Sivut

▼

perjantai 31. joulukuuta 2021

2021 joulukuu - koronapiikki, juoksumatto, sappikivet, koiranpurema


Reilu kaksivuotiaan kanssa kuluu suuri osa päivästä. Tämän kuvasarjan oikeall ylhäällä oleva kuva on vuoden takaa, muut tältä kuulta. 

Tällaisessa ympäristössä naputtelen tätä tekstiä: istun tuossa oikealla olevassa konttorituolissa kannettavaan tietokoneeseen liitetyn ulkoisen näytön ja näppäimistön sekä hiiren ääressä. Näppäimistö on kallistettu n. 45 astetta, joten sen käyttö on kätevää myös minulle, joka joudun katsomaan ruutua n. 10 cm:n päästä. Näin käteni voivat olla rennommin näppäimillä ja ranteet nojata hyvin kevyesti rannetukeen, jonka olen senkin askarrellut itse. Tuki ei häiritä käsien vapaata liikettä. 

Tietokoneen kuvan   saa lähetettyä HDMI-kaapelia pitkin myös vasemmalla näkyvään näyttöön. Käytän sitä joskus juoksulenkkieni aikana kun päässäni ovat bluetooth-kuulokkeet. Normaalisti näyttö on kytketty Android TV-laitteeseen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus ovat poikani kanssa katsottavat Youtube-videot.  Siinä laitteessa ei ole Youtube-liitäntää ja langallisten kuulokkeiden liitännästä lähtee niin surka ääni, että olen katsonut parhaaksi käyttää tietokonetta kuvan ja äänen lähteenä. 


Ohjelmalähteen vaihto käy kätevästi pienellä HDMI-liitännän jakajalla niin, ettei tarvitse irrotella ja kytkeä kaapeleita. Uutta, bluetoothia tukevaa Android-laitetta en aio vielä hankkia, vaikka nykyinen ei ole muiltakaan osin tyydyttävä. Se juuri ja juuri sietää USB-hiiren ja -näppäimistön liittämisen itseensä.  Sen olen tehnyt, koska siten laitetta on helpompi käyttää kuin kaukosäätimellä. 

Hyllyn alta pilkottaa LG:n kautionjärjestelmän päämoduuli. Siinä on vielä erillinen bassokaiutin sekä erilliset takakaiuttimet. Sen ja tv-boksin kaukosäätimet on kiinnitetty hyllyyn niin, että ne ovat tarvittaessa käden ulottuvilla. 



Juoksumaton tai kävelykoneen hankkimista olen miettinyt muutaman kuukauden. Olisin ostanut sellaisen aikaisemmin, esim. Xiamoi Walkingpadin, mutta nettikauppa Lazada, joka ainoana hyväksyy australialaisen ostokorttini, ei toimita vieläkään tilauksia meille ja toinen myy vain käteisellä paketin saapuessa, en halunnut tilata sitä netistä. Tiesin, että Sa Dec.in kaupungissa 15 kilometrin päässä niitä myydään Co Opmart -osotoskekuksen aulassa. Ehkä siellä on myös jokin muu kauppa, joka niitä myy. Halusin odottaa pääsyä sinne ja testaamaan laitetta ennen sen ostamista. 
  


Tulipa käytyä myös korona-pikatestissä odotellesani sairaalaan pääsyä. Tutkimukset kestivät toista tuntia. Mitään muuta kuin sappikivet ei löydetty. Jokin muu löydös olisikin ollut yllätys.. 


Pääsinkin sinne ylättäen joulukuun puolivälissä kun kävin lääkärintarkastuksessa todentamassa, että rintakipuni ovat peräisin sappikivistä ja liikahappoisuudesta eivätkä AstraZenecan koronarokotteen aiehuttamasta veritulpasta.  Näin onneksi oli asian laita. Noin 50 euron perusteellinen tutkimus näytti terveet keuhkot ja sydämen, kunnossa olevat veriarvot (myös folaatti ja B12).  Sen sijasta, että olisi pitänyt hankkia ruumisarkku, investoin ilomielin n. 500 euroa vastaavan summan kaupan halvimpaan kävelykoneeseen. Takasima HSM T05. Väittivät sen olevan Taiwanilaista tekoa, mutta epäilen valmistusmaaksi kuitenkin Vietnamia, vaikka yhtiö sinänsä näyttää olevan Taiwanilainen.  

Myös Erik-poikani ihastui uuteen juoksumattoon ja alkoi pitämään sitä leikkipaikkanaan. Onneksi aamulla kun minä herään, hän vielä nukkuu tunnin-pari ellei kolmekin, joten aiankin aamulenkkini saan tehdä ihan yksinäni.


Laitteessa on pulssin mittaus ja noepuksia aina 0,8 km/h  7 kilometriin tunnissa. Minä en ole juonnust vuosikausiin, maratonin viimeksi vuonna 2012 Helsingissä. Täällä tiet eivät ole sopivia siihen, koska mopo ja moottoripyöräliikennettä on paljon heti aamuyöstä alkaen. Lisäksi tiessä on paljon kuoppia ja pieniä esteitä: risuja ja betoninmurikoita. Ilmasto on useimmiten liian kuuma minulle. Lisäksi on mahdollista, että taas tulevat voimaan tiukat koronarajoitukset, joten laitteen hankinta oli hyvä ostos. Pitää vain huolehtia siitä, että sitä tulee minunkin käytettyä päivittäin. 

Nyt kun en ole päässyt takapihallekaan veteen puuhailemaan, on liikunta jäänyt elokuusta alken vain pieniin pyörämatkoihin kylätiellä. elo-syyskuussa ei saanut tehdä sitäkään.  Nyt on helppoa kun saa lenkkeillä ilmastoidussa huoneessa. Ottaa vaikka 5 tai 10 minuutin rauhallisen lenkin ruuan kypsymistä tai jotakin muuta odotellessa. Ei tarvitse varta vasten lähteä sitä varten mihinkään.  Kukaan ei pakota käyttämään kenkiä laitteen kanssa eikä tarvitse matkata kuntosalille vaikka sellainen jossain täällä.  olisikin. 

Oikea ravinto, liikunta ja uni, siinä terveen elämän eväät. Niistä uni on nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen jothuen siitä, että nautin  melatoniinia, prometatsiinia ja CBD-öljyä illalla pimeän tultua. 


