Huhtikuu 2025 Vietnamissa. Viisivuotiaan Erik-pojan koulunaloitusikä lähestyy. . Viime kuussa löysimme kivan yksityiskoulun, johon olemme nyt tutustuneet muutaman tunnin viikossa. Minä olen vienyt hänet kouluun ja saanut luvan istua luokassa hänen kanssaan. Opetus tapahtuu englanniksi filippiiniläisen kivan opettajan johdolla.
Täällä koulun aloitusikä on kuusi vuotta. Täälläkin monet lapset aloittavat päiväkodissa jo parivuotiainan ja sitten siirtyvät esikouluun. Varsinaisen oppivelvollisuuden aloittaessaan he ovat jo tottuneet koulunkäyntiin, olemaan erossa vanhemmistaan täyden työpäivän verran ja kuusi päivää viikossa. Meidän perheessä ollaan eletty vähän toisella tavalla. Poika on saanut olla vapaasti kotona: pelata ja leikkiä, nauttia lapsuudestaan
Maaliskuussa aloitimme pehmeän laskun kohti laitoskoulua. En ole vielä lopullisesti muodostanut kantaani siitä, kumpi on parempi: tämä vai kotikoulu, mutta hyvin positiivinen asenne tätä kallista yksityiskoulua kohtaan on edelleen vallalla. Kommunikaatio pelaa hyvin englanniksi ja Zalo-sovelluksella tekstaamalla. Ei tarvitse soitella.
Erik pitää koulusta, vaikkakin ujous vaivaa eikä lähde ihan äkkiä. Nyt haluan varoa painostamasta ja pakoottamasta liikaa. Mieluummin palkitsen: ennen koulua käymme kioskilla osamassa KitKat-suklaata tai muuta mieleistä. Vielä on muistissa se, miten kaksi vuotta sitten yritettiin laittaa poika kouluun ja uskoa, että vastenmielisyys häviää ja itku katoaa, vaikka ne voimistuivat päivä päivältä. Vihdoin, kahden viikon kuluttua annettiin periksi, tai minä annoin, minähän se päätökset teen näissä asioissa.
Kädentaidot on yksi asia, johon olemme kiinnittäneet huomiota. Vietnamilaiset osaavat yleensä kirjoittaa ja piirtää numeroita hyvin kauniisti ja koristeellisesti.
Tässä koulussa ensimmäisen luokan aloittavat osaavat jo lukea ja kirjoittaa, hallita kädenliikkeet ja monia muita asioita jo hyvin.Siksi päätin, että me aloitamme esikoulusta, tasolta K5 amerikkalaisen systeemin mukaisesti. Opetussuunnitelma englanninkielisen sisällön osalta tulee sieltä, samoin materiaali. Vielä muutaman kuukauden se on amerikkalainen kotikoulumateriaali nimellä Abeka. Ensi lukukaudella tuo kristillinen materiaali ja suunnitelma vaihtuvat neutraalimpaan Cambridge-ohjelmaan ja sen oppikirjoihin.
Sain jo tarjouksen ensi lukuvuoden koulumaksuista. Ne tekevät yhteensä n. 2500 euroa vastaavan summan 11 kuukaudelta. Ne rahat minulla on varattuna, mutta voi olla järkevää olla maksamatta kerralla vaan kuukausittain, vaikka sillä tavalla tulee hieman ylimääräistä maksettavaa. On kuitenkin hyvä painostuskeino tarvittaessa uhata lopettaa, jos en saa tahtoani perille jossain asiassa, esim. siinä, että edes joskus saisin olla läsnä luokassa Erikin kanssa tai koulun tekemillä retkillä.
