2022 08 elokuu - Tuliko korona takaisin?

•  Kuvat elokuulta 2022 Googlen palvelussa 
• Videota enimmäkseen pojan leikeistä 
• 19.8.2022 pojan kanssa takapihalla. Puhumme englantia kuten aina
• 7.8.202  poika leikkii 
• Ikimuistoinen syntymäpäivä 13.8.2013 . Jiri Nikkinen lauloi minulle ystäväni puhelimen välityksellä
• 31.8.2022  Pojan leikkejä tänään 

Viikkoa ennen kuun loppua se iski taas: heikotus ja joukko muita omituisia oireita: lämpöhalvaus sen jälkeen kun oli raatanut parina iltapäivänä kuumassa auringonpaisteessa kanniskellen hiekkaa ja puutavaraa. Olin viimeinkin saanut vaimon ostamaan niitä minulle. Hänen äitinsä oli ottanut parhaat päältä ja minulle jäivät nämä epämääräisemmät palat. Ne ovat kosteita, osa tuoreita, osa lionneita paloja. Kelpaavat kyllä käytettäviksi takapihalla saveen upotettuina tai säiden armoille. Osa niistä käy orkideoiden kasvualustaksi.  Siitä se alkoi, muttei jatkunut pelkkänäe elimistön kuivumisena, ainakaan koskaan aiemmin ei edes pitkä pyörälenkki tai itsensä hikeen raataminen ottanut näin kunnon päälle. Tuli pientä kuumeilua: kuumia ja kylmiä aaltoja vuorotellen, vatsakin meni yhtenä päivänä sekaisi, ruoka lakkasi maistumasta, vesi meni sekin alas töin-tuskin. 

Orkideoiden valmistelua puun kylkeen istutusta varten. Takapihan mökissä on paljon mutaa ja multaa myös lattioilla. Se on osittaint arkoituksellista: pitää muut poissa alueelta.   Pitkästä aikaa Erik on suostunut tulemaan sinne kanssani. Syyskuun kirjoituksessa voin toivottavasti esitellä kasvuun lähteneitä orkideoita. 

Tein päätöksen hankkia sähköpyörä, tai oikeammin sähköavusteinen polkupyörä, jota voisin sekä polkea että käyttää apumoottoria. Aloitin sellaisen etsinnän. Paikalliset pyörät ovat leluja, joissa on epästandardi rengaskoko sekä nikkeli-kadmium-akku, joka on suuri ja painava, muttei kestää riittävän montaa kilometriä tarvitsemiani kaupunkimatkoja varten. Lisäksi niitä ei käytännössä voi polkea kuin muutamia metrejä väsymättä totaalisesti. 

Oli vaikea löytää kunnollista sähköavusteista pyörää tai edes muunnossarjaa, jolla vanhasta pyörästä saa tehtyä sehköisen. Sehän sujuu periaattessa takapyörä vaihtamalla ja kaapelien sekä ohjausjärjestelmämän sekä akun kiinnittämällä  Toki en ole varma, miten hyvin pystyn siihen hommaan, enkä siitäkään, että paikalliset polkupyörän korjaajat olisivat kykeneviä tai halukkaita auttamaan projektissa. 

Kannattaa kuitenkin odotella asian kanssa lokakuulle, jolloin sadekauden pahin vaihe on ohi ja minäkin olen saanut tietää, kuinka pitkän viisumin voin saada tänne. Siinä on ollut viime kuukausina vaikeuksia, joten olen joutunut olemaan kolmen kuukauden viisumeilla kerrallaan.  Kolmen vuoden tilapäisen olekeluluvan saan käytännössä vain agentin kautta, ja siitä saatu viimeisin tarjous on noin 600 euroa. 

Jos saan pitkän viisumin, voin taas elää huolettomammin ja suunnitella elämään ainakin kolmen vuoden päähän, aikaan, jolloin poikani olisi jo alakoululainen tai ainekin esikoululainen,. 

