Jääkahvia Vietnamissa, Saigonin rautatieaseman tuntumassa. Hinnat ovat maassa erittäin halvat. Kahvin saanee eruolla tai alle.Vietnamimainen kahvi on ilman sokeriakin makeahkoa, maultaan hyvin pehmeää, ei kitkerää.
Kasvisruokaa löytyy Vietnamista helpolla Monet ruuat ovat vegaanille sopivia ilman muunteluita. Vietnamissa ei käytetä kalakastiketta tai osterikastiketta niin kuin esimerkiksi naapurimaa Vietnamissa. Myöskään maitotuotteita ja kaanmunaa ei paljoa käytetä. Kahvia tilatessa tosin pitää muistaa täsmentää, ettei halua maitoa. Soimaito kahvin kanssa ei ole Aasiassa mitenkään tuttu ilmiä. Sitä saa vain länsimaistyylisissä kahvipaikoissa, tosin Vietnamin Starbuckissa ei saanut eikä Coffee Bean-kahvilassakaan.
Tässä yksi Hue-nimisen kaupungin kasvisravintoloista/kahviloista. Ruoka on fuusiota läntisestä ja paikallisesta.
Vietnamissa vietin yhteensä kuusi viikkoa maalis- ja huhtikuussa.
Sitä ennen olin tammikuun puolivälissä lentänyt Australian Melbournesta Borneon saarelle Kota Kinabalun kaupunkiin. Kaupungin valintaan vaikutti lähinnä lentojen hinta Sattui olemaan tuohon aikaan erittäin edullinen lento Kota Kinabaluun Airasia-yhtiön koneella. Kota Kinabalussa minulla oli tosin myös kirjeenvithoystävä jonkin aikaa 1970-luvun lopussa. Yirtin etsiä henkilöä Facebooksita tammikuusa, mutta kun tiesin hänestä vain englanninkielisen nimen, en kiinalaista, joka kuitenkin on henkilön virallinen nimi, ei löytäminen ollut mahdollista. Ja vielä kun en ollut säilyttänyt yhtään vanhaa kirjettä, jossa olisi ollut osoite. No, silloin vaihdettiin vain muutamia kirjeitä yksinkertaisella englannilla. Silloin en tiennyt juurikaan Malesiasta enkä sen väestöstä. Suosikki-lehdessä vain oli usein kirjeenvaihtoilmoituksia sieltä päin Eivät ne Suosikkia lukeneet, opin myöhemmin, vaan kyseessä oli Singaporessa toimiva suomalaisen pyörittämä yritys, joka välitti kirjeenviahtoystäviä maksua vastaan. Sikäläiset maksoivat yritykselle, joka postitti ilmoituksen suomalaisiin lehtiin Niin sitä toimittiin aikana, jolloin ei ollut sosiaalista mediaa, ei sähköpostia eikä edes internettiä. Ensimmäiset nettikaverit minäkin sain vasta lähempänä kolmea kymmentä ikävuotta aluksi venäläisiä Fidonet-verkosta, mutta aika pian myös "isosta" internetistä, joka silloin oli lähinnä akateemisten tutkijoiden ja yliopisto-opiskelijoiden verrko, enimmäkseen tekniikan ja luonnontitetiden alalta. Ensimmäisen internet-tunnukseni timaham@jyu.fi sain vuonna 1991. Nettiä käytin enimmäkseen 2400 bps:n modeemiyhteyden yli DOS 3.3 -käyttöjärjestelmällä varustetulla koneella.
Kota kinabalu on trooppisen kuuma paikka. Iso kaupunki. Autoliikenne on vilkas, mutta onneksi teiden yli menee paljon ylikulkusiltoja.
Mikä minua pidätti tuossa kaupungissa kuusi viikkoa?
Lähinnä jooga En uskonut löytäväni Malesiasta kunnollista joogaa, mutta toisinpa kävi. Google-haulla löysin Gokul-joogastudion, joka toimi Jani Jaatisen ja hänen Jaci-vaimonsa isossa olohuoneessa.
Voin lämpimästi suositella jooga-lomaa Malesiassa Janin studiolla. Hän pitää myös intensiivisempiä kursseja ja retriittejä. Tiedot löytyvät Google-haulla.
Janin haastattelu, jonka teimme hänen takapihallaan oli ennen soundcloud/palvelussa. Nyttemmin se on sieltä hävinnyt, joten laitan uudestaan tähän:
Jani Jaatinen opettaa joogaa Malesiassa, haastattelu, osa 1
Jani Jaatinen opettaa joogaa Malesiassa, haastattelu osa 2
Tässä vielä lisää ääntä vuodelta 2014: Aamujoogaa Kota Kinabalussa
Tässä kuva eräältä lauantai-aamun tunnilta, jolloin Janilla oli sijainen, tuo takarivissa keskellä näkyvä keltatoppinen nainen Feng Ling.
Asuin aika mukavasti kaupungin keskustassa vuokraamassani huoneessa, n. 10 euroa vuorokausi. Käytössäni oli keittiö, pesukone ja yhteistilat.
Kokkailin enimmäkseen itse, vaikka edullisia ravintoloitakin oli lähettyvillä. Kuvassa yllä kiinalainen mausteskoitus tofukeittoa varten. Siinä voi toki marinoida myös tofua ennen paistamista. Kovin terveellinen ei lopputulos kaikkien mielestä ole, sillä sekoitus sisältää natriumglutamaattia, tuota aromisuolasta tuttua ainetta, jota Aasiassa käytetään erittäin runassati maun vahvistajana.
