Joulukuu 2008 - Uusi Vuosi

Meillä se alkoi jo yli kaksi ja puoli tuntia ennen tämän kirjoituksen päiväystä. Nyt se alkaa jo Singaporessa, ja reilun viiden tunnin kuluttua Suomessa.  Varsin lämpimissä ja sateisissa merkeissä alkoi vuosi. Mitenkään erityisemmin emme sitä viettäneet. Nancy sisko on kylässä, ja hänen kanssaan kävimme ajelulla keskustan suunnassa katsomassa raketteja. Sitä ennen minä olin nukkunut koko illan päivän töistä väsyneenä.



Joulunpyhinä kävi  muutamia vieraita, mm. entinen naapuriperhe Woodstockista. Tosin hekin viime vuonna myivät talonsa siellä ja muuttivat Townsvilleen pyörittämään ostamaansa vihanneskauppaa. Tapaninpäivänä saapui sitten tuo mainittu sisko. Oli siis parikin syytä harjoittaa lähialuematkailua. Käytiin ihan tässä lähellä, jos sinne kävellen pääsisi, mutta kun ei pääse niin ajettiin vähän pidemmästi autolla eli Kurandan kautta, Barron-joen vesiputouksille tuonne ylös vuorille. Sateista huolimatta vettä oli erittäin vähän. Taitaa olla vielä niin, että sateet ovat täyttäneet tekoaltaita, ja vasta ylijäämävesi täyttää joen.


Harrastettiin myös sademetsäkävelyä puistomaisesti rakennettuja polkuja pitkin. Tuoksut, lintujen laulu ja hyönteisten äänet kuitenkin ovat aitoja.


Tämä lintu tosin ei pahemmin laulellut. kysessä on isojalkakanoihin lukeutuva kekokana eli Alectura lathami. Täällä ne kutsuvat sitä "pensaskalkkunaksi" eli (brush turkey tai scrub turkey). Niitä on villinä lähes joka paikassa. Myös tässä kaupungin alueella, josta kuva on. Kävimme nimittäin myös lentokentän läheisellä kukkulalla katsomassa lentokoneita Woodstocin naapurien pojan kanssa.


Meillä tosiaankin on lentokenttä ihan muutaman, olisiko alle viiden, kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Eihän se toki kovin iso ole, vain pari kiitorataa käytössä.





Sieltä kukkulalta näimme myös kaupungin keskustaan.


Käytiin myös rannan turistikeskuksissa, mm. Palm Cove-nimisessä paikassa, joka on täynnä lomakyliä ja loma-asuntoja. Eipä sitä tule yleensä ajatelleeksi, että me asumme kaupungissa, joka on tunnettu turistikeskus. Nyt vuodenvaihteen loma-aikaan täällä on todella runsaasti väkeä erityisesti etelästä, Sydneystä, Melbournesta...



Noin 60 kilometriä täältä pohjoiseen on pieni turistikaupunki Port Douglas, jossa vieraamme myös halusivat käydä. Tuo kaupunki on tunnettu myös siitä, että siellä - tai sen edustalla, kuoli krokotiilimies Steve Irwin pari vuotta sitten.



Siellä oli sunnuntaina jokaviikkoinen toripäivä. Sade ei paljoa menoa haitannut.



Sade lakkasikin iltapäivällä, jollin ajoimme ylös vuorille katselemaan maatalousmaisemia: aluksi lehmälaitumia Julattenissa, sitten Mareeban mango- ja muita hedelmätarhoja.


Tässä mangotilan puita. Tila tekee mangoistaan enimmäkseen viiniä.

Laitetaanpa aasinsillaksi seuraavaan kuva yhden Port Douglasin turistikaupan edustalta, tuon saman, joka näkyy myös tuossa yllä.


Buddhapukki poroineenhan se siinä!


Mainitsin jouluaaton kirjoituksessa, että varsin vähän on  perinteisiä jouluherkkuja saatavilla, eikä niitä tee edes mieli. Eipä tämäkään taida oikein perinteisestä käydä. Nancy löysi niitä mainostamiani Ruotsalaisia Annan piparkakkuja käydessään kaupassa. Pari vuotta sitten paketin teksti oli ruotsiksi, nyt oli englanniksi. Niitä sitten söin Tofutti-soijatuorejuuston ja vasta poimitun mangon kanssa.

Jälkihuomautus: Nämä minun saamani piparkakut ovat ilmeisesti yli vuoden vanhoja, koska niissä ei ollut mainittu maitoheraa tai muita maitotuotteita tuoteselosteessa. Netistä löysin tiedon, jonka mukaan vuonna 2007 valmistaja oli alkanut korvata valmistuksessa käytetyn margariinin toisella, joka sisältää maitoheraa. Tämä vain tiedoksi, ettei joku asiasta kiinnostunut mahdollisesti tulisi harhaanjohdatuksi tämän takia. 



