lauantai 30. huhtikuuta 2022

2022 04 huhtikuu - jotain uutta

Tässä ollaan normaalia lähempänä kaivuria, koska kuski oli tauolla eikä kone ollut käynnissä. Silloin kun kone käy, olemme kauempana näköetäisyydellä ja Erik haluaa toistaa sen liikkeet omalla pikku kaivurillaan. 

Videoillakin näkyy kaivureita. Niitä on tässä kuussa ollut ihan vilisemällä sekä kylällä että kotona.  Tässä kuussa olemme monena aamuna pyöräilleet kilometrin-parin päähän. 


Kaivurit tekevät uutta tietä joen toiselle puolelle. Meidän puolen tie uusittiin jo viitisen vuotta sitten: päällystettiin teräsvahvisteisella betonilla. Sen jälkeen useimmat sillat on uusittu: pari niistä auton kesätviksi, meitä lähin vain mpot, pyörät ja jalankulkijat kestäväksi pieneksi rautasillaksi. 



Tätä  tietä uusitaan vähän perusteellisemmin: kaivetaan syvät ojat, joihin ilmeisesti upotetaan kunallisteknikka, jopa sähkökaapelit?  Tie levenee huomattavasti entisestään, kestää varmaan isommankin kuorma-auton. 

Myös muunlaisia työkoneita kohtaamme. Minä en edes tarkkaan tiedä, mikä tämä traktori on ja milloin tehty. En nähnyt sitä koskaan käytössä. Se vain oli pysäköitynä tietyömaan lähelle. 

Kirjoituksen alussa linkitetyillä videoilla toivottavasti käy selväksi, että poika osaa puhua ja kommunikoida. Hän puhuu enemmän englantia kuin vietnamia. Pystymme jo jonkin verran keskustelemaan ja hän ymmärtää kun selitän asioita, esimerkiksi sen, että illalla taivas on musta ja päivällä sininen. 


Kylämme alakoulu. Vuosi sitten sen pihalla kasvoi suuria puita, mutta nyt nekin on kaadettu. Sen ohi pyöräilemme usin. Aina joskus aidan taakse, sisäpuolelle, tulee lapsia tervehtimään meitä.  Heillä on edelleenkin neuvostotyyliset koulupuvut ja maanantaisin punaiset huivit kaulassaan. 






Viime kuun alussa kaivuri näkyi tuolla kaukana puiden siimeksessä tekevän jotakin, ilmeisesti pengertävän joen vartta tai riisipeltoa johonkin muuhun tarkoitukseen. Nyt, ihan huhtikuun loppupäivinä, tuli toinen kaivuri meidän omalle pihalle ja ajoi sieltä pellolle muutamaan osaa riisipellosta kukkien viljelyyn soveltuvaksi. 



Suurin osa myllätystä alueesta on vaimon äidin veljen mailla. Vanhimpana poikana hän hallitsee oman isänsä jättämiä maita, hänen siskonsa ovat saaneet vain pienen osan siitä mitä hän. Se on täällä tapa, ellei suorastaan laki. 

Kuitenkin myös meidän pieni kaistaleemme käsiteltiin: kaivettiin ojaa syvemmäksi ja korotettiin sen meidän puoleista laitta, joten mekin voimme alkaa kasvattamaan siinä kukkia. 



Minulle tuo on suorastaan ilouutinen. Mökkini ympärillä olevia vesialueita syvennetään, tehdään lisää kanavia, joten mökkini ympäristö ei ensi syyskuussa ehkä tulvikaan niin runsaasti. 
Kuvassa yllä on oikealla mangopuuni. Tähän, missä kuvaaja seisoo, kuvittelen etukuistin, jolla istuen voisin nauttia varhaisen aamukahvini.  

Vasemmalla olevat puut kuuluvat naapurin sitrushedelmätarhaan. Sieltä voisi joskus kantautua appelsiinin tuoksu.  Myös oma mandariinipuun taimeni erottuu juuri ja juuri tuolta ruohonkorsien takaa. 


