Kouluun tutustuminen eli pehmeä lasku jatkuu täällä eteläisen Vietnamin vuroistoalueella. Kiinnitin eilen huomiota siihen, miten luokan pulpetit eivät ole kaikille sopivia. Se voi olla yksi syy siihen, miksi Erik ja muutama muu pienempikokoinen luokkatoveri kiemurtelevat paikallaan.
Omasta kokemuksesta tiedän, miten vaikea on istua liian korkealla tuolilla ja yrittää kirjoittaa silloin, kun pöytä on liian korkealla. Siksi annoin tänään koululle palautetta asiasta. Saapa nähdä miten he suhtautuvat.
Olen jo tottunut siihen, että tässä maassa lasta saa "tukuttaa", tuputtaa ja pakottaa, pistää marssimaan tahdissa, käyttämään samanlaista pukua kuin kaikki muutkin. Yksilöllisten tarpeitten ja ominaisuuksien huomioon ottaminen ei ole maan tapa vaan ulkomaalaista hömpötystä.
Olen jo tottunut siihen, että tässä maassa lasta saa "tukuttaa", tuputtaa ja pakottaa, pistää marssimaan tahdissa, käyttämään samanlaista pukua kuin kaikki muutkin. Yksilöllisten tarpeitten ja ominaisuuksien huomioon ottaminen ei ole maan tapa vaan ulkomaalaista hömpötystä.
En ole ensimmäistä kertaa esittämässä rakentavia ehdotuksia vietnamilaisessa koulussa. Yksityisessä kielikoulussa toimin opettajana muutaman kuukauden vuonna 2018. Pitkin hampain suostuttiin ehdotukseeni järjestää luokan pulpetit rivien sijaan hevosenkengän muotoon. Tuo muoto on minulle tuttu jo kansakoulusta Perttelin Kaivolassa lukuvuodelta 1973-74, jolloin Helsingistä tullut opettaja Martti Heinonen järjesti meidän nelosluokan siihen muotoon.
Tuo kielikoulun luokkahuone oli erittäin haastava: pahimmillaan sinne tuli 45 oppilasta, joiden taidot olivat eri tasoilla. Luonnahuoneen betoniseinät kaikuivat voimakkaasti ja lisäksi katonrajan vanhat tuulettimet pitivät meteliä. Siellä en pystynyt kuulemaan, mitä oppilaat vastasivat eivät he kuuleet toinen toistaan. Keskustelutilanteessa sellainen oli erittäin turhauttavaa.
Lisäksi luokassa oli liian kuuma, koska siellä ei ollut tuulettimien lisäksi lämpöpumppuja eikä muutakaan jäähdytystä. Ikkunoiden avaaminen ei auta, koska ikkunasta tulisi yhtä kuumaa ilmaa kuin mitä on sisällä.
Hevosenkenkämallia ja tyynyjä sekä pehmeitä sohvia aion jossain vaiheessa ehdottaa myös meidän kouluun. Tämä kuva on eräästä suomalaisesta lukiosta, jossa vierailin vuonna 2017 kertomassa Vietnamista, Australiasta ja muista maista, joissa olen vieraillut tai asunut.
Olen nähnyt myös mikrofonia ja vahvistimia kaiuttimineen luokassa, siis kovaäänisiä, joiden kautta opettaja voi puhua oppilaille.
Kyse on tietysti resursseista: sekä yhteiskunnan resursseista koululaitokselle että perheiden resursseista käyttää rahaa lasten koulutukseen.
Kyse on tietysti resursseista: sekä yhteiskunnan resursseista koululaitokselle että perheiden resursseista käyttää rahaa lasten koulutukseen.
Minä en halua laittaa lastani valtion koulun suuriin, meluisiin luokkiin, vaan haluan käyttää ainakin puolet tulostani hyvien kouluolojen hankkimiseen. Parhaisiin yksityiskouluihin ei minulla ole varaa, ei esimerkiksi Saigonissa toimivaan vietnamilais-suomalaiseen kouluun, jossa monet opettajat tulevat Suomesta vuodeksi-pariksi hankkimaan kokemusta tai sitten pidemmäksikin aikaa.
Tämän meidän koulu, HUK, tuntuu minusta erittäin hyvältä ja olisin valmis jakamaan ideoitani sen kehittämiseksi vielä paremmaksi ainakin fyysisen ympäristön osalta.
Opetuksen sisältöön en voine vaikuttaa vaan sen sanelemat koulun omaksumat opetussuunnitelmat ja niihin liitetyt oppimateriaalit aika tukasti: vietnaminkielinen valtion opetussuunnitelma ja sitten englanninkielinen ohjelma: vielä toistaiseksi amerikkalainen Abeka, jonka ensi lukuvuonna korvaa niin ikään amerikkalainen/kansainvälinen Oxford-sisältö.