Niin kauan kuin minä olen terveenä ja hengissä, kykenevä huolehtimaan koulumaksuista ja siitä, että hän pääsee ajoissa paikalle, kaikki on hyvin. Olen kuitenkin aika huolissani siitä, miten käy hänen kansainvälisen eli englanninkielisen kasvatuksensa, jos minulle tapahtuu jotain, mikä estää minua huolehtimasta hänestä. Kuvittelen olevani korvaamaton. Ilman minua pojasta tulisi tavallinen vietnamilainen lapsi, joka kävisi valtion koulua vietnamiksi ja saattaisi pikku hiljaa jopa unohtaa englannin kielen. Toki, jos hän jatkaisi pelaamista ja Youtube-videoiden katselua englanniksi, silloin kielitaito säilyisi. Hänen äidillään ei olisi varaa laittaa häntä tuonne kouluun, jonka lukukausimaksut ylittävät äidin vuositulot. Ei olisi minullakaan, jos minä sairastuisin. Joudun nimittäin itse maksamaan kaiken sairaanhoidon, koska minulla ei ole vakuutusta eikä merkittävää sosiaaliturvaa.
Olisi hyvä saada joku yhteisö tai yritys sponsoriksi hänen koulunkäynnilleen ja henkilö, joka huolehtisi, että maksut tulisivat maksetuiksi ja poika todellakin käy koulussa. Olen miettinyt esim. rahaston perustamista. Tarkoitus on jossain vaiheessa yrittää löytä henkilö, joka pystyisi auttamaan asiassa.
Jätämme pyörän parkkiin pihan perälle kuljettuamme sinne välituntia viettävien ohi.
Vasta luokassa hän uskaltaa vapaammin katsella ympärilleen. Hän ei kuitenkaan ota kontaktia luokkakvereihin, muttei myöskään piiloudu kun nämä tulevat hänen pulpettinsa luo katsomaan hänen tekemisiään. Erityisesti tytöt ovat hyvin ystävällisiä ja huolehtivaisia häntä kohtaan. On siis paljon toivoa, että hän alkaa viihtymään.
Luokassa on aika meluisaa. Opettaja ei halua tai pysty saamaan lapsia istumaan hiljaa paikallaan vaan antaa heidän välillä puhua ja liikkua luokassa. Tosin hän kuitenkin yrittää muistuttaa koulun säännöistä.
Minä en pidä lainkaan pahana sitä, että lasten annetaan kohtuudella puhua ja liikkua luokassa. Hiljaa paikallaan istuminen on luonnotonta.
Minun lisäkseni luokassa istuu myös kaksi muuta aikuista. He ovat käsittääkseni koulun muita opettajia tai apuopettajia, ehkä opiskelemassa opettamista kokeneelta Jamesilta.
Toinen heistä, vietnamilainen opettaja, ystävällinen nainen, yrittää puhua hänelle vietnamia. Erik ei vasaa hänelle, ei luokkakavereille ei edes Jamesille, vaikka ihailee tätä suuresti.
Tuntien jälkeen Erik haluaa käydä kurkistamassa opettajanhuoneeseen ikkunan läpi nähdäkseen opettaja Jamesin.
 |
| Kouluun tullessa ollaan vähän aikaa apinarepun suojissa. Usein muut lapset tulevat ympärille ja haluavat nähdä hänen silmänsä. Monet haluvat tervehtiä meitä. Ainaa kuuluu jostain "Erik". |
Käymme yleensä joko aamutunneilla 9:30 - 11:00 tai sitten viimeisellä kaksoistunnilla 15:45 - 17:00. Aamutunnin jälkeen ja iltapäivätunnin edellä on pitkä välitunti. Samoin leikkiakaa on koulun päätyttyä, kun monet lapset odottavat kyytiä kotiin. Erityisesti koulun jälkeen, kun pihalla on vähemmän väkeä, hän voittaa ujoutensa ja juoksentelee yksin tai muiden lähellä, ei vielä leiki yhdessä kenenkään kanssa kuten kotona.
Eräänä perjantaina lapset vietiin taidesalonkiin maalaamaan. Sitä oltiin juuri avaamassa leikkipaikkakahvilan yhteyteen, meille tutun Peters house -nimisen.
Osallistujille annettiin paperit, joihin tulostettu kuva heidän piti jäljentää mahdollisimman tarkasti kankaalle. Ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta sillä aika tarkkoja kopoita siellä syntyikin. Niitä tämän paikan omistaja ilmeiesti halusi käyttää paikan markkinoinnissa. Siellä kun saa käydä maksua vastaan luomassa taidetta. Myös koulu ylpeänä esitteli niitä Facebook-sivullaan.