Kokkasin aika tavalla myös japanilaista: vihreää teetä, merilevää, miso-tahnaa, sieniä, tuoreita vihanneksia.
Indonesiassa hyvin suosittua tempeä (tempeh) kävin ostamassa lähiseudun torilta, jossa lähinnä filippiiniläiset ja malajit myivät tuotteitaan. Kiinalaisilla on oma torinsa toisaalla.
Borneon saarelle olisin ihan hyvin voinut jäädä pidemäksikin aikaa, mutta veripä veti jo muualle. Alustava tarkoitukseni oli matkustaa Aasian kautta maitse kohti Eurooppaa, sikäli kuin mieleni liikkeitä voin enää muistaa. Tuon ajan jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Joka tapauksessa olin kohta Kota Kinabalun lentokentällä.
Odottelin AirAsian lentoa Singaporeen.
Odotellessani bongailin vegaanista suklaata lentokentän tax freestä. Taisin tuota kuvassa näkyvää ostaakin muutaman levyn.
Tupakkaa tai alkoholia en ostanut, kuten en yleensä ostakaan. Aika oudulta tuntui edes muistella, että olen joskus tupakoinut.
Lentokoneessa haluan tilata vegaanista ruokaa, vaikkei olisi nälkäkään, ihan vain ottaakseni selvää, mitä on tarjolla ja tiedottaakseni lentoyhtiölle, että kysyntää on. Tälläkin kertaa oli tarjolla vain nuudeleita. Toki ne sentään lämmitettiin ennen tarjoilua.
Sitten savuin Singaporeen Changin lentokentälle. Aina yhtä outo ja kotoisa tunne. Olin asunut täällä 9 kuukautta vuonna 2012,löytänyt vaimon, jonka kanssa muutimme Australiaan. Eron jälkeen kävin parikin kertaa vuonna 2010. Sitten taas joka vuosi sen jälkeen. Vuonna 2013 olin tutustunut eräässä Couchsurfin-sivuston kautta järjestetyssä kielitapaamisessa venäläiseen mieheen, jonka luona nyt sohvasurffasin muutaman päivän. Alue oli minulle aika uusi Singaporessa: lähellä kuuluisaa Changin vankilaa, jossa silloin tällöin hirtetään ihmisiä,lähinnä huumausainerikoksista tuomittuja. Tarinan mukaan hirttämiset tapahtuvat perjantaisin aamun koitteessa.
Liikenne Singaporessa oon useimmiten varsin kohtuullista. Metri eli MRT toimii erittäin hyvin, tosin hieman vanhentuneella kalustolla, sanovat jotkut. Takseja on vähemmän kuin 12 vuotta sitten ja niillä ajelu on huomattavasti kalliimpaa nykyään. Yksityisautoja on paljon enemmän kuin ennen.
Minun elämääni helpottava asia on se, että katu- ja muutkin kyltit ovat riittävän isolla tekstillä.
Ostoskeskusten ravintola-alueet ovat modernisoituneet Entistä useammin ne on myös ilmastoitu.
Asuinkerrostalojen ensimmäinen kerros koostuu taloa kannattavista pylväistä ja niiden välissä olevasta tilasta, jota käytetään mm. oleiluun. Paikallinen termi alueelle on "void deck". Toinen peri-singaporelainen ilmiö ovat ikkunoista törröttävät pyykkiseipäät. Ne ovat hyvin kätevä tapa kuivata pyykkiä Virittelin aikanaan sellaiset myös meille Australiaan.
Katukuvassa näkyy huomattavasti enemmän pyöräilijöitä. Jopa pyöräteitä ja -kaistoja on alettu rakentaa. Myös kävely ja hölkkääminen ovat yleistyneet. Lähiöiden ilmoituskylteissä näkyi usein miten kaupunginosien hallinto kehotti kansalaisia kävelemään ja jopa juoksemaan kertoen niiden olevan terveellisiä ja ekologisia harrastuksia.
Asuntoni lähellä, vastapäätä sitä Changin vankilaa, josta oli puhe, on myös taolainen temppeli
Parhaat vegaaniset burgerit ja muut pikaruuat saa Singaproesta Veganburg-nimisen ketjun ravintoloista. Ainakaan minä en ole parempaa löytänyt. Yksi hyvä puoli niiden ruusisa on se, ettei niitä ole tupattu täyteen sipulia ja valkosipulia vaan maku luodaan muilla aineilla. Kaakkois-Aasialainen käsitys kasvisruuasta on se, ettei se sisällä sipulia eikä valkosipulia.
Singaporessa on aina remontti käynnissä. Rakennuksia korjataan ja uusia pystytetään.
Tapasin myös ihmisiä, jotka pyrkivät siihen, että kerrostalojen kattoterasseja käytettäisiin ruuan kasvattamiseen.
Minulla oli liput varattuna Singaporesta Vietnamiin maaliskuun kolmannelle päivälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt Vietnamissa.
Tässä vielä lisää ääntä tuolta ajalta
Vankilan portilta - Singaporess helmikuussa 2014
Kota Kinabalu, Taichi in the park
Paikallinen kiinalainen vanha mies, hyvin mielenkiintoinen persoona, opettaa tai-chi-tekniikoita puistossa. Hän tekee sen ilmaiseksi, vai oliko se hyvin halvalla, pari euroa kerta.
Tai chi voidaan nähdä paitsi itsepuolustuslajina myös meditaationa, mietiskelynä tai aamuvoimisteluna. Monissa Aasian maissa voi aamuisin nähdä ihmisten, etenkin eläkeläisten, voimistelen puistossa aamuisin.