Perhe-elämää Vietnamin eteläisen ylängon vuoristoalueella. Vaihdettiin "opetuslaitoksesta" Steiner/Waldrof-henkiseen pieneen esikouluu-päivähoitoryhmään, jossa on lapsia kaksivuotiaista seitsenvuotaaksi. Parin viikon kesäkokeilun ja lomailun jälkeen tehdään päätös jatkosta. Kuun jälkipuolisko kului kesälomalla mummolassa.
Eräänä alkukuun päivänä vein koululle maissinjyviä, joista teimme popcornia minun antamieni ohjiden mukaan. Lapset olivat hyvin innoissaan nähdessään jyvien poksahtelevan lasikannen alla. Sen jälkeen olemme siellä tehneet popcorneja muutamia kertoja.
Kävimme kesäkoululla muutamia kertoja kolmen viikon aikana. Olisimme käyneet useamminkin, mutta 30 kilometrin bussimatka ja sen jälkeen viiden kilometrin mopotaksimatka olivat aika väsyttäviä.
 |
| Ei varinaista luontoa ihan koulun vieressä, mutta iso puutarha on ja siellä jopa hedelmäpuita. |
Emme ole normaaleja!
Kouluasioitamme kerroin Facebookissa 9.6. tällä tavalla:
Tänään oli taas hauskaa. Erik on ehkä vähän vähemmän ujo, mutta edelleenkään ei halua osallistua mihinkään vaan pelkästään seurata sivusta. Vain muutaman kerran on leikkinyt toisen lapsen kanssa. Hän ei myöskään halua mennä tuonne kouluun joka päivä vaan on suostunut käymään siellä kolme kertaa viikossa. Tosin ensi viikolla alkaa sitten useamman viikon loma jonka hän viettää mummolassa.
Siihen vastattiin vertaamalla omiin kokemuksiin (teksti kuvassa):
Tänään oli taas hauskaa. Erik on ehkä vähän vähemmän ujo, mutta edelleenkään ei halua osallistua mihinkään vaan pelkästään seurata sivusta. Vain muutaman kerran on leikkinyt toisen lapsen kanssa. Hän ei myöskään halua mennä tuonne kouluun joka päivä vaan on suostunut käymään siellä kolme kertaa viikossa. Tosin ensi viikolla alkaa sitten useamman viikon loma jonka hän viettää mummolassa.
Siihen vastattiin vertaamalla omiin kokemuksiin (teksti kuvassa):
Mulla on hyvä ja luottamuksellinen suhde poikaani. Ymmärrän hänen tilanteensa: perheen ainoa lapsi ja kulttuuriltaan poikkeaa tästä sosialistisesta valtavirrasta, jossa kaikki halutaan änkeä samaan muottiin. Koska elämäntilanne sallii erikoisjärjestelyt, enkä minä luota tässä ympäristössä juuri mihinkään, on parempi näin. En vertaile meidän tilannetta omaan lapsuuteeni enkä siihen, miten täälläkin yleensä asiat tehdään. Ei ole mitään syytä pakottaa pientä yleiseen muottiin vaan on varaa antaa hänen kasvaa ilman väkivaltaa ja kehittää sosiaalisia taitojaan omaan tahtiinsa.
En näe mitään mieltä verrata tilannetta kenenkään muun tilanteeseen enkä edes omaan lapsuuteeni.
Oli mullakin joskus lähipiirissä puheita: "ei vaan mun nuoruudessa", "mekin lapsena leikittiin vaan käpylehmillä".
Toki muistan oman ekan koulupäiväni ollessani 7-vuotias. Äiti sai viedä kouluun ja olla paikalla vähän aikaa. Sitten jäätiin kivan opettajan kanssa piirtelemään. Ekana piirrettiin äiti. En muista, että ois pelottanut, mutta selkeästi sen päivän ensimmäiset tunnit ovat mieleeni jääneet.