Erik ei valokuvantarkkaan jäljentämiseen pystynyt enkä minä sitä edes arvosta vaan olisin antanut hänen maalata haluamallaan tavalla. Hän kuitenkin pitää maalaamisesta, on sitä harjoittanut sekä kotona että leikkipaikoilla, jossa usein saa ostaa kipsiveistoksen ja sitten maalata sen versiväreillä tai akryyliväreillä.
Tässä paikassa hänen poikkeamisensa muista ei saanut hyväksyntää. Koulun opettaja ja paikan omistaja lopulta tulivat hänen luokseen ja ottivat maalit ja välineet pois ja kehottivat häntä menemään leikkitilaan leikkimään. Hän kysyi minulta ihmeissään, miksei hän saa enää maalata. Minä korotin ääneni ja aloin puolustamaan häntä: vaatimaan maaleja ja pensseleitä takaisin. Siihen suostuttiin ja sen jälkeen meidät jätettiin rauhaan. Hän sai jopa minulle tarkoitetun kankaan, jolle alkoi maalaamaan ilman mallia.
Olin jo oppinut, että hän odottaa minulta turvaa ja sitä, että puolustan häntä. Marraskuussa 2023 sattui , että kaveri englanninkielisessä leikkiryhmässä oli lyönyt häntä kasvoihin enkä minä ottanut asiaa vakavasti, kun hän tuli siitä kertomaan minulle. Sen jälkeen hän lakkasi puhumasta myös kotona ja sitä kesti yli kuukauden. Kävimme sen takia lastenpsykologilla, jolle hän lopulta kertoi syyksi sen, etten minä ollut puolustanut häntä siinä tilanteessa. Hän kertoi sen saman myös äidilleen. Vasta, kun muutimme tänne "kakkoskotiin", hän antoi minulle anteeksi ja alkoi taas puhumaan.
Nyt olen oppinut läksyni: minun täytyy kuunnella ja ymmärtää häntä, tukea ja auttaa. Mielelläni tekisin sen myös olemalla läsnä koulussa hänen vierellään, mutta siihen ei liene tulevaisuudessa mahdollisuutta. Onneksi sentään on nyt. Ja onneksi Erik on tottunut raportoimaan minulle kokemastaan ja näkemästään. Myös kommunikaatio pelaa koulun suuntaan, joten toivon pystyväni vaikuttamaan hänen kasvatukseensa.
Tuo kahden ja puolen tunnin tauko keskellä koulupäivää on yksi mahdollisuus meille olla yhdessä ja hänelle myös käyttää puhelintaan pelaamiseen ja videoiden katseluun. Minä en pidä noita asioita pahoina vaan nykyaikaan kuuluvina.
Myös kodin lähellä toimi piirustusryhmä, jota äitinsä minulle mainosti. He kävivät siellä kerran. Opettaja puhui vain vietnamia eikä sallinut äidin mennä luokkaan pojan kanssa, joten Erik päätti olla menemättä sinne toistamiseen, ei vaikka hänen suosikkikaverinsa, serkku "Medium guy" käy siellä.
Kouluun on meiltä seitsemän kilometrin matka. Taitamme sen tuolla vuosi sitten hankkimallani ja jatkuvasti virittelemälläni sähköavusteisella polkupyörällä. Senkin johdosta olemme erilainen näky koulumatkoilla. Monet lapset haetaan kouluun henkilöautoilla. Ne tulevat viiden maissa tai sen jälkeen koulun pihalle saakka odottamaan. Siihen on syynä täkäläinen kulttuuri, jossa uto on pyhä esine ja sillä on oikeus pysäköidä jopa jalkakäytävälle tukkimaan muiden kulku. Suojateitä on olemassa, mutta kukaan ei pysähdy niiden eteen ellei paikalla ole myös liikennevaloja. Toisaalta myös koulun edessä ei ole parkkitilaakaan autoille.
