Vietnamilainen merihirviö

Miten maailma pelastuisi? Onko merihirviöitä ja lohikäärmeitä olemassa tai edes ollut joskus?  Ovatko tarinat niistä pelkkää satua? Miten vähän me oikeastaan tiedämme maailmasta, etenkin syvistä maailman meristä ja niiden elämästä? Kuinka monta meille tuntematonta lajia on vielä löytymättä ja analysoimatta?   Voidaanko ilmaston lämpeneminen pysäyttää tuulimyllyillä tai ydinpommeilla? 

Yksi suosikkikirjailijoista Risto Isomäki tarjoaa kirjoissaan kaikenlaista kiehtovaa aivoravintoa ja siivet mielikuvitukselle. Niin kuin Harry Potter tarjoaa kiehtovaa inspiraatiota nuorelle mielelle, Isomäen teokset tarjoavat sitä vanhemman aivoille, toki varmasti myös nuoremmillekin. 

Vuonna 2024 Isomäen teoksen Con rit käänsi suomesta vietnamiin Bùi Viêt Hoa, sama kääntäjä, joka on kääntänyt myös Kalevalan ja Seitsemän veljestä.  Tapasin kääntäjän huhtikuussa 2017, kun olin saapunut Ukrainan Kiovasta Helsinkiin, jossa osallistuin Aleksis Kivi -seuran tilaisuuteen tuosta käännöksestä. Siellä Bui kertoi kääntämisprosessistaan selvällä suomella.  Juttelimme vähän ja meistä tuli Facebook-kaverit. 

Olin kuunnellut tuon Con ritin melko tuoreeltaan reilut 10 vuotta sitten, mutta nyt kuuntelen sitä uudelleen analysoidakseni mikä siinä viehättää vietnamilaisia. 

Eivät hänen kirjansa ole pelkkää satuilua vaan niihin liittyy aina vakavaa asiaa: yleensä huoli maailmasta, ihmiskunnasta, luonnosta, ilmastosta, ydinsodasta, rikollisuudesta, terrorismista, väkivallasta, ulkoavaruuden vihollisista.  Ihmiskunnan vanhat myytit, kuten Atlantis, taruolennot, syvän merten salaisuudet ovat myös läsnä. 

Teoksissa limittyvät fakta ja fiktio. Toki on puhtaita tietokirjojakin, kuten Ruoka, ilmasto ja terveys, jossa Isomäki kertoo lihansyönnin olevan ihmiskunnan suurin ympäristöongelma. Ei hän saarnaa veganismin puolesta, koska ei ole itse vegaani, vaan tukeutuu mieluummin faktoihin. 

Tässä Con rit -teoksessa tulee paljon tietoa sekä Suomen luonnosta, jopa Helsingin linnuista että myös Vietnamin yhteiskunnasta, kielestä, ajanlaskusta, historiasta. Jopa purjeveneiden teknisistä yksityiskohdista pitää Martti välillä luentoja.  Hyvin paljon uutta tietoa Vietnamista on  näissä tarinoissa on myös minulle.  Minä kun en osaa vietnamia enkä ole kovin perillä kaikesta siitä mitä tässä  kookkaassa sadan miljoonan asukkaan maassa on ja tapahtuu. 

Henkilökuvaus on varsin ilmeikästä. Tämän tarinan päähenkilöitä ovat Martti ja Camilla, joiden elämästä- myös rakkaus-sellaisesta, kirja alkaa.  Sitten meneen nuoruuden rakastavaiset matkaavat  yhdessä Vietnamiin: Hanoin kautta Halongin lahdelle. 

Tarina kulkee ja kuljettaa sanomaa: faktoja ympäristöstä, luonnosta, suuren firman aiheuttamasta vahingosta Indonesian metsille. 

Trilleriksi teos kasvaa kun päästään Vietnamiin. Yleensähän Isomäen teokset kehittyvät suorastaan dystopiaksi uhkakuvien osalta ja tapahtumat seuraavat samaa ajatuskulkua. 