Loka-marraskuussa on huone laitettu uuteen uskoon. Vasemmalla on minun työhuoneeni, oikealla makuuhuone. Siellä on metallirunkoinen tukeva parvi. Seinille ja kattoon olen liimaillut tiiliseinää jäljitteleviä sisustustarroja. Ne eivät oikein tahdo pysyä etenkään katossa. Se lämpenee liikaa iltapäivällä ja sateella katon muovipaneeleiden raosta tai rei'istä niiden alle pääsee vettä. Pitäisi korjata asia, mutta vaimon on usein välinpitämätön ehdotusteni suhteen enkä minä voi toimia täällä itsekseni. Täällä suurin osa ostamisesta ja kaikki remontointi perustuu sosiaalisiin suhteisiin eikä minulla ole täällä ystäviä, edes tuttavia, joiden kanssa ei olisi kielimuuria. 



Paremmaksi on asumus kuitenkin muuttunut koko ajan tänä aikana, jonka olen täällä asunut. Siitä tuli pienin keskeytyksin viisi vuotta joulukuun puolivälissä.  Tietysti pojan syntymä reilut kaksi vuotta sitten muutti kaikkea huomattavasti. En tiedä, olisinko enää edes täällä jollei häntä olisi.  Tuo riippumatto on asennettuna makuuparven alla. Itse asiassa muutin pois nukkumasta siellä ylhäällä, koska siellä kuuluvat hiirien rapina ja kaikki muut äänet liian selvästi. Lisäksi lattialla parven alla on pimeämpää ja viileämpää. Poika on jo pidemmän aikaa nukkunut äitinsä ja isoäitinsä kansa toisessa huoneessa. Se lkoi lokakuussa, kun järkytin huoneen järjestystä tehdäkseni tilaa lattiaremontille. Minulle järjestely sopii mainiosti, koska käyn nukkumaan tuntia ennen häntä ja herään pari-kolme tuntia aikaisemmin. 


 

Lokakuusta lähtien olemme taas voineet kulkea kylätiellä pyörällä. Ilmat ovat usein olleet ihastuttavan viileät vielä aamulla  ja taas auringon painuessa lähemmän taivaanrantaa siinä viiden aikoihin iltapäivällä. Vielä joulukuun viime päivinäkin on ollut vielä aiempia vuosia viileämpää. Ei ole tuntunut sellaista kuumaa henkäystä, joka esim. viime vuonna tuntui. Toisaalta en ole myöskään tehnyt varhaisaamun kävelyjä tiellä vaan kotona ilamstoidussa huoneessa.  

Lokakuun alussa sairastin muutaman päivän sen jälkeen kun poika oli säätänyt ilmastoinnin +21 asteeseen. Se tuntuu jäätävälltä, ihan eriltä kuin Suomen 21 lämpöastetta. 

Tunsin silloin tällöin polttavaa kipua rintalastan takana. Nyt osaan jo yhdistää sellaisen kivun sappikiviin, jotka minulla todettiin kesäkuussa 2019. Viikkojen kuluessa kivut yltyivät, mielestäni erityisesti sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen piikin koronarokotetta, adenovirusvektorirokotetta AstraZenecan valmistamana.  

Mielessäni oli myös ystäväni Monan kuolema syyskuun lopulla.  Hän valitti aiemmin tänä vuonna kipuja rinnassa ja hartioiden seudulla. Hän kävi ensin akupunktiossa, mutta kun se ei auttanut, hakeutui tarkempiin tutkimuksiin. Löydettiin pitkälle edennyt keuhkosyöpä, joka oli jo tuhonnut niin paljon, ettei sitä voinut hoitaa. Se veikin häne sitten muutamassa viikossa.  Halusin siis varmistua myös siitä, että minun kipuni, jotka myös tuntuivat hartioissa ja käsivarsissa saakka, eivät ole syövästä peräisin.  

Vasta joulukuun puolessa välissä kun oireet kävivät jopa tuskallisiksi, erityisesti pyöräilyn aikana, halusin tutkituttaa itseni, ettei vain olisi kyse (myös) koronarokotteeseen liittyvästä veritulpasta rintakehän alueella. Ei ollut. Niinpä aloin miettimään syömisiäni. 



Lokakuussa kun löysin nettikaupan, joka tuo tavaraa meille saakka, löysin tmpen valmistukseen tarvittavaa sienirihmastoa  Rhizopus oligosporus ja mahdollisesti muita bakteereja. Nyt onnistuin tekemään tempeä sitä varten viime vuonna valmistamassani hauduttamossa.




Innostuin kokeilemaan tmepeä kikherneestä, mustista pavuista ja härkäpavuista. Söin sitä huomattavan paljon erityisesti sen jälkeen kun aloin käyttämään tempeä myös leivän raaka-aineena. Tehosekoitin pavut veden ja mausteiden kanssa löysäksi puuroksi, jonka päälle aloin rakentamaan leipätaikinaa myös hapattamalla. 

 
Tempehapanleivän lisäksi söin paljon myös omatekoista kaurajugurttia, joka sisäsltää maitohappobakteereita sekä hapatettuja omenaviinietikalla maustettuja suolakurkkuja, lisäksi kotitekoista hapankaalia. 

Leipä oli kyllä tosi hyvää, ihan kävi ruisleivästä, mutta ilmeisesti se on minun kropalleni yhtä epäsopivaa kuin ruisleipä. 

Nyt asiaa miettiessäni ruokavalioni vaikutti todella happamalta, tai ainakin jokin siinä kuormitti sappea niin, että syntyi kiviä.  Samalla kun otin määrättyjä vatsahappoja neutraloivia ja sappinesteen eritystä lisääviä lääkkeitä, vein ruokavaliotani vähemmän happamaan suuntaan. Lopetin toistaiseksi myös tempen valmistamisen. Ryhdyn siihen uudelleen kunhan olen saanut tilanteen normalisoitua. Se on jo suhteellisen normaali. Olen voinut vähentää myös ruokasuoden sekoittamista happamiin tuotteisiin: jugurttiin ja omenaviinietikkaan. Kokonaisia omenoita ja omenatuoremehua nautin paljon, koska tunnen niiden tekevän hyvää. 

Kaupungin kalleimmassa sairaalassa, siellä missä poikanikin leikattiin ulos, annetaan kaikki kuvat ja raportit tulostettuna asiakkaalle, ei sentään englanniksi, mutta jotakin siitä ymmärtää myös ilman kääntäjää. Julkisen puolen lääkärit eivät anna diagnoosia eikä edes lääkkeiden nimiä.  Lupasin itselleni käydä täällä joka vuosi tarkastuksessa.  Minulla kun ei ole sairasvakuutusta, on parempi, että mahdolliset vakavatkin sairaudet havaitaan ajoissa, että kerkiää vaikka hakeutua hoitoon Suomeen tai Australiaan. 



