Sydän tukossa - ratkaisuna pallolaajennus

Minulle tehtiin pallolaajennus vietnamissa. Täällä vanha sairas ukko painiskelee terveysongelmien kanssa samaan aikaan kun kantaa huolta kohta kuusivuotiaan lapsensa tulevaisuudesta. Hyvä julkinen ja maksuton terveydentoito ei ole mikään itsestäänselvyys elämässä: ei se ole täällä eikä ole kohta ehkä Suomessakaan. 

 

5.7.2025 aamulla ennen sairaalaan menoa aloitin tämän hätäpostauksena
Tämä on hätäpostaus, kun on diagnosoitu verisuomien tukokset sydämessä. Yritän päästä leikkaukseen mahdollisimman pian täällä Vietnamissa. Laitan tämän postauksen ajatettuna siltä varalta, että jotain sattuu.  Loppukuusta, jos kykenenen, muutan tätä postausta. 

Tuo jääköön tuohon kuvauksena siitä, miten sariauteen liittyy fyysisen puolen lisäksi aina myös henkinen puoli. Siksi sanotaankin, että on tärkeä pysyä positiivisena ja rauhallisena, välttää paniikkia ja periksi antamista.  Minä olin välillä menettää toivoni, mutta onneksi tuli niin paljon kannustusta erityisesti Facebookin kautta kavereilta, että sain toivon tuotua takaisin. 

Myös tiedon haku ja sitä kautta asian älyllinen ymmärtäminen on tärkeä osa henkistä prosessia. En osaa pelkästään heittäytyä lääkäreiden armoille vaan haluan olla kärryillä siitä, mitä tapahtuu.  Pallolaajennuksesta  löytyy tietoa sekä englanniksi että suomeksi. 

 

18.7.2025  Kyllä tästä selvitään! Sairaalassa operaation jälkeen. Poikani pelaa vieressä pelejään. 

 

Sydämen magneettikuvaus 

3. ja 4. heinäkuuta kävin Saigonissa keuhkosairaalassa ja  FV-hospital-sairaalassa kardiologisisssa tutkimuksissa. 

Keuhkoissa ei ollut mitään vikaa, mutta syödämen magneettikuvaus (CT scan) palajsti valt8imoiden tukkeumat. 

5.7.  Kävimme Can Tho:n kaupungin sairaalassa kysymässä leikkauksesta. Olin varma, että jäisin sinne suoraan ja joutuisin heti leikkaukseen. Sellaisen käsityksen sain eilisestä käynnistä. Ehkä se oli tarkoituksellistakin: saada asiakas ostamaan palveluun. Erityisesti ulkomaalaisille terveydehoito on iso bisnes. Jos potilaalla on kansainvälinen terveysvakuutus, voidaan hänelle määrätä kalliitakin hoitoja ja laskuttaa niistä isosti rankalla kädellä.  Ainakin sellainen ennakkoasenne ja arviointiasenne täytyy ottaa, että ulkomaalainen on tässä maassa ensisijaisesti tai ainakin huomattavassa määrin rahan lähde. 

Nyt kun paniikki on laatunut, voin suhtautua asiaan tyynemmin ja punnita asioita rauhassa.  Tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa asiassa.  Nyt tiedän, että rintakipu kävellessä tai pyöräillessä on riski eikä pelkästään merkki siitä, että kunoni on laskenut. 

 

Kesäkuussa  löysimme Waldorf/Steiner-henkisen päiväkodin, jossa saatoimme molemmat viettää päivämme, tai niin suuren osan päivästä kuin Erik haluaa viettää ilman puhelinta, tabletteja ja pelejään.  

Kuun jälkiosan hän vietti mummolassa Mekongjoen suistossa. Minä jäin vielä joksikin aikaa kakkoskotiin miettimään, että jaksanko matkustaa. 

 

Matkat sinne päiväkotiin/kouluun olivat tehneet minut todella väsyneeksi.  Lisäksi minulla oli kova yskä: liki vuoden verran pahempana ja sitten vähän parempana vaivannut. Epäilin sen syyksi nenän kautta kurkkuun valuneita silmätippoja (hypertoninen suolaliuos ja timolol maleaatti), joita minulle määrättiin viime vuonna oikean silmän sarveiskalvon ödeeman hoitoon.  Kävin muutamia kertoja Dalatin kaupungissa katsomassa vuokrattavia taloja. Ajatuksena oli muuttaa lähemmä päiväkotia, jolloin reissumme sinne tulisivat kevyemmin kestettäviksi. 

27.6.2025  American Eye Center, Ho Chi Minh City. 

Kesäkuun 27. päivä aamusta saavuin Saigonin  itäiselle bussiasemalle. Sieltä ajoin uudella hienolla metrolla keskustaan. Sieltä jatkoin aamupalan jälkeen D7-alueelle American Eye Center -silmälääkäriin uusiakseni  silmätipat, joita minulle määräsi Tohtori Wong viime vuonna. Samalla halusin tavata hänet ja selittää tilannetta.  Hän on Britannian kiinalainen, joka on opiskellut Singaporessa, minulle enemmän kuin lääkäri, lähempänä ystävää tai ainakin kaveria. 

Keskustellesamme tein päätöksen käydä tutkituttamassa sydämen ja keuhkot. Pysähdyin odotushuoneeseen odottamaan reseptin ja kuittien valmistumista ja soitin läheisen Vietnamilais-ranskalaisen sairaalan ajanvaraukseen. Sain ajan kardiologille heti kun pääsen paikalle. 

Saatuani paprit ja tipat (Timolol ja 5% suolaliuos) ajoin mopotaksilla sinne FV Hospital-sairaalaan. Tehtiin alustavat tuttkimukset.  Lääkäri oli huolissaan korkeasta verenpaineestani. Se on ollut vaivani ainakin vuodesta 2022 saakka, siitä kun olin sairastanut koronan ainakin kaksi kertaa ja saanut Astra Zenecan adenovirus-rokotteen kolmesti.  Silloin en ottanut noita verenpainejuttuja kovin vakavasti vaan hakeuduin hoitamaan  uniapneaa. Jälkiviisaasti ajatellen silloin olisi pitänyt tutkituttaa myös sydän, edes jatkaa verenpaineen seuraamista. 

 

 No, nyt, kolme vuotta vaivojen pahenemisen jälkeen sitä sydäntä alettiin tutkimaan. Lääkäri ehdotti sydämen magneettikuvausta. Keskusteltuamme asiasta, puoliksi minun ehdotuksestani, päätettiin lääkitä verenapinetta viikon verran ja kuvata sitten kun se on asettunut.  Verikokeiden tulokset eivät olleet hälyttävät: ainoastaan hieman korkeat glukoosiarvot, joiden perusteella lääkäri sanoi minulla olevan esidiabetes. 

 

 Ajoin bussilla kolme tuntia Mekong-joen suistoon mummolaan, jossa Erik jo odotteli valmiina kertomaan minulle juttujaan.  Nyt on avattu meille uusi bussilinja, jonka päätepysäkki on täällä Lai Vungissa.  Enitsen neljän tunnin sijasta matkaan menee kolme. Puolen tunnin ruokataukoa ei ole vaan pieni vessatauko reitin puolessa välissä. 

 

Hankittiin lääkkeet:  Amlodipiini + Valsartaani 5mg / 80 mg kauppanimellä EXFORGE.  Yksi tabletti sitä aamuisin viikon ajan.  

 

 Toisena lääkkeenä Procoralan, joka sisältää ivabradiinia. Sitä kaksi tablettia päivässä myös viikon ajan. 

 Ensi töikseni laitoin kuntoon vanhan tutun sähköavustisen pyörän, jonka etupyörän sen keskiössä toimivine moottoreineen olin jo kerran irrotuttanut ja tuottanut vuoristoalueelle. Nyt olin pyytänyt vaimon veljeä tuomaan sen takaisin mummolaan. Täällä se odotti uudelleen asennusta. 

 

Homma sujui sinänsä rutiinilla, mutta oikeiden tykökalujen puute hieman hidasti aluksi. Onneksi pyörän saattoi taluttuu tuttuun korjaamoon, jossa pojat auttoivat jopa ihan ilman maksua.  Myöhemmin sitten ilmeni vielä, että moottoriin vievän virransyötön liitin oli hapettunut, joten se piti vaihtaa ja samalla tuunailla sähköpuolta muutenkin. Onneksi olin ottanut mukaani pari XT60-liitintä ja sähkömiehen teippiä . Hei kun ne löytyivät repun pohjalta, oli homma kohta tehty. 

Makuusoppeni on tuolla kaapin takana parven alla. Aiemmin siellä oli oma lämpöpumppunsa, mutta se palvelee nyt kakkoskodin makuutiloissani. Niinpä täällä täytyi viritellä kaksi tuuletinta niin että sinne käy pieni tuuli. Päiviällä toisen tuulettimen voi sammuttaa ja toisen kääntää puhaltamaan työpistettäni kohti. 

