Silmistä valuvat vedet, välillä nenästä Ei liene allergista se "roska silmässä" -tunne vaan siihen on syy: suru ja järkytys. Mielessä pyörivät tutu ukrainalaiset, lapset, aikuiset, vanhukset, kaikki ne, joita tapasins iellä vuonna 2016 kun vietin maassa puolet siitä vuodesta. Opettajanaa Ukrainassa -niminen artikkeli ilemstyi Kajastus-lehdessä ystäväni Päivin tekemänä.
Kuluvan kuun 24. päivänä siis 24.2.2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sitä tiedettiin odottaa, mutta silti se oli järkytys koko maailmalle.
Kuten sanottu, minulla järkytykseen liitty myös henkilökohtainen elementti. Näen Instagramissa ja muualla tuttavien ottamia kuvia ja uutiskuvissa paikkoja, jotka tunnistan. Saatan hyvin kuvitella keitä siellä asuu, miten he puhuvat ja mitä ovat tehneet kun ei ollut sotaa.
Tilanne on vielä meneillään ja Ukrainan tulevaisuus on vaakalaudalla, toivottavasti myös hirviö-Putinin. Valoa synkkyyteen tuovat muistojen lisäksi tiedot siitä, että muut maat tuomitsevat Venäjän toimet ja Putinin mielipuolisen hyökkäyksen. Myös venäläisessä sosiaalisessa mediassa näkyvät sodanvastaiset äänet hyvin voimakkaina. Ne ovat niin kuuluvia, etten voi enää sanoa vihaavani ryssiä, tai ainakaan nimittäväni kaikkia venäläisiä ryssiksi. Tietysti Navalnyi suomeksi -projekti on jo opettanut minullekin, että Venäjällä on muitakin ihmisiä kuin putinisteja ja stalinisteja, vaikkakin enemmistä on hiljaa vankilan ja pamputusten pelossa.
Tässä kuvassa kaulittiin taikinaa. Tuollainen pyöivä tela on minulla kaulimena. englanniksi se on roller. Tiejyvässä on samanlainen tela ja meille se ajoneuvo on roller car tai road roller. Niinpä taikinaa kaulitessa Erik haki tiejyrän paikalle ja kertoi minulle noiden "rollereiden" samanalaisuudesta. "Same saeme" on hänen usein käyttämänsä lausahdus nykyään kun hän huomaa yhtäläisyyksiä esineissä.
Jo kolmatta vuotta jatkuu tämä takapihan projektini. Pengerrys etenee ja tuloksia on jo näkyvissä. Kaikki ei enää peity tulvavesien alle sadekauden ollessa phaimmillaan. |
Takapihan mökkini ja työmaani näkyy kuvassa yllä Erikin takana, tai se näkyisi noiden isojen puiden ja banaanikasvien takaa. Oikealla banaanien alla on mangopuu, jonka istutin vähän ennen Erikin syntymää. Nyt se on tuottanut jo ensimmäiset hedelmät.
Olen istuttanut sinne myös kaksi duriopuuta (durian), jotka saattavat tuottaa hedelmää 10-20 vuoden kuluttua, jos niin pitkälle elävät. Nyt siellä on myös kaksi hyvälaatuista sitruspuuta ja paljon bamburuokoja.
Tässä kuussa olen tilannut netistä paljon siemeniä ja kylvänyt ne tällä kertaa hiriiltä ja hyönteisiltä verkoilla suojattuun tilaan.
Mökin seinään olen sahannut reiän kasteluveden ottoa varten. Tarkoitus olisi peittää koko mökki köynnöksillä sekä sisältä että ulkoa.
Mökiltä ja takapihalta talolle päin kulkiessa saa ihailla kukkaloistoa. Vaimon suku on alkanut kasvattamaan kukkia iah urakalla. |
.
Vegaanina Vietnamissa on nimeltään podcast-jakso joka on kuultavissa ainakin Spotify-palvelussa. Tuo Eläinten ääni -podcast on Animalia-yhdistyksen nuorten tekemä sarja, joka kertoo eläinten oikeuksista ja veganismista. Minä tarjouduin heille haastateltavaksi jo viime vuoden puolella. Aloin keräämään muistiinpanoja kaikesta mitä olisin voinut sanoa. Jaoin sen myös tekijöiden kanssa. Kokemuksia Singaporesta ja Australiasta ja Malesiasta olisin halunnut esitellä myös, mutta toteutukseen tulikin sitten vain Vietnam-näkökulma. Lisäksi haastattelu tehtiin yöllä kahden aikaan minun aikaani. Joskus herään siihen aikaan, mutta nyt en saanut nukuttua ennen sitä. Siksi kokemus oli minulle aika epätodellinen. Takana ovat ne nuoruuden päivät, jolloin monesti saavuin kotiin yöllä kahden-kolmen aikohin.
Tämä juttu tuli 3 päivää myöhässä. Todellakin on nyt puhti poissa.