Koulun pihan perällä on parkkikatos moottoripyörille ja polkupyörille. Muutama meidän koulun opettaja tulee mopolla ja siellä seisoo myös pihan toisella puolella olevan valtion koulun opettajien mopoja ja lasten sähköpyöriä.
Tämä koulu on sen verran uusi, että kaikkia luokka-asteita ei vielä ole. Tietääkseni toinen luokka on ylin, ensi lukuvuonna tietysti kolmas ja niin edelleen, joten lisätilaa saadaan käyttöön pihan toiselta puolelta tarvittaessa.
 |
| koulun pihan toisella puolella on vietnaminkielinen toinen koulu, ainakin osa luokista. Arvelen, että sieltä otetaan lisää tilaa kun luokkamäärä kasvaa. |
Pari kertaa on jo koulumatkalla puhjennut pyörän kumi. Onneksi ne tapahtumat eivät johtaneet myöhästymiseen. Ensimmäisellä kerralla se tapahtui lähellä koulua ja pyöräkorjaamoa, joten jätimme pyörän korjattavaksi ja jatkoimme jalan koululle. Toisella kerralla rengas tyhjeni koulupäivän jälkeen ostoskeskuksen parkkihallissa. Lähistön huoltoasemalta saimme ilmaa, muttei se auttanut kuin parisataa metriä. Niinpä soitin äitinsä hakemaan pojan kotiin ja itse talutin pyörää viitisen kilometriä tutulle korjaamolle.
Ensi kertaa varten täytyy varata työkalut ja paikkaustarpeet.
Myös muita kokemuksia ja sosiaalisia kontakteja kuin koulu yritän tarjota pojalle. Alkukuusta kävimme taksilla 30 kilometrin päässä tapaamassa amerikkalaista miestä ja hänen paikallista vaimoaan. Siellä oli koiria ja tikkataulu. Nuori nainen oli todella mukava ja ystävällinen, mutta silti poika ei uskaltanut puhua.
Kävimme myös Dalatin kaupungissa entisen joogaopettajani luona. Nykyään hän toimii pianonsoiton opettajana. Keskustelimme mahdollisuudesta käydä silloin tällöin soitto-opissa. Ei onnistunut, sillä opettaja vaati lapsilta jo valmiiksi nuotinlukutaitoa. Ainakin liian aikaista meille. Siellä olivat kuitenkin myös rummut, joita poika kolisteli innoissaan.
Kotona asetin sähköpianon-syntetisaattorin, Casiotone CT-S200, lähelle hänen oleskelupaikaansa tv:n (pc-tietokone) edessä. Sitä hän välillä näppäileekin. Pianon yllä ovat myös usb-sähkörummut. Niitä hän soittelee harvemmin.
Varsinainen syy kuukauden toiseen Dalatin matkaan oli ruotsalaisen Martinin ja paikallisen morsiamensa hääjuhla. Siellä oli paikalla myös muutama ruotsalainen ja norjalainen lapsi, mutta heidänkään kanssaan ei syntynyt kontaktia, koska Erik oli ujo eikä pitänyt liian isosta väenpaljoudesta ja kovalla soivasta musiikista. Siksi lähdimme pois varsin varhain. 
Häitä edeltävänä päivänä olimme saapuneet kaupunkiin. Yövyimme hotellissa meille molemmille uudella alueella.
Alue oli vielä rakenteilla, joten kiinnostavaa puuhaa riitti mysö rumpusession jälkeen.
Taas käytiin kasvisravintolassa illallisella, mutta vain minä söin ravintolan ruokia. Poika söi karkkia ja sipsejä.
Kuun ensimmäisellä reissulla 2.4. löysimme laikkipaikalta uuden leikkikaverin. Lapset juoksivat ja hyppivät yhdessä puhumatta mitään. Tapasin tytön äidin, kun hän tuli hakemaan tyttöä kotiin. Sovimme pitävämme yhteyttä ja antavamme lasten tavata leikin merkeissä uudelleenkin.
