2022 01 tammikuu - Siitä on 20 vuotta!

• Tammikuun 2022 kuvat Googlen kuvapalvelusta. 
• Vuosi 2001  muistoissani sekä sen seurauksena vuosi 2002 liittyvät tähän kirjoitukseen. 

Tammikuussa 2002 tuli Suomeen  euro, Armi Aavikko kuoli heti vuoden alussa.



Minä asuin Helsingin Meri-Rastilassa, SATO Oy:n asumisoikeusasunnossa, jonne olin muuttanut syksyllä 1999. Se oli mukavin kämppä, mitä minulla oli ollut: rauhallinen ja viihtyisä alue metsän laidassa. 

 

Vuonna 2000 olin siirtynyt valtion palveluksesta yksityiselle, uusemdia-alalle vasta perustwettuun OpenMobile-yhtiöön, jonka toiminta-ajatus oli luoda kännykkäsolvelluksille maailmanlaajuinen, operaattorit yhdistävä verkko internetiä käyttäen. Silloin ei ollut vielä yleistä käyttää älypuhelimia, joilla pääsi suoraan nettiin. Nokia commucator oli jo olemassa, minullakin oli ollut sellainen, mutta yleensä käytettiin Nokian tai Ericssonin peruspuhelimia, joissa ei ollut edes kameraa, matopeli vain.  Iso bisnes olivat soittoäänet ja logot, joiden myymisellä kuluttajille tehtiin isoakin bisnestä. Niiden myyntiin yli rajojen meidänkin verkkomme tähtäsi samoin kuin sovellusten, joita käytettiin tekstiviesteillä: lähetettiin avainsana tai numero tiettyyn numeroon ja sielä sitten tuli pyydetty asia vastauksena: joko säätila, satunnainen mietelause tai treffikumppaniksi ehdotetun puhelinnumero. 

Meillä oli toimisto Helsingin keskustassa Rautatientorin kupeessa, Mikonkatu 4:ssä, entisessä Nokian pääkonttorissa. Suunnitelmat olivat suuret ja sen mukana elkeet. Silloin ihailtiin it-miljonäärejä ja moni haaveili sellaiseksi tulemisesta meidänkin toimistossamme. Ajan hengestä kertoo mm. Mato Valtosen kirja  Noh, sano naakka ku nokka katkes. Hän oli mukana Wapit Oy:ssa, joka oli kytköksissä meidän toimintaamm perustajamme kautta ja osin myös toiminnan tavoitteen.

Se ei ollut minun paikkani:  en saanut tehdä mielekästä työtä ihmisten hyväksi kunten olin saanut tehdä Helsingin yliopistossa ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksessa. Valtiolta tulleena olin tässä  bisnesmaailmassa aliarvostettu, suorastaan halveksittu. En tuntenut oloani kotoisaksi enkä koskaan löytänyt rooliani yhteisössä.  Tunsin olevani vain yksi monista varastoiduista, joille ehkä löytyy rooli aikanaan tai sitten he vain lähtevät.  

Työn sijasta aloin etsimään elämääni muualta: kotoa ja lähimetsistä. Vuonna 2000 olin vielä läski, liki satakiloinen köntys. Vuoden 2001 maaliskuussa muutin ruokavaliota ja aloin harrastamaan sauvakävelyä.   Muutamassa kuukaudessa  painoni laski yli 20 kiloa. Sitten pienen tauon jälkeen se laski toiset 20 kiloa. 

Vuoden lopussa olin jo 38 kiloa kevyempi ja paino laski edelleen. Laihduttamisesta tuli liki pakkomielle eikä sitä saanut pysähtymään. Ehkä minulle oli tulossa anoreksia tai ainakin jokin ravintoaineen puutos.  Työn ja ehkä tämänkin takia mieleni oli hyvin matalalla kun elettiin kovia aikoja syksyllä 2001. Silloin oli uusmedian kriisi ja konkurssiaalto. Wapit oli kaatunut jo loppukeväästä. Meiltä alettiin lomauttamaan ja irtisanomaan väkeä. Minäkin olin jonkin aikaa lomautettuna, mutta minut pyydettiin takaisin sen jälkeen kun väkeä alkoi irtisanoutumaan konkurssin ja lomautusten pelossa. 

Silloin kerrottiin, että uusmediaväki kävi mielialalääkkeillä. Minä en tullut niitä edes kysyneeksi vaan luotin sauvakävelyyn Vuosaaren ja Vartiokylän metsissä sekä avantouintiin. 

