Kasvonsa peittänyt mies - Juha Vikatmaan elämä

Remonttimiehen nousu ja tuho 

Mikä ajaa julkkiksen, tunnetun poliitikon päättämään elämänsä oman käden kautta?  Mitä sitten, kun mieli järkkyy eikä enää jaksa, kun palaa loppuun, kun ei löydä enää muuta tietä eteen päin?  Näitä ihmisyyden peruskysymyksiä käsittelee nyt kesäkuun alussa 2025 kuuntelemani äänikirja.

 

 Kansanedustaja, kokoomuspolitiikko Juha Vikatmaan (1941-1974) elämäntarina. Tarina päättyi itsemurhaan kustavissa 2.12.1974, samana päivänä, kun myöhemmin tuli tieto Sylvi Kekkosen kuolemasta.  Tuon kekkos-uutisen muistan kuulleeni silloin, Vikatmaasta en tainnut edes tietää, vaikka osasin hallituksen ministerien nimet eli olin kiinnostunut politiikasta sen minkä 11-vuotias voi sitä ymmärtää. 

Ajallista perspektiiviä luodaksemme, voimme mainita, että nykyinen Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb oli Vikatmaan kuollessa vasta kuusivuotias. Sen sijaan monet myöhempinä tunnetut kokoomuspoliitikot, kuten Harri Holkeri, Ilkka Suominen, Raimo Ilaskivi, Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen ... olivat jo mukana kähinöissä samoihin aikoihin Vikatmaan kanssa ja he ovat mukana kirjan tapahtumissa.. 

Historioitsija Riku Keski-Rauska on perehtynyt aiheeseensa todella perusteellisesti niin, että kirjaa voisi kuvailla jopa ruumiinavaukseksi. Niin tarkkaan siinä yritetään sukeltaa Vikatmaan ja muiden tarinaan liittyvien pään sisälle. 

Kirjoittaja ei häpeile kuvailla omia tunteitaan, tunnelmiaan ja reaktoitaan eikä arveluja siitä, mitkä olivat muiden motiivit ja tuntemukset esiin tuoduissa tilanteissa. 

Juha oli lahjakas nuori, jolla olivat menestymisen paineet aika korkealla johtuen myös uskonnollisista vanhemmista, joiden tahtoa Juha halusi kuunnella ja noudattaa.  Sekä isä Ville että äiti Kerttu olivat uskonnonopettajia, joiden moraalikäsitykset olivat hyvin vanhakantaiset mm. seurustelua, esiaviollista seksiä, avioliittoa ja avioeroa koskien.  

Nuoruuden rakkaudet, joista ensimmäinen kariutui vanhempien vastustukseen, toisessa, Tuija Smellin kanssa avioliittoon johtaneessa näkyi myös vanhempien painostus ja puolisoon kohdistuva arvostelu: hän ei ole kyllin hyvä pojallemme. 

Suomen sisä- ja ulkopolitiikka 1970-luvun alussa on tärkeässä asemassa Vikatmaan uravalinnan takia. Hän  nousu Turussa kaupunginvaltuutetuksi, sitten kansanedustajaksi edistyksellisenä porvarina,  mainoksessa haalareihin pukeutuneena "remonttimiehenä", joka ilmeisesti yritti kääntää vasemmistoa ihailevan nuorison päät.     Joidenkin mielestä hänestä olivi voinut veikata tulevan sosiaalidemokraatti, demari, ennemmin kuin kokoomuslainen. Kokoomus kuitenkin ehti ensimmäisenä pyytämään mukaan, joten hän astui siihen kelkkaan. 

Vikatmaa kannatti Urho Kekkosta ja Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittista linjaa, johon kuuluivat keskeisenä osana hyvät suhteen Neuvostoliittoon.  Silloin kotiryssillä eli Nevostoliiton lähetystön kautta vaikuttaneilla oli merkittävä osa Suomen poliittisessa elämässä. 

Kohta Vikatmaasta tuli kansanedustaja, puolueensa johtohenkilöitä, mutta samalla hän pyrki myös Oikeustieteellisen professoriksi eli teki tieteellistä työtä. Kotona hoiti lapsia ja kotia tuo ensimmäinen vaimo Tuija, vaikka olisi halunnut luoda myös omaa uraansa. 

Hyvin seikkaperäisesti kuvaillaan tuotakin rakkaustarinaa ja sen päättymistä eroon, eron jälkeistä ex-vaimon katkeruutta  ja miehen uutta liittoa Eeva Kuuskosken kanssa.  Kaikkia asianosaisia on kirjailija haastatellut, myös Juhan ja Tuijan lapsia Minnaa ja Pirkkaa.  Pirkka tuli aikuisena tunnetuksi verisuonikirurgina. 

Entinen vaimo Tuija avioitui musiikkivaikuttaja Harry Orvomaan kanssa. Tuijaa oli haastateltu kirjaan, mutta hän oli menehtynyt jälkisanoja kirjoitettaessa. 

Myös Suomen poliittista historiaa tuolta ajalta valaistaan uudella tavalla: Kokoomus sisäisiä jännitteitä, Harri Holkerin persoonaa, hanketta uuden oikestopuolueen perustamiseksi tavoitteena tehdä Ahti Karjalaisesta presidentti vuoden 1980 vaaleissa. Silloin vielä valmisteltiin poikkeuslakia, jolla Kekkosen kautta haluttiin jatkaa ilman vaaleja, syynä kaavailtu Suomen ja EEC:n vapaakauppasopimus, johon tarvittiin käytännössä Moskovan suostumus ja Kekkonen sen takuumieheksi. 