Tuon viikon aikana virittelin pyörää ja huoneeni ilmastointia uudelleensijoittamalla tuulettimia niin, että ne sai paremmin suunnttua lämpöpumpun puhalluksesta kohti makuuhyttiäni tai toimistonurkkaani riippuen siitä, kummassa raikasta ilmaa kulloinkin tarvitaan.  

 

 

Myös vanha tietokoneeni vaati huomiota. Ensimmäkin näyttölaite, kannettavaan kiinnitetty ulkoinen monitori, oli simahtanut, joten piti ostaa uusi edullinen käytetty. Siinä ei ollut edes vesa-liitäntää, joten oli viriteltävä alkeellinen teline, jotta saisin sen riittävän lähelle silmiäni.  Näköni on sen verran huono, että katsottavan täytyy olla melkein kiinnis vasemmassa silmässä. Oikeaa en juurikaan pysty käyttämään vaan sitä pidetään kunnossa varasilmänä. 

 

Kakkoskodissa minulla on ylimääräinen 24-tuumainen monitori, jonka voin seuraavalla reissulla tuoda tänne. Jos sitä seuraavaa reissua nyt tulee. 

 

Vanha "makuuhyttinini" on edelleen jäljellä. Erikin autotarrat ja Ukrainan tueksi liimatut auringonkukkatarrat sinisillä tiiliseinäjäljitelmätapetilla ovat edelleen jäljellä. Minulla on myös mukanani uniapneakone, Resmed Airsense 10. Minulla kun on niitä kaksi, voin turvallisesti kuljettaa toista mukanani.  Tänne on nyt suunnattu kahden tuulettimen avulla lämpöpumpusta johdettu viileä ilmavirta.  Kopin perällä on jopa hälytysnappi, joka on nyt taas hyödyksi. Korona-aikana asensin sen, koska välillä tuntui, etten pääse omin voimin sängystä ylös.  Sitä auttaakseni ripustin "kattoon" tuon vihreän tukiköyden, osan joogaeikua, jonka avulla saan kammettua itseni ylös. 

 

Olin hyvin väsynyt näistä lääkkeistä ja voimakkaasta yskimisestä sekä siitä valtavasta limamäärästä, jota irrotti viikkoa aikaisemmin alittamani Acemuc-nimisen lääkkeen käyttö. Se sisältää N-asetyylikysteiiniä (NAC), jota eräs ystäväni käyttää suurina annokisna jatkuvan yskänsä hoitoon. 

Väsymystä lisäsi tämä troppinen kostea lämpö, joka tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta elimistölleni. 
Ja tuskaa lisää myös ylipaino. Painoni on taas elämäni huippulukemissa, muutaman kilon alle sadan. Samoissa lukemissa oltiin vuonna 2000 ennen kuin seuraavana vuonna pudotin yli 40 kiloa ja saavuin tropiikkiin nuorekkaana "keijukaisena".

 

Se oli elämäni kevät Singaporessa. Olin rakastunut ja hoikka, ulkoiselta olemukseltani sitä mikä miellytti itseäni. Saatoin ostaa kaupasta paikallisen S-koon vaatteita. Nyt ei riitä täkäläinen 5XL:kään eivätkä tavallisten kauppojen valikoimat. 
 

 

 

Kerran kävimme pyörällä 15 kilometrin päässä Sa Decin kaupungissa vanhalla tutulla Co-opmart-osotoskekuksen leikkipaikalla.  Muun ajan poika halusi olla enimmäkseen kotona, koska hänen lähistöllä asuvat serkkunsa viettivät myös aikaa mummolassa: kaksi poikaa, joiden kanssa hän puhuu vietnamia ihan siksi, etteivät nämä osaa englantia. 

 

 

Sitten kuluvan heinäkuun kolmannen päivän aamuhämärissä otin sähköpyöräni ja hurautin viiden kilometrin päähän bussiasemalle, josta lähti aamun ensimmäinen bussi Ho Chi Minh cityyn.  Tämä on juuri se kolmen tunnin pikalinja, joka on avattu sitten viime käyntini tämän vuoden helmikuussa. 

 

Keuhkoni kuvattuna 3.7.2025.  Nuoruuden tupakoinnin jäljeltä ei näy keuhkosyöpää eikä tässä muutakaan. Ehkä yli 20 vuoden tupakoimattomuus on auttanut. 

 

 

 

 

 

Vielä tietämättä sydänongelmistani pulmonologisti määräsi minulle omat lääkkeensä yskääni ja hengitysongelmiini.  Aeirus on antihistamiini, joka sisältää 5 mg desloratadiinia, pitkävaikutteista antihistamiinia. 

 

Yön nukuin hotellissa ja 4.7. aamusta otin mopotaksin  FV-sairaalan sydänosastolle.   Siellä törsäsin  250 euroa vastaavan summan sydämen magneettikuvaukseen varjoaineen avulla.  

Sydämen magneettikuvaus.  Kuvakaappaus sairaalan tallentamasta animaatiosta.4.7.2025

Tulokset tulivat kahden tunnin kuluttua ja minua pydettiin olemaan paikalla kuulemassa ne eikä saamaan niitä vain sähköpostilla. 

Minulla on sepelvaltimotauti eli  50 - 70% tukos kaikissa kolmessa sepelvaltimossa, niissä verisuonissa, jotka tuovat verta sydänlihakselle edelleen aortan kautta muualla pumpattavaksi.  Lisäksi minulla on, ehkä tukoksista johtuva, korkea verenpaine ja dyslipidemia. 

Minulle ehdotettiin leikkausta jopa heti. En suostunut. Sovimme, että palataan asiaan kahden viikon kuluttua. Siksi ajaksi sain lääkityksen. 

Otin mopotaksin bussiasemalle josta ostin lipun pikavuoroon  Saigon - Lai Vung eli takaisin mummolaan, josa olin lähtenyt edellisenä aamna jättäen sähköpyöräni  maksulliseen säilytykseen naapurin kahvilaan.  Sieltä sen nyt hain ja pyöräilin viiden kilometrin päähän kylään, jossa mummola sijaitsee. Se sama kylä, jossa asuimme Erikin ensimmäiset neljä vuotta  2019 - 2024. 

Vaimolle oli kerrottu tilanteestani päätellen siitä, ettei hän kysynyt lisätietoja enkä ollut kertonut Facebookissakaan tarkemmin asiasta, koska en vielä tiennyt. 

Lauantai-aamuna ajoimme yksityisellä taksilla 60 kilometrin päähän Can Tho -nimiseen kaupunkiin sydänsairaalaan, joka on tyyliltään enemmän paikallinen: kuuma ja tunkkainen, valtavasti ihmisiä kaikkialla, englannin kielen taito rajallinen. 

Sieltä sain tarjouksen leikkauksesta: hinta n. 4000 - 5000 euroa vastaava summa, viisi vuorokautta sairaalassa. Jollain tavalla Ilmastoitu huone lisämaksusta. 

En ollut vakuuttunut sairaalan laadusta, joten torjuin tarjouksen ainakin toistaiseksi.  Sikäläinen kardiologi myös halusi muuttaa lääkitystäni ja määräsi lääkkeet, jotka jätin kuitenkin ottamatta ja jatkoin Saigonissa määrätyillä. 

Ajoimme kotiin kasvisrvaintolan kautta. Sieltä yllä näkyvä kuva. Henkilökunta oli hyvin kiinnostunut Erikistä. 

Mummolassa lepäilin, join runsaasti hunaja-inkivääriteetä  (minä vegaani!).  Otin lääkkeeni ja yritin levätä, mutta myös kuljettaa Erikiä sähköpyörällä sinne minne äitinsä ei ollut häntä vienyt. 

Yhden lepopäivän jälkeen vein hänet Superkids -leikkipaikalle, jonne tulivat myös hänen vanhat kaverinsa A.K. ja Jenny.  Heidät olimme tavanneet melko tarkalleen kaksi vuotta sitten Facebookin kotikouluryhmässä.  Heidän isänsä on Armeijan upseeri, joka järjesti runsaasti kotiopetusta lapsilleen englanniksi mm. palvelustaan suorittavien englantia osaavien avustuksella. 

Vähän ennen alueelta muuttamistamme näiden lasten kapiais-isä oli myös avannut lasten kielikoulun omistamansa kahvilan yhteyteen. Minäkin olin käynyt siellä Erikin kanssa ja myksitänyt hänet joksikin aikaa, koska annoin huomiotani liikaa muille lapsille enkä puolustanut häntä kiusaajaa vastaan. 

Tammikuu 2024. Sa Dec, Dong Thap provinssi, Vietnam

Aina välillä olen käynyt tuossa kielikahvilassa juttelemassa lapsille, viimeksi kuluvan vuoden helmikuussa.

En oikein pitänyt siitä, että omistaja ja hänen vaimonsa toivat suuren määrän lapsia luokseni kyselemään standarikysymyksiä paperilta sen sijaan, että olisi voinut keskittyä juttelemaan vain niiden kanssa joiden kanssa halusin niin tehdä tai vain olla itsekseni ainkain osan aikaa. Siellä on yleensä niin kuuma, ette se käy voimilleni. 