Kaveriden ja sukulaisten luona kävin jäähyväisvierailuilla ja he minun. 

Myin paljon tavaraa huuto.net-palvelussa. Joku osti jopa nämä Karl Marxin Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset (Grundrisse), joita olin raahannut mukanani Oulusta saakka. Ostin ne joskus 80-luvun puolivälin jälkeen Kansankulttuurin kirjakaupasta. Minähän opiskelin Oulun yliopistossa myös aate- ja oppihistoriaa jonkin verran. 

Halsuin lopettaa tupakoinnin ja ensimmäisen lakkoni aikana halusin kasvissyöjäksi. Se oli vanha teinivuosieni haave. Molemmat suunnuitelmat toteutuivat sitten Singaporessa ennen seuraavaa syntymäpäivääni, jolloin täyttäisin 39 vuotta.  Tässä kuvassa syön viimeistä kertaa makkaraa Suomessa kavereitteni Seden ja Pertin kanssa. 

Jopa tätä sänkyä ja makuuhuonetta tuli kohta ikävä. Kaikki asunnossa oli mieleeni. 

Käytin paljon aikaa joidenkin C-kasettien ja LP-levyjen digitointiin. Omat ja ison osan sukulaisten valokuvista olin jo aiemmin digitoinut.  Piilotin työnantajani palvelinkoneelle suuret määrät hekilökohtaista materiaaliani koska epäilin Singaporen tutkivan kaiken mitä tuon mukanani. Olin väärässä. Ei siellä ollut meininki kuten Venäjän tullissa vaan siellä toivotettiin tervetulleeksi ja tarjottiin jopa karkkia.

Tätä vuosituhannen vaihtuessa Pietarista ostamaani venäläistä pakkasukkonukkeakaan en halunnut mukaani vaan sekin meni myyntiin. Samoin meni myyntiin vuoden 1959 Nikon F-kamera, jonka olin saanut amerikkalaiselta Jerry-serkultani käydessäni hänen luonaan Michiganin Big Bayssa vuonna 1998. 

Kameran kolmijalka pääsi toki mukaani. Se  oli minulla viellä Australiassa vuonna 2010. 

Sitten tuli lähtö. Kerron asiasta Facebookissa näin: 

28.1.2002 viimeinkin Singaporeen n. 16 tunnin lennon jälkeen. Finnairin lento Bangkokin kautta oli lähtenyt edellisenä iltana. Helsingissä oli kova pakkanen. Lento oli todella sikamainen koska Bangkokin matkusti joukko suomalaisia miehiä. Hake kehuivat suureen ääneen olevansa erään miestenlehden lukijamatkalla. Viina virtasi ja oli valtava mökä koneessa. Lentoemännät levittelevät käsiään ja kertoivat etteivät voi tehdä mitään lattialla ryömiville ja oksenteleville suomalaisille. Vauvansa kanssa matkustanut äiti oli ihan paniikissa. Minun vierustoverini halusi kertoa kaikki yksityiskohdat siitä mitä hän aikoo Bangkokissa tehdä 12-vuotiaille pojille. Onneksi tuo koko porukka jäi bangkokissa pois ja heidän tilalleen tuli joukko nuoria aasialaisia olivat edellisen porukan täydellinen vastakohta: hiljaisia ja siistejä.

Hotellille saavuin illalla. En pystynyt nukkumaan vaan lähdin ulos katselemaan lähitenoita, nauttimaan lämpimästä ilmasta, kuuntelemaan kaskaiden siritystä ja muita yön ääniä, katselemaan lähistön moskeijaa kuun valossa. Seuraavana aamuna yritin lähteä aamiaiselle jo kello 5, koska olin säätänyt rannekellon väärin, 3 tuntia oikeaa aikaa edelle. Tämä oli ensimmäinen kertani Aasiassa ja kaikki oli uutta ja jännää, jopa hotellihuoneen lämpöpumppu.

Siitä elämä sitten lähti käyntiin. Maaliskuun lopulla adoptoin kulkukissan. Sen löytäjän kanssa syntyi parisuhde, joka johti avioitumiseen ja Australiaan muuttoon. Australiassa asuimme reilut 7 vuotta yhdessä kunnes minulle tuli seinä vastaan. Erittäin surullista on vieläkin ajatella sen päättymistä ja sitä seurannutta etsintää, kulkurivuosia. Tänne Vietnamiin päädyin yli 5 vuotta sitten. 