Koronairustillanne on lokakuun jälkeen pahentunut numeroilla mitaten, taas yli 200 ihmisen raportoidaan kuolleen taudin seurauksena, uusia tautitapauksia tulee ennätystahtiä niin täällä kuin Suomessakin.  Uusi Omikron-muunnos on syrjäyttänyt Delta-muunnoksen. Joidenkin tietojen mukaan Omikron tarttuu herkemmin, mutta johtaa harvemmin sairaalahoitoon. 

Aloin käyttämään CBD-öljyä unen parantamiseksi. Tällä hetkellä käytän sitä yhdessä melatoniinin ja prometatsiinin kanssa. 


Jokusen päivän noiden hyvin uutisten jälkeen sain myös toisen koronapiikin AstraZenecaa.  Se annettiin noin 5 viikkoa ensimmäisen jälkeen.  Nyt sitten odottelen kolmatta. Toivon, että niitä alettaisiin antamaan myös meillä Vietnamissa niin kuin tehdään Suomessa ja monissa muissa maissa. Haluaisin mRNA eli lähetti-RNA-rokotetta tällä kertaa. Niitäkin annetaan Vietnamissa mutta enimmäkseen ne ovat näitä virusvektorirokotteita.  Olisin vaikka valmis maksamaan omasta annoksestani Modernaa tai Pfizeriä. 



Eikä tässä ole vielä kaikki. Pari päivää rokotuksen jälkeen minua puri koira, toinen niistä isoista koirista, joiden usein olemme nähneet juoksemassa aidan toisella puolella kun pyöräilemme ohi. 
Nyt talon portti oli auki ja koira syöksyi luoksemme, ei vihaisena vaan häntäänsä heiluttaen ja haukahdellen. Se kuitenkin tarrasi paljaasta säärestäni sen verran, että siihen jäivät hampaanjäljet. 
Seuraavana päivänä kävimme sairaalassa, jossa olin viime huhtikuusssa saanut rabies-rokotteen tehosteannoksen.  Sitä ei kuulemma tarvinnut antaa. Olin tyytyväinen, koska minulle oli sanottu jo huhtikuussa 2019 toisen kaupungin Pasteur-klinikalle, että heidän antamansa tehoste edellisen vuoden neljän Abhayrab-piikin sarjaan olisi voimassa seuraavat viisi vuotta. Nyt huhtikuussa anoiitvat kuitenkin kahden piikin sarjan.  Vieläkin minulle on epäselvää, miten sitä rokotetta pitää tehostaa. 


Täällä on paljon koiria. Ne eivät ole vihaisia, vaan olen edelleen sitä mieltä, että ne pitävät minusta ja haluavat tulla luokseni, kiinnittävät huomioni näykkimällä ja puremalla. Kuvassa naapurin kaksi pentua, jotka ovat kanssamme pihalla käytännössä koko ajan.  Minun pitäisi oikeastaan käyttää pyöräillessäni pitkiä housuja ja vahvempia kenkiä. Niin täällä tekevät muutkin. En usko, että tämäkään purema olisi tuntunut missään farkkukankaan läpi. 

Uudella tontilla käyn vain silloin tällöin yleensä istuttamassa kasveja puutarhaan tai hakemassa ruohoa vanhan paikan takapihan projektiini.  Jo viime vuonna olin huolissani siitä, että banaanit ja yksi puista koskettavat sähkölankoja. Vaimo sanoi, ettei se haittaa Vietnamissa. 

Joku muu oli kanssani samaa mieltä, koska nyt oli tullut kehotus poistaa banaanit. 

Olisin hoitanut homman mielellän ihan itsekseni, mutta vaimon vanhemmat ja muuta sukua oli taaskin tullut paikalle. 

Baani ei ole puu vaan hyvin vetinen ruohovartinen kasvi, vähän kuituisempi kuin kurkku, mutta melkein yhtä helpolla leikattava. 



Siniherne, clitoria ternatea, kasvaa erityisen hyvin sekä meillä että naapurissa. 

Vaimon isä alkoi riehumaan myrkkyruiskunsa kanssa, muttasentään uskoi kun kielsin. Minä olen käynty siellä nyt muutamia kertoja istuttamassa kukkivia puita ja pensaita sekä keräämässä ruohoa tuotavaksi tänne vanhaan paikaan kompostini ravinteeksi sekä sinen takapihan mökin lähistölle kasvamaan, jotta se sitoisi maata itseensä. 

Uusi taloprojekti on seissyt toukokuusta lähtien. En ole löytänyt tekijää seinien panelointiin enkä sadevesijärjestelmien asentamiseen. Siellä ei edelleenkään ole vettä ja sähköä. Minä olen suhtautunut koko paikaan epäilleen sen jälkeen kun vaimon suku yritti lohkaista siitä palan vaimon siskolle. 

Poikeani yrittää jo muodostaa lauseita. There is baa (car), there's doo (dog). No Bippi. Bippi on h'nen suosikkihahmonsa Youtubessa Blippi, amerikkalainen mies, joka leikki autoilla ja ty;koneilla sek' esittelee lapsille kiinnostavia paikkoja. 


Joulua vietimme noin yhden kuvan verran. poika k'vi my;s 'itins' kanssa leikkim'ss' katolisen kirkon tilaisuudessa kirkon vieress' olevassa puistossa. 



Harvoin min' ostan valmisruokia, mutta nyt on tullut ostettua jopa metallit;lkkeihin pakattuja tofu/ ja muita kasvisruokia. Tässä tölkissä oleva valmiste maistuu melkein vegemakkaroille tai pähkinälihalle, jota Australiassa ostin silloin tällöin. 


Ja sitten juoksumakkaroita. Nämä maistuvat yhtä hyville kuin HK:n sininen ai Camping nuoruudessa, tai myöhemmin Taimsed Viinerid.  Oikeastaan niissä on voimakkaampi lihan maku, jopa pelottavan lihaisa minulle. Ja vielä kun Mimi-koirakin on niiden perään, täytyy ihmetellä ovatko käytetyt luontaiset mausteet peräisin siasta. Ainakin kasvismakkaroita niitä myydään.  Hinta ei nillä ole kova, joten voisin syödä vaikka joka päivä, mutta en viitsi, mieluummin jatkan kotikokkausta ja ostoherkkuja nautin vain joskus erityistilanteissa. 

