2023 10 Lokakuu - Gaza,, Israel, Shani Louk ja kotona nelivuotias

•  Kuvat lokakuulta 2023  Googlen albumista
• Videot
•  29.10.2023  Leikkipaikalla ja matkalla sinne 
  
•  17.10.2023  nopetettu pyöräily Sa Decin kaupunkiin ja takaisin kotiin
  
• 14.10. 2023  Kaverisynttärit, Lai Vung, Dong thap, Vietnam
  
•  6.10.2023  Leikkipäivä
• 5.10. 2023  Takapihalla tulvii  
• 3.10.2023  Pyöräreissu iltapäivällä 
  

 

Kuun puolivälin teinoilla vietettiin nelivuotispäivää.  Ensin sitä vietettiin serkkupoik9ien kanssa ja seuraavana viikonloppuna kaverisynttäreitä aikuisten ja lapsikavereiden kanssa.

Alkuvuodesta pojan Uuden vuoden lahjaksi saamista kahdesta kaniinista toinen kuoli jo kuukauden kuluttua. Jäljelle jäänyt yksikseen isossa häkissä kökötellyt kuoli pihahäkkinsä kuun puolivälissä. Viimeisinä päivinään se tuskin jaksoi syödä. Olin rakentanut sille koppinsä sateelta suojatun alueen, mutta usein se kökötti sateessa ja työnsi päänsä likaaantuneisiihn kuvikkeisiin. Siksi se näyttää niin pahalta tässä kuvassa. 

ss

Myös kavereiden kaneista moni on kuollut. Olisiko niin, ettei tämä ilmasto ole sopiva kaneille: trooppinen lämpö ja korkea ilman kosteus ovat niille liikaa?

 Sisätiloissa toimivia leikkipaikkoja, joissa on kaikenlaisia virikkeitä, on pyörämatkan ulottuvilla peräti neljä kappaletta: yksi neljän kilometrin, yksi yhdeksän, yksi kahdentoista ja yksi viidentoista kilometrin päässä. Minä olisin valmis käymään niissä vaikka joka päivä ja viettämään sillä reissulla valmistelut mukaan lukien vaikka koko päivän, mutta Erik haluaa enimmäkseen pysyä kotona. Häntä täytyy houkutella ja maanitella, että päästää käymään niissä edes kerran-kaksi viikossa.  Olen hieman huolisaani siitä, että poika on liian kiinnostunut sähköisestä viihteestä: käänykkäpeleistä ja Youtube-videoista eikä ole halukas käymään kavereita tapaamassa tai leikkimässä muilla kuin sähköisillä leluilla. Toki silloin kun ollaan leikkpaikoilla tai kavereiden luona, hän pystyy voittamaan ujoutensa ja innostumaan myös muista leikeistä.

Esikouluja tai päiväkoteja, joita ainakin englanniksi kutsutaan kouluiksi, olisi tuon ikäisillekin tarjolla, mutta hän on vieläkin järkyttynyt alkuvuoden "Halloween school"-kokemuksista. Kahdessa viikossa hän ei tottunut koulunkäyntiin vaan itki aina sinne mennessän ja siellä ollessaankin ainakin silloin kun kävin häntä hakemassa kotiin.

Poika haluaa pysyä kotona perheensä kanssa. Se on yhteneväinen ajatus ainakin hänen äitinsä ja tämän perheen kanssa.  Minä haluaisin tehdä hänestä menevämmän, sellaisen, joka viihtyisi myös pidemmillä matkoilla poissa kotoa, jopa Suomeen asti ulottuvilla reissuilla.

Englantia osaavia kavereita, ja myös vain vietnaminkielisiä, olisi tarjolla enemmän kuin hän haluaa käyttää hyväkseen.  Välillä myös hänen sosiaalsiet taitonsa tai niiden puute, liika aggressiivisuus ja kilpailuhenkisyys, huolestuttavat minua.  Pelit näyttävät muovanneen hänen maailmankuvaansa suuntaan, jota en toivoisi: hän haluaa olla voittaja ja välillä hän puhuu jopa muiden ihmisten tuhoamisesta samaan tyyliin kuin peleissä tuhotaan vastustajia. 

"Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Se siis tarkoittaa myös sitä, että minulla ei ole henkistä yliotetta, omistusta poikaani. Voin vain yrittää tarjota parasta, yirttää rakastaa hänä silloinkin kun hän kertoo vihaavansa minua. Niin hän on jo sanonut mm. siinä tilanteessa, että söin loput viinirypäleistä ennen kuin en menivät pilalle.  Hän ei ole enää niin riippuvainen minusta kuin aikaisemmin. Se merkitsee myös sitä, että voin paremmalla omallatunnolla lähteä matkalle myös ilman häntä, jopa Suomeen saakka, tai sitten sinne vuoristoalueelle, jolta olen harkinnut maapalan ostamista ilmastopakolaisuutta ajatellen. Siellä 700 - 1000 metrin korkeudessa olisi myös suomalisempi ilmasto minulle, sellainen ikuinen Suomen kesä.