TET - Kiinalainen uusi vuosi 

Kuluneen tammikuun viimeinen päivä on myös härän vuoden viimeinen päivä kuukalenterin mukaisesti. Kiinalainen uusi vuosi on juhlan nimi. Tuolloin vuonna 2002 se oli vasta helmikuun 11. päivä. Siitä lähtien tuolla juhlalla on ollut minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Se on ollut osa "uudestisyntymääni", iso elämänmuutosta.  Kevään juhlajan se on täällä Vietnamissakin. Ja tämä kiinalainen laulu Gong xi ni ya on tunnettu myös täällä. Kuulin sen ensimmäistä kertaa Singaporessa kun siellä jo valmistauduttiin suureen juhlaan, mutta en tiennyt sitä. Ihastelin vain lyhtyjä ja kaikkia koristeita sekä iloisia ihmisiä. Laulun sanat kuulin aluksi väärin: "Ho Chi Ho Chi Ho Chi Minh" ja ihmettelin, että miksi täälläkin palvotaan Vietnamin Ho-steää. 

Tämä laulu saa edelleenkin minussa aikaan voimakkaan tunnereaktion, silmät kostumaan. Tosin täällä Vietnamissa en halua paljoa juhlistaa paikallisten kanssa, vaan tet, jolla kiinalainen uusi vuosi täällä tunnetaan on eri asia.  CNY Singaporelaisittain on minulle se muistojen iso juttu. 

Tokihan täälläkin on juhlan edellä kaunista ja osittain mielenkiintoistakin. Ja nyt kun koronarajoituksia on purettu, pääsen taas käymään lähikaupungissakin. 



Suosikkikauppani, kunnollisen kokoinen valintamyymälä, on laitettu liikennevalot. Toki ei voi luottaa, että kaikki niitä kunnioittavat, mutta suurin osa kuitenkin. Niiden olemassaolo helpottaa elämääni suuresti. 





En ole kärisnyt kuumuudesta yhtä paljon kuin aiemmin. Johtunee siitä, että olen parantanut lämpöeristystä huoneesani ja sen edustalla. En käy enää aamuisin kävelyllä vaan nukun noin viiteen saakka eli kahdeksan tunnin unet melatoniinin, CBD-öljyn ja antihistamiinien avulla. Silloin kun en muuten liiku päivän aikana, voin käyttää jouluksi hankittua juoksumattoa. 

Toki edelleenkin vietän osan päivästä takapihalla kaiuuprojektini parissa äänikirjoja kuunellen. Tässä kuussa olen kuunnellut Celian viime vuoden suosituimmista ne kirjat, joita en ollut aikaisemmin kuunnellut eli Lucinda Rileyn teokset lähinnä. Nyt kuuntelin Enni Mustosen Näkijä-toeksen sekä jopa Harry Potterin ensimmäisen kirjan. Aiemmin yirtin kuunnella Potteria alkukielellä, englanniksi, mutta jätin sen kesken. Onpahan tullut yleissivistystä sikäli kuin Potter siihen kuuluu. En aio jatkaa muihin Potterihin.  Kuun lopulla on Toni Lindblomin Jarkko Aholasta kertova Mies ja ääni.  En ole juurikaan kuunnellut Aholan tuotantoa, mutta silti kirja on mielenkiintoinen kuvaus muusikon elämästä. Ja kyllä välillä tulee keskeytettyä kirja ja etsittyä Youtubesta kappaleita, joisa on kirjassa puhe. 

Laguunini reunoilla kasvavat bambut, banaanit ja yksi mangopuu. Se on alkanut jo tuottamaan hedelmää. Muutama raakile on jo näkyvissä. 

Sen verran korkeita ovat penkereet, että kasvit voivat olla tulvalta suojassa. Erittäin herkkä seisovalle vedelle on duriopuu (durian), joka saattaa vaatia jopa 20 vuotta ennen kuin alkaa tuottamaan noita piikikkäitä haisevia hedelmiä. Niihin rakastuin Singaporessa silloin 20 vuotta sitten. Ostin kaksi duriopuuta, joista toinen odottaa vielä istuttamista. 

Naapurin sitrustarha oli ennen korkeammalla kuin minun maani. Nyt osat ovat vaihtuneet. 