Nyt pidin puoleni vähän paremmin. Kävin kahvilalla vasta englannintuntien jälkeen, mutta intialainen opettaja oli siellä paikalla samoin kuin ryhmä lapsia. Puhelin opettajan kanssa kun Erik touhuili kavereittensa kanssa tai kuljeskeli yksinään. Verrattuna paikallisiin hän on varsin syrjäänvetäytyvä, siis enemmän suomalainen luonne. 

Mentiin lasten kanssa Tom & Jerry -leikkipaikalle, jossa on myös uimapuoli. Siellä ystävystyin tuon 12-vuotiaan tytön kanssa. Hän oli yksi oppilaista, hänkin varsin syrjään vetäytyvä ja ujo, näytti yksinäiseltä.  Hän osasi sen verran englantia, että jonkinasteinen keskustelu onnistui. Hän tykkää rock-musiikista, jopa Beatlesista. Siksi meillä oli yhteisiä puheenaiheita. Samalla halusin näyttää koulun omistajalle, että minä en kuulu heidän komentokuntaansa, koska en saa siitä palkkaa. 

Toki lapsista tykkään ja haluan auttaa heitä, mutta rajansa kaikella. 



Tiistai vietettiin kotona Erikin toiveesta. Keskiviikkona kävimme hänen  kanssaan kahdestaan uudessa uimapaikassa. Siellä toki tapasimme vanhan kaverin, opettaja Mikalin perheineen, mutta enimmäkseen touhusimme keskenämme isossa uima-altaassa, vain matalalla puolella. 

Tuo uusi ystäväni Kathy kertoi, että syvälle puolelle oli viime vuonna hukkunut koululainen. Ehkä siksi paikan valvoja oli nyt hyvin tarkkana siitä, että vanhemmat eivät päästä lapsiaan yksin sinne.  Tätä kirjoittaessani luin juuri netistä uutista, kuinka Suomessa ja Espoossa samana päivänä kolme lasta on nostettu uimavedestä tiedottomina. Olisikohan vahemmilla ollut katse kännykässä eikä jälkikasvussaan?  

Torstaina 10.7. järjestin meille kotimatkan hieman pidemän kaavan mukaan. Ensin ajoimme bussilla Lai Vungista Saigoniin. Siellä otimme taksin AEON-ostoskekukseen, jossa kävimme leikkipaikalla. Tarkoitus oli tavata ystävämme, nyt 11-vuotias Mai Chi -tyttö, mutta äitinsä laittoi viestin, ettei hän halua tulla. 

Niinpä vietimme keskenämme viitisen tuntia Suomi-teemaisella leikkipaikalla nimeltään Fänpekka. 
Minä olin aamulla laittanut inkivääri-hunjateeheni omasta puutarhasta poimittua sitruunaa ja limettiä. Niiden tai jonkin muun ansiosta juoksin vessassa puolen tunnin välein. Ehkä se hapan limetti tai sitruuna saivat elimistön positamaan viikon takaiset varjoaineet. 



Torstai-iltana otettiin sitten kaksi paikaa makuubussiin. Lepäiltiin ja nukuttiin kuutisen tuntia kunnes oltiin Lien Nghian kaupungin bussiasemalta, josta vaimon avustuksella saatiin bussikyyti melkein kotiin saakka. Minulle ei olisi sellaista annettu enkä olisi osannut edes pyytää. 

Erikin kanssa käytiin rullaluistelemassa ja -lautailemassa. 

Minä aloin ottamaan selvää siitä, minkälaisia lääkkeitä minulle oli määrätty. Sen jo tiesin, että ne auttavat. 

Lääkkeet 4.7.2025 

Diagnoosiin liittyen: 

Triple vessel diseases TVD tarkoittaa kaikkien kolmen sepelvaltimon tukkeutumista.  

"Dyslipidemia suomeksi on veren rasvahäiriö tai rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Se tarkoittaa tilannetta, jossa veren rasva-arvot (kuten kolesteroli ja triglyseridit) poikkeavat normaalista. Dyslipidemia voi olla merkittävä valtimotaudin riskitekijä. " linkki Wikipediaan 
Vai onko tuo vain kirjoitettu diagnoosi?  Miten se on mitattu? 
Onko tässä jälleen yksi sukurasite? 

Saamani lääkkeet:  

1. Clopidogrel  (Plavix) tab 75 mg. "...  käytetään estämään veritulppien muodostumista. Se kuuluu verihiutaleiden toimintaa estäviin lääkkeisiin eli se estää verihiutaleiden tarttumista toisiinsa ja siten vähentää veritulpan riskiä".. "Clopidogrelin yleisimpiä haittavaikutuksia ovat verenpurkaukset, nenäverenvuoto, maha-suolikanavan verenvuoto, ripuli, vatsakipu, ruoansulatushäiriöt ja mustelmat"

 

 2. Amlodipiini + Valsartaani 

 "Amlodipiini ja valsartaani ovat korkean verenpaineen hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Ne toimivat yhdessä alentamalla verenpainetta, mutta eri mekanismeilla. Amlodipiini on kalsiumkanavan salpaaja, joka rentouttaa verisuonia, ja valsartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja, joka estää verisuonia supistavan hormonin vaikutusta." 

 3. Atorvastatiini (Liptor)  tab 20 mg. "Atorvastatiini on lääke, joka kuuluu statiinien lääkeaineryhmään. Se alentaa veren kolesteroli- ja triglyseriditasoja, erityisesti "pahaa" eli LDL-kolesterolia, samalla kun se voi nostaa "hyvän" eli HDL-kolesterolin tasoa. Atorvastatiini on tarkoitettu käytettäväksi, kun ruokavalion ja elämäntapamuutosten avulla ei saada riittävää hoitovastetta tai kun sydäntautiriski on suurentunut. "

 

 4. Nebivolol (Nebilet) "on selektiivinen beetasalpaaja, minkä lisäksi se laajentaa verisuonia (vasodilaattori). Valmistetta käytetään kohonneen verenpaineen (hypertension) hoitoon."

 

 Listaan lisättiin  15.5. vielä yksi, koska verenpaineeni ei pysynyt aisoissa: 

 

 5.  Imdur 30 mg. otettuna  kerran päivässä illalla. 
"Imbur kuuluu lääkkeisiin, joita kutsutaan nitraateiksi. Se rentouttaa verisuonien seinämän sileää lihasta. Verenvirtaus paranee ja sydämen työmäärä helpottuu. Imduria käytetään ennaltaehkäisemään rasituksen tai stressin aiheuttamaa sydän- tai rintakipua." Vaikuttava aine on  isosorbidi-5-mononitraatti. 
Imbur saattaa kohottaa silmänpaineetta. Hyvä tietää, että voin käyttää timololmaleaattisilmätippoja, joita minulle onkin määrätty jo. 

Lauantaina 12.7. kävimme katsomassa asuntoa, jota agentti oli suositellut. Itse asiassa kysyimme toista, lähempänä koulua sijainnutta, mutta meidät puoliksi huijattiinkin toiseen kohteeseen kolmen kilometrin päähän. 

Ihan nätti paikka sinänsä: kaksi kerrosta, kaksi parveketta ja huoneita vähän liikaakin meidän tarkoituksiin.  Pääasiallinen miinus oli se, että talo sijaitsi kolmen kilometrin päässä päiväkodista ja ehkä tulevasta koulusta. 

Pikkuhiljaa kypsyi ajatus siitä, ettei nyt ole ehkä oikea aika etsiä uutta asuntoa koulun läheltä. Olisi järkevää odottaa sydäntilanteeni ratekamista: mahdollista leikkausta ja siitä parantumista.  Eihän sitä tiedä, miten hyvin kuntoudun sen jälkeen. Saattaa olla, että ainakin minulla olisi sen jälkeen enemmän voimia viedä Erikiä tuonne tarhaan ainakin pari kertaa viikossa.   Meillä on kaiken lisäksi vuokrasopimus tehtynä ja vuokrakin maksettuna tässä nykyisessä paikassa ensi vuoden tammikuuhun saakka. 

 

Tunsin oloni sen verran hyväksi, että maanantaina 14.7. (nuorimman veljeni syntymäpäivä!) pyysin vaimoa ja poikaa mukaani sinne päiväkotiin.  Kaikki meni hienosti paitsi, ettei enää ollut paikalle isompia lapsia eikä tyttöjä niin paljoa kuin kesäleirillä. Halusin vakuuttaa vaimon siitä, että tuo koulu on käymisen arvoinen. 

Bussimatka kotiinkin sujui mukavasti. Tunsin, että minulla on energiaa vähän enemmän kuin aikaisemmin. Kävelykin sujui ilman rintakipuja. 

Kuitenkin sitten iltapäivän aikana verenpaine alkoi nousta ja oloni heiketä. Samaan aikaan keskustelin sisarusten ja lähisukulaisten Whatsapp-ryhmässä tilanteestani.  Yksi siskoistani ehdotti, että lainaan hyvään leikkaukseen tarvittavista rahoista puuttuvan osan äidiltäni. Muut antoivat sille ajatukselle tukensa, joten niin sitten sovittiin. Pallolaajennus tulee kustantamaan annetun arvion mukaan 7000 euroa vastaavan summan.  Nyt 17.7. tätä kirjoittaessani se on kasassa ja takaisinmaksu automatisoitu Wise-sovelluksen kautta. 