Silloin voin myös tehdä päätöksen siitä, ostanko muuntosarjan vai kokonaisen pyörän. Vanhan pyörän puolesta puhuu se, että se on jo muuten tuunattu sopivaksi ja se, että ihmiset täällä ovat tottuneet siihen. Jos laitan sähkösarjan ja piilotan Li-Ion akut sivulaukkujen alle, ei moni edes huomaa sen olevan sähköpyörä. Se ei siis houkuttelisi varkaita.   

Kirjeen postituksessa on suuria vaikeuksia. Jo kuukausia sitten tilasin jo toisen DNA-näyttenottopakkauksen ja saimme otettua posken sylkinäytteet pojalta. Hänellä on jo profiili ja tulos FTDNA-palvelussa sekä Gedcomissa. Halusin kuitenkin ottaa näytteen myös MyHeritage-palveluun: osittain siksi, että muutaman sukulaisen suulla on kuultu, ettei Erik ole minun poikani, siksi, etteivät he näe häntä geenisukulaisena MyHeritage-sivustolla. Eivät näe, koska hänellä ei ole siellä profiilia. Päätin luoda sellaisen ja otattaa hänestä uuden näytteen. Samalla voisi olla paremmat mahdollisuudet löytää uusia vienamilaisjuurisia sukulaisia hänelle.  Paikallinen posti kuitenkin kieltäytyi lähettämästä näytettä takaisin Yhdysvaltoihin, luultavasti vain siksi, etteivät ymmärrä mikä se on. Täytyy siis yrittää uudelleen isommasta kaupungista.   

Venäjän raukkamaisesta ja barbaarisesta hyökkäyksestä Ukrainaan tuli 24.8. kuluneeksi puoli vuotta. Tietysti Putler kuvitteli helmikuussa vain marssivansa Kiovaan ja saavansa koko maan polvilleen. Onneksi olivat väärässä samoin kuin Suomen suhteen Talvisodassa.  Täytyy vain toivoa, että Ukraina eijoudu taipumaan häpeärauhaan vaan sota päättyy Venäjän murskatappioon ja nykyisen johdon tuhoon.  Se ei näytä nykyisessä valossa lainkaan mahdottomalta, sillä Ukraina saa länsimailta entistä enemmän apua taistelussaan oikeuden puolesta. 

Orkideoiden lisäksi olen tässä kuussa idättänyt ja istuttanut myös lootuksia. Suomalaisille tutummista kasveista se muistuttaa lähinnä lummetta. Samoin kuin lumme, lootus kasvattaa juurensa veisstön mutaisessa pohjassa ja työntää varren pinnalle, jossa sen lehjdet ja kukat sijaitsevat. Lootuksen siemeniä myydään elintarvikkeeksi. Minäkin käytän niitä joskus.  Nämä siemenet on ostettu ihan kasvatettaviksi. Netistä piti näitäkin varten katsoa kasvatusohjeet: ensin kova siemenkuori rikotaan esimerkiksi kolmikulmaisella viilalla niin, että valkea sisus tulee juuri ja juuri näkyviin. Sitten siemenet upotetaan puhtaaseen veteen, joka vaihdetaan pari kertaa päivässä. Minä käytän tankista otettua sadevettä.  Sitten kun siemenet ovat alkaneet itämään ja työntämään vartta, ne istutetaan ämpärin pohjalle laitettuun puhdistettuun savi-hiekka-seokseen. Kun varret ovat veden pinnassa, n. 40-50 cm korkeydella, ämpäri upotetaan vesistön pohjaan.  Yhtää isoa lehteä tai kukkaa en ole vielän nähnyt. Kukkia nyt ei voi odottaakaan aikoihin. 

Takapihan mökki ni kulmalle hankitutin vaimolla sadevesitankin. Itseasiassa se on vain muovitynnyti, jossa on aiemmin ollut liiman tyyppistä kemikaalia. Jouduin hieman putsaamaan ja tuunaamaan sitä samoin kuin tietysti laittamaan räystäskourut.  Tynnyrin alle tein savesta ja hiekasta alustan niin, että se on mahdollisimman korkealla lähellä räystästä. Tynnyrin alaosasta menee putki mökin sisälle, jossa sadevettä voi sitten käyttää vaikkapa taimien kasteluun.  Etualalla näkyy pieniä ruohotupsuja. Ne ovat vetiveriheinää,  joka kasvattaa jopa puolitoista metriä syvän pystysuoran juuriston. Siksi se sopii hyvin eroosion torjuntaan eli sen avulla pystyisin estämään maitteni valumisen takaisin veteen.  Itse ruoho eli maanpäälline osa saattaa kasvaa jopa 5 metrin korkeuteen. Se olisi siis mainio näkösuoja. 