Ja muita jouluajan ruokiani (Nancy ja muut söivät ja syövät enemmänkin tavanomaisia australialaisia ja singaporelaisia ruokia). Minulle tuotiin lahjaksi muutama paketti kasviksista tehtyä keinolihaa, mm. sieni- ja vehnäproteiinista. En niistä nyt niin kovin innostunut ole, mutta kiva toki on kokeilla. Ja sitten tuo iso pussillinen intiassa valmistettua soijaproteiinia.


Ja sitten saksalaistyylistä ruis-sekaleipää (20% ruista ja loput muita viljoja) kuminalla maustettua makeahkoa, käy ihan mainiosti vaaleasta joululimpusta. Päälle taas tuota soijatuorejuustoa  (sitä tungen nyt  joka paikkaan, koska Nancy osti sitä minulle muutaman paketin), luffaviipaleita sekä tuon omassa pihassa kasvavan katuk-pensaan lehtiä.


Ja Singaporen kissat, Kitti ja Lolita söivät yhdessä samasta kupista. Sitä ei kovin usein tapahdu.

Toivotan kaikille valoisaa ja menestyksekästä vuotta 2009!



<Marraskuu | Koko Joulukuu | Tammikuu 2009>

Joulukuu 2008 - Koira pääsi karvoistaan, vaan ei kissa käärmeestään

Kuuma se on koirallakin tropiikissa, varsinkin, jos on paksu turkki päällä. Niinpä Nancy joidenkin koiraystävien rohkaisemana päätti, että Bluey ajetaan "kaljuksi" tänä kesänä. Aika suosittu toimenpide tuntuu olevan siitä päätellen, että oli erittäin vaikea löytää trimmaajaa, jolla olisi ollut vapaita aikoja joulukuulle. Yksi kuitenkin löytyi, ja hän kävi parturoimassa Blueyn villat. Ihan hyvin se sujui muuten, mutta Bluey ei ymmärtänyt, miksi pitää koko toimituksen ajan seistä paikallaan eikä saa välillä edes käydä katsomassa, että kanat ja ankat ovat järjestyksessä. Minun siis piti pidellä koiraa jonkin verran. Itse operaatiosta hän ei ollut moksiskaan, paitsi ettei antanut ajaa leuan alta eikä naamasta.



No, puolessa tunnissa villat oli keritty ja punaisen turkin alta paljastui liki valkoinen karva. Joku sanoi, että se karva olisi oikeastikin villaa eli siitä voisi vaikka lapaset kutoa. Mutta eipä kudota, kun ei meidän ilmastossa paljoa lapasia tarvita muuta kuin ...



ilmastoidussa rautakaupassa.
Siinäpä tulivatkin myös Nancyn jouluterveiset.
On joulupäivän aamu, ja me avaamme kohta lahjapaketit. Täällä tosiaankin on tapana avata ne vasta joulupäivänä.



Sielläpä Misu-kissa jo yrittää varaslähtöä. Ensin vain on selvittävä lahjoja vartioivasta käärmeestä. No, onneksi se on vain kumikäärme, mutta alussa Misu todella pelkäsi sitä, vieläkin on varovainen ennen kuin uskaltaa käydä sen kimppuun.

<Marraskuu | Koko Joulukuu | Tammikuu 2009>

Joulukuu 2008 - Lehtikerppuja jouluksi

 Tänäkään jouluna ei tule vietettyä perinteistä joulua, ei suomalaisittain eikä australialaisittain. Ehkä australialaisittain kuitenkin vähän enemmän, sillä täällä joulusta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa stressata kuin Suomessa. Siihen auttaa mukavasti myös ilmasto. Tämä aika vuodesta on kuumaa ja hikistä melkein kaikkialla, joten isompi riehuminen ei ole hyvästä.  Aatonaattona tehdessäni tavanomaisia puutarha-askereitani mm. korjasin talteen satoa syötäväksi - joulussahan on myös aineksia vanhasta sadonkorjuujuhlasta, asia alkoi huvittaa ja päätin esitellä herkkujani taas täälläkin eli tällä kertaa itselleni joulupöytään tekemäni lehtikerpun. Tämä se on ihan oikeaa viherpipertäjän ruokaa, eikö?