Vikatmaa oli lempinimeltään Juffe. Juffern rinki oli Vikatmaan johtama poliittinen keskustelukerho.  Netistä löytyy video, jolla kuullaan Vikatmaan mietteitä hänen omalla äänellään vuodelta 1972. 

Tämä oli todella vaikuttava teos. Ihan kaikista elämäkerroista en haluaisi tällaista lukea, mutta Vikatmaan kohdalla puolustaa paikkaansa.  Jo tuolloin itsemurhan tapahduttua, siitä päätettiin uutisoida avoimesti, ihan samoin kin Kari Kairamon ja Matti Ali-Melkkilän tapauksissa n. 15 vuotta myöhemmin.  Olihan Vikatmaan mielenterveys ja sen järkkyminen edellisenä vuonna jo ainakin spekulaatioiden kohteena. Kuitenkin 33-vuotiaan poliitikon hirttäytyminen kesämökillään oli shokki.

inusta ihan myös kirjalliselta/sanataiteelliselta kannalta taidokas. Hyvin rakennettua draamaa. Jopa poliittinen analyysi oli mielenkiintoista, koska päähuomio oli ihmisissä ja heidän keskinäisissä suhteissaan.

Myös kotiryssistä ja Helsinin Tehtaankadun vaikutusyrityksistä oli puhetta. 

Ja nyt sitten ... 

Lukukokmukseen vaikuttaa myös se ympäristö, jossa lukeminen/kuunteleminen tapahtuvat, tämän kirjan kohdalla myös omat muistot ja kokemukset, koska kirjan tapahtumat  sijoittuvat omaan elinaikaani ja ainakin jollain tavalla sivuavat omaa historiaani, jos ei muuten niin tv:n ja radion uutisten kautta. 

Kirjan  loppupuolta kuunnellessani järisytti mediamaailmaa uutinen siitä, miten Ukraina onnistui tuhoamaan noin kolmasosan Venäjän ilmavoimista pitkään suunnitelluilla drooni-iskuilla. Lennokit oli viety vihollisen selustaan kuorma-autoihin piilotettuina, ajettu lähelle tukikohtia ja sitten päästetty tekemään tehtävänsä.  (artikkeli asiasta yle.fi-sivustolla).  

Lähiviikot  näyttävät, miten julmiin kostotoimiin putler ryhtyy ja myös sen, mikä psykologinen vaikutus tällä Peral harbouriinkin verratulla tapahtumalla on mielialoihin Ukrainassa ja maailmalla. Toivon, että se rohkaisee entisestään länsimaita aseistamaan Ukrainaa entistä enemmän, myös Taurus-ohjuksilla, joida voidaan tarvittaessa nöyryyttää hyökkääjää vaikkapa murskaamalla Kertsinsalmen silta, joka yhdistää vuonna 2014 ryöstetyn Krimin niemimaan terroruzzian mantereeseen. 

Ja vielä omat asiat, henkilökohtaiset, lapseeni liittyvät.  Niistä kirjoittelenkin jatkuvasti, viime aikoina siitä, mitä odotan koululta, joka on kohta kuusi vuotta täyttävälle ajankohtainen asia: haluanko kuormittaa häntä valtavalla määrällä teoreettista sisältöä, valmistaa häntä saamaan myöhemmin elämässään "hyviä numeroita", menestyksekkään uran vai onko jokin muu tärkeämpää. 

Podhistojen ja kokeilujen, paremmin lapseni persoonaan, ominaisuuksiin ja kiinnostuksiin jälkeen olen sitä mieltä, että ainakin tässä vaiheessa hänen kehitystään on parempi kehittää sosiaalisia taitoja, luovuutta, mielikuvitusta vapaasti. Täällä ei ole siihen kovinkaan paljoa mahdollisuuksia koulujärjestelmän puitteissa, jotan yksityinen Steiner-henkinen päiväkoti/esikoulu on paras vaihtoehto. 

Sellaisen paikan löysimme jokin aika sitten  tuolta 35 kilometrin päästä. Sinne pääsemme parilla bussilla tai yhdellä bussilla ja mopotaksilla. Olemme nyt käyneet siellä kolme kertaa leikkimässä enimmäkseen  häntä nuorempien lasten ja mukavien opettajien kanssa. Minä saan olla siellä läsnä, koska Erik ei sostu olemaan siellä yksin. Se sopii minullekin, sillä pidän lapsista ja mielestäni minulla on siellä jotakin annettavaa myös tuolle kdinomaiselle vapaahenkiselle yhteisölle. Voin auttaa lapsia oppimaan englantia, kommunikoimaan kanssani englanniksi. 

Yksi minuakin koskettava  teema tuossa Vikatmaan kirjassa on perheen ja uran ristiriita. Yleensä lapset hankitaan juuri siinä vaiheessa elämää, kun on opiskeltu ja siirrytty työelämään. Ruuhkavuosiksi niitä sanotaan. Minulle ei käynyt niin, vaan minusta tuli isä 56-vuotiaana eläkeläisenä. Pidän sitä asiaa myös sinunauksena. Jos minusta olisi tullut perheenisä samassa iässä kuin omasta isästäni, 20-vuotiaana, olisi sekä lapsilla, vaimolla että minulla ollut varsin haastava elämä: olisi jäänyt jälkeen yksinhuoltaja, joka yrittää periä maailmalla huitelevalta mieheltään elatusmaksuja.  Onneksi ei käynyt niin, vaan sain rauhassa kypsyä ennen vanhemmuutta. 

Tässä kaikki kesäkuun 2025 kirjoitukset.  Toukokuussa  kertoilin lisää kouluasioista ja arvostelin myös muutaman muun kirjan.