Kun verenpaina oli noussut 177:ään olin saanut lääkäriltäni reseptin yhteen lisälääkkeeseen, tuo numero 5 yllä,   Luin netistä, että verenpaine on vaarallinen kun se ylittää 180.  Oli niin lähellä tuota arvot, että halusin lähteä paikallsieen sairaalaan tarkkailtavaksi. 

Rankkasateessa ajettiin taksilla ensin 3 km päähän paikallsielle ensiapuasemalle. Siellä todettiin, että verenpaine on normaali ja akuuttia hätää ei muutenkaan ole. Kuitenkin pyysin tarkkailua, joten meidät lähetettiin 35 kilometrin päähän Dalatin kaupunkiin toiseen sairaalaan. Sielläkään ei ilmennyt mitään erikoista, joten oltiin siellä yksi yö, myös vaimo ja poika nukkuivat sairaalasängyssä. 

Siellä ei ollut kardiologia, vain sisätautilääkäri. Ystävällinen ja hyvää englantia puhuva nainen, joka halusi korostaa minulle rauhoittumisen merkitystä verenpaineen hallinnassa. Hän antoikin minulle lisälääkityksenä sulpitidia ja aspiriinia (asetyylisalisyylihappo).  Yön valvoin, mutta olin rauhallinen ja positiivsempi kuin iltapäivästä.   

Huoneessa ei ollut hälytysnppia vaan minun olisi pitänyt pyytää lähellä nukkuvaa vaimoa hakemaan apua, jos olisin sitä tarvinnut.   En muista kumman sairaalan tulomittauksessa verenpaine otettiin oikeasta käsivarresta. Ainakin minun näkemieni ohjeiden mukaan se pitää ottaa vasemmasta. 

17.7.2025 huomenna pallolaajennus?

 Tänä iltana ennen puoltayötä otetaan yöbussi Saigoniin, jossa on aamulla kardiologin aika ta operaatio mahdollisesti tehdään myös samalla. 

"Coronarography and percutaneous Coronary Intervention (PCI), also known as coronary angioplasty or stenting," ja "Intravascular ultrasonograph (IVUS)" ovat nuo toimenpiteet englanniksi. Suomeksi nuo kait kulkevat pallolaajennuksen nimellä, wikipedian mukaan koronaariangioplastia. 

Kyseessä pitäisi olla rutiinitoimenpide, mutta leikkauksessa on aina omat riskinsä ja siinä myös, jos ronkitaan sydäntä.

Olen saanut paljon tsemppiä ja tukea kavereiltani erityisesti Facebookissa, mutta myös jopa lähisuvulta,  isosiskolta, äidiltä ja veljen vaimolta ja heidän parilta tyttäreltään.  Kaikki tuo lämmittää suuresti. Myös meidän "koulusta" wli päiväkodista on tullut opettajilta ja lapsilta sekä parilta lasten vanhemmalta kannustavia viestejä. 

  En ole peloissani. Eniten tässä harmittaa tuo valtava rahanmeno. Nyt pitää laittaa menemään ne rahat, joilla oli tarkoitus turvata ainakin vuodeksi-pariksi Erikin koulunkäynti. Mutta kaipa tästä selvitään. Toivon niin. 

Operaation jälkeen olisi tarkoitus mennä muutamaksi päiväksi mummolaan toipumaan. 

Jossain vaiheessa ajattelin, etten tee mitään leikkauksia tai laajennuksia vaan yritän lääkkeiden avulla sinnitellä niin pitkälle kuin mahdollista. Kuitenkin aika, tiedonsaanti ja mietintä puhuivat operaation puolesta. Ihavn viime aikoina, erityisesti siitä, kun aloin kuljettamaan Erikiä kaupunkiin kesäkuussa, ovat osoittaneet, että kuntoni on merkittävästi heikentynyt. En pysty enää kävelemäänkään kunnolla ilman rintakipuja. Ne, eli siis merkittävät tukokset ovat saattaneet olla siellä jo kuusi vuotta. Aluksi niitä epäiltiin sappikivistä johtuvaksi, sitten refluksitaudista ja uniapneast. Aloin kuintekin mielessäni pohdiskelemaan, että saattaisiko kyseessä olla myös sydän. Nyt siitä on ainakin varmuus. 

Ilman Erikiä voisin olla valmis lähtemään tästä maailmasta, maailmasta, jonka yllä leijuu suursdodan riski. Ja sen riskin aiheuttaja on Vladimir Putin niminen mulkvisti Venäjänmaalla. Minun näkökulmasta se on pahin, koska minulla liittyy asiaan henkilökohtaista. Ja sitten vielä se perseilevä ja aivopiereskelevä Trumppi. Ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessan.

Nyt päivää ennen operaatiota olen toiveikkaalla mielellä. Ehkä minä vielä pystyn pyöräilemään ja sauvakävelemään ilman, että rintaan pistää. Toivottavasti aivosumu ja muistihäiriötkin helpottavat niin, etten dementoidu ja taannu kielellisesti tai muutenkaan suomalaiseksi. Niin voi käydä, että vain lapsuuden kieli ja muistot jäävät kun tapreeksi dementoituu. 

Tänään kävin pankissa siirtämässä käytännössä kaikki varani, omat ja lainatut, vaimon tilille. Hän voi niistä maksaa sairaalalaskut ja toivottavasti jotain jää säästöönkin. Agribankin kanssa oli ongelmia, koska he olivat merkanneet passini vanhentuneeksi, joten en voinut käyttää tiliäni lainkaan. Passini on voimassa vielä pari vuotta, mutta tilapäinen oleskelulupani lakkaa tulevan joulun tienoilla. 

Minua pitkään vaivannut yskä on liki kokonaan poissa.  Helpompi olla kun ei ole kurkku täynnä limaa, vaikka NAS:ia vielä otankin ja juon sitä hunajateetä. 

18.7.2025   Saigonissa hoidossa 

Tänään tehtiin pallolaajennus ja asetettiin kaksi metalliverkkoa eli stenttiä vasempaan sepelvaltimoon. 

Toimenpide tehtiin nivusen kautta ja nyt täytyy maata selällään sängyssä ja yrittää olla liikuttamatta sitä jalkaa ettei tule jälkiverenvuotoa 

Yöbussi oli saapunut Saigonin itäiselle bussiasemalle perjantai-aamuna seitsemän maissa. Ohjasin vaimon ja pojan metroasemalle, josta otimme junan kohti keskustaa. Vaimolle se oli ensimmäinen kerta metrossa. Poika ja minä olimme käyneet koeajossa jo tammikussa ja minä uudemman kerran helmi- ja maaliskuussa. 

 

Metro tuo minulle aina mieleen vuoden 2002 Singapore-muistot.  

Ilolla havaitsin nyt, että noin puolen vuoden jälkeen niin moni on ottanut tämän kulkumuodon omakseen. Kuvassa ollaan vielä pääteasemalla, mutta linjan 30 aseman puolivälissä vaunu oli jo täynnä.  

 

Minua oli pyydetty ottamaan vaimo mukaan ja tulemaan aamulla seitsemän ja kahdeksan välillä. Oltiin siellä vähän  ennen puolta yhdeksää, kun oltiin otettu lähimmästä metroasemalta, 11 kilometrin päässä sairaalasta, taksi perille. 


 

Hieman se oli alussa hakemista, kun otettiin verikokeet ja muut perustiedot ennen osastolle kirjautumista. 

 

Kymmenen jälkeen minut vietiin potilashuoneeseen. Täkäläisittäin se oli siisti ja suhteellisen uusi. Isossa huoneessa meitä oli kaksi miestä. Sermin takaa kuului naisen puhetta puhelimeen ja välillä hän jutteli hoitajien kanssa. Myöhemmin vaimo jutteli tämän naisen kanssa ja sai tietää, että potilaana ollut mies oli liki satavuotias ja tämä nainen hänelle palkattu yksityinen hoitaja. 

 

 Aluksi olin sitä mieltä, että vaimo ei saisi tulla mukaani operaatiohuoneeseen eikä yöpyä potilashuoneessa. Halusin hänen antavan kaiken huomionsa Erikille. Eikä hänestä ollut paljoa hyötyä myöskään tulkkina, sillä hänen tulkkauksensa on hyvin ylimalkaista ja epämääräistä. Toivon mieluummin henkilökunnan olevan pakotettu puhumaan minulle englantia. Sitä suurin osa heistä osasi. 

 

Vaimo odotti äitiään saapuvaksi paikalle täältä mummolasta. Hän saapuikin bussilla ja taksilla vähän ennen kun minut vietiin toimenpiteeseen. 

 

 

Kuva: FV Hospital, Ho Chi Minh City, Vietnam.  Kuvassa en ole minä, mutta operaatiohuone saattoi olla tämän kaltainen sen mitä kerkisin sitä seliinmakuulta näkemään. Minä en paikaltani nähnyt muuta kuin tuon röngenlaitteen, joka välillä vaihtoi kuvauskulmaa.  Operaatiota suorittavat miehet olivat näkymättömissäni sinisen kankaan takana. Saatoin tain tuntea nahoissani kun he hilasivat kaapelia sieltä lerssin juuresta valtimoa pitkin sydämeen. 