Muutama viikko sitten nimittäin löysin sattumalta uudelleen erään kasvin, jonka Nancy on jo muutama vuosi sitten tuonut puutarhaamme, ja joka on ilman sen kummempaa huomiota kasvanut aitojen vierustoilla muiden kasvien seassa. Kasvi on nimeltään Sauropus androgynous, tunnetaan englanniksi nimellä sweet leaf tai katuk. Ainakaan netti ei kerro, onko tuolle suomenkielistä nimeä. Kasvi on yleinen ruokakasvi Kaakkois-Aasiassa, mm. Vietnamissa ja Malesiassa, ehkä Singaporessakin, mutta siellä minä en siihen koskaan törmännyt. Tämän kasvin lehtiä voi syödä sellaisenaan, ne ovat mukavan rapeahkoja, ja maku on hieman makean pähkinäinen. Niissä on paitsi paljon lehtivihreää myös proteiinia, jopa 30 - 50% sekä K-vitamiinia, jota hyvin harvassa kasvikunnan tuotteessa on. Vallan mainiota ruokaa siis varsinkin kasvissyöjälle. Päätinkin sitten alkaa levittämään ja viljelemään tuota kasvia, niin että jatkossa saan siitä enemmänkin ruokaa. Se kasvaa varsin nopeasti ja lähtee alkuun myös pistokkaita.  Niitä pistokkaita olenkin tehnyt ahkerasti, ja totta kai otan niistä lehdet talteen syötäväksi. Normaalisti voisin vain riipiä lehtiä päivän tarpeeksi, mutta nyt panen kerput vihanneksia ja hedelmiä varten tehtyihin säilytyspusseihin ja niissä jääkaappiin. Säilyvät ihan mukavasti viikon-pari. Niitä voi sitten tosiaan napostella raakana tai lisätä ruokiin, mm. keittoihin kypsymisen loppuvaiheessa tai sitten kuten tässä sekä keitettynä että raakana papu-vihanneshöystöön keitetyn punaisen riisin ja tattarin kera.



Kuvassa näkyy myös mango, joita on sentään aika paljon, vaikka huonoa mangovuotta ovat toitottaneet.

Katukia voi siis laittaa ruokaan ihan reilusti. Sen sijaan toinen puu, tai pensas, joka pihalla kasvaa varsin hyvin monen vuoden yrittämisen jälkeen, Murraya koenigii tai Bergera koenigii, currylehti (vai karrilehti?) suomeksi. Se antaa mukavan lisäaromin näille katukin lehdille.



Katukin ja karrilehtien lisäksi puutarha on viime aikoina tuottanut persiljaa, rakuunaa, basilikaa ja muita yrttejä, passionhedelmiä, kurkkuja ja luffaa. Viimeksi mainittua on näinä päivinä tullut todella runsaasti, eli noin 5 kuukautta siementen istutuksesta voi satoa odotella.  Jouduimme kaatamaan myös ison kookospalmun, pihan viimeisen toistaiseksi, ja siitä jäi iso kasa vihreitä kookospähkinöitä, joista saa valkoisen hedelmälihan lisäksi kirkasta kookosvettä, joka on kivennäispitoistä, raikasta kesäjuomaa.



Oman puutarhan sato tosiaankin tulee aika isoissa ryppäissä, joten pitää säilöä. Luffaa aion aluksi pakastaa, mutta sitten ajattelin antaa taas kokeilunhalulleni myöten ja kuorin ne ja marinoin  liemessä, johon olin laittanut maitohappokäytettyä kaalimehua, limettimehua, melassia, valkosipulia ja inkivääriä sekä vähän chiliä. Kolmessa päivässä niihin tuli jo sopiva happamuus ja alkoivat pehmetä, niinpä purkitin ja siirsin jääkaappiin, jossa ne vielä hitaasti käyvät. Maku on varsin mielenkiintoinen ja rakenne mukavan vaahtokarkkimainen. Jouluvieraat saavat maistaa jotakin hyvin erikoista.

No, enpä minäkään totta puhuen pelkkiä ruohoja syö edes jouluna. Tuossa sivun ensimmäisessä kuvassa näkyy myös paketti suosikkijäätelöäni, So Good-merkkistä soija-suklaajäätelöä. Boysenmarja olisi ollut vielä parempaa, mutta sitä ei ollut kaupassa. Ei ollut myöskään minulle kelpaavia pipareita, joita olisin halunnut jäätelön seuraksi ostaa eli ruotsalaisia Annan pipareita, Anna's pepperkakor, joita silloin tällöin kaupassa näkyy, mutta joita en ole ostanut niitäkään sitten toissajoulun. Suomesta lähetettyä, kiitos äidin, suklaata meillä on Nancya varten. Minäkin söisin niitä, ja olisin varmasti jo tuhonnut koko satsin, jos niissä ei olisi maitoa.