Kuvan keskiosassa, hyvin kaukana, n. 50 - 60 metriä kuvaajasta näkyy valkoinen läikkä. Se on vuoviseinä, joka kuuluu kakkakalavessaan eli vesistön päälle rakennettuun ulkovessaan, jossa ulostetaan eräänlaiselta sillalta veteen, jossa kissakalansukiset kalat käyvät syömässä tuotokset. Toimiessaan vessan on hygieeninen. Paska ei haise, joskus kyllä kusi, koka vessan raknteaja ei ole osannut viritellä bambutukkeja niin, ettei kakalla kykkijän pissa osu puuraknteisiin. Sateella vesi tietysti pitää ne puhtaana, koska vessassa ei ole kattoa. Sateen sattuessa paskotaan sateessa!  Minä itse ehdotin vessan rakentamista tuonne sen sijaan, että se tehtäisiin mökistä katsoen toiseen suuntaan.  Kuvassa näkyy myös kaksi patoa. Niiden tarkoitus on pudhistaa mahdolliset kakkajäämät ja muut epäpuhtaudet vedestä kasvien avulla: mm. banaani, mainittu vetiveriaheinä ja moringa-puu ovat siihen tarkoitukseen hyviä, mutta mikä tahansa elvä kasvillisuus kelpaa. Suomessa on käytetty vastaavaan tarkoitukseen mm. pajua, joka on siellä nopeakasvuisin puulaji. Täällä nopeasti kasvavia on useita, banaani tuottaa heyvinkin paljon uutta biomassaa jopa päivittäin.  Tätä järjestelmää olen kehittämässä. Noiden kahden padon väliltä olen ruopannut satoja kiloja mutaa ja lahoavia kasvinossia oikealle näkyvälle alueelle, josta tulee uusi kävelypolku majalleni. Taaempaa patoa on käytetty kävelysiltana, mutta minä aion pyhittääs en erilaisille ruohoille ja tehdä kävelylankun siihen viereen. 

Ihan etuvasemmalla näkyy aluetta, joka on romahtanut veteen. Sitä olen nyt kolmen vuoden aikana pengertänyt, niin että penger on yli metrin korkeammalla kuin se oli elokuussa 2019 tuon mökin ollessa uusi. 

Aina isojen sateiden jälkeen osa pengerrystyöstäni valuu takaisin veteeen. Sinne valuvat myös istutetut vetiveriaheinät. Jos heinää isuttaa kuivana aikana joulukuusta heinäkuuhun, silloin se ei lähde kunnolla kasvamaan. Ensi vuoden projektiksi täytyy ottaa penkereiden tukeminen vaikkapa puurakenteilla tai betonipylväillä ja metalliverkollaa. 

xxx

Tukirakenteita olen halunnut tehdä myös tälle alueelle mökin toiselle puolelle, johon olen onnistunut istuttamaan vetiveriaakin. Tähän olisi tarkoitus rakentaa pylväillä siesova talo: korkea ja ilmatiivis, mutta kevytraknteinen. Sellainen, että itikat pysyvt poissa sisältä, hiiret eivät melskaa ulkona eikä anoppi saa päähänsä yrittää vallata sitä itselleen.  

Tuolla ihan äärimmäisenä vasemmalla, veden toisella rannalla näkyy juuri ja juuri duriopuu (durian), joka seuraavan 20 vuoden aikana saattaa kasvaa jopa 10-metriseksi ja tuottaa makoisaa hedelmää. Muualla kuvassa näkyvät 3 vuotta vanha mangopuu sekä runsaan vuoden ikäinen jakkihedelmäpuu. 