Vegaanista juustoa saa Saigonista kun sinne pääsee taas käymään. Cashew-pähkinäpohjaisia on monessakin paikassa tarjolla, mutta minulle ei cashew sovi vaan aiheuttaa allergiaoireita. Yhdestä kaupasta saa kreikkalaista Kolios-juustoa, joka on samanlaista kovaa ja höylättävää kuin Suomessa myytävä Violife. Siinä vain on kypsempi maku, vanhaa kookosta. 

Tässä kuussa yritin vihdoinkin tehdä omaa vastaavaa juustoa. Ensin Googlailin erilaisia ohjeita vinkiksi ja sitten aloin tekemään. Monta kertaa piti yrittää, mutta lopulta onnistuin tekemään hyvin kermaisen makuista (myös voin) puolikovaa juustoa kookosmaidosta, kookosöljystä, oliiviöljystä, kikhernejauhoista, tärkkelyksestä, misotahanasta, hiivahiutaleista, agar agarista ja karrageenanista. 

Myös tumma leipä on itse tehtyä. Tomaatteja en ole onnistunut kasvattamaan vaan ne ovat ostoisia.  Tuo juusto on hvää myös itse tehdyn suklaamössön kanssa, jota säilytän pakastimessa. Kun ne yhdistää, tulee hyvää suklaajuustokakkua. 

Mieleistäni makkaraa en ole onnistunut tkemään itse, en edes ryynimakkaroita. Onneksi joulukuussa sain niitä lähikaupungista kun vaimo löysi niitä sieltä ja on sen jälkeen tuonut niitä pyynnöstäni. Ne ovat rakenteeltaan juuri sitä mistä tykkään eli samanlaista kuin suomalaiset halvimmat makkarat. Tosin nämä maistuvat lihmaisemmilta kuin ne, mitä en arvosta lainkaan. Etenkin kun koirakin on niiden perään, herää epäilys, että onkohan ne niin vegaanisia kuin mitä paketti väittää.  Myyjäkin väittää, että ovat sitä mitä väittävät. Hän ei myykään muuta kuin kasvisruokaa. 

Sinappia olen oppinut tekemään ihan yhtä hyvää ellen parempaakin kuin Turun sinappia. Teen sitä omenaviinietikkaan. Minulla on aina myös omatekoista kaurajugurttia. Viime aikoina keksin sekoittaa siihen joukkoon seesaminsiemeniä ennen purkitusta ja jauhaa ne tehosekoittimessa keskenään. Näin jugurtti saa aviistuksen tahinimaisuutta eli se tarttuu mukavasti kitalakeen. 


Loka-joulukuussa minua vaivasivat sappikivet. Nyt vaiva on täysin poissa. En voi muuta selitystä antaa paranemiselle kuin sen, että lopetin käyttämästä suomalaisia ruisjauhoja ja ranskalaista vehnägluteenia. 

Erik-poikani on kaksi vuotta ja kaksi kuukautta vanha. Hän osaa puhua jo jonkin verran sekä vietnamia että englantia, ei suomea. Hän osaa vertailla esineitä keskenään: osoittaa leluautoa ja sen kuvaa seinältä ja sanoa "same".  Muyös käsitteet big ja small ovat käytössä mutta niiden merkitykset eivät ole aivan selvät.  

 

Hän haluaa viettää paljon aikaa kanssani, touhuta smaa kuin minäkin. Tässä kuvassa hän on tuonut leikkinsä sängynrakennustyömaalle. Nyt sekä parvella että sen alla on sänky. Alalaverin saa nostettua saranoiden avulla pystyyn, joten sen alta on helpompi siivota. 

https://www.navalnyi.fi/k/45

Navalnyi suomeksi, www.navalnyi.fi on  kuulunut harrastuksiini elokuusta lähtien. Huolehdin käänätjäystäväni blogiin laittamien tekstine esillepanosta mahdollisimman moneen paikaan. Puhun ne jopa ääneen Youtube-videoilla ja jaan suomen kielen opiskelijoille some-ryhmissä. 

Putin on jatkanut pullisteluaan. Helmikuussa alkavat Pekingissä talviolympialaiset. On arvuuteltu, että hyökkääkö Venäjä niiden aikana Ukrainaan kuten on jo kauukausia pelätty. Ainakin joukkojaan se on keskittänyt Ukrainan rajoille. Jos hyökkäystä ei tapahdu, on se vain osoitus siitä, että länsi on onnistunut pelottemaan Venäjää kyllin tehokkaasti.