
Mikä on paras koulu lapselle? Mitä minä haluan lapselleni opetettavan ja miten? Mitä hän haluaa sen perusteella, mitä on jo nyt nähnyt ja kokenut? Minäkin tietysti teen oman päätökseni kannastani sen mukaisesti, mitä olen nähnyt ja kokenut sekä Suomessa että muissa maissa. Haluanko laittaa hänet teollisuuslaitokseen, jossa kaikkia lapsia muokataan samaan muottiin, marssimaan samassa tahdissa, omaksumaan valtavasti tietoa, josta osa ei ole ollenkaan relevanttia tässä ympäristössä vai haluanko poinottaa enemmän luovuutta, yksilöllisyyttä ja sosiaalisia taitoja. Asiaan tietysti vaikuttaa se, mitä on saatavissa, miten läheltä ja mihin hintaan. Näistä kaikista asioista yritän nyt ottaa selvää.
- Kirjoitukset:
- 4.5.2025 Tehtiin munkkeja ja leikittiin
- 5.5.2025 Käytiin koululla
- 7.5.2025 Epämukava pulpetti
- 8.5.2025 Esittelen Risto Isomäen kirjan Con rit, joka on käännetty myös vietnamiksi
- 14.5.2025 Ilon ja surun säveliä: ABBA (kirjaesittely)
- 17.5.2025 Ich komme! Saako äijä tumputtaa? (Erään videoluennon ja euroviisujen inspiroimaa pohdintaa tekoälyn kuvittamana )
- 19.5.2025 Steiner-päiväkotiin ja sitten Waldorf-kouluun?
- 26.5.2025 Ääniblogi: puhetta aamulenkin aikaan. Kuukauden teemat puhuttuna vapaasti. Tästä näkee myös kuukauden ja edellisenkin kuun kuvia diaesityksenä.
- 26.5.2025 video: Ajettiin bussilla ja mopolla sinne uuteen esikouluun. Puhutaan asiasta jälkeen päin englanniksi.
- 30.5.2025 Käytiin siellä esikoululla uudstaan.
- 31.5.2025 Video: Rullaluistimilla ensimmäistä kertaa
- Video 6.5. pyöräiltiin kouluun iltapäivällä ennen sadetta
- Kuvat toukokuulta 2025 Googlen albumista
- Kooste puhelimen videoista toukokuulta 2025 (Youtube).
- Kaikki kirjoitukset tässä blogissa
Sattuipa olemaan jo sunnintai 18.5. kun kuulin tuosta voitosta ja se päivä on Erikin ja Erikan nimipäivä.
Mtä minä haluan koululta ja mitä lapseni haluaa koulultaan?
Molemmat kyllä tykättiin tästä "opetustehtaasta", mutta arvoin sen liian raskaaksi viisivuotiaalle. En halua hänen oppivan lukemaan ja kirjoittamaan pakottamalla vaan luotaisen utelaisuuden kautta.
Molemmat kyllä tykättiin tästä "opetustehtaasta", mutta arvoin sen liian raskaaksi viisivuotiaalle. En halua hänen oppivan lukemaan ja kirjoittamaan pakottamalla vaan luotaisen utelaisuuden kautta.
26.5. käytiin tutustumassa siihen kodinomaiseen Steiner-vaikutteiseen esikouluun/leikkikouluun. Erik oli ujo ja puhumaton, piiloutui apinareppunsa taakse ja kurkisteli sieltä ympärilleen. Huomasi mm. opettajan ihottuman (ks. video ). Päätettiin käydä siellä uudestaan, koska paikka on hyvin joustava: saamme käydä siellä vain osa-aikaisesti ja minä saan olla läsnä koko ajan. Siellä ei ole kovin vahvana englannin kieli, mutta olemalla paikalla minä voin vahvistaa sitä puolta. Ainoa huono puoli on se, että paikkaan on tunnin bussimatka, kahdella bussilla n. 35 kilometriä suuntaansa. Aluksi kokeilemme kaksi viikkoa kesäleiriä, puolet siitä. Kesäkuun puolivälissä Erik menee serkkunsa kanssa mummolaan kesänviettoon. Yllä Googlen kääntämä ohjelma.