Oli jännä tuntea sydämeni, tai jotakin vierasta siellä. Vielä operaation jälkeenkin tunsin rinnassani olevan vieraan esineen, en kipuna, vaan pienenä paineen tunteena. 

Se, miten kauan operaatio kesti ja mitkä olivat sen vaiheet, epäilemättä selvinnee paksusta paperipinosta, joka minulle annettiin kotiutuessani. Nyt kun en ole vielä sitä kokonaan tutkinut,  ei ole kovin selvää kuvaa ajan kulusta ja kaikista yksityiskohdista. 

Nyt 29.7. kun ollaan jo kotona ja minulla on enemmän aikaa ja paremmat välineet tutkiskella dokumentteja, löytyi siihenkin vastaus, että kauanko aikaa meni. Operaatio alkoi 14:20 ja päättyi 15:55. 

Paperissa on pitkä luettlo käytetyistä välineistä. 

 

Koska toimitus tehtiin paikallispuudutuksessa eikä nukutuksessa, minulla on myös muistijäljet siitä, mitä tapahtui. Lisäksi kun toimista oli pääpiirteissään kerrottu. 

 

Minun sepelvaltiomoni. Tämä on peilikuva eli todellaisuudessa tukokset olivat vasemmassa valtimossa (LAD). 

Ensin tehtiin sepelvaltioiden angiografia eli varjoainekuvaus.  Eli vasemman sepelvaltimon eteen laskevassa haarassa havaittiin kaksi tukosta. 
 
Minulle kerrottiin, että täytyy asentaa toinenkin stentti, ja että sen hinnan 60 miljoonaa, voi maksaa myöhemmin. Suostuin. 

 

Aika häilyltä se tuntui välillä, kun tunsin miten joku ronkkii rintani sisällä. Yhdessä vaiheessa tuntui todella pakahtunut tunne rinnassa. Se levisi ihan leukaluuhun saakka, kuten on ennnenkin käynyt. 

Yritin rauhoittaa mieleni vastaanottamaan positiivista energiaa, jota muutama ystäväni oli luvannut lähettää ja joita vielä useampi esitti toivotuksissaan Facebook-kommenteissa. Olen ihan varma, että ne auttoivat minua kestämään. Henkisellä on iso merkitys elämässä. 

 

 Erik otti tämän kuvan ottaessaan minua vastaan potilashuoneeseen äitinsä ja isoäitinsä kanssa.  Pääni khdalla on hänen sormellaan tekemä puumerkkinsä.  Minut asetettiin sairaalasänkyyn ja kiellettiin käyttämästä oikeaa kättä ja oikeaa jalkaa.  Oli vielä valoisaa, joten ehkä kello oli neljä tai viisi iltapäivällä. 

Nukuin jonkin aikaa. Sinä aikana Erik ja isoäitinsä olivat poissa. Vaimo kertoi heidän lähteneen tänne mummolaan, koska sairaalahuoneessa sai yöpyä vain yksi vieras.  

Vaimo jäi ja olen nyt siitä iloinen, sillä käsipuolena en pystynyt hoitamaan kaikkia asioitani, en edes hakemaan tarvittavia tavaroita kaapista tai poimimaan niitä pöydältä. 

En ollut syönyt noin vuorokauteen, joten oli jo nälkä. Sairaalan ruokaa tultiin tarjoaamaan, mutta en pystynyt syömään sitä paljoakaan. En halunnut, että minua syötetään lusikalla. 

 

 

Niinpä tilasin jonkin ajan kuluttua Grab-mopotaksin tuomaan minulle kolme annosta kevätrullia lähistön kasvisravintolasta. 

Mopon tulo kesti. Vaimo kävi alhaalla hakemassa lähetyksen. Nuo kevätrullat olivat todella isoja ja maukkaita. Niitä riitti vielä seuraavan päivän kotimatkallekin. Yöhoitaja kertoi ettei sinne saisi tuoda ulkopuolista ruokaa, muttei kuitenkaan takavarikoinut minun ruokiani. Hän kertoi asiallisesti syyksi sen että ulkoa tuotu katuruoka saattaa aiheuttaa ripulia ja silloin kun potilas ei saa liikkua niin seurauksena voi olla hyvin pahanhajuinen sänky. Minä kerroin että tämä ei ole mitään halpaa katuruokaa vaan laadukkaasta kasvisravintolasta.

Vasta seuraavan aamun lääkkeet ja sairaalan nuudelikeitto saivat vatsan sekaisin. Minulle tuotiin toilettituoli, jonka reiästä sain kakata. Lopuksi hoitaja pyyhki pyllyni. Olipa kokemus sekin. 

 

 Sitä ennen oli pitkä yö edessä. En saanut kunnolla nukuttua vaan heräsin muutaman tunnin syvien unien jälkeen.  Taisi olla puolen yön tietämissä, kun aloin vilkuilemaan kelloa puhelimesta. 

 

 

 Puhelinta ei voinut kunnolla käyttää, koska piti varoa oikean käden liikuttelua. Jossain vaiheessa yöhoitaja kävi irrottamassa siitä painesiteen, mutta pyysi silti olemaan varovainen. Samoin asentoa ei saanut paljoa vaihtaa, koska nivusess, reisivaltion yläpäässä oli toinen reikä.  

 

Oli minulla kyllä mp3-soitin ja kuuloke korvalla, joten saatoin kuunnella menossa olevan kirjan loppuun.  Kyseessä on Tommi Saarelan teos Pave Maijanen, Elämän nälkä, jonka olin aloittanut muutama päivä sitten. 

 

Kuitenkin minulla oli liian kuuma. Välillä iski myös rintakipu, johon yöhoitaja antoi särkylääkettä. Sitten aamuyöstä iski alaselän kipu, joka usein vaivaa, kun olen viettänyt sängyssä liian pitkän ajan: yli kuusi tuntia yleensä.  

 

Kipu paheni aamun tuntien aikana niin, että minun oli pakko vaihtaa asentoa enemmän kuin oli sallittu. Ei sekään auttanut, että oli moottoroitu sänky. En laittanut sitä tarpeeksi pystyasentoon, koska pelkäsin oikeaa jalkaa. 

 

Oikeassa ranteessani oli tippapulla, rinnassa, sormissa, hauiksessa ja jalassakin mitta-anturit, joiden lukemat näkyivät vieressäni ruudulla. Sen seuraaminen oli yksi ajanvietteistäni. 

 

Yhdessä vaiheessa tuli myös tuttu puristuskohtaus rinnassa, samanlainen kuin stenttiä laittaessa: pistos keskellä rintaa ja he9ijastumana ihan leukaluuhun saakka. Kerroin siitä yöhoitajalle ja laittoi lääkettä tippaan.  

 

Yöhoitaja ei osannut tehdä selkäkivulle  mitään muuta kuin luvata kertovansa lääkärille. Niinpä kärsin monta tuntia. Vasta aamulla kahdeksan jälkeen tuli vuoroon se kiva päivähoitaja, joka nosti sängyn pääpuolen selvästi istuma-asentoon, silitti ja hymyili. Se auttoi. En ole muissa sairaaloissa tavannut näin kivaa henkilökuntaa. 

 

 Sitten seurasi se aamiainen, kahdenkin lääkärin tervehdyskäynti. Hoitaja kertoi toisen tuleen ihan minun ja toisen ulkomaalaisen takia ihan nyt lauantaina vapaapäivänään.  Tyttö halusi nähdä myös kuvia Erikistä ja oli muutenkin super sympaattinen. Toki nätti myös. 

Harmittaa, ettei tullut edes pyydettyä selfietä tai muuta kuvaa kanssani. Pitää siis laittaa korvikkeeksi tuo netistä, k.o. sairaalan sivulta napattu promokuva. Hän voisi olla tuo oikealla näkyvä tyttö. Kuvaan liittyvä juttu kertoo sen, miten tämä sairaala panostaa henkilöstönsä koulutukseen vastaamaan kansainvälisiä standardeja. Sain kokea sen tulokset ja olen 95% tyytyväinen. 

 Myöhemmin hän näytti vaimolle, miten minua syötetään lusikalla, taputti vastaani sanoen "big baby" ja antoi aamun lääkkeet. Vastasi, kun kysyin mitä ne ovat: aspiriinia ja särkylääkkeitä. Vanhammat lääkeet sain ilmeisesti tiputuksessa.  

 

Sitten tuo tyttö veti olemattomat housuni alas ja alkoi touhuamaan alapäässäni: poisti vahvasti teipatun painepussin siteineen ja kertoi, ettei näy mitään verenvuotoja eli pääsen kotiin. 

 

Kiitin häntä hyvästä hoidosta. Pukeuduin ja pakkasin vaimon avustuksella. Oli aika painava rinkka, koska olin käyttänyt yöllä Resmed airsense 10 APAP - uniapnealaitetta. Minullahan on niitä kaksi ja nykyään kuljetan toista aina mukanani. 