Kirjan lopussa on, kuten Isomäellä on yleensä tapana, kerrottu epilogissa, mikä kirjassa on totta ja mikä fiktiota sekä annettu asioista lisätietoa. 

Vuonna 2020 Suomen kulttuuriministeriö antoi tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon tieto- ja tieteiskirjailija Isomäelle hänen  "työstään maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana.". 
Isomäki on tehnyt myös konkreettista työtä kumppaninsa Jaana Airaksisen kanssa ympäristön ja kestävän kehityksen puolesta. 

Osa tämänkin kirjan tuotosta menee Siemenpuu-säätiölle. 

Isomäki kävi Vietnamissa tammikuussa 2024 vastaanottamassa vietnamin valtion tunnustuksen sekä kirjakadulla keskustelemassa siitä.   Harkitsin Hanoihin matkustamista, mutta pidin reissua liian pitkänä ja kalliina. Olisi kestänyt monta päivää bussilla ja/tai junalla ja lennot olisivat olleet kalliit. Lisäksi olisi ollut hankala jättää Erik äitinsä hoiviin.   Jälkeen päin hieman kadutti, etten käynyt. Nyt kaduttaa vielä enemään.  Muistaakensi hän kävi toisenkin kerran samana vuonna, tai ainakin oli suunnitelmissa, mutta en nyt löydä tietoa asista. 

Sitten kun tuli maaliskuussa 2024 kutsu bisneslounaalle, jossa vieraili Suomen paralamentin puhemies Jussi Halla-aho ja hänen mukanaan muutama kansanedustaja, päätin mennä, koska Halla-aho oli tuttu mies Helsingin yliopistolta 1980-luvulta. Muutama sana vaihdettiin, koska hän oli töissä ja kiireinen. Inka Hopsu, Sakari Puisto ja muuta porukkaa, mm. tuo yläkuvassa oikealla näkyv nainen, olivat kivaa juttuseuraa ja vähemmän kiireisiä. 

Halongin lahdella (Ha Long Bay) en ole käynyt, vain ajanut ohi bussilla ensimmäisen Vietnamin-matkani osana maalis-huhtikuussa 2014. Sen sijasta kävin Cam Pha- ja Hai Phong-nimisissä kaupungeissa sekä tietysti Hanoissa. 

Niin, se Can Rit. Kirja on nyt siis kuuntelussa ja se on yhtä kiehtova kuin muutkin hänen teoksensa. Siitä ei ole tämän reilun kymmenen vuoden jälkeen paljoakaan muistijälkiä jäänyt.  En edes muista, milloin ja missä olen sen kuunnellut ensimmäisellä kerralla.  Ihan uudelta tuntuu kokemus nyt.
Välillä olen huolissani siitä, miten muistini on iän myötä heikentynyt. Olen jo yli kuusikymppinen ja ainakin nuoren itseni mielestä olisin vanhus, mutta itsestähän se ei koskaan tunnu, että olisin. Lapseni takia haluan olla myös parhaassa  iässä oleva isä, jota ei menetetä ennen aikojaan, joten yritän pitää huolta kunnostani ja terveydestäni sen, minkä jaksan.  Suomen kielen taitoani yritän pitää yllä lukemalla suomeksi netistä sekä kuuntelemalla äänikirjoja suomeksi. Englannin kielen taito ei ole vielä kadonnut, mutta toki ymmärrän, että se voi kadota jossain vaiheessa elämää muistisairauden myötä.

• Mikä on tämä kryptidi?  Crytid con rit, englanniksi
• Arvostelu suomeksi Risingshadow-sivustolla 
• Risto isomäki, Jaanan Airaksinen, juttu Et-lehdessä 
• Artikkeli suomeksi siitä, miten kirja sai Vietnamin kulttuuriministeriön tunnustuksen
• Artikkeli englanniksi 
• Tässä video vietnamiksi
• Artikkeli vietnamiksi 
• Risto Isomäki Wikipediassa suomeksi 

Kesäkuussa 2021  kirjoitin tässä blogissani Isomäestä vähän pidempään: 