Ja joulusaunaa, saunaa yleensäkin, sitä tekee jatkuvasti mieli, ja pihalle pykätty jonkinlainen sauna tai höyrykylpy on edelleenkin pitkän aikavälin tavoitteena. Sitä odotellessa tyydytään korvikkeisiin eli tervan tuoksuun.



Apteekista saa Pinetarsol-nimistä ihmiskehon pesunestettä, joka on tarkoitettu kutisevalle herkälle iholle. Se sisältää puolitoista prosenttia mäntytervaa. Riittävän harvoin käytettynä sen tuoksu tuo minulle niin vahvasti mieleen saunan, että mielikuvitus ha hiostava ilmasto hoitavat loput. Joulusää on todellakin kuuma ja kostea. Ei tarvitse kuin 5 minuuttia heiluttaa lapiota pihalla niin saa samanlaiset hiet pintaan kuin saunassakin.

Joulu on täällä, niin kuin juhannus Suomessa, monille lomakauden alku. Meillekin on tulossa lomalaisvieraita sekä Townsvillestä että Singaporesta. Heidän kanssaan saatetaan pari pienempää matkaakin tehdä tuonne ylös vuoristoon.

Toivotan kaikille miellyttävää ja rauhaisaa joulun aikaa!

P.S. Kävin vielä jääkaapilla kurkkaamassa, että paljonko sillä Nancylla on niitä lokakuussa saatuja synttärisuklaita jäljellä. Ja onhan niitä. Täytyy sanoa, että kadehdin ihmistä, jolla herkut säilyvät noin kauan. Itse olen kyllä sellainen huippuimuri, ettei mikään herkullinen pääse happanemaan.  Ja löytyihän se suomalainen joulukorttikin sieltä jääkaapin ovesta, äidin  viime jouluna kirjoittama vastaanottajana "Nancy, Timo ja kaikki eläimet", niin kuin asiaan tietysti kuuluukin.

Joulukuu 2008 - Sammakoiden kevätkivaa

vai pikkojoulukivaako se on?



Eilen illalla nähtiin sadekauden ensimmäiset vihreät puusammakot, ja kaiken lisäksi perheenperustamispuuhissaan. Nancy ne huomasi. Minä olin jo nukkumassa, mutta nousin kuitenkin kuvaamaan ja häiritsemään niitä salamoineni.  Niin, kysymyksessä on sammakko, joka kiipeilee puissa. Jokin  lehtisammkko se on, mielestäni korallisormisammakko (Litoria caerulea), mutta ihan varma en ole. Olen näitä söpöläisiä jo aiemminkin esitellyt. Woodstockissa niitä olivat vessan ja suihkuhuoneen seinät täynnään, ja niiden ulosteita, jotka haisevat. Näistä sammkoista lähtee myös varsin kova ääni, sellainen raakunta.
Napista yllä pieni ääninäyte (tai tässä mp3-tiedosto), jossa yksi urospuolinen sammakko ilmeisesti kutsuu naaraita. Useimmiten niitä kyllä kuulee kymmeniä kerralla, ja se on aika meteliä silloin. Nauhoitin tuon ilalla nukkumasijoiltani makuuhuoneessa.

Sanotaan, että vihreät sammakot ovat harvinaisia, koska ne ovat hyvin herkkiä ympäristömyrkyille ja muille kaupunkielämän ilmiöille. Samoin myrkyllisen agakonnan leviäminen ja lisääntyminen ovat verottaneet muita sammakkokantoja. Mutta Woodstockissa meillä niitä oli. Sieltä me muutaman toimme mukanammekin, kenties nämä ovat niiden jälkeläisiä.

Kaivanpa muutaman vanhan sammakkokuvan tuolta galleriastani uudestaan näytille.


Mutta ihan ensin muistutan siitä ihanasta Woodstockin ympäristöstä. Vanha mökki lehmälaitumien keskellä puron rannalla.  Kertokoon kuva siitä, mitä pyörii päässäni usein: kaipaan takaisn tuollaiseen ympäristöön pois täältä kaupungin lähiöstä.

Ja tässä sammakko harjanvarrella alkuvuodesta 2004.


Ja tuossa yllä vasemmalla viime vuodenvaihteessa nähty vierailija etuoven viereisellä lasi-ikkunalla.



Ja tässä sitten vuotta aikaisemmin yksi oli valinnut nukkumapaikakseen ankkalammikon pumpun letkun.



< Marraskuu | Koko joulukuu | Tammikuu 2009>