Sairaalalasku teki noin 10 000 euroa.  Yksi miljoona Vietnamin dongia  oli päivän kurssilla n. 30 euroa. 

Tulipa dokumentaatiosta  myös uutta tietoa veriryhmästäni. Se on  B RH(D)  positiivinen. Joskus koulussa biologian tunnilla tehtiin veriryhmätesti ja sen mukaan tulos oli ryhmä A.  No, Heikki Teiro (RIP 2024) oli kuitenkin ihan kiva opettaja, vai tehtiinköhän se sittenkin opettaja Veikko Peuran johdolla. 

 

Laskua  316 miljoonaa Vietnamin dongia, eli noin 9000 euroa varten oli pitänyt lainata Suomesta äidiltäni, mutta kun se oli 30 miljoonaa arvioitua suurempi, piti vaimon vielä lainata sukulaiseltaan, tai pyytää takaisin meidän hänelle aiemmin lainaamiani. 

 

Kotimatkaa varten päätin olla ottamatta mopotaksia ja bussia vaan taksiauton koko 150 km matkalle. Se tulisi maksamaan n. 50 euroa ja viemään kolmisen tuntia.  

 

Kyllä se rahanmeno tekee kipeää siitäkin huolimatta, että uhratut summat saattavat tuoda minulle usieta elinvuosia.  Nyt voi unohtaa uuden kodin etsinnän ja pojan kalliit koulut ainakin puoleksi vuodeksi. Täytyy oppia elämään säästeliämmin: ostella vähemmän lennokkeja, rullaluistima, kaapeleita ja kalliita elintarvikkeita nettikaupasta. Nyt kun mietin, olen käyttänyt satoja eruoja kuukaudessa nettiostoksiin. Toki suuri osa niistä on hyödyllistä ja tarpeellista, vaikkei olekaan ihan välttämätöntä. 

Lauantai 19.7.2025  Takaisin mummolaan 

 

 

 Vajaa vuorukausi pallolaajennuksen jälkeen minut siis päästettin kotiin sairaalasta, annettiin lääkkeet ja pyydettiin tulemaan uudelleen kahden viikon kuluttua, vai oliko se kuukausi? 

 

Lähdimme ajamaan kohti mummolaa, jossa Erik oli ollut edellisestä illast lähtien. Päätellen siitä, että hän oli puhelimessa erittäin vihainen sekä äidilleen että minulle, ei olle edellisenä iltana kaikki sujunut jouhevasti vaan hänet oli viety vastan tahtoaan pois äitinsä luota. Minä yritin selittää asiaa usemman kerran hänelle ja hän kyllä leppyikin. 

 

Toinen syy saattoi olla, että hän ehkä aisti äidistään ja minusta huolen tai jotain poikkeuksellista.  

 

Kiukuttelevan ja törkeyksiä syytävän lapsen ojennukseksi en minä ainakaan käytä lyömistä ja komentelua. Toki asetan rajat, mutta samalla pyrin ymmärtämään ja selittämään asioita myös hänelle:  kertoa hänelle, että hän on nyt vihainen ja kysyä siihen syytä, kuka on tehnyt ja mitä.  Hän on hyvä suustaan niin kuin isäkin ja osaa luetella kaikenlaisia rangistuksia ja kidutuskeinoja mitä haluaisi tehdä äidilleen tai serkuilleen. Minulle hän ei ole varannut muita rangaistuksia kuin estää minua ikinä ostamasta tofua tai käyttämästä tietokonettani.   

Ei siis pidä sivuutaa  vihaa, ei vastata tyhmiin puheisiin tyhmillä puheilla ja törkeyksillä. Pikkuisen tulee kuitenkin uhkailtua ja ne uhkaukset saa takaisin tofujen kera, kuten juuri kerroin. 

 

 Suurin riski operaatiossa olivat kuulemma nämä reiät, jotka olisivat voineet vuotaa eli valtimosta olisia alkanut suihkuamaan verta.  Tähän riskiin piti varautua myös kotiuduttua ainakin parin päivän ajan. 

 

Niin ei kuitenkaan käynyt ja reiät olivat kahden päivän kuluttua  parantuneet erinomaisesti. 

 

Saatuun lääkitykseen kuuluu verihiutaleihin toisiinsa takertumisen estäviä lääkkeitä. Niistä johtuen pitää olle varovainen verenvuotojen ja verenpurkaumien kanssa, sillä ne eivät välttämättä parane niin hyvin kuin ennen, eivät arpeudu.  

 

Melkein sama lääkitys kuin 4.7. annettu, jatkuu seuraavan kuukauden ajan: 

1. Atorvastatin: alentaa veren rasvojen, kolesterolin ja triglyseridien, tasoja

2.  Nebivolol: Selektiivinen betasalpaaja, joka laajentaa verisuomia 

3. Duoplavin: klopidogreeli/asetyylisalisyylihappo -yhdistelmälääke.  Estää verihiutaleiden eli trombosyyttien yhteenkasautumista valtimoissa. 

4. Amlodipide + valsartan : amlodipiini ja valsartaani. Molemmat auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta. 

 

Käyttämäni sairaalan tapa jakaa lääkkeet ja niiden annosteluohjeet on juuri minulle sopiva. Täällä tavallsiet lääkärit antavat lääkkeet itse: sekoittavat niistä annospusseja, joista ei käy ilmi, mitä lääkkeitä ne ovat: on vain teksti vietnamiksi, milloin pussin sisältö otetaan. Se sopinee tavalliselle, asista kiinnostumattomalle ihan hyvin. Olen jopa tavannut apteekkarin, joka kieltäytyi puhumasta lääkkeistä niiden nimellä vaan vastasi kysymykseeni kunkin lääkkeen nimestä vain keromalla mihin tarkoitukseen se on. 

 

Operaation dokumentaatiosta selviää myös se, ketkä olivat läsnä ja vastuussa.  Operaation suorittaja ja päävastuullinen oli Ho Minh tuan.   Hänestä kertovalla sairaalan nettisivulla listataan hänen meriittinsä ja kokemuksesa. 

 

Verenpurkaumat ja mustelmat kuuluvat asiaan kun käytetään verta ohentavia lääkeaineita. Siitä sain osoituksen heti leikkauksen jälkeen kun iholle alkoi ilmestymään muutama punainen laikku. Sitten 22.7. kun lähdin Erikin kanssa ulos, eli sähköavusteisella pyörällä n. 15 kilometrin päähän Sa Decin kaupungkiin 2000Sky -nimiselle leikkaipaikalle. 

 

Siellä oli yksi entisistä oppilaistani, Lucy, 10-vuotias englannista innostunut tyttö, joka viime viikolla oli suorastaan vihainen, kun en edellisellä käynnilläni kertonut tulevani kaupunkiin. Nyt sitten hyvityksenä hän sai pari tunti aikaa Erikin ja minun kanssani kolmistaan. 

 

 

Hänet tultiin hakemaan isoäidin luokse lounasaikaan. Me lähdimme myös Co op mart -ostoskekukseen: ensin kauppaan ostamaan kauraryynejä, merilevää ja muuta tarpeellista. Sitten samaisen ostoskekuksen yläkerran leikkipaikalle. Se paikka oli ensimmäinen, jossa aloimme käymään yhdessä helmikuussa 2023. 

 

Reilun tunnin leikkien jälkeen kävimme pikaisesti moikaamassa, niin kuin Erik sen aluksi ilmaisi, vanhoja kavereita Jennyä ja AK.ta. Kävi niin, että Erik innostui muiden mukana leikkimään ja minä juttelemaan intialaisen opettajan kanssa niin, että reissu vierähti parituntiseksi. 

Siinä jutellessa huomasin, miten isoin verenpurkauma allkoi vetäytymään kasaan ja illalla siitä ei ollut juuri mitään jäljellä.  Seuraavana päivänä oli näkyvissä vain pieni piste. 

 

 

 

23.7. kävin taas siellä kahvila-kielikoulussa. Tehtiin lasten kanssa pop corneja ja leivottiin intialaistyylisiä litteitä leipiä, roti, chapati, kuin rieskat. Ei ollut kunnon jauhoja, joten käytin vanhaa kikkani eli tein liemen keitetyistä ja jauhteuista mustista mung-pavuista. Ne tuovat leipiin rapeutta ja täyteläisyyttä: lisää proteiineja.  Intialainen opettaja Mihir pitää niistä erityisesti. 

Hänen kanssaan tehtiin viiden kilometrin kävelylynkki muiden vedellessä puolen päivän siestaunia.  Ei pistänyt rintaan, mutta hieman outo tunne oli siellä? Lieneekö ollut psyykkistä. 

 

Oikeassa jalassa on iso mustelma/sinelmä. Lienee tullut pyöräilystä.  Katetrin reikä hieman ylempänä on parantunut varsin hyvin. Pientä lihaskipua tuntuu hieman sen alapuolella. Siitä varoittikin lääkäri. Ehkä ei pitäisi sähköavusteisessa pyöräilyssä liikuttaa lainkaan jalkoja vaan antaa moottorin tehdä työ. Olen kuitenkin tottunut avittamaan polkemalla. 