Näiden englantia osaavien kavereiden isä, paikallinen korkea-arvoinen armeijan upseeri, jonka lapset osaavat puhua englantia, toteutti haaveensa, vaikka kieltäydyinkin sen rahoittamsiesta. Hän perusti kahvilan, jonka yhdessä pystyy myös pyörittämään englannin kielikerhoa. Tuo on juuri se paikka, jossa järjestettin kaverisynttärit.  Siellä on monta huonetta sekä iso piha, joka sopii mm. rullaluisteluun ja rullalautailuun. Olen lupautunut auttamaan häntä silloin tällöin, myös yrittämällä hankkia hänelle ulkomaalaisia vieraita mm. sohvasurffauksen kautta.  Tällä miehellä on sen verran suhteita paikallisiin viranomaisiin, että hän pystyy myös majoittamaan vieraita. Jopa minulle hän on tarjonnut huonetta ilmaiseksi.

Marraskuun toisena päivänä ovat paikan avajaiset. Odotettavissa on siis muutoksia elämämme piiriin.

 Minulla itsellänikin on viime kuukausina kulunut paljon aikaa sähköisen viihteen tai puuhastelun parissa. Paitsi, että vietän aikaa netissä ja somessa kavereiden kuulumisia ja yleisempiä uutisia seuraten ja kommentoiden, olen myös viirtellyt teknistä välineistöäni. Olen vuoden aikan hankkinut kaksi minitietokonetta, joissa on reilusti prosessoritilaa, muistia ja tallennuskapasiteettia sekä omia puuhiani että pojan pelejä varten. Aika vähän hän enää haluaa pelata tietokoneella vaan tekee sen mieluummin äitinsä puhelimilla, joita on nyt kaksi kappaletta.

Lokakuun uutuuksiin kuuluu uusi näyttölaite eli korkeataajuuksinen pelimonitori, joka on silmille parempi myös tavanomaisessa nettikäyössä.  Alkukuusta käytin n. 16 euroa hyvän sellaisen hankkimiseen (Gigabyte G24F2). Asentaessani sitä telineeseen tulin jättäneeksis en hetkeksi aikaa kuvapuoli alaspäin pöydälle. Siitä meni led-paneeli pilalle. Sitä ei kannattanut korjauttaa, koska uusi osa olisi maksanut yhtä paljon kuin uusi laite. En halunnut ostaa tuota samaa ruutua toista kertaa vaan hieman halvemman mallin, ViewSonic vx2428, niinikään 24-tuumaisen 165 hertsisen laitteen. Se on ominaisuuksiltaan jopa edellistä parempi. 

Nyt on tämän vuoden tekniikkabudjetti jo käytetty. Näillä kahdella titetokoneella ja kunnon ruudulla pitäisi pärjätä muutama vuosi.



Sisätiloissa on täytnyt viettää hieman entistä enemmän aikaa, koska puutarhassa on sateiden takia tulvinut.  En ole muutenkaan halunnut möyriä vedessä ja mullassa, koska viime kuussa jalassani oli hitaasti paraneva palovamma ja tässä kuussa vastaava vamma oli sormessa.


Suusa luutunut hammasimplantti on jo parantunut niin, että siihen alettiin kuun viime päivinä jo valaa uutta kruunua. Ensimmäinen versio meni pieleen, joten projekti hieman viivästyi. Marraskuun aikana lienee kruunu jo paikallaan.

Vegaaniruokaa, tempeä teen muutaman kerran kuukaudessa. Raaka-aineina erilaisia palkokasveja, joskus jopa kauraryynejä ja porkkanaa. Välillä satsi onnistuu erittäin hyvin, välillä vähän heikommin. Tulos on aina kuitenkin syötävää. Ne heikommin onnistuneet satsit sekoitan gram-jauhoihin ja teen nisitä falafel-pyöryköitä.

Venäjä jatkaa sotaansa ja kansmurhaansa Ukrainassa. Tässä kuussa on uutiskynnyksen ylittänyt myös toinen sota: se kun palestiinalainen Hamas-järjestö hyökkäsi Israeliin surmaten satoja siviilejä ja ottaen muita panttivangeiksi. Sen yhteydessä on uutisoitu monista inhimillissistä tragedioista. Yksi koskettavimmista saksalais-israelilaisen Shani Loukin tapaus, joka nyt näyttää murhalta ja ruumiin häpäisyltä internetissä.

Shani Louk. Kuva hänen Instagram-tililtään.

Ukrainan "konfliktissa" on helppo osotitaa sormella yhtä syyllistä Palestiinan-Israelin tapauksessa kuvi on vähän monimutkaisempi. Suomikin äänesti YK:ssa tyhjää esityksessä alueen tulitauosta.

Sofi Oksanen tuorein teos Samaan virtaan, Putinin sota naisia vastaan on äänikirja, jonka ostin Elisa-kirjasta sen sijaan, että olisin odottanut sen saapumista lukemisesteisten Celia-kirjastoon. Ja kyllä kannatti. Erittäin hvyin esitetty ja jäsennetty esseekokoelma. Russofobiaa? Jos se on russofobiaa, niin russofobia on järkevin ja realistisin lähestymistapa Venäjään.

Ukrainan tilanne on minulle muutakin kuin uutisotsikko: tuttuja paikkoja, tuttuja ihmisiä, hyökääjän kieli ja kulttuuri aiempi harrastukseni ja opiskelun kohde, myös monia entisiä ystäviä Venäjällä ja muiden maiden venäläisten joukossa, myös Suomessa.  Nyt tuo kaikki on mennyttä, sielussa syvät haavat, jotka eivät ehkä ksokaan parane.