Youtube-videot kuuluvat elämäämme, kuuluivat jo ihan pienenä. Ensimmäiset vaikutteet koulusta poika sai Miss Appleberryn kautta, todella kivan ja ystävällisen opettajan niillä videoilla. Hän usein kertoi haluavansa Appleberryn kouluun. Sitten kun kolmivuotiaana pääsi esikouluun-päiväkotiin, todellisuus oli ihan toista. Opettajat jopa puhuivat väärää kieltä: hän olisi halunnut käydä koulua englanniksi ja pienemmissä ryhmissä. Kadun sitä, että annettiin itkeä siellä kaksi viikkoa uskoen hänen tottuvan. Uskoin silloin opettajia, jotka kertoivat, että heti kun äiti oli poistunut aamulla, poika alkoi hymyilemään ja leikki iloisesti muiden kanssa. Hän itse muistaa ihan toisin ja minä olen oppinut, että tässä kulttuurissa valehtelu on maan tapa.
 |
| Appleberry-video Tällaisia ei meidän koulussa katsella. Siellä ei ole näyttäruutuja, ei tietokoneita, ei puhelimia vaan luontoa, ihmisääniä laulamassa ja puhumassa, sosiaalisuutta. |
Nyt on onneksi ainakin vuoden verran mahdollisuus minun olla osa opetusryhmää. Voin opettaa häntä pehmeästi hyväksymään sen, että muutkin lapset saavat huomiotanij ja, että opettajat, vaikka useimmiten puhuvatkin väärää kieltä, ovat silti ihan mukavia, melkein kuin Appleberry.
Löysin myös hyvän kandidaatin oppivelvollisuuskouluksi sitten kun hän täyttää seitsemän. Se on ehkä liian teoreettinen ja kuormittava, mutta toivon, että voidaan sopia erikoisjärjestelystä, vaikkapa niin, että hän saa lintrsata osan oppitunneista.
Löysin myös hyvän kandidaatin oppivelvollisuuskouluksi sitten kun hän täyttää seitsemän. Se on ehkä liian teoreettinen ja kuormittava, mutta toivon, että voidaan sopia erikoisjärjestelystä, vaikkapa niin, että hän saa lintrsata osan oppitunneista.
Minusta tämä "koulu" tai päiväkoti sopii meille parhaiten nyt. Siellä ei tuputeta lukutaitoa ja muuta teoreettista lapselle vaan pääpaino on tutkimisessa ja yhdessäolossa. Erityisesti sosiaalisten taitojen toivon siellä kehittyvän. Myös se, että saadaa kokemusta aktivitetteista, jotka eivät tapahtu tietokoneella tai puhelimella, ei edes tv-ruudun kautta, on toivottavaa siitäkin huolimatta, etten periaatteessa vastusta älypuhelimia ja niiden sisälötä lapsilla. Kuitenkin tasapainoon on hyvä pyrkiä. Sekin, että oltaisiin tuolla koululla neljä tuntia joka toinen päivä, sopisi minulle.
Toki sopiva määrä teoriaakinn ja siihen liittyviä virikkeitä on tervetullutta. Niitä hän itse asiassa saa paljon Youtube-videoista ja peleistään. Hän kertoilee niistä avoimesti minulle saaden minut hämmästelemään tietomääräänsä ja sanavastonsa laajuutta.
Tämän koulun väkikään ei ole normaalia vaan enemmänkin vaihtoehtoihmisiä, ainakin osa heistä. Monet ovat kasvissyöjiä tai syövät kasvispainotteisesti. Siksi minkäin saan vegaanista aamiaista ja lounasta. Välipaloiksi syödään paljon hedelmiä. Niiden kuoriminen ja käsittely ovat yksi opetettavista taidoista.
Muutamien vanhempien ja ainakin yhden opettajan kanssa voi keskustella vegaanituotteista ja vaihtoehtolääkinnästä, luonnon yrteistä.
Muutamien vanhempien ja ainakin yhden opettajan kanssa voi keskustella vegaanituotteista ja vaihtoehtolääkinnästä, luonnon yrteistä.
Lasten nimetkään eivät ole ihan tavallisia. Siellä on yksi Pinja. Äitinsä mukaan se nimi on suomalainen, löydetty netistä. En tiedä, onko se virallinen nimi, mutta ainakin kutsumanimi. Sitten on yksi Putin ja hänen sisärensa Merkel. Yhden pojan nimi on Bangkok, toisen Ishan.
Muuttohaaveita
Bussimatka aamulla kaupunkiin on noin 30 kilometriä ja sen jälkeen seurvaa vielä viiden kilometrin mopomatka ja sitten sama toiseen suuntaan puolen päivän maissa. ottaa voimille. Siksi olen alkanut elättelemään toivieta isoon kaupunkiin muutosta.