 

 Varsin kauniissa maisemissa täällä saakin polkea. Tiet ja sillat ovat aina vain paremmassa kunnossa. 

24.7. Heräsin tavanomaisesti jo vuorokauden ensimmäisen tunnin aikana viiden tunnin unien jälkeen. En lähtenyt ulos, kuten täällä mummolassa asessani olin tehnyt vaan puuhastelin huoneessa, laitoin aamiaskaurapuuron hautumaan, söin sen ja tarkoitus oli ottaa lääkkeet ennen kuin nukuin taas pari tuntia. Muistaakseni unohdin ne. En ole ihan varma. Kuitenkin sen verran varma olin, että uhmasin yliannostusta ottamalla lääkeet herättyäni kuuden jälkeen. Olin kyllä lukenut varoituksen, että sydänlääkkeiden yliannostus saattaa johtaa pahimmillaan kuolemaan. Ja sehän käy järkeen myös. 

Tällä vuosikymmenellä olen selvästi huomannut muistini huonontuneen, erityisesti lyhytkestoisen muistin: usein unohdan, mitä olinkaan tekemässä ja mitä tein viisi minuuttia sitten. 

 

Lääkkeen tupla-annoksen ottamisen välttäminen on kuitenkin helppo juttu. Pitää laittaa kirjanpito joko puhelimeen tai sitten paperille lääkepussin viereen. 

 

 

Sellaisen kirjanpidon sitten virittelin vaatekaapin oveen lääkepussin alle.  Kuvassa näkyy myös uusi aktiivisuusrannekkeeni, älykello Google Fitbit Charge 6. Se on jo kolmas tuollainen "rannekello" minulla.  Se toimii kuntovalmentaja ja myöskin sykemittarina. Valmistajan mukaan siinä on jopa elektrokardiogrammi.  Olen käyttänyt sitä jo pari päivää. Säädin toivotun askelmäärän 8000:een. Se määrä täyttyi eilen ja toissapäivänä.  Jo nyt 26.5 aamuviideltä puolet tavoitteesta on jo saavutettu, koska kävin Mimi-koiran kanssa aamulenkillä. 

26.7. Kävimme aamulla lasten kanssa elänpuistossa, jossa sai ajella käytäviä myöten pienillä sähkömopooilla. Hämmästelin sitä, miten Erik pystyi hämmästyttävän hyvin käsittelemään ajokkia. Tosin yläkuvassa hän istuu kaverinsa AK:n takana ja ammuskelee minua pistoolillaan. Aluksi minä istuin hänen ajokkinsa takana ja olin valmiina pehmentämään törmäyksiä.  Ajelustamme on video Youtubessa. 

 

Iltapäivällä kotona ostin bussiliput maanantai-aamuksi:  Ensin Lai Vung - Saigon aamulla 7 - 10 ja sitten Saigon - Dalat  12 - 20. 

Kotimatka alkoi  28.7. klo 7 aamulla. Lai vungissa alkoi rankkasade juuri kun olin saanut parkkeerattua pyöräni vaimon perheen kaupunkiasunnon keittiöön. Appiukko asuttaa tuota taloa enimmäkseen. Siihen on ihan käytännöllinenkin syy, sillä asumaton talo houkuttelee varkaita. Lähdin kävelemään kohti lähistöllä sijaitsevaa kaverini kahvilaa, joka ei kitenkaan ollut vielä auki eikä kaveriakaan ollut paikalla valmistelemassa päivää. Sen homman hoitivat työntekijät, joita en kuitenkaan puhutellut. 



Alkoi satamaan rankasti, joten seisoin kahvilan edessä suuren puun alla pitämässä sadetta. Kun se taukosi, lähdin kävelemään kohti appiukon asumusta, mutten päässyt kuin muutaman kymmenen metriä ennen kuin sade alkoi taas ja nyt entistä rankempana.   Niinpä asetuin laattakaupan katoksen alle odottelemaan. Sekä vaimo siskonsa moottoripyörän kyydissä että bussifirman keräilyauto kulkisivat tästä ohi.  Puolen tunnin odottelun jälkeen tulikin vaimon sisko ajoikin rankkasateessa hekmaan minut parinsadan metrin päähän lähtöpisteeseen. 

Pikkubussi tuli ja haki meidät isommalle asemalle, josta akoi kolmen tunnin matka Saigonin läntiselle bussiasemalle, oikeastaan se on minusta kyllä eteläinen tai lounainen. Myös me olimme tulleet lounaasta Mekongin suistosta. . Isolla asemalla oli puolentoista tunnin odottelu ennen kuin Dalatin bussi lähti. 

Saigonin kiertämiseen meni liki puolitoista tuntia näin päiväruuhkien aikaan. Tiesin sen, mutta itäiselle bussiasemalle ei ollut enää Lai vungista suoria vuoroja, kuten oli ollut helmikuussa tämän retitin ajaessani. 

Suht mukavasti menee matka näissä limusiineissa.  Makuuhytti on nippa-nappa riittävän tilava tällaiselle 170-senttiselle (Putinin kokoiselle) miehelle. Paksuuskaan ei haittaa suuresti.  Näissä uusissa busseissa tilaa on vähän enemmän kuin vanhoissa, koska paikallisetkin ovat alkaneet kasvaa erityisesti paksuutta. Täälläkin on Mc Donaldseja ja kaupoissa entistä enemmän roskaruokaa. 

Puhelinta voi käyttää surutta, jos on varannut mukaansa USB-kaapelin. Latausportti on auton puolesta. Aiemmin hyteissä oli myös tv-ruudut, mutta ne on poistettu. Eivät ne tainneet koskaan toimia. Periaatteessa näissä busseissa pitäisi olla myös WiFi, langaton lähiverkkoyhteys, mutta en tiedä, toimiiko se. 

Minä kuuntelin matkan aikana äänikirjaa: Pirkko Koskenniemen Pohjantuuli-sarjan neljättä osaa ja sen loputtua Sakari Kuosmasen elämäkertaa. 

Illalla kahdeksan jälkeen olimme bussiasemalla viiden kilometrin päässä kotoa. Siellä odottelimme puolisen tuntia pikkubussikyytiä lähelle kotia. Yksin matkatessani en saa tuota kyytiä, johtuen varmaankin kielimuurista, mutta nyt vaimo pystyi puhumaan sen, jopa niin, että meidät jätettiin 50 metrin päähän kotiovelta. 

Voi, miksi, miksi?  Miksi minulle?

Suomen sydänliiton sivulta:  

 

" Valtimoiden ahtautumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten perimä, diabetes, kohonnut verenpaine, tupakointi ja muut nikotiinituotteet, kohonnut kolesteroli, stressi, jopa ilmansaasteet. Omilla elintavoilla on suuri merkitys sairauden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Vaikka sepelvaltimotautia ei voi parantaa pois, sen etenemistä on mahdollista hidastaa ja jopa pysäyttää."

 

Kuvitteellinen henkiö, jonka tyylillä on esikuva todellisuudessa, voisi sanoa: 

 

"Hahaa, turhaan olit vegaani 20 vuotta. Nyt sitten sairastut kuin pahinkin läskinsyöjä. Ei ollut mitään hyötyä vegaanisuudesta!"

 

Tietysti tuo jälkimmäinen olisi vielä voinut väittää, että koko sairaus on veganismin syy ihan samalla tavalla kuin onnettomuuteen joutuminen ja jalan murtuminen johtuvat hänen mukaansa siitä, että vegaanisuus heikentää luustoa, yleiskuntoa, havaintokykyä, aisteja ja siten on välillinen syy kaikkeen kärsimykseen. 

 

Tietysti voisi sitten kysyä, missä olisin ja kuinka terve, jos olisin elänyt toimin: syönyt rasvaista ja lihaisaa pikaruokaa, ottanut perjantaikännit, jatkanut tupakointia sen sijasta, että lopetin vuonna 2002.  Olisinko vielä terveempi vai vielä sairaampi?  Sitä ei voi tietää. 

 

Joka tapauksessa olen kulkenut omaa tietäni enkä kadu sitä.  

 

Kriisitilanteeseen liitty aina tunne-elämästä kumpuavia kysymyksiä, epäilyksiä, pelkoja, jossitteluja, kuvitelmia.  Sydänvaivoihin liittyy kuoleman pelko. En tuntenut sitä sielunhätänä vaan huomena poikani tulevaisuudesta. Koen olevan ensiarvoisen tärkeä hänelle ei-vietnamilaisten asioiden välittäjänä: englannin kieli, tieto suomalaisista juurista, kaikki se kansainvälinen kokemus ja ymmärrys, mitä minulla on. No, ei ehkä kaikki, mutta osa siitä on mielestäni niin arvokasta, että haluan olla läsnä poikani elämässä ja välittää sen hänelle.  On siinäkin mukana myös itsekkyyttä. Hän on elämäni tarkoitus ja valo. Olisin ihan hukassa ilman häntä. 