30.5. käytiin uudestaan ja tykättiin taas

Gaudeamus igitur
Muistot vievät toukokuun loppuun 1982, huh huh 43 vuoden taakse, jolloin minä sain valkolakin, kirjoitettuani ylioppilaaksi Salon kaupungin Laurin lukiosta (ennen kuin se yhdistettiin Hermannin lukion kanssa Salon lukioksi joskus 2000-luvun alussa).
Ei tullut minustakaan pappia, vaikka ylioppilasjuhlissani pistäytynyt rovasti Mauno Koivuneva niin ehdotti. Ei tullut insinööriä eikä muuri muutakaan, eikä tullut akateemista tutkintoa minkäänlaista vaan yliopisto jäi minulla sivistyksen lähteeksi. Siitä olen nyt iloinen.
Ei tullut minustakaan pappia, vaikka ylioppilasjuhlissani pistäytynyt rovasti Mauno Koivuneva niin ehdotti. Ei tullut insinööriä eikä muuri muutakaan, eikä tullut akateemista tutkintoa minkäänlaista vaan yliopisto jäi minulla sivistyksen lähteeksi. Siitä olen nyt iloinen.
Silloin olin perheen ja lähisuvun ensimmäinen ja ainoa ylioppilas. Nyt niitä on sisarustenkin perheessä melkein järjestäin jokainen.
Donald Trump
![]() |
Kuvakaappaus Truth social-postauksesta 25.5.2025. Korostukset minun. |
Venäjän aloittama ja omista harhaisista syistään käymä julma hyökkäyssota Ukrainaa vastaan jatkuu edelleen. Alkuvuodesta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain presidentiksi uudelleen valittu Donald Trump on kautensa alkuviikkoina ja kuukausina halveksinut Ukrainan presidentti Zelenskyiä ja osoittanut vähintäänkin suurta ymmärrystä Venäjää ja sen diktaattori putleria kohtaan. Joitain merkkejä asenteen muutoksesta on havainttavissa.
Truth social-palvelussa 25.5. julkaistussa kirjoituksessa hän lataa entistä kovempaa tekstiä putlerista ja venäjästä. Trump kirjoittaa, että hänellä on ollut Putiniin aina erittäin hyvä suhde. Nyt Putinille on hänen mukaansa tapahtunut jotain: hän on tullut hulluksi, hän ampuu ohjuksia Ukrainan kaupunkeihin ilman mitään syytä, tappaa ihmisiä täysin tarpeettomasti.
Toki hän ei ainakaan vielä osoita kovinkaan suurta ymmärrystä Zelenskiä kohtaan: Kaikki, mitä hänen suustaan tulee, aiheuttaa ongelmia. En pidä siitä, ja sen pitää loppua!
Not jo tiedetään minkälainen tyyppi se tramppa on, mutta toistaiseksi ainakin paras tällä hetkellä virkaa hoitava USA:n presidentti, koska on ainoa. Parempaa saa odottaa pahimmillaan vielä vajaat kolme vuotta.
Hänellä on kuitenkin valtaa ja arvostusta omassa maasaan ja omassa puolueessaan. Prahaimmillaan hänen lausuntonsa voivat rohkaista muita ja aiheuttaa lumipalloefektin erityisesti omiensa joukossa: esimerkkinä senaattori Lindsey Graham, jolla on varsin selkeä kuva Venäjästä ja hän uskaltaa sanoa kantansa äänekkäämmin ja tulla paremmin kuulluksi. Toivottavasti siellä tulee lisää kannatusta hänen ehdotuksilleen konkreettisista toimista ja sitten liittolaismaat, kuten Saksa lakkaavat nekin pelkäämästä kovempien keinojen käyttöönottoa.
Tässä ääniblogi-video upotettuna. Samalla se on kuvakavalkadi maalis-, huhti- ja toukokuun kuvista.