  Pandanus amaryllifolius tuoksuu murskatessa jasmiiniriisiltä. Yksi minulle nostalgisista tuoksuista ja kasveista, joihin tutustuin Singaporessa 20 vuotta sitten.  Sitä kasvaa useissa paikoissa, mutta rehottamaan se ei ole päässyt niin, että sitä voisi isommalla kädellä käyttää ruuanlaitossa, mm. kookosmaidon mausteena jälkiruuissa.  Intianjasmikki (Murraya koenigii) on kasvanut isoksi yhdessä paikassa, mutta uusin paikkoihin istutetut pistokkaat eivät ole lähteneet kasvamaan. Haluaisin sitä olevan vähän siellä sun täällä tuomassa mukavaa tuoksua. Jasminipuita olen ostanut taimina netistä ja niitä on kaksi kasvamassa mökin kulmilla. Isoksi kasvettuaan ne ainakin luovat huumaavaa tuoksua. 

Talossa ja puutarhassa, molemmissa teen uudistuksia ja puuhailen kykyjeni ja voimieni mukaan. Tässä kuvassa näkyy ensimmäisenä pienenpinei mp3-soitin, jossa ovat haluamni toiminnot: toistonopeuden säätö ja viimeisimmän soittokohdan muisti niin, että seuraavalla kerralla toisto jatkuu siitä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää äänikirjoja kuunellessa.  Toistoaikaa on yhdellä latauksella 80 tuntia. Parhaimmillaan olen kuunnellut 10 tuntia kerrallaan ja silloin akkua on ollut yli 80% jäljellä.  Tähän asti olen kuunnellut Celian äänikijoja puhelinsovelluksella Smart Audiobook Player pienen bluetooth-kuulokkeen kautta. Bluetooth signaali tuppaa katkeilemaan aina välillä sen mukaan kun liikun työmaillani. Tämä laite menee ison lierihatun sisään ja vain kuuloke roikkuu ulkona. Jos kuuloke menee pilale kastuttuaan, se on helpp ja edullinen korvata. Soitinkin on parempi vaihtoehto mutaisissa ja kosteissa olosuhteissa kuin puhelin. Nyt puhelin saa jäädä suosiolla kotiin, kun en ota puhluita vastaan kuitenkaan. 

Seinien hyllykköjä olen vahvistellut erilaisilla pysty- ja vaakasuorilla tukipuilla. Uui tuuletin puhaltaa uudesta paikasta. Nyt se on helpompi puhaltaa suoraan ovesta ulos tilaan, jossa minulla on ruokapöytä ja kokkaustilat. Sen saa myös puhaltamaan suoraan sivusta kohti sängyn jalkopäätä. Sieltä ilma ottaa kimmokkeen seinästä ja viilentää koko makuutilaa ilman, että puhaltaa suoraan naamalle. Samaan pylvääseen on viritetty myös koukku, johon saa kiinni riippumaton toisen pään. Näin poika voi lkkoia riippumatossa tuttipulloa imien ja videoita katselleen silloin kun siltä tuntuu. 

Terveys

Minulla todellakin iskivät jälkikoronan kaltaiset oireet. Myös sappikivet ovat vaivanneet entistä useammin. Sisätautilääkärillä oli tarkoitus käydä keskustelemassa 30.8.  Hän oli kuitenkin sairaana, joten käyn ensi viikolla.  Hän puhuu hyvää englantia, joten odotettavissa on asiallinen käynti: Listalla minulla on kolme asiaa:  1. Antihistamiinit ja melatoniini unilääkkeinä. Onko parempaa vaihtoehtoa. Mitkä ovat niiden terveysvaikutukset?  2.  Sappikivien liotus tai sappirakon poisto avaimenreikäkirurgialla  3. Koronan kaltaiset oireet ja yleiskunto.      