 

Ehkäpä saan lisää terveempiä elinpäiviä tämän kokemuksen kautta. Ensinnäkin ne metalliverkot sydämen pinnan valtinoissa auttavat ja sitten tämä varoitus:  minun on alettava elämään vieläkin terveellisemmin jo pelkästään säästäsyistä. Ei minulla ole tulevaisuudessa varaa tällaisiin leikkauksiin. Eikä ole varaa myöskään muuttaa Suomeen. Ero pojastani olisi iso suru sydämessä. 

Täytyy vain toivoa, ettei tule mitään komplikaatioita vaan tämä kymppitonni (euroa) jää ainoaksi sijoitukseksi sydämeen. 

Nyt 29.7. sain tietää, ettei minun tarvitse matkata Saigoniin kontrollikäynnille vielä tällä viikolla eikä ensi viikolla vaan vasta 19.8.  Sen ansiosta ei tarvitse nyt kärsiä nälkää vaan voi jopa maksella kertynyttä velkaa takaisin. 

Tunteiden myllerrys ja tarve saada lisää tietoa jatkuvat.  Molempiin saa onneksi vertaistukea Facebook-ryhmistä. En olekaan ainoa suht terveellisesti elänyt vegaani, joka kärsii tällaisesta. Moni on joutunut kulkemaan sydäninfarktiin saakka ennen pallolaajennusta. Taisin olla aika onnekas, että hakeuduin hoitoon ajoissa. Ainakin minulla on tunne, että se tapahtui suurin piirtein viime hetkinä. Erityisesti ennen kuin oli varmistunut, että se oli sydän, epäilin keuhkoja ja sappikiviä.  Sen takia ajattelin, että vauhtia lisäämällä tilanne paranee ja yritin siksi pakottaa itseäni rehkimään. 

Nyt kuvani tilanteesta on realistisempi, joten osaan toimia vähän fiksummin sen korjaamiseksi. 

Tiistaina 30.7.  lähdimme Erikin kanssa käymään sinne Steiner-Waldor -henkiseen päiväkotiin.  Olemme saaneet luvan osallistua vain muutaman tunnin viikossa ja sen mukaisen alennetun hinnan (n. 6 euroa päivä plus matkoihin muutama euro).  

Toisin kuin kesäkuussa, nyt oli paikalla vain häntä nuorempia ja pienikokoisempia lapsia, suurin osa poikia. 

Päätarkoitus tuolla käymisellemme on sosiaalisten taitojen harjoittaminen ja siinä samalla ympäristö, jossa ei käytetä kännyköitä eikä edes televisioita tai tietokoneita. Musiikkikin tulee lauluna ohjaajien suusta.  Täällä ei lyödä lapsia eikä komennella ankarasti vaan ohjaajat ovat todella mukavia ja lempeitä. Harvoin täällä istutaan tuoleilla vaan enimmäkseen jalat ristissä lattialla. 

Toivon, että minulla on nyt enemmän voimia käydä siellä pari-kolme kertaa viikossa käyttäen bussia ja mopotaksia.  Tänään tosin ajoimme viimeiset viisi kilometriä Grab-taksiautolla, koska Erikillä oli niin kylmä tuossa 19 asteen viileässä, tuulisessa ja tihkusateisessa säässä. 

• Kuvat heinäkuulta 2025  Goolgen albumista 
• Videot:
• 26.7.2025  Käytiin eläinpuistossa ja ajeltiin sähköskoottereilla 
• Kooste: Heinäkuun 2025 videot puhelimestani  

Putler jatkaa edelleen Ukrainan moukaroimista, jopa tehostanut sitä, koska Donald Trump on alkanut näkemään totuuden hänestä ja hänen pyrkimyksistään ja on alkanut asettamaan aikarajoja ja uhkailemaan voimakkaammin. Edelleenkin minulla on suuri suru Ukrainan puolesta ja myös omastani, sillä olen suuresti pettynyt Venäjään, jota olen aiemmin jossain määrin ihaillut, ainakin kieltä, mutta ehkä myös evakon jälkeläisen asenttella, jollakin Tukholma-syndroomaa muistuttavalla tai sitten vain viiteryhmieni, edistyksellisten, vaikutuksesta. Viittaan 1960- ja 70-lukujen nuorison ajattelutpaan, rauhamarrseihin 80-luvulla ja myös oman isosiäni ja isäni harjoittamaan vihollisen ihailuun. 

Kuluvan kuun viime päivinä on uutisoitu myös sodasta, tai lähes, tässä ihan naapurissa.   Yli 30 ihmistä on kuollut nykyisen kriisin aikana.  Taustalla jälleen, ainakin osittain ranskalainen kolonialismi Indokiinassa. 

Meiltä on muutama sata kilometriä Thaimaan ja Kambodžan rajalle. 

Se johtaa ajatuksiin siitä, että sota sen uhka eivät ole vain kaukana Euroopassa vaan ne voivat vaikuttaa elämäämme myös täällä. Vieressä on Kiina ja sen laajentumisaikeet, vaikka ne ovatkin etupäässä taloudellisia, mutta Taiwan saattaa joutua myös muunlaisten toimien kohteeksi.  Se merkitsisi minulle taas yhtä läheisen asian kokemaa kolausta.  Ja sitten Pohjois-Korea ihan erikseen. Siellä jatkuu julma diktatuuri emmekä sen maan kauheuksista saa edes tietää kaikkea. 

Tässä 4.7. tehdyn magneettikuvauksen löydökset englanniksi. Sen jälkeen pallolaajennuksen jälkeen annettuja tietoja: 

 

CORONARY CT ANGIOGRAPHY WITH CALCIUM SCORE

 

Clinical History: Chest pain, obesity, đề nghị mix thuốc thêm ở pha bơm nước
 

Comparision: None

Technique: Using a SOMATOM Drive scanner, a preliminary scout study was obtained, followed by coronary artery calcium protocol. Following administration of intravenous contrast, 0.5mm collimated images were obtained through the coronary arteries. Data were transferred off-line for 3D reconstructions including Curved MPR and multi-planar imaging.

Acquisition: Prospective ECG triggering was used. Heart rate at the time of acquisition was approximately 71bpm.

Technical Quality: good, with minor artifact but good diagnostic quality.

 

Findings:

- Total coronary artery calcium score: 346.6. Right dominant coronary circulation.

- Anatomical variant: Conus branch originates from the right coronary sinus.

- Left main: The left main coronary artery has bifurcates in LAD, LCX. Small calcified plaques in the left main (LM) coronary artery without significant luminal stenosis.

- LAD: The left anterior descending artery gives off 2 diagonal branches. Predominantly mixed atherosclerotic plaques in segments I and II of the left anterior descending artery (LAD), causing moderate to severe stenosis, with the most severe narrowing (~70% luminal diameter) immediately distal to the origin of the first diagonal branch (D1).

- LCX: The left circumflex artery gives off a few obtuse marginal branches. Scattered calcified plaques in the proximal half of the left circumflex artery (LCx), causing mild to moderate stenosis, with the most significant narrowing (50-60% luminal diameter) just distal to the origin of the second obtuse marginal branch (OM2).

-RCA: The right coronary artery gives off a right ventricular branch, an acute marginal branch, a posterior descending artery. Soft atherosclerotic plaque in the proximal segment of the right coronary artery (RCA), causing moderate stenosis (50–60% luminal diameter). Several scattered calcified plaques in the distal two-thirds of the RCA causing mild stenosis (<50% luminal diameter).

-Pericardium: The pericardial contour is preserved with no effusion, thickening or calcification.

-Extra-cardiac findings: Patchy ground-glass opacities in the gravity related regions of both lungs, likely due to decreased ventilation in the dependent lung regions. Scattered pulmonary fibrosis and mild basal atelectasis of the left lung. A 5 mm well-defined round nodule adjacent to the pleura in the right lower lobe, likely benign. Degenerative osteophytes of the thoracic spine. Duodenal diverticulum at the second portion of the duodenum within the pancreatic head, measuring approximately 27 x 14 mm. Right renal cyst measuring 9.5 mm in diameter.

Impression:

-Total coronary artery calcium score: 346.6. Right dominant coronary circulation with an anatomical variant of the conus branch originating from the right coronary sinus..

+Moderate to severe stenosis predominantly affecting the proximal and mid segments of the LAD, the most severe narrowing of LAD (~70% luminal diameter) immediately distal to the origin of the first diagonal branch (D1).

+Mild to moderate stenosis predominantly affecting the proximal half of the left circumflex artery (LCx), the most significant point (50-60% luminal diameter) just distal to the origin of the second obtuse marginal branch (OM2).

+Soft atherosclerotic plaque in the proximal segment of the right coronary artery (RCA), causing moderate stenosis (50-60%).

+Some scattered calcified plaques in the distal two-thirds of the RCA and LM causing mild stenosis (<50% luminal diameter).

-Incidental findings include patchy ground-glass opacities in the gravity related regions, likely due to ventilation changes. Mild pulmonary fibrosis and artelectasis noted in the left lung base. A small likely benign pulmonary nodule in the right lower lobe. Thoracic spinal osteophytes, duodenal diverticulum, and a small right renal cyst.