Maaliskuu oli oikeastaan aika stressaava: välillä lomaa ja välillä töitä, ja kaikki kotihommat minun harteillani puolen kuuta sillä aikaa kun Nancy oli Singaporessa. Siinä meni meidän ensitapaamisemme kuusivuotispäiväkin ilman tavanomaisia juhlallisuuksia paria päivää ennen kuin hän palasi kotiin.
Minä sain tietysti paljon kivoja tuliaisia: sandaaleita, eksoottisia ruokia, uuden kamerakännykän ja mitä lie, kaikkea enää muistakaan. Se uusi kamerakännykkä on Sony Ericcsonin malli 6810i. Siinä on paljon parempi digikamera kuin vanhassa Nokiassani. Sen antimista tulette vuoden mittaan nauttimaan enemmänkin, mutta aloitetaan heti noilla jo perinteeksi muodostuneilla ostoskeskukuvillani.
Tässä paikallista naiskauneutta huhtikuun kolmannen sunnuntain toripäivänä läheisessä ostoskeskuksessa.
Yksi mielenkiintoisimmista ja maukkaimmista tuliaisista oli taiwanilainen terveystuote, josta sen maahantuoja kertoo näin:
1/3 of the land area in Finland is inside the Arctic Circle, where the land is covered with ice and snow throughout the year and can lie fallow. High quality organic barley is only grown during 5 months at the end of the spring and beginning of summer, when the snow on top of the high mountains begins to melt. Therefore snow water pours into the rich, unpolluted vast plain and awakens all the nutritiens in the land.
The making of the tea and disposal of the used bag is easy. Both cold and hot water can bring out the flavour of the barley tea.
Paketti siis antaa vähän ristiriitaista tietoa. Yhtäältä se puhuu rukiista ja antaa ohjeet puuron tekoon mutta toisaalta puhuu ohrasta ja neuvoo vain liottamaan hiutaleet veteen (ja heittämään kiinteän aineen pois). Nancy tiesi kertoa, että kiinaksi ruis on on "tumma ohra", joten sitä voidaan kutsua myös ohraksi. Joka tapauksessa paketin sisältä paljastui pussillinen ruishiutaleita, joista saa puuron muutaman minuutin keittämisellä. Ja mahakin sitä kestää ihan siedettävästi. Niin, tuotteen alkuperämaaksi mainitaan selvästi Suomi. Tuossa yllä olevassa englanninkielisessä tekstissä maalaillaan kuvaa lumen ja jään maasta, jossa tuote on kasvanut ja saanut ainutlaatuisen makunsa.
Ja lisää ainutlaatuisia makuelämyksiä sain parista pikkuriikkisestä lasipullosta, jotka Nancy oli onnistunut löytämään singaporelaisesta kakkukaupasta. Durianesanssia. Siinä on maku ja tuoksu hyvin lähellä aitoa. Tullissakin olivat kysyneet, että onko hänellä kassissa duriania kun tuoksuu niin. Minäkin pystyin haistamaan sen kun Nancy otti tavaroita taksin takakontista kotiin tullessaan.
Tässä kuva autokatoksesta, jossa Nancyn ollessa matkoilla seisoi meidän automme toimien koirien nukkumapaikkana. Minulta oli jäänyt huomaamatta, että auton takana roikkuvan kiinalaisen lyhdyn naruihin oli tehnyt lintu pesän. Se on pikkuriikkinen lintu nimeltään Keltarintamedestäjä (Anabathmis newtonii). Muutamassa päivässä se oli rakentanut monta kertaa itseään isomman pesän. Onneksi se ei ole ollenkaan arka lintu, joten auton siirtäminen pois ja meluisan emännän (! no, minuun verrattuna) taloon tuleminen ei sitä sitten pelottanutkaan pois.
Yksi näiden viikkojen projekteistani on ollut etuaidan portin maalaaminen punaiseksi ja sen varustaminen kiinalaisilla messingistä valmistetuilla kolkuttimilla. En ole oikein tyytyväinen tuohon maaliin. Tuli laitettua liian kiiltävää. Se näyttää rumalta höyläämättömällä ja epäsäännöllisellä pinnalla. Pitäisi varmaan sutaista päälle kerros himmeää mattaa, tai hioa ensin.