Tuo kaivuutyömaa jää juuri ja juuri tuon mangopuun taakse.  Tälle alueelle, osittain veden ylle, osittain maalle, mutta korkeiden pylväiden päälle haluan pystyttää uuden mökkini. Sen vanhan sinivalkoisen tuolla kilometrin-puolentosita päässä olen jo hylännyt. Se on tällä hetkellä tyhjillään puolivalmiina. 

Sama alue kuvattuna toisesta suunnasta eli mangopuun viereltä ja kaivuutyömaan edestä. Siinä näkyy myös muutama vihreä mango, joita on viime aikoina tullut.  Taaempana on tuo kolme vuotta sitten rakennuttamani lauta-peltihökkeli. Uudesta ei tuon kauniimpaa tarvitse tulla. Melkein samanlaisen voisin rakennuttaa paitse, että sen siälle lämpöeristetyn huoneen, ehkä muovista tai muusta kevyestä materiaalista niin, että sen voi kohtuullisin kustannuksin jäähdyttää lämpöpumpulla.  Uusi tönö tulisi siis tuohon eteen vähän korkeammalle ja tukevampien pylväiden päälle. Talon alla oelva vesi ja sinne puholtava tuulenvire voisivat auttaa jäähdytyksessä.  Haluan peittaa rakennuksen kokonaan köynnöskasveilla, jotka nekin osaltaan viilentävät. Muutaman vuoden kuluttua lähettyvillä kasvavaat kaksi duriopuuta  toivottavasti ovat jo niin isoja, että niiden varjossa talo viilenee netisestään,. Talon ulkoseinät voisin tehdä vaikka savesta kunan katto on riittävän pitävä ja räystäät leveät. Neljä vuotta sitten kävin Thaimaassa luonnonmukaisen rakentamisen kurssilla. Osaan tehdä tiiliä savi-hiekka-riisilese-seoksesta ja muurauslaastia  samoista aineista. 



Ihan ensimmäiseksi yritän saada betoni- tai muun vahvistuksen pengerrykseen teetettyä niin, ettei kaiki työni valu maanvyöryjen muodossa hukkaan.  Samalla haluan teettää paalutuksen uutta mökkiä varten. 

Myös kalankakkalammikko täytettiin ja ulkovessa purettiin. En tiedä, mihin ne aikovat rakentaa uuden. 

Koko takapiha näyttää muotutuvan uuteen uskoon. Ja sinen tulee entistä enemmän kukkien taimia: ihmeköynnöstä, lohenpunaisia huivoita (mussaenda), joita olen tottunut kutsumaan Bangkokin ruusuiksi, kuten Singaporessa ja Australiassa tehtiin. 




Minä olen jo pitkään käyttänyt omaa kompostikäymälääni. Sen lähettyville olen kaivanut maahan salaojaputken, johon johdan Erikin kanssa käyttämämme kylpyvedet, ne joissa ei ole saippuaa. Voimme siis hyvillä omintunnoin lotrata isossa kylpuvadissa, kun kaikki vesi tulee käytettyä puutarhassa, ainakin silloin kun ei sada.  Salaojaputken päälle olen kasannut kompostia, mm. kookospähkinän "karvoja" ja riisinleseitä, joita on viime aikoina ostettu taloon säkkikaupalla puutarhaa varten.  Kuvassa näkyvästä vihannespenkistä sen salaojan päällä saan tureita lehtivihanneksia.  Kuvassa erottuu isolla Meksikonrevonhäntä eli amarantti.  Jos onnistun kasvattamaan siitä myös jyviä enkä pelkästään lehtiä, olisi se mainio ravintokasvi keittiööni. 