Aloin miettimään mahdollisuutta muuttaa lähemmäksi kaupunkia, vuokrata sieltä joku vanha talo 200-300 euron kuukausivuokralla. Kerroin asiasta koululle, koulu vanhemmille. Minä kerroin myös ystäville, joista yksi ryhtyi auttamaan lähettämällä minulle linkkejä vuokrattavista asunnoista. Ne olivat paikallisten agenttien Facebookiin postittamia ilmoituksia. Muutamaa niistä olenkin käynyt jo katsomassa ja useaan agenttiin on solmittu yhteys.
Yksi kohteista oli ryhmä bambumajoja. Sen ympärillä on iso luomuhoidettu puutarha. Talon omistaja on buddhalainen, melkein munkki, kasvissyöjä. Bambumajan lisäksi hän vuokraa yläkerran huonetta talostaan. Ensimmäisellä käynnillä torjuin paikan, koska talossa ei ole riittävästi yksityisyyttä ja bambumajan katto vuotaa sateella. Aion kuitenkin myöshemmin ottaa asian uudelleen puheeksi ja neuvotella muutoksista eli betonin, rauhdan ja muovin lisäämisestä rakennelmiin, niin, että katosta tulee vesitiivis ja huoneissa voi säilyttää myös tietokoneita.
Vertailukohtana uudelle pidän nykyistä asuntoa, jossa on tilaa myös isolle keittiölle.
Yleensä ulkomaalaisille vuokrattavat asunnot ovat kalustettuja ja ne näyttävät ulos päin enemmän länsimaalaisilta siisteiltä kodeilta. Minä en sellaiseen halua muuttaa enkä totuttaa Erikiä ja vaimoa sellaiselle vaan mieluunnmin "mörskässä" asumiseen. Näissä ei tarvitse kantaa huolta siitä, tekeekö seiniin reikiä tai jättää sormenjälkiä. Nämä kestävät elämisen paremmin. Minä en halua mennä valmiille vaan muokata itse asumukseni. Paras olisi tietysti ostaa oma, mutta siihen eivät rahani riitä.
Yleensä ulkomaalaisille vuokrattavat asunnot ovat kalustettuja ja ne näyttävät ulos päin enemmän länsimaalaisilta siisteiltä kodeilta. Minä en sellaiseen halua muuttaa enkä totuttaa Erikiä ja vaimoa sellaiselle vaan mieluunnmin "mörskässä" asumiseen. Näissä ei tarvitse kantaa huolta siitä, tekeekö seiniin reikiä tai jättää sormenjälkiä. Nämä kestävät elämisen paremmin. Minä en halua mennä valmiille vaan muokata itse asumukseni. Paras olisi tietysti ostaa oma, mutta siihen eivät rahani riitä.
Erikin ykköskodissa, Mekong-joen suistossa sijaitsevassa mummolassa minulla on edelleenkin sistamani huone käytössä, ikkunaton äijäluola, jossa on runsaasti tilaa erilaiselle roinalle ja tämä roina hyvin näkyvissä seinille viritetyillä hyllyillä. Tämä on minun käsitykseni hyvästä asumisesta. Vaimolla se saattaa olla toinen, mutta käytännössä mummola on varsinkin takapihalla vieläkin kamalampi sotkupesä.
Ensimmäinen talo, jota kävin katsomassa vaikutti hyvin miellyttävältä. Agentti ja omistajat eivät puhuneet englantia, joten kommunikoimme Googlen käätnäjän avulla. Minulla oli taskussa pieni äänityslaite, jolla sain talteen koko keskustelun, myös sen, miten omistajaa edustanut nainen tuli luokseni ja ilmoitti vuokraksi 2 miljoonaa kuukaudessa (n. 25 euroa) sen sijasta, että ilmoituksessa oli aiemmin ja on edelleenkin 5 miljoonaa. En hyväksy sitä, että ulkomaalaiselta yritetään periä enemmän ilman selvää perustelua, joten jätin asian sikseen.
Ensimmäinen talo, jota kävin katsomassa vaikutti hyvin miellyttävältä. Agentti ja omistajat eivät puhuneet englantia, joten kommunikoimme Googlen käätnäjän avulla. Minulla oli taskussa pieni äänityslaite, jolla sain talteen koko keskustelun, myös sen, miten omistajaa edustanut nainen tuli luokseni ja ilmoitti vuokraksi 2 miljoonaa kuukaudessa (n. 25 euroa) sen sijasta, että ilmoituksessa oli aiemmin ja on edelleenkin 5 miljoonaa. En hyväksy sitä, että ulkomaalaiselta yritetään periä enemmän ilman selvää perustelua, joten jätin asian sikseen.