Ei mikään vauva enää. Muutaman kuukauden päästä pystymme käymään syvällisempiä keskusteluja ja minä pystyn vastailemaan hänen kysymyksiinsä. No, ehkä vuoden tai parin päästä. Sitä aikaa odotan kovasti, mutta nythän me jo siihen valmistaudumme. 


Minustako ääninäyttelijä?

Mielestäni minulla on kamala puheääni, vaikka jotkut ovatkin kehuneet sitä miellyttäväksi ja rauhoittavaksi. Siksi vaati paljon kypsyttelyä ajatus, että minä itse alkoisin lukea Navalnyi Suomeksi -kanavan tekstejä, joiden esillepanossa olen avustanut elokuusta lähtien.  Koska en löytänyt hommaan ketään muuta, päätin tehdä sen itse siitäkin huolimatta, että ääneni ei ole riittävän miehekäs vaan sellainen "Esa Pulliainen"-ääni, nuorelta pojalta kuulostava, ei lainkaan Navalnyin suuhun sopiva. Nyt ummärrän sen, miten vaikea omaa ääntään on arvioida saati että pitäisi siitä. Siinäpä oikeastaan hyvä syy ottaa haaste vastaan ja katsoa miten siihen suhtaudutaan. Yhtään haukkuja ei ole vielä tullut vaan pelkästään positiivista palautetta, myös Venäjältä. Minähän en kuitenkaan ole pääosassa noissa jutissa vaan se on Aleksei Navalnyi, Venäjän opposition voimakkain ääni tällä hetkellä. 

Navavlnyille annettiin Andrei Saharovin mukaan nimetty EU-komission ihmisoikeuspalkinto lokakuussa 2021.  Palkinnon vastaanotti joulukuussa hänen 20-vuotias tyttärensä Darja Navalnaja, joka piti vastaanottotilaisuudessa sympaattisen mutta napakan puheen.  (Videolla puhe alkaa kohdasta 10:02. Tästä tytöstä epäilemättä tullaan kuulemaan vielä. Hänen isänsä todennäköisesti istuu vankilassa vielä vuosia, ellei sitten lopun ikäänsä. 

Neuvostoliitto oli pahan valtakunta: kiero ja epärehellinen, julma monia omia kansalaisiaan kohtaan. Samanlainen saatanan valtakunta on nykyään venäjä, jossa hirmuvaltaa käyttää KBG-mies Putin. Saharovin 100-vuotisjuhlaa kunnoitettiin lakkauttamalla hänen perustamansa Memorial-järjestö. Olen tässä kuussa kuunnellut loppuun Saharovin vaimon Jelena Bonnerin kirjan Yhdessä yksin.  Siinä on yksityiskohtaisia kuvauksia siitä kiusaamisesta, jonka kohteeksi pariskunta joutuin 1970- ja etenkin 1980-luvuilla.  Onneksi myös Saharov kerkisi nähdä muutoksen tapahtuvan maassaan, sillä hän kuoli 1989 sen jälkeen kun hänet oli vapautettu sisäisestä karkotuksesta Gorkin kaupunkiin. 

 Tänä päivänä monet ovat joutuneet samanlaisten tai samantapaisten toimien kohteeksi.  Tässä kuussa on uutisoitu mm. Stalinin terrorin uhrien ja joukkohautojen tutkijan, amatöörihistorioitisja  Juri Dmitrijevin saaman vankeustuomion pidennyksestä 15 vuoteen. Kaava on sama kuin ennenkin. Tuomio annetaan muodollisesti pätevästä ei-poliittisesta syystä joko tekaistuin tai olemattomin perustein, vähintäänkin niin köykäisin, että ainakin kansainvälisessä yhteisössä vallitse käsitys, että tuomio on poliittinen. 

Memorialin tapauksessa vedottiin siihen, että se on rikkonut lakeja ulkomaisista agenteista.. Tämän lain nojalla myös Navalnyin korruption vastainen säätiö on julistettu ulkomaiden agentiksi.  Monet Navalnyin avustajat ovat joutuneet pidätetyiksi ja seuratuiksi. Välttääksen vuosien vankeuden ovat monet heistä jättäneet Venäjän. Navalnyi itse ei niin halunnut tehdä vaan palasi kalsarimyrkytyksestä toivuttuuaan vapaaehtoisesti suden suuhun. Kniivilän kirjassa siihen esitetään myös hyvät syyt. 

Navalnyi suomeksi-projektin parissa on ollut ilo työskennellä. Sen varjolla olen joutunut opettelemaan paljon uutta ja syventämään vanhaa: muokkaamaan Bloggerin teemoja, käyttämään uutta Google sites-työkalua, muokkaaman videoita uudella tavalla, tekemään äänityksiä puhelimella niin, että ne kuulostavat  hyviltä.  On mielekkäämpää opetella uusia asioita ja verestää vanhoja hyvän asian puolesta. 

Neuvostomaan lapset on toinen tässä kuussa kuulemani Kalle Kniivilän kirja. Siinäkin pääsevät ääneen ihmisyksilöt, Baltian venäläiset. Kirjan haastattelut on tehty muutamia vuosia sitten, kuitenkin ehditään jo käsittelemään Krimin miehitystä vuonna 2014 ja reaktoita siihen.  


Muistoja

Poikani 29.12.2020 
Niinikään joulukuulta 2020 on tämä kuva. 




Minä noin 20 vuotta sitten, joulukuussa 2001 Helsingissä Meri-Rastilan tiellä.  Olin vajaassa vuodessa laihduttanut liki 40 kiloa. Työpaikka oli mennä alta, mutta viime hetkellä minutkin otettiin uudelleen lomautettujen joukosta ja luvattiin jatkopaikka Singaporessa. Se ei ollut helppoa aikaa henkisesti, mutta silti halusin tehdä toaalisen irtioton ja päätin, että Singaporessa alkaa uusi elämä. Niin sitten myös kävikin.  

30.12.2015 alun perin brittiläinen buddhalismunkki, sittemmin Länsi-Australiassa viakuttanut, yhä edelleenkin siellä, Ajahn Brahmpiti puheen mahajana-buddhalaisessa temppelissä. Näin hänet seurueineen sattumalta kasvisravintolassa pari päivää aikaisemmin, kohta myös ilmoituksen tilaisuudesta. Olin tullut Cameron highlandsilta tänne Penangiin käymään. Olin jo päättänyt lähteä Malesiasta, ja se tapahtuikin tammikuun puolivälissä vuonna 2016. 