Nykyään olen aika paljon tuontiruokien varassa. Riisiä syön harvoin, vaikka se onkin suurta herkkuani, erityisesti jasmiiniriisi.  Leipää teen joka päivä ihan omilla nikseilläni ja konsteillani. Ruisjauhoja en käytä vaan muita jauhoja. Tumman värin leipääni saan mustista mung-pavuista. Lisäksi käytän siinä punajuurta, porkkanaa, joskus kaaliakin, jauhoina ukrainalaista luomuspelttiä ja intialaista kokojyvävehnää eli attaa. Hapanjuurena käytä kotitekoista kaurajugurttiani. 

Venäläistä tattaria en enää osta enkä mitään muutakaan venäläistä. 



Venäjä jatkaa edelleenkin hyökkäystään Ukrainaan. Täällä Vietnamissa en voi käydä mielenosoituksissa Ukrainan puolesta, mutta olen hengessä mukana myös Suomen ja Helsingin tapahtumissa. Erityisellä ilolla huomaan, että Suomessa asuvat demokratiaa ja rauhaa kannattavat venäläiset ovat hyvin aktiivisia järjestämässä mielenosoituksia. Hyvin ymmärrettävää. 


Punalippuja keltaisine tähtineen, sirppeine ja vasaroineen, en ole enää aikoihin pitänyt neuvostovallan symboleina vaan vietnamilaisina koriste-esineinä.  Vasta nyt kun niitä pysyttävät venäläismiehittäjät ja heidän tukijansa Ukrainan kaupunkeihin, tulee näistäkin mieleen ihan eri asioita. 


Tuollaisen kuvan sain taksiauton ikkunasta, kun piti matkusta 30 km päähän jättämään uutta oleskelulupahkaemusta. Eri pääsi äitinsä ja minun mukana. Matkalla oli jännää kun nähtiin monta työkonetta. Täällä todellakin rakennetaan ja korjataan vähän joka paikassa. Sanovat, että Vietnam on kasvava talous. 

Passini vanhenee 15.toukokuuta, se, jonka uusin viimeisimmällä Suomen-reissullani viisi vuotta sitten. Oleskelulupani vanhenee päivää aikaisemmin, joten nyt on täytynyt hankkia sekä passi että oleskelulupa. Viimeksi mainittu  ei ole vielä valmiina tätä kirjoittaessani, koska sitä asiaa ei voi enää hoitaa agentin välityksellä vaan piti matkustaa sponsorin eli vaimon kanssa provinssimme pääkaupunkiin tekemään hakemusta.  Ensimmäisellä kerralla meidät käännytettiin takaisin hakemaan puuttuvia paperieta ja todistuksia. 

Passin hakemisen aloitin jo kuun toisena päivänä.  



Nousin Saigoniin menevään linja-autoon Erikin sekä äitinsä ja isoäitinsä saattamina. Ajattelin, että pojalle on helpompaa nähdä mihin olen lähtenyt, noussut bussiin. Sen jälkeen he ajoivat kotiin lelukaupan kautta. 




Saigonissa olin yön hotellissa ja vietin aikaa erään kaverin kanssa, joka oli samaan aikaan lentämässä Hanoihin seuraavana aamuna.  Lähettelin pojalle kuvia ja videoita siitä, mitä näin, myös itsestäni selittämässä sit, missä olen ja mitä teen. 


Lentämisestä nautin, mutten matkustelusta kovinkaan paljoa. 

Hotellien kanssa oli vähän sähläystä, mutta lopulta sain hyvän huoneen hiljaisesta paikasta. Ongelmia oli siinä, että puhelimeni SIM-kortti ja GPS eivät toimineet, joten mopotaksipalvelu Grabin käyttö takkuili. 

Kaiken sählingin keskellä kaverini soitti ja kertoi antaneensa positiivisen tuloksen koronatestistä. Virus hankaloittaa edelleen elämää myös meillä Vietnamissa, vaikka rajoitukset eivät ole enää tiukkoja. Minä olen saanut jo kolme rokotetta, viimeisen vain pari viikkoa ennen matkaa, joten oletin minulla olevan hyvän suojan. 