Kiitos kirjoista, Risto Isomäki 

Isomäki on mielenkiintoinen tapaus kirjallisuuden kentässä siitä syystä, että hänellä on selvä kirjallisuuden ulkopuolinen tendenssi tuotannossaan. Maailman pelastaminen, elämän jatkuminen  maapallolla tai ainakin niihin liittyvien kysymysten vakava pohdinta sekä fiktiivisissä teokssissa että asiateksteissä.  Älyllinen uteilaisuus, tiedonhalu, halu muuttaa maailmaa ja ratkaista ongelmia yhdistyneenä mielikuituksellisiin visioihin ja teorioihin, jotka menevät välillä tieteen tuolle puolen mutta eivät ole kuitenkaan pelkää fantasiaa. Siinä samalla tulee myös tieteellisestikin todistettuja käsityksiä ja faktoa. Hyvin kiintoisaa. 

Ruoka, ilmasto ja terveys Katso valaiseva arvostelu tästä linkistä.  Siinä arvioidaan kirja paremmin kuin mitä minä pystyn tekemään tässä. Tämä tietokirja on tekijänsä mielestä hänen tärkeimpänsä ja arvioiden mukaan vuoden (2021) paras tietokirja Suomessa.  Vegaanit voivat olla tästä myös iloisia, sillä se on myös vahva motivoija vegaanisen ravinnon ja elämäntavan valitsemiseksi. Kirja esittelee monia eläintuotannon ja siten lihansyönnin haittoja: suuret hiilipäästöt, sato syötetään eläimille sen sijaan että laidunalueilla kasvatettaisiin ravintoa, jonka ihmiset voisivat syödä ilman että se kierrätetään eläinten kautta. 

Liha on muuttunut entistä epäterveellisemmäksi siksi että tuontto-olosuhteet tekevät siitä entistä rasvapitoisempaa.  Eläinten hyväksikäyttö on myös syy pandemioille. Eälimile syötetään suurin osa maailmalla käytetyistä antibiooteista, mikä tuottaa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja. Termillä passiivinen lihansyönti Isomäki tarkoittaa sitä, että vaikkei ihmisyksilö itse söisikään lihaa, hän joutuu silti kärsimään lihantuotannon haitoista. Hän joutuu myös verojen muodossa maksamaan liahntuotannosta sillä liha on voimakkaasti valtioiden subventoimaa ruokaa. 

Puussa kasvava ruoka olisi hänen mukaansa kaikista paras vaihtehto kokonaisuutta ajatellen. Erilaisita pähkinöistä esimerkiksi voidaan teollisesti valmistaa ruokien raaka-aineita, jotka sulavat helpommin eivätkä maistu "puulta". Myös palmuöljyä hän pitää turhaan vieroksuttuna tuotteena.  Samaa mieltä ovat tuossa Wikipedia-linkissä siteeratut tutkijat:  "Ranskalaistutkijat Alain Rival ja Patrice Levang toteavat, ettei öljypalmua sinänsä ei ole järkevää boikotoida, vaan viljelymenetelmiä tulisi kehittää kestävämmiksi. Öljypalmulla on monia ympäristöetuja muihin öljykasveihin verrattuna. Öljypalmu esimerkiksi pärjää paljon pienemmällä määrällä kasvinsuojeluaineita kuin muut öljykasvit. Palmuöljyn viljely myös vaatii paljon vähemmän hyönteismyrkkyjä kuin muiden öljykasvien."

 Hän myös kertoo, miksei tämä meidän tulvavesissämme kasvatettu riisi ole kovin ekologista: siksi, että sen sivutuotteena syntyy metaania, jota katkaisut korret johtavat ilmakehään. Aiemmin olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet haluavat välttää riisiä. Yksi syy on sen korkea arseenipitoisuus ja toinen sen viljelyssä tarvittavat vesimäärät. Olen ajatellut, ettei vedenkulutus ainakaan ole hyvä syy välttää riisiä, sillä ainakin meillä sen tarvitsema vesi tulee taivaalta sadekauden aikana ja kuivana kautena jokiin varastoituneena vetenä. Täällä Vietnamissa se on ihmisten pääruoka-aine, ehkä kalan lisäksi. 

Verrattuna Pentti Linkolaan Isomäki on positiivisempi ja rakentavampi. Hän esittää mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä yksilöille että yhteisöille, mm. tieteelle ja valtioille siitä mitä pitäisi tehdä haittojen korjaamiseksi. Häneen verrattuna Linkolan vanhat tekstit tuntuvat lapsellisen raivokkaalta pillitykseltä siitä miten kaikki on mennyttä eikä pelastusta enää ole. 

Isomäki on ottanut kantaa myös nyt vallitsevaan koronakriisiin,  puhunut tiukkojen rajoitusten puolesta, jotta virukset eivät pääsisi leviämään nopeasti ja levitessään muuntumaan entistä vaarallisemmiksi. 

Sarasvatin hiekkaa ilmestyi vuonna 2005 ja sen jatko-osa Vedenpaisumuksen lapset vuonna 2020. Tarina kertoo monella tasolla vedenpaisumuksista, megatsunaameista, jäätikpiden sulmaisesta ja niihin liittyvistä surista haasteista kuten jään vangitsemien suurten metaanipäästöjen pääsystä ilmakehään. Ekologisen sanoman oheen limittyy filosfiaa ja mytologiaa. Kirjat ovat trillereitä, kaunokirjallista draamaa, joka hyvinkin, ainakin osittain, voisi joku päivä realisoitua. Tarinassa etsitään ratkaisuja ihmiskunnan pelastamiseksi, mm. ajatus, että sijoittamalla satoja tuhansia tuulimylljä napa-alueille, voitaisiin pitää yllä jäätiköitä. Tuulimyllyt pumppaisivat vuoden kylmänä aikana vettä jään alta sen päälle, jolloin pakkasilma tekisi siitä uutta jäätä. Tuulimyllyilllä ekokatastroia vastaan, niin, ja jatko-osassa käydään ydinpommilla ekokatastrofia vastaan. Onko loppu onnellinen vai ei, sitä ei kirjat luettuaankaan voi tietää. 

Joka tapauksessa hyvin tehokas tapa vaikuttaa asioihin myös fiktion kautta, levittää sitä kautta mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, jotka kuitenkin perustuvat faktoihin.  Vielä kun joku tekisi hänen toestensa pohjalta elokuvan. Vai lieneeköhän jo tehnyt? 

Isomäki uskoo edistykseen, toisin kuin Linkola, siihen että ihmiset ovat valmiita muuttamaan valintojaan, siihen että tiede ja teollisuus pystyvät kehittämään ympäristöystävällisempiä ratkaisuja ja tuotteita, mm. keinoliha, joka saattaa syrjäyttää eläintehtaiden tuotteet hyvinkin pian. Myös kasvisruuan ja vegaanisen ruuan suursuosio eivät hämmästytä häntä.  Aurinkopaneelien hinnan lasku ja sitä myötä yleistyminen voivat hänen mielestään jatkua edlleen ja siten olla osana ongelmien ratkaisua. 

Myyttiseen ainekseen liittyy mm. teoria siitä, että tarujen saari tai manner Atlantis olisikin Kreikan sijasta sijainnut Intiassa, eli länteen Intiasta katsoen eikä Kreikasta. Platon olisi sen mukaan kopioinut tiedot Atlantiksesta itäisiltä viisailta. 

Toinen käsitys, joka tuodaan fiktion lomassa esiin, on se, että ihminen olisi biologiselta luonnoltaan merinisäkäs eikä viidakkoapina. Vai miten tuo apinan määritelmä nyt menikään? 

Joitain muitakin ruokaa (ja ilmastoa) käsitteleviä teoksia olen kuunnellut viime vuosina, mm. Jonas Konstigin Pyhä ruoka, Mitä oikein saa syödä? Tämä entisen vegaanin tai kasvissyöjän, sittemmin karppaajan aaotksista koostunut kirja on isomäkeen verrattuna lähes vastakohta.  Paljoa minulle ei jäänyt siitä mielenpohjalle. Se tuntuu Isomäkeen verrattuna hyvin egoistiselta: henkilökohtaisten mieltymysten ja uskomusten julistukselta, sen pohdinnalta, mihin koulukuntaan uskoa Oman kehon palvontaa.  Kasvisrasvat ovat hänen lähteidensä mukaan epäterveellisiä kun taas eläinrasvat terveellisiä ja välttämättömiä.   

Ehkä tuollainen "informaatio" ei vetoa minuun, koska minä en ole koskaan pohtinut mitä ruokavaliota noudattaisin. Kasvissyönti on ollut minulle selvä valinta jo teini-iässä, vaikka pystyinkin toetuttamaan sen täysin vasta Suomesta lähdön aikoihin vuonna 2002. Sitä ennen oli joko pakosta tai käytännön syistä syötävä lihaa, jopa joskus kalaa, viakka olen inhonnut niitä lapsesta saakka. Toki lihapullista ja makkarasta pidin, samoin kuin maitopohjaisista juustoista. Vasta vegaaniksi ryhtyminen vuonna 2015 oli tetoinen valinta ja sen tein myös terveyssyistä. Saatoin olla allerginen maidolle tai laktoosille. Sitä ei ole koskaan testattu, mutta se tuntui mahassa.  Nyt en luopuisi vegaanisesta ruokavaliosta, tai kasvipohjaisesta kovinkaan helpolla enkä mielelläni. 

Täällä ei ole saatavissa sellaisia kehittyneitä vegaanituotteita, kuten juustoja, vihiksiä, vöneriä tai vegaanisia jäätelöitä suoraan kaupasta. Niitä pitäisi käydä ostamassa tuolta Saigonista, tilattava neti n kautta tai,kuten olen valinnut, tehtävä itse. Raaka-aineet tilaan netistä tai ostan kaupasta tai torilta täällä, mutta ruuat teen niistä itse. Teen sellaista leipää, jonka syönnin jälkeen en tule kipeäksi kuten ruisleiväst. Minun leivässäni on paouja ja siemeniä sekä tummaa leipäjauhoseosta, jsssa on myösö vähän ruisjauhoja. Entsyymejä siinä on niin paljon että niiden ja maitohappobakteerien lisäksi ei tarvitse edes hiivaa lisätä. On niin iso ilo, että saan syödä joka päivää leipää, joka tarjoaa hampaille kunnon haasteen, sellaista jälkiuunileivän tapaista kovaa ja sitkeää, mutta kuitenkin vatsalle lempeämpää ja monipuolisesti ravinteikkaampaa. Kumina antaa sille vanhan tutun maun. 

Teen myös itse kaurajugurttia käyttämällä netistä tilattuja jugurttia varten kehitettyjä bakteerivalisteita.  Banaanista ja kaakojauheesta, öljystä, sokerista, duriosta, jakkihedelmästä teen jäätlöä, jota syön aamuisin sen jugurtin kanssa. Suklaajäätelöjugurtti on hyvää!  Hapankurkkuja, hapankaalia teen lähes jatkuvasti. Janojumaksi teen volganieniteetä jota on terästetty käytetyllä punajuuri-inkiväärimehulla. Joskus tehosekoitan joukkoon myös vihreitä kasviksia. 

Merilevä, misotahna, tofu, erilaiset linssit ja pavut, tattari kuuluvat ruokavaliooni. Valitettavasti en ole onnistunut kasvattamaan omassa puutarhassa juuri muita papuja kuin mustaa mung-papua.

Edelleenkään en osaa tehdä mielisiäni vegaanisia makkaroita, vaikka minulla on soijaproteiinia ja gluteenia ostettuna. 

Lainaus  6/2021 kirjoituksesta.   

Kulttuuritoimituksen arvostelu kirjasta ruoka, ilmasto ja terveys. 

 Muita kirjoituksiani tässä blogissa: 

• 2025  toukokuu 
• 2025 huhtikuu - pehmeä lasku kouluun
• Kaikki kirjotukset tässä blogissa