Vähän ennen pandemiaa joulukuun lopulla 2019. Olin alkukuusta käynyt Taiwanissa ja nyt kävin Dalatissa ystäväni häissä.  Paikalla oli myös Mona, joka mehtyi tämän vuoden syyskuussa.



DNA-näyte lähti Amerikkaan pari vuotta sitten. Vastuksetkin tulivat kohta ja ne täydentyvät koko ajan. Pojassani on 60& minua eli eurooppalaista, 25% vietnamilaistaja 14% myanmarilaista. Eurooppalaisesta on suurin osa suomalaista, mutta 4% slaavilaista.  Takrempaa tietoa sukutitkimus-sivulla.  Nuo prosenttiosuudet kun muuttuvat ajoittain.

Joulukuu 2010 Pai, Thaimaa. Olin eronnut mies, mutta yritin hymyillä. Vieläkään en ole ihan täysin sinut sen eron kanssa. Vaikea uskoa, että niin kävi. 


Joulukuussa 2002 olimme tuore aviopari ja olimme muuttaneet kahden kissamme kanssa Singaporesta Australiaan. Tämä kuva on Adelaidesta. Halusin kasvattaa itselleni hännän eli hiustupsun niskaan. Parin kuukauden kuluttua luovuin ajatuksesta ja leikkasin sen pois. 















Vuonna 2010 vietin mukavan joulun Singaporessa, koska sain toimia pukkina kahdessakin tilaisuudessa. Tässä kuva vanhusten hoitokodista. Tämä vanha merimies olisi halunnut jutella pidempäämkin. 

Tahu goreng, tempeh goreng, parasta katuruokaa Indonesiassa joulukuun alkupuolella 2010. 

Perinteinen joulukuva vuodelta 2003. Halusin yhdistää kiinalaisen ja australilaisen joulun. Drion ja ananaksen olivat utoneet suomalaiset kaverit meillä käydessään. 










at Ei kommentteja:

tiistai 30. marraskuuta 2021

2021 marraskuu - viimeinkin rokotettu!



Covid19-pandemia 


Alkukuusta näytti siltä, että koronapandemia olisi hellittämässä ja kohta päästäisiin rajoituksista eroon. Sitten luvunt alkoivat taas kohota.  Samanlaisia uutisia kantautui myös Suomesta ja muualta maailmasta. Jälleen uusi virusmuunnos  Omikron oli havaittu Etelä-Afrikassa ja sen leviämistä pelättiin myös Suomessa. Rajoituksia alettiin sielläkin tiukentamaan ja niitä vastustettiin edelleenkin: erityisesti koronapssia, joka vaadittiin iltaisin ravintoloissa. 




Uudella tontilla oleva uusi rakennus on ollut sivuosassa, vaikka olemme päässeet taas käymään siellä.  Minä olen istuttanut sinne koristekasveja, mm. mussaendaa, lohenpunaista pientä puuta tai pensasta, jota olen tottunut kutsumaan englannista mukaellen Bangkokin ruusuksi. Wikipedian mukaan nimi olisi suomeksi huivio.  Alkuvuodesta istutetut intianjasmikit (murraya koenigii) sekä ihmeköynnös (bougainvillea) ovat lähteneet erittäin hyvin kasvamaan samoin kuin kesäkuussa istutetut siniherne (clitoria ternatea) ja maustekairapalmu (pandanus amaryllifolius, pandan). Sinihernettä ja muuta kiipeilijöitä varten asensin nailonverkon talon räystäältä vinosti alas päin. 



Muuten talo on ollut koskematta. Sadesikouruja ja -tankkia ei ole asennettu, sähköä ja vettä ei myöskään.  Sisäseiniä ei ole verhoiltu puulla, esim. bambulla kuten olen suunnitellut.  Ei ole kiirettä. Maksetaan tontti ensin ja annetaan puutarhan kasvaa peittämään näkyvyys naapureilta.Kkatsotaan sitten mitä tehdään. 



Sen sijaan tämä vanha paikka eli appivanhempien asuttama "slummihökkeli" on kokenut paljon muutoksia viime kuusta alkaen.  Jo kauan olin puhunut, että vanha savitiililattia, jossa oli halkeamia ja niiden alla pelkää hiekkaa, ei betonia, pitäisi uusia.  Sen kun palkaa jonkun tekemään, koska itse en osaa. Tuosta kommentista pätee vain sivulause: en osaa.  En osaa myöskään paikallista kieltä eivätkä paikallsiet mitään minun osaamistani keilistä, joten täytyy käyttää vaimoa välittäjänä. 


Panoraamakuva otettuna huoneen ovelta. Huone on n. 10 neliön kokoinen. 


 Hyvinhän  se lattia tuli tehtyä. Ja hyvin tulivat tehtyä hyllyt seinille. Hyvin tuli tehtyä myös tuossa panoraamakuvassa oikealla näkyvä parvisänky, jonka sijoitin vaatekaapin taakse niin, että tuo noin kymmenen neliön huone tuli jaettua kahtia. Minulla on nyt vähän yksityisempi työtila, jota uskallan vapaammin käyttää silloinkin kun toisella puolella nukkuu joku, lähinnä vaimo ja poika, jos he nukkuvat täällä. Nyt poika on halunnut nukkua isommassa sängyssä äitinsä ja isoäitinsä kanssa tuolla isomman huoneen puolella. Hän vähän vielä arastelee uutta järjestystä huoneessa, ei ole uskaltanut kiivetä parvellekaan.  Toisaalta ei huone olekaan vielä valmis. Vielä on pari ideaani toteuttamatta. Ne jäänevät vähintäänkin joulukuuhun elleivät sitten vieläkin tuonnemmas. 



Uuteen taloon ajattelin laittaa seinille paikallisesta nettikaupasta löytämiäni tiiliseinää jäljitteleviä muovitarroja. Ne eivät kuitenkaan pysy seinillä niissä olevan liimapinnan avulla, vaan ne vääntyvät ja kupreuilevat kuumuudessa. Niinpä jätin osan laittamatta ja toin ne tänne vanhaan paikkaan. Uuteen taloon laitatan lautapaneelit tai indonesialaistyylisen bambuverhoilun heti kun löydän jommalle kummalle niistä tekijän. Palkkaisin mielelläni vaimon veljen tekemään niin, mutta hänelle en voi suoraan maksaa vaan maksu täytyy hoitaa vaimojen välityksellä. 