Dalat Go-oostoskekuksen leikkipaikan yhteydessä on myös elokuvateatteri ja sen aulassa maalauksia. Ei ole ensimmäinen kerta kun niiden edessä pitää poseerata ja kuvauttaa itsensä. 
Kotimatakalla poikettiin myös "Jeesus-kirkolla", koska sieltä kuului veisuuta ja pihalla näkyi väkeä.
Vapunaattona oli Vietnamin jälleenyhistymisen 50-vuotispäivä. Me vietimme sen kotona. Vappuakaan ei mitenkään erityisesti huomioitu.
Tässä kuussa ollaan käyty uimassa vain kaksi kertaa.
Aiemmin minulla oli tarkoitus uusittaa koko talon katto, mutta vaimon veli suostui uusimaan vain osan: etupihan varastotilan katon toiveitteni mukaisesti niin, ettei vesi valu katosta läpi niin, että tilassa voi varastoida ja korjata polkupyöriä.
Aika hyvin olen onnistunut tavoitteessani peittää talonrotisko vihreällä kasvustolla.
Kaikenkaikkiaan koti on ihan siedettävän mukava, varsinkin hintaansa nähden ja sen huomioon ottaen, ettei sen lämmittämisestä tarvitse huolehtia lainkaan ja jäähdyttämisestäkin varsin kohtuullisesti.
En tiedä, pystyisinkö asumaan enää tavallisessa suomalaisessa kodissa esim. kerrostalossa. En ainakaan sellaiseen ylisiistiin stellintuntuiseen paikkaan kaipaa.
Siitä on jo kaksikymmentäkolme vuotta, kun vuonna 2001 kun muutin Helsingin Vuosaaresta, Meri-Rastilasta Singaporeen. Se Rastilan asumisoikeusasunto oli kyllä ihan miellyttävä: hiljainen ja rauhallinen ympäristö, lähellä luontoa, jossa liikkua.
 |
| 2001: Meri-Rastilan tie 6, Helsinki. Olin sisustanut kämppäni mieleisekseni. Pidin tästä asunnosta todella paljon. |
 |
| Klara vappen, hela natten, dricka bara kranavatten, postitin Facebookiin vappuna 2012, jolloin olin Suomessa ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen. Se oli ihan totta. kraanavesi maistui Suomessa taivaalliselta. Vieläkin tuo on kiva vappumuisto. Tosin simaa ja munkkejakin voisi joskus vielä maistaa. |
 |
Tammikuun alusta lähtien pankit vaativat biometrisen datan tallennusta ja käyttöä. Timo-pankkini ei pystynyt sitä dataa lukemaan minulta, joten en pystynyt käyttämään tiliäni yli kolmeen kuukauteen. Onneksi oli käytössä toinen pankki, Agribank, joka oli pystynyt lukemaan datan kasvoistani jo viime vuoden lokakuussa. Jätin kuitenkin myös Timon roikkumaan enkä lakkauttanut tiliäni. Kyllä ne rahat saisi sieltä nostettua konttorissa käymällä jos ei muuten. Yllätyksekseni pankki ilmoittikin tässä kuussa, että heidän järjestelmänsä on uusittu, joten voimme yrittää tallennusta uudelleen. Parin yrittämisen jälkeen se onnistuikin ja nyt Timo-tili on taas käytössäni. Agribank on myös ja luottokorttina kansainvälinen Wise, johon kuuluu myös EU-alueen pankkitili Brysselissä. Sitä käytän nettiostoksissa. Sitä kautta on kätevää ja nopeaa maksaa myös Suomeen. Myös Australialainen tili kuuluu Wise-pakettiin. Sille maksetaan sikäläinen eläkkeeni. |
 |
| Virvon varvon, kuolleeks perseeks ... |
Ukrainan sota on jatkunut yli kolme vuotta. USA:n presidentti Donald Trump yrittää saada sotaa loppumaan enemmän hyökkääjän ehdoilla. Se merkitsisi Krimin menettämistä ja muita alueluovutuksia ukrainalle, mineraalien hyödntämisoikeutta USA:lle, mutta myös (ehkä) parempia turvatakuita. Tietysti se merkitsisi myös sitä, että Venäjä saisi rohkaisua käyttää vakivaltaa uusien alueitten hankkimiseksi. Siinä olisivat myös Suomi ja Baltian maat vaarassa.