Ennen seuraavan aamun, kuun ensimmäisen maanantain aikaa Suomen suurlähetystössä, ostin koronatestin ja tein sen. Se näytti negatiivista. 

Samana aamuna päätin varmuuden vuoksi lähteä kotiin niin pian kuin mahdollista. Etsiskelin lentoja Saigoniin, mutta ne olivat samana iltana joko loppuunmyytyjä tai kalliita. Niinpä päätinkin lentää lähinnä kotia olevalle kentälle ja ottaa sieltä taksin kotiin seuraavana päivänä. Kerroin vaimolle ja pyysin häntä tulemaan hakemaan minut Erikin kanssa taksilla. Sillä tavalla poika saisi myös elämyksiä ja jotain kivaa taas liitettyä isän näkemiseen. 

Lähetystössä tuhrautui paljon aikaa mm. siksi, että uusi työntekijä ei saanut sormenjälkiäni otetuksi. Vanhempi kollega auttoi kehottamalla kostuttamalla sormet käsidesillä ennen niiden työntämistä koneeseen. Se auttoi. Sitten piti vielä käydä pankkiautomaatilla hakemassa käteistä. Lopulta hakemus oli allerkijoitettu ja toimitus luvattu kuukauden sisällä. Suomessa ovat nyt isot jonot passipalveluihin johtuen siitä että pari vuotta oli koronan takia matkusteltu vain kotimaassa. 
 


Ennen lentoa oli vielä aikaa käydä lounaalla ukrainalaisessa ravintolassa. Olin kysynyt Hanoin ekspatriaattien Facebook-ryhmässä, mistä voisi ostaa Ukraina-paitoja ja lippuja. Joku suositteli tuota ravintolaa. Kävin siellä ja minua palveli mukava venäläinen tyttö. Hän otti myös tämän kuvan. 



T-paidankin ostin ja käytin sitä kaupungilla samoin kuin lentokentällä.  Tämäkin lento oli ajoissa. Senkään kulusta en muista juuri mitään. Taisin kuunnella äänikirjoja kuten tavallisesti teen.   Matkan jälkeen sain tilattua netistä vielä kaksi muuta Ukraina-paitaa. Tosin niiden käyttöön ei ole paljoa tilaisuuksia ainakaan jos haluaa jonkun näkevän ne. 

Oli kiva palata kotiin. En ole enää kulkurituulella vaan nyt ajatukseni ovat kiinnittyneet maahan, myös käteni lähes joka päivä saavat muokata "omaa " maapalaani (oikeasti  ja virallisesti vaimon, minä en omista tässä maailmassa enää mitään). 

Kaksi päivää kotiin paluun jälkeen tein toisen koronatestin ja viikon kuluttua toisen. Molemmat negatiivisia. 

Passi saapui Hanoihin kaksi viikkoa tilauspäivän jälkeen. Minulla se oli siitä vielä viikon kuluttua. Seuraavan kerran sitten uusitaan viiden vuoden kuluttua.  

Vappua en juhli tänäkään vuonna. Tietysti olis voinut tehdä pojalle simaa ja munkkeja. Pitäisi olla siihen joku innostaja. Yksin en innostu. 

Timonpäivänä 9.5. Venäjä ei saisi saada mitään juhlan aihetta, se on heillä Voitn päiä, juhlivat voittoa fasismista. No, jos voittoa Putlerista saisivat juhlia, olisi hyvä.  En jaksa seurata uutisi pikkutarkasti. Mieluummin kuuntelen ukrainalaista musiikkia. Maailmanaalaajuisesti isoin juttu ehkä oli Pink Floydin kappale .  Minä kuuntelen myös ukrainaksi. Ymmärrän sitä kieltä jo paremmin nyt parin kuukauden aktiivisen kuuntelun jälkeen.