Eivät ne täälläkään tahdo pysyä paikallaan vaan kuumuus iroottaa liimaa silloin kun ilmastointikone ei ole päällä. Lisäksi niitä ei alun perin ollut tarpeeksi. Yritin tilata sinisiä ja valkoisia sekä vähän hopeanvärisiä nettikaupasta, mutta ne eivät kuljeta paketteja tänne vielläkään. Satuin löytämään lähikaupungin kaupasta samanlaisia, mutta värikkäitä. Päätin siis käyttää niitä. Joidenkin niistä alle latioin vaahtomuovisia akustiikkalevyjä, jotta ne eristäisivät myös lämpöä. Huoneen katolle, jonka ylpäuolella on n. 30 senttimetrin tila ennen peltistä ulkokattoa, laitoin eristettä: hopeanväristä kuplamuovia, jota täällä myydään siihen tarkotukseen. 




 
Pieniä lentäviä mäkäriä tai hyttysiä, en tiedä mitä ne ovat. Ne eivät ole niin vihaisia kuin suomaliset kollegansa ja lajitoverinsa. Siksi en ota niitä riittävän vakvasti, vaikka ne joskus levittävät dengue-kuumetta ja muita sairauksia. Muutma tropiikissa koettu sairastaminen saattaa olla niiden tartuttama: korkea kuume, joka liki vie tajun, mutta joka menee ohi suhteellisen nopeasti. 

Paikalliset nukkuvat hyttysverkkojen alla, mutta minä en oikein niistä pidä. Minä käytän mieluummin pistorasiaan laitettavia laitteita, jotka höyrystävät jotakin kemikaalia joka pitää itikat poissa. En tiedä, miten terveellistä se on. 

Hyttysten lisäksi yöllä saattavat kiuasta rotat ja hiiret, joita juoksee ja pesii huoneen katolla. Ennen lattiaremonttia niitä tuli jopa huoneeseen ja joku keksi pesiä myös lämpöpumpn sisäyksikössä.  Se oli yksi syy lattian laittoon ja seinien sekä katon peittämiseen tarroilla. Nyt rotat pysyvät ulkopuolella, mutta joskun ne kutienkin herättävät minut öisin, erityisesti nyt kun nukun katon rajassa parvella. 

En haluaisi tappaa hiiriä, rottia enkä hyttysiäkään, mutta periaatteesta on joskus pakko lipsua, jos muuta keinoa ei ole tiedossa tai käytettävissä.   Viime vuonna hankin muutaman pyydyksen, joka vangitsee ne elävältä. Vangitut eläimet kuljetin takapihalle "paratiisini" liepeille ja päästin vapasksi. Niillä oli ainakin teoriassa mahdollisuus uuteen elämään. Ajattelin, että ne alkaisivat pesimään siellä, mutta epäilen, että ne juoksivat aina takaisin taloon, koska hiirten ja rottien määrä ei vähentynyt.  Niimpä sitten tilasin myrkkyä, joka tepsi ihan tuonne viime elokuulle saakka. Sitten se loppui, eikä verkkokauppa, joka sitä myi voi toimittaa paketteja tänne. Nyt minulla on asennettuna kaksi ultraäänikarkoitinta sekä voimakas lamppu jotka pitävät hiiret poissa parin metrin säteeltä eli juuri parven kohdalta, mutta kauempana kuulen niiden rapistelevan ja järsivän huoneen muovisia rakenteita sekä vanhoja styrox-eristeitä. 

Mielelläni asentaisin huoneen ympärille esimerkiksi pienisilmäisen teräsverkon, josta hiiret eivät pääse läpi. Sellaista oli Australiassa käytössä termitteejä varten. Täältä en ole vielä löytänyt. 



Yllä panoramakuva heti huoneen ulkopuolelta, käytävältä tai eteisestä, jota minä olen jo pidempään käyttänyt ruuanvalmistus- ja ruokailutilanani.  Tuota huoneen katon ylle laitettua kuplamuovia ostin sern verran, että siitä riitti myös tämän huoneen sisäkatolle.  Ei tämäkään kovin kauniilta ja siistiltä näytä Suomen mittakaavassa, kuten ei mikään täällä meillä, mutta tekeepähän tehtävänsä eikä ole tulotasoon nähden kovinkaan suuri investointi: noin 2 euroa per neliömetri. 

Paloturvallisuus ei ole ilmeisesti kovinkaan korkealla tasolla huoneessa eikä sen ulkopuolella, joten täytyy toivoa, ettei mitään satu.  

Kaasuhella on tuolla kuvan perällä näkyvän oven oikella puolella ja tiskiallas vesipisteineen taaempana. Siellä on myös ostamani pesukone. 



Tempe, joskus suomeksikin kirjoitettuna tempeh, vaikkei se ihan vastaa suomalaista ääntämystä. Sana muuten äännetään voimakas nouseva paino toisella tavulla eli e:llä, joskus e jopa puolipitkänä  niin, että se loppuu "töksähtäen".  Indonesiassa se on riisin ohella halvinta ruokaa, Suomessa ja Australiassa varsin hintavaa.  Minä teen sitä aika ajoin. Nyt satuin löytämään nettikaupasta indonesiasta tuotua aloitusjauhetta eli sienirihmasto-bakteeri-yhdistelmää. 


Aloin siksi valmistamaan sitä uudelleen sen jälkeen kun alkuvuodesta pari satsia meni pieleen. Jo viime vuonna olin tehnyt tarkoitusta varten hautomolaatikon, joka pitää sisällään tasaisen 32 asteen lämpötilan myös öisin, jolloin lämpötila saattaa laskea jopa 25 asteeseen.  Joskus iltapäivisin laatikossa oli liian kuuma, 35 astetta eikä minulla ole termostaattiin kytkettyä jäähdytyslaitetta, vain lämmitinelementti. Siksi paransin rakennelmaa sijoittamalla sen suureen styrox-laatikkoon, jonka kannenkin voi sulkea, koska siellä on riittävästi ilmaa sienirihmstojen toimia.  Viimeiset kolme satsia ovat onnistuneet oikein hyvin. Nyt olen laajentanut tempen raaka-aineita soijapavuista kik-herneisiin ja mustiin papuihin sekä vihreisiin herneisiin. 