Rauhan lähestyessä Venäjä on pommittanut Ukrainan siviilikohteita tihenevään tahttiin. Satoja ihmisiä on kuollut minullekin tutuilla paikoilla Kiovassa, Harkovassa ja Dniprossa. Se on edelleenkin musertavan masentavaa ja luonnollisesti heröttää suunnatonta vihaa vaalimaantakaista teooristimaata ja sen julmurikansaa kohtaan.
Minulle tässä ei ole kysymyksessä geopolitiikka, maailmanpolitiikka, suurvaltapolitiikka, vaan hyvin henkilökohtainen asia. Venäjä on kiusannut ja kurittanut sukua ties kuinka monen vuosisadan aajan. Isän puolen Isovanhempani menettivät kotinsa Karjalan Kannaksen Koivistolla lopullisesti vuonna 1944. Varahaisessa aikuisuudessa olin venäjän kielestä kiinnostunut russofiili. Jossain vaiheessa 1990-luvun puolivälissä olisin jopa halunnut muuttaa töihin Venäjälle. Sen sijasta venäjän kieli oli osa työuraani muutaman vuoden ajan Helsingin yliopistolla. Sitten 2015-2016 oleskelin Ukrainassa ja harkitsin jopa sinne asettumista kunnes talvi ajoi minut takaisin Kaakkois-Aasiaan ja Vietnamiin. Minulla oli useita venäjänkielisiä ja venäläisiä ystäviä ja tuttuja sekä netissä että aiemmin tosielämässä. Kiovassa ja Harkovassa opettaessani tutustuin moniin paikallisiin lapsiin ja aikuisiin. Siksi ne paikat ja ne ihmiset, ne tapahtumat eivät ole uutiskuvia tai kaukaisia tapahtumia vaan osa minun maailmaani. Se, että joku raiskaa ja tuhoaa niitä, luonnollisesti tuntuu syvästi.
Toki ihan objektiivisesti ja maailmanpoliittisesti ajatelleen Venäjän julma hyökkäyssota on erittäin väärä ja paha asia. Siihen liittyy valtava määrä kärsimystä, jopa erittäin barbaarista kidutusta.
Venäjä havittelee laajenemista länteen päin, entisten neuvostotasavaltojen liittämistä itseensä. Kuinkahan kauan menee ennen kuin Transnistria ja Moldova "otetaan", sitten Baltian maat? Niin voi tapahtua, jos Yhdysvallat hiljaisesti tai trumppilaisin aivopieruin hyväksyvät sellaiset tavoitteet. Olen vakavasti miettinyt, että onko todellakin siellä tukahdutetty sotilasasiantuntijoiden ääni niin, etteivät he voi pysäyttää hullua presidenttiään.
Suomessa järjestettiin tässä kuussa alue- ja kuntavaalit. Minä en ollut äänioikeutettu, koska minulla ei ole enää kotikuntaa Suomessa. Jos olisi ollut, olisin voinut käydä taas Saigonissa äänestämässä.
Vaaleissa oli ehdokkkainen muutamia Venäjä-mielisiä ja heistä pari pääsi läpi. Tässä juttu aiheesta.
Vapauden liitto -niminen puolue on Suomen Venäj-mielisin, se ei ole yllätys, mutta että vasemmistoliitto ja SDP hyväksyivät listoilleen näitä, jotka pitivät Butchan ja Irpinin verilöylyinä ukrainalisten lavastamana teatterina.
Tässä ja tässä laulu Trumpille sekä ukrainaksi että englanniksi
- Kuvat huhtikuulta 2025 Googlen albumista
Videota
- Uusi leikkikaveri 10.4.2025
- Taidemaalarina. Maalasin mustan kissan.
- Kooste puhelimen videoista huhtikuulta 2025
< 2025 Maaliskuu - kaikki kirjoitukset vuosittain - 2025 Toukokuu >