Vastaavia paikkoja epäilemättä löytyy muitakin, vaikka minun heikkouteni tällä hetkellä on se, että oleskelulupani umpeutuu puolen vuoden kuluttua enkä voi sitten sitoutua vuoden tai pidemmän ajan sopimukseen.
Tämä Dalatin kaupunkin on ylänköalueella n. 1500 metrin korkeudessa. Kaupungin sisällä on suuri korkeusvaihteluja: ylämäkiä ja alamäkiä. Ne ovat iso haaste sekä kävelijälle että pyöräilijälle. Myös sähköpyörä on näissä maisemissa kovilla.
Kaupungin laitamilla kohoaa paljon kasvihuoneita, joissa viljellään tomaattia, mansikoita, bataattia ja muita viileään tropiikkiin soveltuvia kasveja.
Vanhempi rakennuskanta on ranskalaisvaikutteitsta. Tämä kaupunki kun oli aikanaan erityisesti Saigonin ranskalaisten suosima lomapaikka. Nyt tuota meidän isoa tietä pitkin tulevat busseilla myös Saigonin vietnamilaiset.
Monien talojen pihoilta tai parvekkeilta avautuu tällainen vuoristomaisema.
Asunnonhaku on hyvä tekosyy ajella mopotaksilla ympäriinsä ja tutkiskella paikkoja.
Sydän ja keuhkot pilalla?
Kesäkuun 26. päiväksi olin ostanut lipun vuorokauden viimeiseen bussiin Dalatista Saigoniin. Koska iltakymmenen ja puolenyön välille oli ennustettu sadetta, ajattelin käyttää bussiyhtiö Phuong Trangin atarjoamaa mahdollisuutta tilata pikkubussi hakemaan minut kodin läheiseltä isolta tieltä. Pyysin vaimoa toimimaan tulkkinani. Tunnin odottelun ja MINUN puhelimeeni vietnamiksi tulevien puheluiden jälkeen turhauduin ja otin taksin 6 kilometrin päähän bussiasemalle. Eihän se ylimääräinen hinta 2 euroa 10 euron bussilipun päälle maailma kaada, mutta jurppii vain se palvelun kehnous. Tuolla meidän lähiasemalla se on ollut sitä aina kun olen siellä asioinut.
Puolen yön maissa lähti bussi. Makuubussissa osaan jo nukkua, joten heräsin suht virkeänä ainakin neljän tunnin unien jälkeen Ho Chi Minh Cityn itäisellä bussiasemalla. Siellä join aamuteet ja rupattelin inkivääriteetä myyneen naisen kanssa. Kävelin metroon ja ajoin läntiselle pääåtepsäkille kaupungin keskustaan. Sieltä otin mopotaksin n. 12 kilometrin päähän American Eye Center -silmälläkärille, jossa minulla oli kontrolliaika. Kävin siellä lähinnä saadakseni lisää silmätippoja: timololmaleaattia ja 5% suolaliosta sarveiskalvon turvotuksen hoitoon. Kerroin siellä myös miksen halua käyttää tippoja monta kertaa päivässä vaan ainoastaan silloin tällöin: ne kun valuvat nieluun ja aiheuttavat yskää. Tai ainakin jostain muusta syystä minulla on ollut melkein jatkuva yskä viimeisen vuoden ajan. Päätin siellä viimeinkin käydä yskän ja sydänvaivojen takia kardiologilla.
Niinpä vastaanoton jälkeen istuin odotushuoneeseen ja soitin FV Hospital -nimiseen yritykseen eli vietnamilais-ranskalaiseen sairaalaan ja tilasin ajan kardiologille. Ei löytynyt spesialistia, joka olisi perehtynyt sekä keuhkoihin että sydämeen, joten aloitettiin tästä.
Mopotaksilla olin sairaalalla viidessä minuutissa. Siellä kului kolmisen tuntia erilaisissa kokeissa, neuvotteluissa, kuvissa, ultraäänissä. Lääkärin kanssa pystyin keskustelmaan englanniksi.
Lääkäriä huolestutti korkea verenpainenni, joap 170/90. Minä kerroin sen olleen koholla jo vuosia eikä näytä pelkkä uniapneahoito auttavan. Edelleen käytän Resmed Airsense APAP-laitetta lähes poikkeuksetta päivittäin.