Olen myös laajentanut tempen käyttöä indonesialaisesta paistetusta tempestä (tempeh goreng) makkaroihin. Vaivaan siitä vehnägluteenin ja mausteiden kanssa taikinaa, josta muovailen makkaroita. Ne sitten uppopaistan tai painehöyrytän.  Maku on kohdallaan mutta rakenne saisi olla kiinteämpää, sellaista kun suomessa on mm. HK:n sininen tai Bonsoyan vegemakkarat. Tämän rakenne on liian lähellä Poutun kasvisgrilleriä ainakin sellaisena kuin se oli 2015-2016. Pienellä muutoksella ja lisätyllä savuaromilla tästä saisi palviryynimakkaran korviketta. Se oli herkkuani jo kansakoulussa 70-luvulla. 


Pidän tahinista, mutta se on täällä suhteellisen kallis tuontituote, n. 5 europa per 100g joten aina en sitä viitsi ostaa. Sitä ei saa paikallisesti vaan sitä pitää tilata nettikaupasta.  kuvassa tempemakkaraseosta kuumalla pannulla paistetun rieskan/tortillan/rotin tai vastaavan ohuen leivän sisään käärittynä  sinapin, tahinin ja kaurajugurtin kanssa.  Tämän tapaisia ruokia olen tehnyt viime aikoina runsaasti. Leivässä on papuja ja palkokasveja ja vähän tuota jugurttia hapatteena, myös chia- ja pellavansiemeniä, kvinoaa.  Täytteissä on yleensä kikhernettä ja muita palkokasveja, itse hapatettua kaalia ja punajuurta.  


Paratiisini takapihalla eli pengerrysprojektini on ollut sadekauden tuomion tulvien takia pysähdyksissä syyskuusta lähtien, kuten tavallista.  Siellä kasvaa edellisvuonna istutettu mangopuu ja se on jo kukassa eli saattaapa tulla hedelmiäkin lähikuukausina. En kyllä tiedä, milloin täällä on mangosesonki. Australiassa se oli aina ennen sadekauden alkua.  

On iso ilo ja riemu, että päästään pyöräilemään.  Pyörää pitää vähän väliä remontoida. Viime kuussa murtui ohjauksen pystytanko ja nyt oli vähällä murtua satulan pystytanko. Se alkoi kallistua taakse päin.  Olin jo aiemmin päätellyt, että istuimen pitäisikin olla taaempana, kauempana lastanistuimesta. Niimpä en uusinutkaan sitä tankoa vaan pyysin vaimon veljeä hitsaamaan siihen tukiraudat, joiden avulla tanko voisin olla kallistunut niin, että istuin on tukevasti taaenpana. Tämä parantaa pyörän ohjattavuutta huomattavasti. 

Pyöräilemme sen puolisen tuntia päivässä, yleensä aamuisin, joskus myös iltapäivällä. Matkalla näemme kaikenlaista jännää: pieniä kuorma-autoja, pihalla seisovia henkiöautoja silloin tällöin, koiria, betonimyllyjä, tiilikasoja, rakenteilla olevia taloja, veneitä joella. Olen totuttanut poikaa siihen, että pyöräillessämme puhelemme. Hänkin yrittää parhaansa kertoa näkemästään.  



Näemme usein joella erilaisia veneitä, välillä isompia proomuja tai lotjia, mitä ne nyt ovatkaan, kuljettamassa rakennustarvikkeita: tiiliä, hiekkaa,  soraa ... 

Viime kuussa luin Facebookin unettomuus-ryhmästä, että CBD-öljy, hamppuöljystä eristetty tuote, olisi erittäin hyvää unilääkettä. Löysin sitä nettikaupasta: kallista vietnamilaista ja halpaa kiinalaista. Se kiinalainen saapui, kaksi pientä pulloa, joissa ei ollutkaan mainintaan CBD:stä kuten ilmoituksessa oli. Se maistuu ja tuoksuu siltä samalta hamppuöljyltä, jota Australiass amyytiin vain ihonhoitoon, mutta jota minä käytin myös sisäisesti.  Tämä yhdistettynä melatoniiniin  10 - 20 mg illan hämärtyessä sekä prometatsiiniin tuntuu antavan hyvät unet, joskus jopa 9 tuntia. Vaikka heräänkin yöllä hiirten rapinaan olen edelleen niin väsynyt, että nukahdan helpolla uudestaan.  Jopa vielä aamulla herättyäni tunnen olevani väsynyt, jota ei ilman lääkitystä tapahdu, jos olen nukkunut yli 6 tuntia.   Kun nämä loppuvat, tilaan sitä kallimpaa Pohjoisessa Vietnamissa Sapan vuroistoissa kasvanutta. Sillä alueellahan minä viime vuoden heinäkuussa kävinkin. 

Poikani täytti kaksi vuotta viime kuussa. Hän on hyvin aktiivinen ja toimealis, myös omatahtoinen poika, ihan niin kuin haluankin. Hän viettää välillä aikaa minun kanssani, entistä enemmän äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös naapruin tyttöjen, vaimon serkkujen luo,  19-  ja 16-vuotiaitten luo hän karkaa entistä useammin hassuttelemaan ja leikkimään heidän kanssaan. 

Lisää kuvia meidän tohuistamme sivun alun linkeistä kuva-albumiin ja videoihin. 

Luettua

Vasili Grossman, Elämä ja kohtalo  Paljon henkilöitä, paljon sivuja. Tätä kirjaa Neuvostoliitossa ei haluttu julkista, mutta onneksi Andrei Saharov auttoi mikrofilmaamaan sivut ja kuljettamaan ne länteen. Tässä äänite, jossa Hannu Reime kertoo kirjasta ja sen vastaanotosta.  Stalingradin taistelu, Stalin, Hitler, juutalaisvainot, Neuvostoliitto, stalinismi, natsismi ovat kirjan aiheita, mutta siinä on myös runsaasti henkilökuvausta ja mm. kaasukammioon vietävien uhrien tuntojen kuvausta.

Tämä kirja on kirjoitettu 1960-luvun alussa, mutta se ilmestyi Suomessa vasta vuonna 1984 Venäjällä 1988. Aloitin sen kuuntelun jo viime kuun puolella, mutta sain loppuun vasta kuluneen kuun ensimmäisellä viikolla. 