Opetuksen sisältöön en voine vaikuttaa vaan sen sanelemat koulun omaksumat opetussuunnitelmat ja niihin liitetyt oppimateriaalit aika tukasti: vietnaminkielinen valtion opetussuunnitelma ja sitten englanninkielinen ohjelma: vielä toistaiseksi amerikkalainen Abeka, jonka ensi lukuvuonna korvaa niin ikään amerikkalainen/kansainvälinen Oxford-sisältö.
Jos voisin, ehkä löysäisin vähän tahtia, vähentäisin opetettavaa asiaa ja sisällyttäisin vielä enemmän luovuutta: piirtämistä, leikkimistä, urheilua, musiikkia. Minä en oikein sulta sitä, että viisi-kuusivuotiaden täytyy erottaa lyhyet ja pitkät vokaalit tai edes osata lukea ja laskea kunnolla, Minun aikanani niitä osattiin tai ainakin vaadittiin koulussa vasta 7-8-vuotiaina tai myöhemmin.
Kuvassa yllä näkyvä Kiovan skandinaavisen koulun (Скандинавський ліцей tai Scandinavian gymnasium), jossa toimin opettajana vuonna 2016, oli yksi parhaista kokemuksistani laitoskoulussa. Tuossa koulussa opetin myös suomen kieltä. Siellä oli paljon opetussuunnitelman ulkopuolista ohjelmaa: juhliakin. Niitä järjestetään vieläkin. Koulun rehtori jakaa niistä kuvia ja videoita Facebook-tilillään. Kiovaa on viime aikoina pommitettu entistä kiivaammin. Siellä ja muualla Ukrainassa ainakin jotkut koulut ovat joununeet siirtämään toimintansa pommisuojiin. Siihen pelkoon ja epävarmuuteen, jota siellä tunnetaan, on minun aika helppo eläytyä juuri siksi, että minulla on Ukrainaan niin vahva henkilökohtainen side.
Eilen viidentenä toukokuuta saavuimme koululle klo 15 maissa osallistuksemme 80 minuutin mittaiseen "ympäristöopin" (science) tunnille, jossa Aiheena oli Australia: minun toinen "kotimaani" (kansalaisuuden ja passin mukaan ja 12 vuoden asumisen, muttei suuresta rakkaudesta sitä maata kohtaan).
Matkalla kouluun asensin kypäräkameran ottamaan videota koulumatkastamme (Aukeaa omaan ikkunaansa Youtubesta).
Ukkoskuurojen alta pääsimme kuivina koululle. Vasta kotimatkalla illan pimettyä iski rankkasade. Silloin oli liikennekin vilkkaampaa samoin kuin se on aamulla.
Yksi hankaluus täällä liikkumisessa on se, että täytyy ottaa huomioon samaa kaistaa vastaan tuleva liikenne ja minne sattuu parkkeeratut ajoneuvot. Tämä vaikuttaa myös jalankulkijoihin: jalkakäytävillä on vaikea kävellä, koska niillä voidaan säilyttää tavaraa tai pysäköidä ajoneuvoja.
Opiskelimme hieman Australian karttaa: pääkaupunki Canberraa ja isoa Sydneyn kaupunkia sekä sen opperataloa. Opettaja ei ihan täsmällisesti osannut kertoa maan osavaltioista ja territoritorioista eikä mieltänyt Tasmaniaa osaksi Australiaa.
Australian eläimistöä käsiteltiin suurin osa ajasta: vesinokkaeläin (platypus) on ainoa muniva nisäkäs, kenguru, vompatti, emu ...
Tunnin alussa likuttiin musiikin tahdissa kuten tavallista ja tunnin lopuksi annettiin kirjan mukainen väritystehtävä.
Kädentaitojen kehittäminen on etusijalla hänen suhteensa. Tiedollinen puoli on lähinnä aivojen aktivoimista varten. Kaikenlaista tietoa hänellä on runsaasti sekä Minecraf-pelien että sitä ja muita pelejä käsittelevien videoiden kautta. Kynien käyttö on jäänyt vähän vähemmälle elämässämme. Minun antamani tehtävät eivät motivoi häntä, mutta suuresti ihailtu opettaja James on saanut hänet tkemään kotitehtäviä. Hyvä niin!
8.5. päivitys asiassa
Tänään sain kuulla, että asiani on laitettu eteen päin koulun hallinnossa. Eli toivoa on paremmasta!
Muita koulujuttujamme:
- .5.5 käytiin koululla
- 2025 huhtikuu - pehmeä lasku kouluun
- Kaikki kirjotukset tässä blogissa