Minua huolestuttaa eniten rintakipu keskellä rintaa rasituksen, jopa reippaan kävelyn aikana. En tiedä, onko se seurausta koronasta, Adenovirus-koronarokotteesta vai sappikivistä. Siitä haluan nyt ottaa selvää. Myös kuntoni on selvästi laskenut viimeisen vuoden aikana. Rasitun pienestäkin kävelystä ja vielä enemmän meidän koulureissuista.
Suostuin ottamaan verenpainelääkkeita ja sydämentykytystä hillitseviä tabletteja viikon ajan valmistaakseni itseäni sydämen magneettikuvaukseen viikon kuluttua.
Acemuc-yskänlääke sisältää NAC-aminohappoa, n-asetyylikysteiiniä, jota käytän sitkeän liman irrottamiseksi keuhkoputkista. Ennen tuota magneettikuvausta torstaina käyn unilääkärini luona otattamassa keuhkoistani röntgenkuvat.
Odotusajan vietän täällä mummolassa Mekong-joen suistossa. Täällä ovat myös Erik ja hänen äitinsä.
Lääkäriä huolestutti korkea verenpainenni, joap 170/90. Minä kerroin sen olleen koholla jo vuosia eikä näytä pelkkä uniapneahoito auttavan. Edelleen käytän Resmed Airsense APAP-laitetta lähes poikkeuksetta päivittäin.
Minua huolestuttaa eniten rintakipu keskellä rintaa rasituksen, jopa reippaan kävelyn aikana. En tiedä, onko se seurausta koronasta, Adenovirus-koronarokotteesta vai sappikivistä. Siitä haluan nyt ottaa selvää. Myös kuntoni on selvästi laskenut viimeisen vuoden aikana. Rasitun pienestäkin kävelystä ja vielä enemmän meidän koulureissuista.
Suostuin ottamaan verenpainelääkkeita ja sydämentykytystä hillitseviä tabletteja viikon ajan valmistaakseni itseäni sydämen magneettikuvaukseen viikon kuluttua.
Acemuc-yskänlääke sisältää NAC-aminohappoa, n-asetyylikysteiiniä, jota käytän sitkeän liman irrottamiseksi keuhkoputkista. Ennen tuota magneettikuvausta torstaina käyn unilääkärini luona otattamassa keuhkoistani röntgenkuvat.
Odotusajan vietän täällä mummolassa Mekong-joen suistossa. Täällä ovat myös Erik ja hänen äitinsä.
Täällä ovat muistot Erikin kolmelta ensimmäiseltä vuodelta. Tätä hän kutsuu kodiksi numero yksi, vuoristossa on koti numero kaksi ja etsinnässä koti numero kolme.
Täällä olen ilmastointilaitteen alla lepäämisen lisäksi tuunannu vanhaa sähköavusteista polkupyörääni, jotta pääisin kuljettamaan Erikiä huveihin.
Ihastelen siltojen ja teiden parannusten valmistumista, mutta välillä muistoja herättävät myös entiselleen jätetyt "paremmat" sillat. Silloin kun tulin tänne Ukrainasta vuoden 2016 joulukuussa, olivat sillat ja tiet todella alkukantaisia. Tällainen oli muihin verrattuna moderni. Siitähän pääsee kätevästi yli mopolla.
Minun takapihaprojektini ovat kirjaimellisesti paskana. Vuonna 2019 rakennuttamani harrastemökki on lahonnut ja purettu. Sen tilalla on nyt kalakakkavessa eli silta, jolla ihmiset kykkivät kakatakseen veteen. Vedessä kissakalojen sukulaislajin edustajat syövät ne kakat. Jotkut ihmiset sitten syövät näitä kaloja.
Banaani ja erilaiset puut ja pensaat ovat vallanneet nämä alueet niin, että paikoin on jopa vaikea kävellä katselemassa kadonneita kätteni töitä. Ennen seisoskelin kaulaani myöten vedessä pengertäen ranoja ja kaivaen ojaa syvemmäksi.
Enää alueella ei viljellä kukkia, koska ne eivät kuulemma mene kaupaksi. Sen sijaan siellä vaeltelee erilaista siipikaljaa.
Enää alueella ei viljellä kukkia, koska ne eivät kuulemma mene kaupaksi. Sen sijaan siellä vaeltelee erilaista siipikaljaa.
Kaksi vuotta sitten rakennettu uima-allas on tyhjänä keskellä rojukasaa.
En kyllä koskaan haluaisi muuttaa enää tänne takaisin muutenkaan kuin siksi, että täällä on tavattoman kuuma.