Kuolleita 

Kuun viimeisenä päivänä menehtyi Mihail Gorbachov   Hän asuti valtaan Neuvostoliitossa sen jälkeen kun kaksi Brezhnevin seuraajaa Andropov ajd Chernenko olivat kuolleet hyvin nopeasti valintansa jälkeen. Alle 60-vuotias Gorbachev oli poikekus, nuorukainen vanhan ukkokkaartin keskellä. Minä muistan nuo ajat, vaikka maailmanpolitiikan sijasta päähuomioni vei oma sekainen elämäni Oulussa. Keväällä 1986 tapahtui Chernobylin ydinonnettomuus, joka oli yksi nauloista Neuvostoliiton arkkuun. Vuonna 1989 hän vieraili Oulussa, mutta minä olin tuolloin jo muuttanut Jyväskylään.
Maailmalla ja Suomessakin riehunut Gorba-huuma tavoitti minua vain osin. Olin jättänyt taakseni hulivilivuodet ja minusta oli tullut kunnon opiskelija, joka uusien apuvälineiden avulla yritti parhaansa. Kävin myös venäjän kursseilla Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa ja myöhemmin laitoksenkin puolella. 

1989 Oulussa entisen tyttöystäväni kuvaamana hänen luonaan Välkkylässä. Kävin Oulussa hammashoidossa, vaikka asuinkin jo Jyväskylässä. 

 Elokuun vallankaappaus vuonna 1991 oli vanhoillisten voimien viimeinen rypistys komennon palauttamiseksi maahan. Minulle asialla oli henkilökohtaista merkitystä, sillä viikkoa aiemmin oli asunnoltani Jyväskylässä poistunut kaverini sukulainen Ljuba Leningradista/Pietarista. Hän oli kosinut minua paperiasvioliittoon päästäkseen Suomen sosiaalitoimen asiakkaaksi saadaksen rahaa, jolla "auta minun omaisille".  Kieltäydyin, mutta hänen kauttaan minulle avautui oliv Pietariin , joten minulle oli paikka minne mennä seuraavien vuosien kesämatkalla. 

Pietari 1992 ja Moskova 1993. 

Ei onna istunut valloittaa tämänkään dievushkan sydäntä. Jos niin olisi käynyt, olisi elämäni polku ollut ehkä hieman toinen. Ajan kanssa olemme edelleenkin yhteyksissä. Hän asuu edelleen vahempiensa luona naimattomana ja hänellä on nyt alakouluikäinen adoptiotytär. 

Myös Vesa-Matti Loiri kuoli tässä kuussa. Hänen uraansa kiintopisteitä on tullut vastaan tuolloin tällöin. En ole mikään suuri Uuno Turhapuron ja muiden Spede-elokuvien ystävä. Toki muiston Uunon jo lapsuuden Spede Show-ohjelmista, joissa hän esiintyi ennen elokuvia. Eino Leinon runojen laulutlkinnat olisivat sellaista Loiria, jota kestäisin pisimpään kuunnella. Toki mieleen ovat jääneet monet hänen laulunsa radiosta, mm. Nasse-sedän ruuminavauksesta kertova laulu, Roudari-Roope ja Hengari-Hertta, Kohtalokas samba.  Viime vuonna tai edellisenä luin Jari Tervon kirjan Loirin elämästä ja urasta. Hyvin vaikuttava elämäntyö. 

Muita elokuussa 2022 kuolleita oli mm. Jussi Hakulinen, Yö-yhtyeeb akjyaujiheb toinen voimahahmo. Hänenkin lauluistaan jotkut ovat tuttuja, mutteivät sen enempää ole koskettaneet elämääni. 

Kirjallisuutta

Monta äänikirjaa on kuunneltu tässäkin kuussa. 

Suosituksena voisi poimia vaikka Jan Salon ja Ilkka Kariston vuonna 2018 ilmestynen dokumentin: Vankina Venäjällä, Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina.  Mies kävin läpåi venäläisten tutkintavankeuden, oikeudenkäynnin ja leirituomion vosina 2013 - 2017 ennen kuin hänet päästettiin jatkamaan tuomiotaan Suomessa. Kariston haastattelema ja kirjoittama kertomus on todella selkeä ja valaiseva. Se valaisee minulle myös niitä mahdollisuuksia ja uhkia joita Aleksei Navalnyilla on edessään. Jatkamme edelleen Päivin kanssa Navalnyin kirjoitusten kääntämistä ja julkaisua eri some-alustoilla, mm. www.navalnyi.fi