saavuin vietettyäni ensin pari viikkoa Balilla aktiivisesti joogaten. Täällä oli juuri silloin se kasvissyöntiviikko eli yhdeksän hallitsijajumalan festivaali.

Taisin tulla silloin tänne lentäen. Nyt tulin bussilla Cameron highlandsilta Butterworthiin ja sielä sitten lautalla yli tänne saarelle, Vähän samanlainen lautta kuin Suomenlinnan lautta. matka-aikakin suurin piirtein sama. 

Kumppani Kuala lumpurista oli kahden vaiheilla että tullako tänne vai ei. Päätti sitten olla tulematta.

yiritn netistä löytää seuraa kasvisravintolakierrokselle, mutta ei löynynyt. Niimpä olen viettänyt tämän joulun ajan täällä ihan yksin. Toki muiden ihmisen keskellä, mutta en edes kovin aktiivisesti jutellen. Yksi kiinalaistyttö toki aina pysähtyy juttusille, mutta hänellä on päivisin omat retkiohjelmansa.

Ee Beng on yksi suosikkiravintoloistani täällä,  aasialaista perusuokaa, mutta hyvää ja tuoretta verrattuna siihen, mitä kotipuolessa Cameron highlandsilla saa.

Ateria lähtee suurin piirtein samaan hintaan eli parilla-kolmella eurolla.
Eilen joulupäivänä sattui olemaan kuukalenterin mukainen kuun viidestoista päivä eli täysikuu. Silloin monet buddhalaiset viettävät kasvisruokapäivän.  Silloin paikka oli tupaten täynnä väkeä joko syömässä tai hakemassa noutoruokaa kotiin. 

Ostoskeskuksissa pyörii paljon paikallisia kiinalaisia ja myös singporelaisia turisteja. En ehkä ihan välttämättä aina erota niitä toisistaan. 

Kadulla kävellessä koin yllätyksen:  näin ilmoituksen, että Ajahn Brahmavamso, suosikkimunkkini Länsi-Australiasta, on tulossa tänne 29. päivä. Päätin pidentää oleskeluani täällä sen takia.

Penang on parempi pyöräilykaupunki kuin Kuala lumpur. 

kävelyä, kiipeilyä ja matkahaaveita ihan Siperiaa myöten

Vuosi 2015:  Tammi - Maaliskuu Malesiassa ja pikaviisiiti Singaporeen;  Huthikuussa Turkki, Bulgaria, Romania, Ukraina, Unkari, Slovakia,  Puola; Touko-elokuussa Suomi  ja lopuksi Ruotsi. Sitten Syyskuun alussa Thaimaa ja sieltä takaisin Malesiaan. Kymmenen päivän Filipppineillä käyntiä lukuun ottamatta on siis kohta neljä kuukautta mennyt Malesiassa, suurin osa siitä täällä Cameron hihglands-nimisen ylänköalueen viileässä ja raikkaassa ilmassa.  Viileä tässä yhteydessä tarkoittaa lämpötiloja, jotka ovat hieman alle Suomen hellerajan, toisinaan vähän ylikin.

Pari pinetä muistoa Suomesta ruokapöydän piristeeksi.  Poppamiehen savuaromia ja huipputulista chiliä. Vaikka ovatkin tuontituotteita, silti ovat riittävän suomalaisia minulle.

Aika on mennyt enimmäkseen metsän polkuja kulkiessa, viidakoissa, vuorilla ja pienillä teillä.  Kartassa yllä näkyvät kävelyreitit.  Välillä on tullut käytyä hyvinkin korkealla.



Myöhemmin tuossa alla on nähtävissä lisää kävelyreittieni maisemia. 



Tässä välissä päivitin Windows 8.1. käyttöjärjestelmän Windows 10:een. Microsoft tuputti sitä jatkuvasti, joten ajattelin, että antaa sitten mennä kun vielä ilmaiseksikin saa. No, ainahan siitä jossain muodossa maksaa, luulempa, että sovelluskaupassa entistä enemmän. 

Rambutan, hiushedelmä. Rambut tarkoittaa malajin kielellä hiuksia. Rambutan on miedon makuinen hedelmä, joita kasvaa täällä.  Niitä kasvoi myös Pohjois-Australiassa, siellä Kurandassa, joka oli haaveitteni kohde.

Durian onkin sitten hieman voimakkaamman makuinen. Wikipedian mukaan se on suomeksi durio. Se jakaa ihmiset aika kahtia: toiset vihaavat ja toiset rakastavat tätä haisevaa hedelmää Kaakkois-Aasiasta.  Minä kuulun jälkimmäisiin.



Jakkihedelmä (jackfruit) ja Guaya ovat myös herkullisia. Tässä nautin niitä ananasmehun kera.

Minä kuljen majatalosta toiseen, vuokrailen 10 - 25 euron huoneita, jotka ovat muuten mukavia, mutta kun ei ole jääkaappia tai kunnon keittomahdollisuutta.  Toki riisinkeittimellä tekee aika ihmeítä, mutta se jääkaappi olisi aika tärkeä, että voisi esim. käydä ostamassa tempeä, jota saa vain maanantaisin.  

Makealla, punaisesta pavusta tehdyllä mössöllä täytettyjä vehnäpullia, joita ei paisteta vaan höyrytetään.



Paikallaan oleminen ei suju oikein luonnostaan. Siihen on yritettävä pakottaa itsensä. Mieli tekee vaikka minne: Italiaan, Ukrainaan, muualle Eurooppaan, Suomeen, Ruotsiin. Jopa Venäjän-matkasta olen alkanut haaveilemaan ja ottamaan selvää: matkustaisin junalla Suomesta Siperian ja Kiinan halki takaisin Aasiaan.

Venäjän-matka, tai oikeammin Siperian matka, Burjatia, jossa on kiinalaisen tai mongoolien näköisiä venäläisiä, on alkanut todella kiinnostamaan.

Ensimmäistä kertaa lentäisin Aeroflotilla. En ole koskaan aiemmin ollut venäläisessä lentokoneessa., vaikka muuten olen kyllä Venäjällä matkustellut.    Kyttään aina momondo-sivustolta ja muualtakin edullisia lentoja. Australian dollareissa hinta on siis 545, mutta euroissa noin. 360. Vähän halvemmallakin saattaa löytyä jollekin toiselle päivälle, ja sitten Air Indialla n. 300 eurolla Bangkokista Moskovan kautta Roomaan. Se olisi ensimmäinen kosketus venäläisiin pitkästä aikaa ja sen perusteella voisi sitten päättää, että joskus elo-syyskuussa tai myöhemmin tekisi sitten sen Siperian-junamatkan Suomesta Malesiaan tai muualle tänne.   

Toki vielä on mahdollista sekin, etten lähde, vaan jään näille nurkille: Vietnamiin, Taiwaniin, Thaimaahan ...  vähän vaikea päättää. Elämän suunta ja valinnat ovat kaikin tavoin auki. Sitä se teettää kun pysähtyy miettimään, asiat vain mutkistuvat ...

http://sippala.tumblr.com/post/135619057562