Vielä on mummolassa jäljellä Mimi-koira ja kissoista yksi kippurahäntäinen.
Aina kun minä tulen käymään, koira saa dentastix-purutikkuja ja kissa teollista kissanruokaa.
Aina kun minä tulen käymään, koira saa dentastix-purutikkuja ja kissa teollista kissanruokaa.
 |
| Kissa kippurahäntä ei ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi vaan on saanut häntänsä jyrkät kulmat syntymälahjaksi. Täällä Kaakkois-Aasiassa näkee usein hännättömiä kirroja, ainakin Singaporessa niitä oli, ja sitten näitä epätavallisia häntiä. Nuo ovat genettisiä ominaisuuksia. |
 |
| Kaksi vuotta sitten rakennettu uima-allas on nyt rojukasan kesekellä. |
Rullaluistelua
Vimme kuun viime päivinä Erik näki siellä Steiner-ryhmässä erään tytön tuoneen rullaluistimet mukanaan ja rullaluistelevan niillä talon pihalla. Hän oli jo aiemmin kertonut muutamaankin kertaan haluavansa rullaudan lisäksi rullaluistimet.
Lupasin ne hänelle ja heti paikalta ennen puolta päivää poistuttuamme otimme mopon paikalliseen ostoskekukseen, Go! Dalat, entinen Big C. Siellä olemme käyneet ennenkin ostoksilla ja leikkipaikalla. Isosta kaupasta ei löytynyt rullaluistimia, mutta pienestä yläkerran lelukaupasta löytyi. Ostettiin selaiset ja kotna kokeiltiin. Siitä on video Youtubessa.
Minäkin innostuin ostamaan itselleni luistimet, jotta voidaan myös yhdessä harjoitella. Omani tilasin netistä.
Vuonna 2016 olen rullaluistellut sen ainoan kerran elämässäni. Sekin tapahtui Vietnamissa. Olin silloin täältä nykyisestä paikasta n. 160 kilometrin päässä Nha Trang-nimisessä merenrantakaupungissa. Yksin englannin keskusteluryhmäni tytöistä halusi viedä minut rullaluistelemaan paikkaan, josta sai luistimia vuokralle. Huomastin pärjääväni rullilla aika hyvin, paremmin kuin moni paikallinen. Varmuuden vuoksi pidin mukana myös keppiä estämään ja vaimentamaan kaatumisia sekä auttamaan ohjaamisessa. Joskus 1970-luvulla opin jollain lailla luistelemaan harjoitusluistimilla, joskaan en niin hyvin, että olisin voinut pelata jääkiekkoa. Ehkä se harjoittelu auttoi vielä vuosikymmenten jälkeen rullatessa.
 |
| Suomen rahaksi muunnettuna tämä miljoonainvestointi on vähän alle 38 euroa. |
Liikunnallisia harrastuksia yritän löytää ja ylläpitää meille molemmille.
 |
| Kakkoskodin puutarha tuottaa mm. pullokurpitsaa. Ykköskodissa on lähinnä banaania. |
Kuvakirja
Viimeinkin sain aikaiseksi tekaista pojalle fyysisen kuvakirjan, jossa kerron hänen syntymästään ja ensimmäisistä elinkuukauksistaan. Annan tietoja myös siltä varalta, ettei minua enää ole kertomassa hänelle hänen suomalaisista sukujuuristaan. Vlaitsin tukevan paksun paprein ja kannet, joiden välissä hänen suomalainen henkilökunnuksensa ja tieto sukuselvityksen aloituspisteistä säilyvät silloinkin, jos jostain syystä niitä ei enää saa netistä. Minun kuolmeani tai ydinsodasta seurannut sähkömagneettinen pulssi voisivat olla sellaisia syitä, joihin on syytä jollain tasolla varautua.
Hyvästijättö hautausmaalla
Kesäkuussa 2012 olin Suomen-vierailulla ensimmäistä kertaa liki kymmeneen vuoteen. Kävin Rauhalan Pation keikoilla kuuntelemassa Radiopuhelimia, Tumppi Varosta ja ... kuka se olikaan se vanha nainen hunningolla.
Tapasin myös Marjan, joka vei minut poseeraamaan torin nettikameraan, katsomaan silloista versiota Paska kaupunni -graffitista ja parin päivän päästä eräänä iltapäivänä hautausmaalle. Hän oli suostunut tapaamiseen alkuiltapäivästä, muistaakseni jopa ehdotti sitä siitäkin huolimatta, että sanoi joutuvansa lähtemään töihin pian tapaamisen jälkeen.
Hän vei minut kaupungin turisti-infoon ja halusi estelyistäni huolimatta minun osallistuvan johonkin tapahtumaan. Taisi olla ainoastaan hautausmaakierros saatavilla ja hän ylipuhui minut osallistumaan sille. Hän oli jonkin aikaa mukana, mutta oli jo alussa kertonut, että hänen pitää kohta kierroksen alettua lähteä töihin. Seurasin häntä portille kun hän lähti. Siinä juuri ennen portista poistuessaan hän huikkasi vähän kauempaa johonkin sivulle, että hän sairastaa parantumatonta syöpää ei ehkä elä enää kovin kauaa.
Se oli niin hämmentävä tilanne, että se häipyi mielstäni ja muistin sen selvästi vasta kun useamman vuoden kuluttua huomasin hänen Facebook-profiilinsa olevan muistotilassa. Yksi hänen läheisistään ja kohta myös eräs ystävä, jolla Marja oli kertonut minusta, vahvistivat hänen menehtymisensä kesäkuussa 2016.
 |
| Marja virpin muistolle |
Touko-kesäkuun vaihde on koulujen päättäjäisten aikaa, myös ylioppilasjuhlien. Jo viiden veljeni lapsista sai valkolakin tänä vuonna. Juhlista saa sentään kuvia pyytämällä, vaikka en paikalle pääsekään lähinnä terveyssyistä ja siksi, ettei Erik halua matkustaa niin kauas.
+
Kotikouluperhe otti lapset ja häipyi?
Viikkojen ajan on Suomen media raportoinut tapauksen taustoista ja sen eri puolista.
Minä en halua tässä ottaa kantaa siihen mitä tapahtui ja miksi, vaan ihan härskisti peilaan omaa tilannettamme tähän tapaukseen.
Elämäämme koskevissa päätöksissä, mm. lapsen koultuksessa täytyy omien arvojen ja mieltymysten lisäksi ottaa myös vakavasti ympäröivaän yhteiskunnan arvot ja käsitykset. Jos ristiriita kasvaa liian suurkesi, voi uhkana olla lapsen menetys. En tiedä, miten herkästi sellainen voi täällä Vietnamissa tapahtua, mutta parempi olla varuillani ja pitää jonkinlaisia suhteita yllä myös viralliseen koulujärjestelmään.
Outi Salovaara on kirjoittanut artikkelin Venäjä-mielisistä Suomen politiikassa. VaLi, VaLi, Vasemmistoliitto ja Vapauden Liitto ovat ottaneet näitä listalleen.
Kaikuja YYA-Suomesta? Onneksi osa kansasta ja toimittajista on valveutunut ja kärryillä siitä mitä tapahtuu.
Facebook-kaverini Anastasia tutkii ja jakaa aktiivisesti Venäjään ja Suomen venäläisiin liittyviä asioita. Tämän vaalivaikuttamisen lisäksi hän on tässä kuussa julkaisuut mm. tietoa siitä, miten Latviassa Venäjä-mieliseltä rap-aritstistilta nimeltään Slimus estettiin pääsy maahan. Virossa ja Suomessa ei ollut estetty vaan keikkoja vielä mainostettiin. Paljastui, ettei Helsingin keikan järjestäjä Vallilan varikko tiennyt, että heillä järjestetään moinen keikka, tai ainakin sitä pyörittänyt italialaispariskunta ei myöntänyt asiaa vaan antoi ymmärtää, että tilaisuutta mainostettiin heidän tietämättään. Joka tapauksessa Facebookin tapahtuma kohta peruttiin vedottiin järjestäjästä ja artistista riippumattomiin syihin.
Ukrainan sota
Iso uutinen alkukuusta oli se, miten Ukraina onnistui pitkän suunnittelun tuloksena tuhoamaan suuren osan Venäjän ilmavoimien lentokoneista sekä muutaman päivän päästä vakasti vahingoittamaan kertsinsalmen ylittävää maan- ja rautatiesiltaa. Loppukuusta ei paljoa uutisoitu siitä, miten Kiova, Harkova ja muut ukrainan kaupungit olivat öisin massiivisten lennokki- ja ohjushyökkäysten kohteina. Kuolleita on aina muutamia lähes joka päivä, joten valitettavasti siihen on ainakin julkisuus tottunut. Perheille se on aina järkyttävä tragedia samoin kuin rintamalla kaatuminenkin.
Venäjä-mieliset Suomen politiikassa
Outi Salovaara on kirjoittanut artikkelin Venäjä-mielisistä Suomen politiikassa. VaLi, VaLi, Vasemmistoliitto ja Vapauden Liitto ovat ottaneet näitä listalleen.
Ilta-Sanomat julkaisi 8.1.2025 artikkelin asiasta. Etusivun "klikkiotsikko" kertoi: Hämyisessä venäläishotellissa järjestettiin suljettu vaalitilaisuus - sen jälkeen kaksi kiisteltyä ehdokasta sai äänivyöryn.
Tässä artikkelin tiivistelmä.
Vasemmistoliiton ehdokkaat Katja Marova ja Ivan Deviatkin menestyivät yllättävästi Etelä-Karjalan alue- ja kuntavaaleissa.
Tässä artikkelin tiivistelmä.
Vasemmistoliiton ehdokkaat Katja Marova ja Ivan Deviatkin menestyivät yllättävästi Etelä-Karjalan alue- ja kuntavaaleissa.
He järjestivät suljettuja venäjänkielisiä vaalitilaisuuksia ja kampanjoivat Venäjä-mielisellä agendalla.
Vasemmistoliiton mukaan heidän ei olisi pitänyt olla ehdolla.
Kaikuja YYA-Suomesta? Onneksi osa kansasta ja toimittajista on valveutunut ja kärryillä siitä mitä tapahtuu.
Facebook-kaverini Anastasia tutkii ja jakaa aktiivisesti Venäjään ja Suomen venäläisiin liittyviä asioita. Tämän vaalivaikuttamisen lisäksi hän on tässä kuussa julkaisuut mm. tietoa siitä, miten Latviassa Venäjä-mieliseltä rap-aritstistilta nimeltään Slimus estettiin pääsy maahan. Virossa ja Suomessa ei ollut estetty vaan keikkoja vielä mainostettiin. Paljastui, ettei Helsingin keikan järjestäjä Vallilan varikko tiennyt, että heillä järjestetään moinen keikka, tai ainakin sitä pyörittänyt italialaispariskunta ei myöntänyt asiaa vaan antoi ymmärtää, että tilaisuutta mainostettiin heidän tietämättään. Joka tapauksessa Facebookin tapahtuma kohta peruttiin vedottiin järjestäjästä ja artistista riippumattomiin syihin.
 |
| Kuva: Anastasia Diudinan jakama alunperin Nataliya Teramaen julkinen FB-postaus 28.6.2025 mielenosoituksesta Tuska-festivaalin sisäänkäynnin tuntumasta Helsingissä |
Tuska-festivaalilla sen sijaan sai esiintyä venäläinen metallibändi Slaughter to Prevail, ehkä siksi, että se on virallisesti USA:sta nykyään. Toki sitäkin vastaan Anastasia järjesti mielenosoituksen festivaalialueen portin tuntumassa.
- Kuvat kesäkuulta 2025 Googlen albumista
- Kirjaesittely: Kasvonsa peittänyt mies, Juha Vikatmaan elämä.
- Video 2.6.2025: Rullaluistelun esni askeleet (Youtube)
 |
| Kiva, kun ei tarvitse istua epämukavalla tuolilla vaan voi istua puun alla bambumatolla. |
 |
| Tuolla meidän koulussa/päiväkodissa on muitakin kaksikielisiä ja monikulttuurisia lapsia. |
 |
| Kakkoskodin naapurissa on buddhalainen luostari, ehkä kaksikin. Valtava aidattu alue, jossa harjoitetaan myös maanviljelystä. |
 |
| Kakkoskodin lähettyvillä on uimala, jossa käymme aina silloin tällöin. |
 |
| Puuleluja puulattialla. |
 |
| Koulun jälkeen kävellään usein kioskille ostamaan herkkuja. |
 |
| Steiner-koulussa arvostetaan luovuutta ja luonnon materiaaleja. |
 |
| Grab-mopotaksin kyydissä |
 |
| Mummolan takapiha. |
 |
| Asentelin mummolassa paikalleen sähköavusteisen polkupyörän etupyörää. Olin kuljetuttanut sen kakkoskotiin, mutta nyt siirsin takaisin ykköskotiin, jotta saadaan se täällä pojan kanssa käyttöön kun käydään lomilla. |