Samoja teemoja käsittelee myös Hannu Rautkallion teos Tapaus Raoul Wallenberg.  Tämä vuonna 2009 ilmestynyt teos kuvaa myös henkilöitä, mutta se ei ole kaunokirjallisuutta vaan tunnetun historioitisjan kirjoittama lähteisiin perustuva analyysi. Wallenbergin kohtaloon ei ole koskaan saatu eksaktia lopullista selvyyttä, mutta hyvin todennäköisesti hän kuoli neuvostoliittolaisella vankileirillä osana ksaninvälisen politiikan peliä, tai sitten vain joku ryssi ja hän kuoli vahingossa? 
Tuohon peliin kuuluivat mm. yritykset ja spekulaatiot Saksan ja länsiliittoutumien erillisrauhasta. Toteutuessaan se olisi ehkä tapahtunut sen jälkeen kun Suomi oli jo solminut erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa ja luovuttanut Karjalan ja muut sovitut alueet. 

Risto Uimonen, Sauli Niinistö, Puolivallaton presidentti. 
Niinistö  valittiin presidentiksi vuonna 2012. Asuin silloin Brisbanessa ja kävin äänestämässä ennakkoon, koska ennakkoäänestys järjestettiin myös siellä. Kävin molemmilla kerroilla. Tosin kakkoskierroksella, jolla olivat vaihtoehtoina Haavisto ja Niinistö meinasi jäädä Haavistolle annettu ääni antamatta,. koska Camberrasta tullut Suomen lähetystön väki oli tympeällä päällä ja haluton auttamaan äänestyksessä.  Näköni takia tarvitsin apua nimeni etsimisessä vaaliluettelosta. Olin edellisenä vuonna asennuttanut tekomykiöt eikä minulla ollut enää laseja päässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minun luultiin unohtaneen lasini kotiin. Sellaisen kommentin esitti tälläkin kertaa lähetystön mies.  Niinpä en saanut apua muuta kun siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä ulos loukattuna ja nöyryytettynä.  Sain kuitenkina avun ja Haavisto äänensä.  Sitä ennen olin äänestänyt, en edes muista milloin. Sen jälkeen äänestin taas samaa ehdokasta vuoden 2018 vaaleissa. Paikkana oli tällä kertaa Ho Chi Minh City samoin kuin seuraavankin vuoden eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissa.  Olin myös ännestänyt vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kun ihan niitä varten järjestin itseni Bukarestiin, jossa oli Suomen edustusto ja siellä ennakkoäänestyspaikka.  Vuoden 2014 eurovaaleissa ja 2011 eduskuntavaaleissa en äänestänyt, koska en ollut motivoitunut järjestämään itseäni ennakkoäänestyspaikan läheisyyteen.  Kunta- ja seurakuntavaaleissa en kuulu äänioikeutettuihin, joten ei niissä tarvitse edes miettiä äänestääkö vai ei.  Olen äänioikeutettu myös toisessa kotimaassani eli Australiassa. Olen Suomen ja Australian kaksoiskansalainen.  Australiassa on äänestyspakko, ja minäkin sain vuonna 2011 pienen sakon äänestämättä jättämisestä. Siellä ei ole Suomen kaltaista eksaktia väestökirjanpitoa, joten äänestäjäksikin pitää erikseen rekisteröityä. Tein sen jo vuonna 2007  heti kun minusta oli tullut maan kansalainen. Olin myös aktiivisesti mukana ensimmäisissä vaale3issani tekemässä vaalityötä. Siinä yhteydessä tapasin senaattori Christine Milnen, joka kertoi minulle venäläisestä Alekseista, joka on poliittisen vainon kohteena. Minä väitin vastaan kertoen, että polittinen vainoaminen on Venäjällä historiaa. Nyt ne puheet hävettävät. Pitäisi oikeastaan ottaa Milneen yhteyttä ja kertoa Navalnyi suomeksi-projektista, jossa olen mukana.

Niinistön nimi oli minulle tuttu jo 1970-luvun lopun tai viimeistään 80-luvun Salon Seudun Sanomista  Hänellä oli siellä lakiasiantoimisto, joka mm. edusti isäpuoltani avioero-oikeudenkännissä äitiäni vastaan.  Silloin ero piti hakea oikeuden päätös asiasta. 

Vuoden 1998 joulukuussa matkustin Salosta Helsinkiin Intercity-junalla. Niinistö tuli samaan junaan. Hän oli silloi muistaakseni valtionvarainministeri.  Menin tapani mukaan tupakkavaunuun tupakalle ja seillä huomasin vain kaksi vapaata paikkaa: yksi Niinistön oikealla puolella ja toinen vasemmalla. Istuiin toiseen niistä. Muut eivät sitä olleet uskaltaneet tehdä.  En minäkään uskaltanut sanoa hänelle itään vaan yhdyin vaunun hiljaisuuteen. 

Antti Heikkisen Juice-kirjassa mainitaan Niinsistön käyneen joskus Juicen ja Harri Rinteen sekä Aaltalon luona juhlimassa, koska hän oli Rinteen  kaveri Turun yliopistosta. 

Jelena Bonner, äitejä ja tyttäriä oli hyvä jatko Andrei Saharovin muistelmille, jotka olin kuunnellut syyskuussa.  Bonner kertoo elämästään lapsuudessa 1920- ja 30-luvuilla, nuoruudesta ja sota-ajasta. Hänen elämäänsä Andrei Saharovin rinnalla ja hänen toimintaansa ihmisoikeuksien puolesta sivutaan, mutta sitä käsitellään enemmän hänen muissa teoksissaan, mm. yhdessä yksin, josta kerrotaan " On ihme, että yhdessä yksin edes kirjoitettiin. Vuonna 1985 Jelena Bonner, nobelisti Andrei Saharovin vaimo, sai yllättäen Neuvostoliiton viranomaisilta luvan lähteä kolmeksi kuukaudeksi (lupaa jatkettiin myöhemmin vielä kolmella kuukaudella) Yhdysvaltoihin vierailemaan perheensä luona ja hoitamaan sydän-, silmä- ja jalkasairauksiaan. Toipuessaan sepelvaltimoleikkauksesta Newtonissa, Massachusettsissa, hän päätti kirjoittaa Amerikan näkökulmastaan, mitä Saharoville ja hänelle oli tapahtunut heidän kolmena karkotusvuotenaan Gorkin kaupungissa Neuvostoliitossa...".  Näistä vuosista kertoo myös Saharov, mutta odotan innolla toista näkökulmaa asioihin. 

  
Perustin instragram-kanavan  Timo tropiikista. Se on julkinen kun taas kanava timsippala on yksityinen, joksin sen postaukset menevät julkiselle Facebook-sivulle https://www.facebook.com/timsippalax . Se voisi siis yhtä hyvin olla julkinen tai FB-sivu yksityinen, mutta okoon nyt näin toistaiseksi. 
 


at Ei kommentteja: